Donkervoort

Kohteesta AutoWiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Donkervoort
Donkervoort.gif
Yrityksen perustusmaa ja paikka Flag of the Netherlands.svg.png Hollanti, {{{perustuspaikka}}}
Tuotannon aloitus 1978
Autokonserni
Vuotuinen valmistusmäärä
Sijainti Suomen rekisteröintitilastossa
Suomen maahantuoja
Suosituin malli


Donkervoort Automobielen BV on hollantilainen urheiluautovalmistaja. Se on keskittynyt kevyiden, tehokkaiden ja ajo-ominaisuuksiltaan hyvin autojen suunnitteluun ja rakentamiseen. Donkervoortin valmistama auto perustuu pitkälti Lotus Sevenistä tuttuun kaksipaikkaiseen rakenteeseen.

Historia[muokkaa]

Yrityksen perusti vuonna 1978 hollantilainen Joop Donkervoort, kun hän päätti aloittaa urheiluauton valmistuksen Tienhovenissa. Muutama vuosi sen jälkeen yritys muutti parempiin tiloihin Loosdrechtiin ja siellä on valmistettu suurin osa autoista. Vuonna 2000 valmistui Lelystadiin uudenaikaiset tilat, jossa autojen kehitystyö ja kokoonpano nykyään tapahtuu. Vuodesta 1978 lähtien yritys on valmistanut yli 1 000 autoa.

Vuonna 1996 yritys teki yhteistyösopimuksen saksalaisen Audin kanssa. Sopimuksen ansiosta Donkervoort pystyy käyttämään malleissa Audin moottoreita aikaisemmin käytettyjen Fordin moottoreiden sijasta.

Nykyiset mallit[muokkaa]

D8 Audi (E-Gas) Wide-Track (2003–)[muokkaa]

Donkervoort D8

Vuodesta 2003 lähtien D8:ssa on käytetty Audin 1,8-litraista turboahdettua E-Gas-moottoria (R4). Moottorien tehot vaihtelevat 150 ja 270 bhp:n välillä. Tehokas moottori ja kevyt hiilikuiturunko mahdollistavat erittäin kovan kiihtyvyyden (0-100 km/h noin 4 s). Mallissa ei käytetä mitään nykyaikaista elektroniikkaa (esim. ABS ja ESP) vaan auton hallinta on kokonaan kuljettajan käsissä. Tasauspyörästössä käytetään 40 prosenttissa lukkoa ja renkaat ovat 15-tuumaiset. Vaihteisto on Borg-Warnerin valmistama 5-portainen manuaali.

Nahkapäällysteissä kuppipenkeissä on jopa muotoilut molemmille jaloille. Autot valmistetaan yksilöllisesti vain tilauksesta ja asiakas voikin valita värin ja sisustuksen haluamakseen. Mm. kojelaudan materiaalin voi valita hiilikuidun ja alumiinin välillä. D8 auton hinta on noin 85.000 euroa.

D8 270 RS (2004–)[muokkaa]

Vuonna 2004 Donkervoort rikkoi tuotantoautojen kierrosennätyksen Nürburgringin Nordschleifella (7:18,01). 270 hevosvoimaisella turbomoottorilla (1.8) varustettu D8 270 RS -malli perustuu suoraan tähän ennätysautoon. Normaaliin D8-malliin verrattuna auton keula on uudelleen muotoiltu ja siinä on aikaisempaa suuremmat ilmanottoaukot. Myös turboahdin ja välijäähdytin on vaihdettu suurempiin ja polttoaineenruiskutusjärjestelmää on kehitetty. Kaikki valmistetut 270 RS -versiot on numeroituja ja kokonaistuotantomäärä on ainoastaan 25 kappaletta.

D8 GT (2007–)[muokkaa]

Uusin D8-versio esiteltiin Geneven autonäyttelyssä keväällä 2007. Auton suunnittelytyö aloitettiin jo vuonna 2004 ja jo vuonna 2005 prototyypillä testattiin Nürnburgringillä. Kyseessä on Donkervoortin historian ensimmäinen umpikorinen auto. Se perustuu D8-avomalliin, vaikka korista ainoastaan keulaosa onkin siitä peräisin. D8-malliin verrattuna koriin on tullut lisää pituutta 8 cm. Katto-osissa ja ovissa on käytetty runsaasti hiilikuitua ja kovakattoinen malli onkin hieman D8-avomallia kevyempi - kokonaispaino on noin 650 kg. Moottorina toimii aikaisempien mallien mukaisesti Audin nelisylinterinen turboahdettu kone 180-, 210- tai 270-hevosvoimaisena. Tätäkin mallia tullaan 270 RS:n tavoin valmistamaan vain rajoitettu määrä, noin 50 kappaletta vuodessa. Valmistaja ilmoitti aloittaneensa tuotannon toukokuussa 2008 ja ensimmäiset valmiit autot valmistuvat kesäkuussa.

Aikaisemmat mallit[muokkaa]

S7 (1978–1984)[muokkaa]

S7 oli ensimmäinen Donkervoortin valmistama malli. Siinä käytettiin Fordin 1,6-litraista Kent-moottoria (90 bhp), jonka jatkona oli nelivaihteinen manuaali. Taka-akseli on otettu suoraan silloisesta Ford Escortista ja edessä käytettiin Triumphin pystyjousitusta. Turvallisuuden vuoksi autossa oli mm. kaksi taka-akselin eteen sijoitettua alumiinista bensiinitankkia.

