DeLorean DMC-12

AutoWiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
DeLorean DMC-12
DeLorean DMC-12
Valmistaja ja valmistusmaa DeLorean Motor Company, Pohjois-Irlanti
Yhdysvallat
Valmistusaika 19811983
2008
Luokka Urheiluauto
Kori 2-ovinen Coupé
Suunnittelija {{{suunnittelija}}}
Pohjalevy {{{pohjalevy}}}
Moottori V6
Iskutilavuus 2849 cm3
Teho 150 hv (USA: 130 hv)
Voimanvälitys Takaveto
Huippunopeus 230 km/h
Kiihtyvyys 8,8 0–100 km/h (USA: 10,5)
Kulutus 12 l/100 km
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka yli 25.000 €
Edeltäjä
Seuraaja
Saman luokan autoja Bricklin SV-1
Lotus Esprit


DeLorean DMC-12 on DeLorean Motor Companyn vuosina 19811982 valmistama takamoottorinen urheiluauto, ja ainoa yhtiön valmistama automalli. Auton erikoisuuksia ovat ruostumattomasta teräksestä tehty kori ja ylöspäin aukeavat ns. "lokinsiipiovet".

DMC-12:sta ensimmäinen prototyyppi tehtiin maaliskuussa 1977, ja tuotanto alkoi vuonna 1981 DMC:n tehtaalla Dunmurryssä, Pohjois-Irlannissa. Tuotanto lopettiin loppuvuodesta 1982. Mallin tuotannon aikana autoon tehtiin pieniä muutoksia konepeltiin, renkaisiin ja sisustukseen. Yhteensä DMC-12:ta valmistettiin noin 8 500 kappaletta, joista nykyään on jäljellä noin 6 000 kappaletta. Huolimatta siitä, että DMC-12 valmistettiin Pohjois-Irlannissa, se oli suunniteltu Pohjois-Amerikan markkinoille, josta johtuen kaikki valmistetut autot olivat vasemmalta ohjattavia, eli suunniteltu ajettavaksi tien oikeassa reunassa.

Kesällä 2007 julkistettiin tieto, että DeLoreanin valmistus aloitetaan uudelleen alkusyksystä 2008. Autoja aiotaan rakentaa noin kaksi kappaletta vuodessa ja ensimmäisten asiakkaiden on tarkoitus saada autot alkuvuodesta 2009. Auton muotoilu säilytetään pitkälti ennallaan, mutta moottori ja sisustus on muutettu nykyaikaiselle tasolle. Autoa tullaan myymään sekä Pohjois-Amerikassa että Euroopassa.

Historia[muokkaa]

Vuonna 1976 ensimmäinen DeLorean DMC-12:n prototyyppi valmistui William T. Collinsin toimesta, joka oli entinen Pontiacin suunnittelija. Alun perin auton voimanlähteenä piti toimia Citroënin valmistama Wankel kiertomäntämoottori, jonka tilalle kuitenkin päätettiin valita ruiskulla varustettu PRV (Peugeot-Renault-Volvo) V6, Wankelin suuren bensankulutuksen vuoksi. Auto päätettiin rakentaa uudella ERM-teknologialla, jolloin valmistuskustannuksia saatiin pienemmiksi ja autosta kevyempi. Tämä uusi teknologia, jolle DeLorean hankki patenttioikeudet, havaittiin myöhemmin toimimattomaksi sarjatuonnossa.

Prototyypissä havaitut ongelmat aiheuttivat sen, että auto jouduttiin suunnittelemaan lähes kokonaan uudestaan, josta vastasi tällä kertaa Colin Chapman, Lotuksen perustaja ja omistaja. Chapman korvasi suurimman osan ongelmallisista materiaaleista Lotuksen käyttämillä materiaaleilla, joista hänellä oli kokemusta. Alkuperäinen Giorgetto Giugiaron suunnittelema kori kuitenkin jätettiin lähes alkuperäisen muotoiseksi.

Vuonna 1978 alettiin rakentaa Dunmurryyn tehdasta, jolla DMC-12:t rakennettiin. Tuotanto piti aloittaa jo vuonna 1979 mutta rahoitus ja suunnitteluongelmat viivästyttivät tuotannon aloittamista vuoteen 1981. Tuohon aikaan työttömyystaso Pohjois-Irlannissa oli kova ja tehtaalle saatiin helposti paljon työntekijöitä, jotka eivät olleet kovinkaan ammattitaitoisia työskentelemään autotehtailla. Lähes kaikki laatuongelmat saatiin kuitenkin ratkaistua vuonna 1982, jolloin autoa alettiin myydä viiden vuoden / 80 000 kilometrin takuulla.

Vaikka DMC meni konkurssiin vuonna 1982, kokoamattomat DMC-12:t koottiin Consolidated Industriesin toimesta, josta johtuen viimeinen mallivuosi oli 1983. Tuotantoon liittyvä kalusto siirrettiin Teksasiin ja sen on omistanut vuodesta 1995 lähtien nykyinen omistaja.

Kori[muokkaa]

Koko DMC-12:n kori on SS304-laatuista ruostumatonta terästä, ja sen muodot on piirtänyt italialainen autosuunnittelija Giorgetto Giugiaro. Lukuun ottamatta kolmea 24-karaatin kullalla päällystettyä autoa, kaikki DMC-12:t lähtivät tehtaalta maalaamattomina ja lakkaamattomina. Muutamia satoja lasikuitukorisia autoja valmistettiin, työntekijöiden kokoamiskoulutusta varten, mutta niitä ei koskaan virallisesti myyty. DMC-12 suunniteltiin toteutunutta selvästi kevyemmäksi, valmis automalli oli jopa 400 kiloa suunniteltua painavampi.

