Citroën 2CV

AutoWiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Citroën 2CV
Citroën 2CV
Valmistaja ja valmistusmaa Citroën,
Flag of France.svg.png Ranska
Valmistusaika 19481990
Luokka A-segmentti
Kori 4-ovinen
Suunnittelija Flaminio Bertoni
Pohjalevy
Moottori B2
Iskutilavuus 375–602 cm3
Teho 6,5–22 kW
Voimanvälitys Etuveto, neliveto (Sahara)
Huippunopeus 70–115 km/h
Kiihtyvyys 23,5–35,8 s (0–80 km/h)
Kulutus 6,1 l/100 km (yhd.)
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka 12.200 € (1982)
Edeltäjä
Seuraaja Citroën AX
Saman luokan autoja Fiat 126
Mini
Renault 4
VW Kupla

Citroën 2CV oli Citroënille merkittävin malli toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Rättisitikaksikin kutsuttu pieni auto on täynnä harvinaisia ratkaisuja.

Rekisteröinti[muokkaa]

2CV -mallia rekisteröitiin Suomessa seuraavasti:

Vuosi 1981 1984 1987 1989 1991
Määrä (kpl) 20 2 9 3 9

Yleistä[muokkaa]

Rättisitikan suunnittelu aloitettiin jo 1930-luvulla ja 1939 valmistuivat ensimmäiset prototyypit. Alkuperäiset lähtökohdat suunnittelulle olivat tehdä auto, jolla kaksi maanviljelijää voisi viedä 100 kilon kuorman torille 60 km/h:n nopeudella ja tarvittaessa ylittää kynnöspellot yhdenkään kuljetettavan kananmunan rikkoutumatta. Kulutus saisi olla enintään 3 l/100 km. Legendan mukaan: tässä onnistuttiin kulutusta lukuun ottamatta; Citroënin lyhyenläntä pääinsinööri testasi autoon ja autosta nousua silinterihattu päässään. Prototyypeissä koko kori oli valmistettu alumiinista, mutta toisen maailmansodan jälkeen alumiinipula teki tästä ratkaisusta liian kalliin. Saksalaisten miehittäessä Ranskan prototyypit purettiin osiin, 1 kpl prototyypeistä piilotettiin osina viinikellariin ja kehitystä jatkettiin vasta sodan päätyttyä. Ainoa säilytetty prototyyppi koottiin vasta vuonna 1970.

Korin muodoista vastasi muotoilija Flaminio Bertoni. Ensimmäisissä prototyypeissä konepellin keskellä oli Ranskan silloisen tieliikennelain minimiedellytysten mukaisesti vain yksi valo. Ainoassa säilyneessä prototyypissä se on jo konepellin sivussa ja tuotantomalleissa niitä on totutusti kaksi.

Vuoden 1948 Pariisin autonäyttelyssä Citroën esitteli 2CV:n. Lehdistö tyrmäsi auton rumana ja naurettavana, mutta autoileva kansa kiinnostui. Jo parissa kuukaudessa jonotusaika kasvoi kuuteen vuoteen, vaikka tuotantoa lisättiin vuoden 1949 neljän auton päivätahdista vuoden 1950 viidensadan auton päivätahtiin.

Citroën 2CV:tä myytiin liki kaikilla mantereilla ja eri versioita valmistettiin ainakin Ranskassa, Portugalissa, Jugoslaviassa, Romaniassa, Belgiassa, Isossa Britanniassa, Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Aasiassa. Se oli aikanaan kaikkein halvin tapa hankkia nelipyöräinen kulkuneuvo, jolla liikkua paikasta toiseen jalkojaan vaivaamatta. Sen valtteina olivat halpa hinta, suuret sisätilat, pieni kulutus ja monikäyttöisyys. Ainoa huono puoli oli lähinnä nimellinen suorituskyky.

1955 koeajo[muokkaa]

Vuonna 1955 2CV oli niin suosittu autopulan vaivaamassa Euroopassa, että tehdas ei kyennyt toimittamaan kaikkia tilauksia lyhyessä ajassa. Ranskassa 1955 vaunu oli niin suosittu, että se ainoana autona maksoi enemmän käytettynä kuin uutena. Rakenteeltaan 2CV on omintakeinen eikä sillä ole yhtäläisyyksiä paljon isompaan Citroën Traction Avant-malliin muuta kuin etupyöräveto.