S8 (1985–1989)[muokkaa]

Jo ennen vuotta 1985 valmistettiin mallia nimeltä S8. S7:aan verrattuna S8:n etuakselin raideleveyttä oli paremman ajettavuuden nimissä kasvatettu. Myös moottori oli vaihdettu Fordin 2-litraiseen OHC-moottoriin (100 bhp). Vuonna 1985 esiteltiin uusi etujousitus, joka oli Donkervoortin itse kehittämä. Raideleveys oli edessä 8 cm suurempi ja taka-akseli otettiin Ford Caprista. Manuaalivaihteistoon oli lisätty viides vaihde.

S8A (1985–1993)[muokkaa]

Vaikka S8A:n mallinimi on lähes entinen, oli kyseessä täysin uusi auto. Alusta on selkeästi leveämpi ja kevyempi mm. alumiininkäytön ansiosta. Myös ulkonäöltään auto oli edeltäjäänsä verratuna kehittynyt. Moottorissa käytettiin sähköistä polttoaineenruiskutusta ja takana oli Multilink-tyyppinen erillisjousitus.

S8AT (1986–1994)[muokkaa]

S8AT Cosworth

Ensimmäisissä valmistuneissa S8AT-malleissa käytettiin S8A:sta tuttua alustaa. Suurin uutuus S8AT:ssa olikin Donkervoortin itse kehittämä ja valmistama turboahdettu moottori. Fordin moottoria ei enää käytetty kiristyneiden päästövaatimusten vuoksi. Suuri valmistaja ei enää valmistanut tarpeeksi tehokkaita voimanlähteitä Donkervoortin käyttöön. Donkervoort otti moottorin perustaksi Fordin 2-litraisen moottorin, johon asennettiin Garrettin T3-ahdin, välijäähdytin, Cosworthin männät, uusi polttoaineenruiskutusjärjestelmä ja kolmitoimikatalysaattori. 2-litraisen version huipputeho oli 170 bhp ja 2,2-litraisen 190 bhp. Autossa oli edelleen kehitetty, aikaisempaa leveämpi ja vääntöjäykkyydeltään lujempi alusta. Jousitus oli kokonaisuudessaan sama kuin 1988 esitellyssä D10-mallissa. Vuodesta 1991 lähtien myös takana käytettiin levyjarruja.

D10 (1988–1989)[muokkaa]

Vain punaisena saatavana ollut D10 esiteltiin Pariisin autonäyttelyssä vuonna 1988. Auto oli viety kaikin puolin äärimmäisyyksiin, siinä ei mm. ollut lainkaan tuulilasia ja kypärä onkin ajaessa välttämätön. Moottorina toimi Donkervoortin kehittämä 2,2-litrainen (2160 cm3) turboahdettu rivinelonen, joka kiihdytti auton 0-100 km/h 4,8 sekunnissa. D10-mallia on valmistettu ainoastaan 10 kappaletta.

D8 Zetec (1993–1998)[muokkaa]

Vuonna 1993 esitelty D8 oli jälleen kerran täysin uusi auto verratuna aikaisempiin. Autosta oli pyritty tekemään mahdollisimman kevyt, joten vararengasta ei ollut, akku oli vaihdettu kisaversioon ja bellhousing valmistettu kokonaan alumiinista. Auto oli saatavana kahdella Zetec-moottorilla: 1.8 16V (140 bhp) ja 2.0 16V (160 bhp). Autosta valmistettiin myös Zetec Sport -erikoismallia, joka erosi perusmallista sekä sisustuksen että ulkomuotojensa ja käytettyjen materiaalijen osalta.

D8 Cosworth (1994–1998)[muokkaa]

Vuonna 1994 D8:iin asennettiin Cosworthin moottori. 2-litraisen DOHC-moottorin huipputeho oli versiosta riippuen 220–280 bhp. D8 Cosworth oli aikanaan yksi maailman nopeimmista tuotantoautoista 4,8 sekunnin (0-100 km/h) kiihtyvyydellään. Saatavilla oli myös Cosworth Sport -malli, joka oli mm. hiilikuidun avulla saatu alkuperäistäkin mallia kevyemmäksi.

D8 Audi (1999–2002)[muokkaa]

Ensimmäinen Audin kanssa tehdyn yhteistyönsopimuksen jälkeen syntynyt malli oli D8, johon asennettiin saksalaisen valmistajan 1,8-litrainen turbomoottori. Pienitehoisimmassa versiossa oli 150 bhp, mutta saatavilla oli myös 180 bhp malli. D8-180R-mallissa maksimiteho oli 245 bhp. Moottori oli suuren virityspontentiaalin vuoksi erinomainen Donkervoortin käyttöön. Lisäksi voimanlähde on pienikokoinen, kevyt ja kestäväksikin todettu. Uudelleen suunnitellun alustan ansiosta auton kokonaispaino oli vain 630 kg.

Lähteet[muokkaa]