Maalaamaton ruostumaton teräs aiheuttaa ongelmia autoja entisöitäessä, koska auton vaurioituneet koripaneelit suunniteltiin vaihdettaviksi uusiin paneeleihin, joita ei tehtaan konkurssin vuoksi ole saatavissa. Vauriokohtiin joudutaan valmistamaan kokonaan uusi pelti, joka on täsmälleen samanmuotoinen ja pinnaltaan vastaava kuin alkuperäinen.

Ruostumattomasta teräksestä aiheutui myös muita ongelmia. Konepelti on erittäin teräväreunainen ja jotkut autotoimittajat vertasivat sen reunoja partaterään. Ruostumattomasta teräksestä valmistetussa korissa näkyvät rasvaiset sormenjäljet ja talvisin mahdollisen tiesuolan jättämä valkoinen jälki.

Lokinsiipiovien tiivisteisiin kertyy kosteutta, joka saattaa pakkasella jäädyttää ovet kiinni. Joskus sivuikkunat saattoivat pudota oven sisään niitä alas laskettaessa. Lucasin valmistamat sähkölaitteet eivät aina toimineet kunnolla.

Auto nykyään[muokkaa]

Vaikka firma meni konkurssiin vuonna 1983, ja John DeLorean on kuollut, valmistetaan Houstonissa, Texasissa, Amerikassa edelleen pientuotantona DeLoreaneja parin auton vuosituotantovauhdilla. Osat autoihin ovat peräisin Pohjois-Irlannin konkurssipesästä.

Tekniikka[muokkaa]

Vaihteisto[muokkaa]

Autoa sai sekä kolmivaihteisella automaattivaihteistolla että viisivaihteisella manuaalivaihteistolla, molemmissa viimeisin välitys oli 3,44:1. Manuaalivaihteiston laatikko on Renault 30, joka onkin useimmissa DMC-12:ssa. Moottori on sijoitettu taka-akselin takapuolelle Porsche 911:n tapaan.

Jousitus ja jarrut[muokkaa]

DMC-12:n jousitus perustuu hyvin pitkälti Lotus Espritiin. Siinä on erillisjousitus joka renkaalla, kierrejouset ja teleskooppimalliset iskunvaimentajat. DMC-12 on melko hyvä ohjattava moniin ikäisiinsä autoihin verrattuna, joten jousitus on rakenteeltaan onnistunut.

DMC-12:ssa on joka pyörässä jarrutehostetut levyjarrut, edessä 254 mm ja takana 267 mm levyillä.

Moottori[muokkaa]

Moottorina DMC-12:ssa on PRV V6, joka on Peugeotin, Renaultin ja Volvon yhdessä kehittämä moottori. Se on tehty Volvon B28F -moottorista liittämällä siihen Boschin K-Jetronic -ruisku ja muuntelemalla se toimimaan auton taakse asennettuna. PRV on 90 asteen V6 moottori. Sylinterilohko ja kannet ovat kevytmetallia ja moottorissa on SOHC-rakenne eli yksi kannen yläpuolinen nokka-akseli (2 venttiiliä / sylinteri).

Moottori Iskutilavuus Teho Vääntö Sylinterin halkaisija Iskunpituus Puristussuhde
90° V6 SOHC 12V PRV ZMJ-159 2849 cm3 110 kW (150 hv) @ ? r/min
USA: 95 kW (130 hv) @ 5500 r/min
? Nm @ ? r/min
USA: 203 Nm @ 2750 r/min
91 mm 73 mm 8,8:1

Suorituskyky[muokkaa]

John DeLorean oli alun perin suunnitellut, että auton voimanlähde olisi noin 200 hevosvoimainen, mutta moottoriksi päätettiin kuitenkin vaihtaa saatavilla ollut 150 hevosvoimainen, jonka tehoja jouduttiin pudottamaan 130 hevosvoimaan katalysaattorilla Yhdysvaltojen tiukkojen päästömääräysten takia. 20 hevosvoiman pudotus laski suorituskykyä huomattavasti. Euroopan 150 hevosvoimainen versio kiihtyi 0-100 km/h 8,8 sekunnissa, mutta Yhdysvalloissa myytävällä versiolla meni siihen 10,5 sekuntia.

Valmistusmäärät[muokkaa]

Toimintansa lopettanut DMC:n tehdas on kadottanut tiedot alkuperäisten autojen valmistusmäärästä ja valmistusmäärien arviot vaihtelevat jonkin verran. Vuonna 1981 valmistui 6539 yksilöä, 1982 1126 yksilöä ja 1983 918 yksilöä, DeLorean Owners Association'in tutkimusten mukaan. Summa on 8583. Kuitenkin tehtaan työntekijät kertovat koonneeensa yli 10 000 autoa. Myytyjen yksilöiden lisäksi tehdas valmisti työvoiman koulutuskäyttöön useita satoja luetteloimattomia DMC-12-malleja, joissa oli lujitemuovikori.

Mitat[muokkaa]

  • Pituus: 4216 mm
  • Leveys: 1857 mm
  • Korkeus: 1140 mm
  • Korkeus (ovet avoinna): 1961 mm
  • Akseliväli: 2413 mm
  • Raideväli (e / t): 1580 mm / 1595 mm
  • Omamassa: 1230 kg
  • Kääntöympyrä: 10,67 m
  • Jarrut edessä: levyjarrut 254 mm
  • Jarrut takana: levyjarrut 267 mm

Triviaa[muokkaa]

DeLoreania käytettiin aikakoneena Paluu tulevaisuuteen-trilogiassa.

Lähteet[muokkaa]

  • Mobilisti 4/2004

Linkit[muokkaa]