Kaksisylinterisen 425 cm³ bokserimoottorin suurin teho on 8,8 kW DIN (12 hv) /3500. Suurin vääntömomentti 21 Nm /2000. Tehdas ilmoittaa mäntien ja sylinterien eliniäksi keskimäärin 60.000 kilometriä.

Vaihteita on neljä, jotka kaikki ovat synkronoituja. Vaihteiston täysynkronointi oli harvinaisuus vuonna 1955. Vaihdetanko on sijoitettu kojelautaan. Tavallisimmat vaihdot eli kakkoselta kolmoselle tai päinvastoin sujuvat vain työntämällä tai vetämällä vaihdetankoa. Neljäs vaihde on ylivaihde eikä sitä kannata käyttää alle 50 km/t nopeudessa. Heikon moottorin vuoksi ajaja joutuu vaihtamaan hyvin usein, mutta hyvän vaihteiston ansiosta vaihdot sujuvat ripeästi.

2CV Automatic-mallissa vaihtaminen sujuu kaupunkiajossa lähes koskematta kytkinpolkimeen, koska keskipakoiskytkin toimii 2. ja 3. vaihteella vain vaihdevivun siirtämisellä ja kaasun polkemisella (tavallisessa 2CV:ssä ei ole keskipakoiskytkintä). Keskipakoiskytkin vaihtaa automaattisesti vapaalle moottorin kierrosluvun laskettua liian alas, minkä jälkeen kuljettajan täytyy vaihtaa vivusta alemmalle vaihteelle.

Pienen takaikkunan vuoksi näkyvyys taakse on heikko, mikä hieman vaikeuttaa pysäköintiä.

Vaunu painaa vain 495 kiloa. Etuvedon ja hyvin toimivan jousituksen ansiosta ajo-ominaisuudet ovat melko hyvät, joskin heikko moottori rajoittaa nopeutta.

Jousitus toimii 2CV:ssä mainiosti. Heikon suorituskyvyn vuoksi vaunulla ei voi ajaa liian nopeasti kaarteisiin.

Edessä ja takana on rumpujarrut, jotka toimivat kevyessä rätti-Sitikassa erinomaisesti.

Valonheittimiä voidaan säätää sisältä kuormituksen mukaan.

Kiihtyvyys 0-50 km/t 16 sekuntia ja 0-70 km/t lähes minuutti. Huippunopeus 75 km/t, alamäissä voi olla jopa 90 km/t.

2CV Automatic maksoi Suomessa vuonna 1955 368.000 markkaa eli 12291 euroa (v. 2013, kerroin 0,0334). (Tekniikan Maailman 8/1955 koeajo, sivut 270-272 ja 285 1/6 sivua, kirjoittanut MK eli Matti Korjula)

1959 koeajo[muokkaa]

Kaksisylinterisen 425 cm³ bokserimoottorin suurin teho on 9,2 kW DIN (12,5 hv) /4200 r/min. Suurin vääntömomentti 23,5 Nm (2,4 kgm) /2500 r/min. Vaihteita on neljä.

Polttoainemittari puuttuu. TM:n koeajokulutus oli 5,6 litraa 83-oktaanista bensiiniä / 100 km.

Kiihtyvyys 0-50 km/t 17,9 sekuntia ja huippunopeus vain 78 km/t (Tekniikan Maailman 9/1959 koeajo). Vuonna 1959 2CV maksoi Suomessa 480.000 markkaa, joka on 11383 euroa (v. 2013).

1970 koeajo[muokkaa]

Vuoden 1970 mallissa on kaksisylinterinen 435 cm³ bokserimoottori. Vaihteita on neljä. Auto painaa 605 kiloa.

Hinnan alenemisen myötä aiemmat hyvät kangasistuimet ovat vaihtuneet hiostaviin muovi-istuimiin. Selkänoja on kiinteä. Tilaa on neljälle. Kori on hatara ja meluisa.

Ajo-ominaisuudet ovat varsin hyvät. Vaikka 2CV kallisteleekin kaarteissa, se kulkee vakaasti. Jarruista tuli moite. Kulutus on pieni.

Tekniikan Maailman 11/1970 koeajo mittasi Citroën 2CV4:n kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 10,0 sekuntia, 0–60 km/h 14,0 sekuntia, 0–70 km/h 19,8 sekuntia ja 0–80 km/h 35,8 sekuntia. Huippunopeus on TM:n mukaan 98,6 km/h, valmistajan mukaan 102 km/h.

Vertailu 1970[muokkaa]

Citroën 2CV4 sijoittui Tekniikan Maailman 15/1970 6 halvan auton vertailussa viidenneksi (5./6). Liioitteleva SAE-bruttoteho 26 hv, 435 cm³, paino 605 kiloa. Hinta 6900 markkaa.

Tekniikan Maailma 15/1970 mittasi Citroën 2CV4:n kiihtyvyydeksi 0-80 km/h 34,0 sekuntia ja huippunopeudeksi 102,0 km/h. Suorituskyky on heikko ja vaihteiston välitykset ovat varsin lyhyet.

Suuntavakavuus on hyvä. Kaarreajo sujuu hyvin, sillä vaikka Rätti-Sitikka kallisteleekin, pyörät säilyttävät otteensa tiehen. Jousitus on miellyttävä, mutta omalaatuinen. Jarrut ovat tehokkaat. Kulutus on ryhmän pienin.

Istuinten muoviverhoilu on ikävän hiostava. Tuulilasi on karkaistu. Näkyvyys autosta on huono. Kori on turvaton ja hatara, 2CV:ssä on kangaskatto.

1976 koeajo[muokkaa]

Lamput ovat suorakaiteen muotoiset. Vaihteensiirto toimii mukavasti, mutta vaihdekepin liikkeet ovat pitkät ja se on turhan kaukana kuljettajasta. Jarrut ovat tehokkaat. Näkyvyys autosta on huono, takana olevista oopperaikkunoista huolimatta. Rakenteiden keveydestä johtuen 2CV:tä on moitittu myös turvattomaksi.

2CV:n kuljetuskyky lisääntyy huomattavasti poistamalla takaistuimet ja katto. Tavallisena 2CV:n kuljetuskyky on kuitenkin vaatimaton ja se rekisteröitiin vain neljälle.

Istuimet ovat (jälleen) kangaspäällysteiset ja mukavat, mutta ehkä liiankin pehmeät. 2CV:n jousitus on pehmeä ja jousituksessa on isot joustovarat, joten autolla on mukava liikkua, lukuunottamatta korkeaa melutasoa. Melua on jo 60 km/h nopeudessa 82 db edessä, 100 km/h jo 88 db (takana 89 db).

Kaksisylinterisen 602 cm³ bokserimoottorin suurin teho on 19 kW /5500 r/min (DIN, 26 hv). Suurin vääntömomentti 39 Nm /3500 r/min. Moottoria on isonnettu ja vetokyky on parantunut. Vaihteita on neljä. Auto painaa 615 kiloa.

Kiihtyvyys 0-50 km/t 7,9 sekuntia, 0-60 km/t 11,7 sekuntia, 0-70 km/t 17,0 sekuntia, 0-80 km/t 23,5 sekuntia ja 0-90 km/t 38,0 sekuntia. Huippunopeus on vain 104,7 km/t, valmistajan mukaan 110 km/t. Koeajokulutus 7,5 litraa /100 km, kulutus vaihtelee noin 6-7 l/100 km välillä. Isomman moottorin myötä kulutus on selvästi kasvanut ja moottoritiellä kuluu jo 8,2 l/100 km (98 keskinopeudella).

2CV maksoi Suomessa vuonna 1976 18.900 markkaa eli 13.391 euroa (v. 2013, kerroin 0,7085). (Tekniikan Maailman 11/1976 koeajo)

Värivaihtoehtoja oli viisi: keltainen, vihreä, sininen, bees ja oranssi.

Vuonna 1949 rakennettu belgialaisvalmisteinen erikoismalli
Charleston-malleissa oli nostalgiset kaksivärimaalaukset
2CV:n moottori oli yksinkertainen ja helppohuoltoinen
Rättisitikan sisusta oli askeettisimpia, mitä ollaan koskaan nähty. Tämä kuitenkin uudemmissa malleissa
2CV:n farmarimalli
2CV:n prototyyppi on aivan oma mallinsa. Tämä on ainoa säilynyt ennen sotaa valmistettu 2CV-prototyyppi, joka nimenä oli TPV. Se oli rutkasti rumempi kuin tuotantomalli, siinä ei ollut peruutusvaihdetta eikä käynnistysmoottoria. Etuistuimien selkänojakin oli vain kangas, joka oli ripustettu naruilla kattoon

2CV:n Historiaa[muokkaa]

  • 1948: Ensimmäinen julkinen esiintyminen Pariisin autonäyttelyssä. Moottori 9 hv, 375 cm3.
  • 1954: Moottori kasvaa 425-kuutioiseksi ja 12,5-hevosvoimaiseksi. Keskipakokytkin. Varustelua parannetaan.
  • 1955: Lisää varusteparannuksia.
  • 1957: "Luxe"-vientimalli, jossa on kolmas sivuikkuna.
  • 1958: Kaksimoottorinen, nelipyörävetoinen 2CV 4x4 Sahara.
  • 1959: Tehokkaampi lämmityslaite.
  • 1960: Uusi konepelti korvaa vanhan aaltopeltisen.
  • 1961: Moottoriteho nousee 12,5:stä 14 hevosvoimaan. Jousitusominaisuuksia ja sisustusta parannetaan.
  • 1962: Uusi "kojelauta". Aikaisemmin nopeusmittarin vaijerin käyttämät tuulilasinpyyhkimet muutetaan sähköisiksi.
  • 1963: Tehoa nostetaan jälleen, nyt 16 hv:aan. Huippunopeus on jo 95 km/h.
  • 1964: Etuovet saranoidaan etureunastaan.
  • 1965: Vetoakseleihin tasanopeusmurrosnivelet; nesteiskunvaimentimet.
  • 1968: 2CV täyttää 20 vuotta. Kokonaisvalmistusmäärä ylittää 2,5 miljoonaa.
  • 1969: Uudet istuinpehmusteet.
  • 1970-1971: Kaksi uutta 2CV-mallia: 2CV 4, jossa on 435-kutioinen 23 hv moottori, ja 2CV 6, jonka 602 cm3 moottori kehittää 28 hv ja antaa autolle 110 km/h huippunopeuden. Uusi kevyempi ohjaus, parannettu sisustus (mm. erilliset etuistuimet), vaihtovirtageneraattori.
  • 1971: 18-hevosvoimaisen 2CV:n valmistus päättyy.
  • 1974: Valonheittimet muuttuvat suorakaiteenmuotoisiksi.
  • 1976: 2CV 6:ssä Besial mallissa palataan pyöreisiin valonheittimiin.
  • 1977: Pienempi ohjauspyörä, ohjausvaihteen välityssuhde 17:1 entisen 14:1 asemesta.
  • 1980: Muovinen 25 litran bensiinisäiliö 20 litran peltisäiliön tilalle.
  • 1982: 2CV 6 Club saa levyjarrut etupyöriin.
  • 1983: Äänieristystä parannetaan.
  • 1990: 30.7.1990 viimeinen 2CV valmistetaan Portugalissa.

(Lähteet:TM 5/1984)

Tekniikka[muokkaa]

Rättisitikassa on pohjana runkorakenne, jonka päälle moottori ja kori on pultattu. Runko muistuttaa malliltaan tikapuita, joiden keskiosa matkustamon alla on koteloitu. Kori on nykymittapuulla ohutta peltiä, joidenkin lähteiden mukaan suurimmaksi osaksi vain 0,5 mm paksua. Vain lokasuojat, konepelti ja kattokaaret ovat kaarevia, muut pinnat ovat suoria pienillä vahvikepokkauksilla; tällä on saavutettu säästöä valmistuskustannuksissa. Vain etuikkunat aukeavat: ikkunan alempi puolikas on nivelöity ja kääntyy ylöspäin. Pienen tuulilasin alla on avattava tuuletusluukku. Katto on takaluukun yläreunaan asti kangasta ja sen voi avata aina takaikkunan yläreunaan asti. Lämmityslaitteessa ei ole puhallinta, lämmin ilma nousee moottoritilasta moottorin jäähdytyspropellin puhalluksella tuulilasille tai haluttaessa jalkatilaan.

Ohjaus on tehostamaton, mutta näin kevyessä (omapaino n. 600 kg) autossa ja suurella ratilla tehostinta ei tarvita, vaikka etuvetoisena suurin osa painosta onkin etuakselilla. Konepellin alla on paljon tyhjää tilaa: lyhyt moottori on etuakselin päällä ja osin sen etupuolella pitkittäin, takanaan kytkin ja vaihteisto. Vaihdekeppi tulee rintapellin läpi, joten etujalkatila on täysin avoin ja tasalattiainen.

Vain muutamissa nuorimmissa malleissa on edessä levyjarrut, muutoin kaikissa pyörissä on rumpujarrut. Edessä auton painoon nähden suuret jarrurummut (halkaisija 200 tai 220 mm) ovat vetonivelten korinpuoleisessa päässä jousittamattoman massan pienentämiseksi. Jarrut ovat tunnokkaat, mutta eivät kestäne useampaa peräkkäistä täysjarrutusta. Jarrutehostinta ei ole.

Pyöräntuenta on toteutettu erillisjousitettuna pitkittäistukivarsi-tuentana. Edessä tukevat pitkittäistukivarret on nivelöity renkaiden takapuolelta (leading arm) ja takana renkaiden etupuolelta (trailing arm). Kierrejouset ovat vaakatasossa rungon kyljissä erityisten jousipönttöjen sisällä. Saman puolen etu- ja takajouset pääsevät työntämään myös toisiaan. Iskunvaimentimet ovat jousien rinnalla. Pehmeän jousituksen joustoliike ulospäin on poikkeuksellisen pitkä, joten renkaat eivät irtoa tiestä suuressakaan kallistuksessa.

Moottorit[muokkaa]

Moottori oli kaikissa malleissa eteen, etuakselin päälle pitkittäin sijoitettu kaksisylinterinen, nelitahtinen ilmajäähdytteinen bokserimoottori. Ilmajäähdytys lisäsi moottorin luotettavuutta, sillä autossa ei ollut eikä tarvittu lainkaan jäähdytysnestettä, erillistä jäähdytintä, termostaattia tai vesipumppua. Myöskään virranjakajaa ei ole, vain katkoja. Siten molempien sylintereiden sytytystulpat iskevät samaan aikaan - toinen siis poistotahdin lopussa "turhaan". Suoraan hammasrattailla pyöritettävä nokka-akseli on kampiakselin alla ja venttiileille voima välittyy työntötangoilla. Myös bensapumpun voimansyöttö on työntötangolla. Tuulettimen propelli on suoraan kampiakselin päässä ja sen takana pieni öljynjäähdytin.

Ensimmäisissä malleissa iskutilavuus oli vain 375 cm3 ja huipputeho kevyeenkin autoon pieni n. 6,5 kW (9 bhp DIN). Jo vuonna 1955 moottori kasvoi 425 cm3:iin. Vuodesta 1968 eteenpäin moottorivaihtoehtoja oli kaksi: 602 cm3 20,5 kW (28 bhp) ja aiemman korvaava 435 cm3. Moottoreista suuremman teho kasvoi vuonna 1970 24 kW:iin (33 bhp). Moottoria muutettiin vielä 1979, kun teho laski 21,5 kW:iin, joka saatiin nyt pienemmillä kierroksilla. Samalla hyötysuhde ja huippunopeus kasvoivat ja kulutus laski.

Lisäksi tehtiin myös 694 kappaletta 2CV Sahara -mallia, joissa oli taakse lisätty toinen moottori, mutta vain yhdet polkimet ja yksi vaihdevipu. Tarvittaessa voitiin ajaa molemmilla moottoreilla, jolloin etu- tai takapyörien luistaessa toisen moottorin pyörittämät pyörät vielä vetivät, koska voimansiirrot olivat muuten toisistaan erilliset. Huippunopeus yhdellä moottorilla oli 65 km/h ja kahdella 105 km/h.

Malli Moottori Iskutilavuus Teho Vääntö Mallivuodet
0.4 B2 A 375 cm3 7 kW (9 hv) @ 3500 r/min 19 Nm @ 2000 r/min
0.4 B2 A53 425 cm3 9 kW (12 hv) @ 3500 r/min 21 Nm @ 2000 r/min
0.4 B2 A79/1 435 cm3 19 kW (26 hv) @ 6750 r/min 28 Nm @ 4000 r/min
0.6 B2 M28/1 602 cm3 21 kW (28 hv) @ 6750 r/min 39 Nm @ 3500 r/min
0.6 B2 M28/1 602 cm3 24 kW (33 hv) @ 6750 r/min 39 Nm @ 3500 r/min
0.6 B2 OHC 4V M28 602 cm3 21 kW (29 hv) @ 5750 r/min 39 Nm @ 3500 r/min 1974–1990

Varustelu[muokkaa]

Varusteluettelo ei koskaan Rättisitikassa ole ollut runsas. Vuoden 1959 mallissa ainoat erikoisvarusteet olivat vain yksinkertainen häikäisysuoja sekä kojelaudassa oleva hattuhylly.

1976-vuoden 602-kuutioisessa mallissa varusteita ei edelleenkään ollut ruhtinaallisesti. Uusia varusteita verrattuna -59 -malliin olivat lähinnä toinen häikäisysuoja, hattuhylly, sisävalo sekä kaksiavainjärjestelmä.

Sen sijaan muunneltavuus niin vanhoissa kuin uudemmissakin malleissa on viety jopa naurettavan pitkälle. Auton katto on helposti irroitettavissa, samoin istuimet. Esimerkkinä Sitikasta pystyi irroittamaan katon ja takapenkit niin autosta tuli kuin pieni kuorma-auto. Tai kummatkin istuimet irroittamalla pystyi sisälle laittamaan sängyn ja nukkumaan.

Ja jos halusi kesken ajomatkan istuutua ulkoilmaa haistelemaan tai mennä vaikka telttaretkelle, olivat Citroënin istuimet helppo ottaa irti ja käyttää niitä vaikkapa telttatuoleina.

Mitat[muokkaa]

  • Pituus: 3830 mm
  • Leveys: 1480 mm
  • Korkeus: 1600 mm
  • Akseliväli: 2400 mm
  • Raideleveys (e/t): 1260 mm
  • Maavara: 191 mm
  • Omamassa: 555–600 kg
  • Kokonaismassa: 930 kg
  • Renkaat: Viisikymmentäluvulla rengas koko oli Michelin X 125-400, myöhemmin Michelin x 125-380 vyörenkaat. Nykykäytäntöjen mukaisesti ilmoitettuna rengaskokona käytetään myös merkintää 125R15.
  • Polttoainesäiliö: 20–25 l

Tyyppivikoja[muokkaa]

Moottorissa venttiilinnostimissa on esiintynyt alapään syöpymisiä, mikä ilmenee epätasaisena naputuksena. Työntötankojen suojaputkien öljyvuodot ovat suhteellisen yleisiä. Rättisitikan heilumisesta johtuen pakoputki saattaa helposti litistyä, ja pakoputken taipuessa teho alenee huomattavasti.

Jousituksen yhteen kytkemisestä johtuen 2 CV on arka jousituksen väärälle säädölle. Tarvittaessa jousitusta on säädettävä huolellisesti tehtaan ohjeiden mukaan, jolloin auton kulku rauhoittuu.

2 CV:n kori ja alusta eivät ole ruostumiselle erityisen alttiita. Lattiat ja akselistojen poikittaispalkkien kiinnityskohdat on hyvä tarkistaa.

Muuta[muokkaa]

  • Brittiläinen Channel 4 -TV-kanava järjesti syksyllä 2006 äänestyksen kaikkien aikojen suosituimmasta Bond-autosta. Vuonna 1981 julkaistussa For Your Eyes Only -elokuvassa esiintynyt 2CV voitti äänestyksen ylivoimaisesti (24 % äänistä). Elokuvassa esiintyneeseen keltaiseen 2CV-malliin oli tosin vaihdettu Citroën GS:n hieman tehokkaampi moottori. Elokuvan vuoksi 2CV:stä esiteltiin 1980-luvulla pieni 2CV James Bond 007 -erikoissarja.

Linkkejä[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

  • Tekniikan Maailma 8/1955
  • Tekniikan Maailma 9/1959
  • Tekniikan Maailma 11/1976
  • Tekniikan Maailma 5/1984
  • Jussi Juurikkala, Alpo Autio: Käytetty auto - ostajan opas. Kustantaja Tekniikan Maailma, 1969
  • http://en.wikipedia.org/wiki/Citro%C3%ABn_2CV