FN

Kohteesta AutoWiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fabrique Nationale d’Armes de Guerre
FN-logo.jpg
Yrityksen perustuspaikka Flag of Belgium.svg.png Belgia, Herstal
Toiminnassa Autojen valmistus:
18991967
Yhtiön kohtalo Ajoneuvotuotanto lopetettu
Kokonais valmistusmäärä
Suosituin malli
Seuraaja

Fabrique Nationale d’Armes de Guerre (nyk. FN Herstal, S.A.) on belgialainen asevalmistaja, jonka tuotantoon kuuluivat henkilöautot vuosina 1899 – 1935. Yhtiö valmisti myös hyötyajoneuvoja, kuten kuorma-autoja ja trolleybusseja, sekä sotilaskäyttöön tarkoitettuja kuorma-autoja, vuosien 1932 – 1967 välisenä aikana.[1][2]

Yrityshistoria[muokkaa]

Alkutaival[muokkaa]

FN aloitti polkupyörien valmistamisen käsiaseiden rinnalla 1890-luvulla. Samoihin aikoihin yhtiö alkoi tutkia mahdollisuuksia valmistaa aikakauden uusia tuotteita, moottorikäyttöisiä ajoneuvoja. Ensimmäinen, kaksisylinterisellä, 3,5-hevosvoimaisella, 800 cm3:n etumoottorilla varustettu auto valmistui keväällä 1899. Vuoteen 1902 mennessä niitä valmistettiin noin 200 kappaletta.[1][2]

Automallinsa rinnalla FN suunnitteli ja otti tuotantoon moottoripyörän, jonka kauppa kävi vielä paremmin kuin autojen. Tästä johtuen ensimmäiselle automallille ei tullut seuraajaa ja FN-autojen tuotanto päättyi vuonna 1902. Useita suunnitelmia oli viety jopa prototyyppiasteelle, mutta hankkeet eivät edenneet sen pidemmälle.

Yhtiössä mietittiin asiat uusiksi ja tehdasta laajennettiin, jotta henkilöautojen valmistus voitiin aloittaa uudestaan vuonna 1905. FN valmisti ranskalaisen Rochet-Schneiderin lisenssillä isokokoista, 6,8-litraisella nelisylinterisellä moottorilla varustettua mallia vuoteen 1913 asti, kaikkiaan noin 300 kappaletta. Vuonna 1906 tuotantoon tuli 2-litraisella, nelisylinterisellä sivuventtiilimoottorilla varustettu malli. Kaikkiaan FN valmisti vuosien 1906 – 1914 välisenä aikana noin 2000 autoa.[1]

1920-luku[muokkaa]

Ensimmäisen maailmansodan aikana FN:n ajoneuvotuotanto oli pysähdyksissä ja tehdastiloissa toimi saksalaisten kalustokorjaamo. Sodan päätyttyä yhtiö oli taloudellisesti ja poliittisesti hankalassa tilanteessa. FN:n suurin osakkeenomistaja oli saksalainen konepajayhtiö Ludwig Loewe & Co ja myös sen koko hallitus ja johtajisto oli saksalaisia. Vuona 1919 yhtiö otettiin belgialaisten haltuun nopealla omistajanvaihdoksella ja pääomituksella.

FN aloitti ajoneuvotuotantonsa uudelleen omistajavaihdoksen toteuduttua, aluksi moottoripyörien valmistuksella. Henkilöautojen tuotanto alkoi keväällä 1920, ennen sotaa valmistetuilla tai suunnitelluilla malleilla, joiden valmistus jatkui 20-luvun puolivälin tienoille.

Vuonna 1923 myyntiin tuli merkittävä uutuusmalli, nelisylinterinen 1300, joka korvasi vuonna 1913 markkinoille tulleen kansanmalli 1250:n. Uudessa mallissa oli moderni kansiventtiilimoottori ja nelipyöräjarrut. Vuonna 1925 FN oli 1500 auton vuosituotannollaan Belgian toiseksi suurin autotehdas, ykkönen oli Minerva.

Vuonna 1928 FN-autoilla ajettiin Afrikan halki, Alger'sta Kapkaupunkiin. Kyseessä oli ensimmäinen kerta kun se tehtiin nelipyöräisellä autolla.[1][3]

1930-luku[muokkaa]

1920-luvun lopulla belgialainen autoteollisuus on amerikkalaisten tuontiautojen takia pahassa puristuksessa. FN päätti vastata kilpailuun isolla, 3,25-litraisella, kahdeksansylinterisellä mallilla. Se tuli markkinoille vuonna 1930, eli pahimmoillaan Eurooppaankin ulottuvan suuren laman kynnyksellä, joka hyydytti isojen mallien kysynnän.

Kaksi muuta 30-luvun alun uutuusmallia olivat teräskoriset, vuoden 1931 Prince Baudouin ja vuoden 1932 Prince Albert. Lamasta huolimatta varsinkin ensiksi mainittu myi hyvin. Laman käännyttyä nousukaudeksi, amerikkalaistuonnin paine oli jälleen kova, eikä tilanetta henkilöautojen valmistajien näkökulmasta helpottanut se, että jotkin poliitikot vaativat tuontitullien alentamista lisää. FN:llä vedettiin tilanteesta oma johtopäätös ja yhtiö päätti lopettaa henkilöautojen valmistuksen vuonna 1935.[1]

Hyötyajoneuvot[muokkaa]

FN oli ottanut vuonna 1932 tuotantoon kahdeksansylinterisen, kolmen tonnin kantavuudella olleen kuorma-autoalustan ja se pysyi tuotannossa seuraavan sodan syttymiseen asti. Prince Albertin vahvistetulle alustalle valmistettiin kevyempiä jakeluautoja ja mm. sairasautoja. 1930-luvulla FN:llä oli suunnittelun alla, myöhemmästä näkökulmasta katsottuna mielenkiintoinen projekti, nelivetoinen FN 8 Colonial -henkilömalli siirtomaa- ja sotilaskäyttöön. Auto oli kuitenkin Belgian armeijalle liian kallis, ja hanke haudattiin.

Vuonna 1937 markkinoille tuli alusta puolipitkällä keulalla, joka edusti tuolloin modernia suunnittelua. Vuonna 1938 ohjaamo istutettiin nelivetoisen alustan päälle ja malli saatiin kaupaksi Belgian armeijalle. Belgian anatuduttua Saksalle toukokuussa 1940, FN:n tehdas siirtyi saksalaisten hallintaan. Liittotuneet pommittivat laitoksia rajusti sodan aikana.

Rauhan palattua FN:n ensimmäinen tuote ajoneuvojen siviilimarkkinoille oli kevyeseen paikallisjakeluun tarkoitettu kolmipyörä. Vuonna 1947 yhtiö käynnisti kuorma-autotuotannon. Mallit perustuivat ennen sotaa suunniteltuihin ohjaamoihin ja alustoihin, joika saivat osakseen tasaista jatkokehitystä.

Vuonna 1949 Belgian armeija järjesti tarjouskilpailun 4000 kuorma-auton toimittamisesta. Koska tarjouskilpailun kokoluokka ylitti FN:n resurssit, yhtiö liittoutui belgialaisvalmistajien Auto-Miesse'n ja Brossel'n kanssa. Liittouma sai armeijalta joidenkin satojen autojen tilauksen.

1950-luvulla FN suunnitteli vielä joitain kuorma-autoja sotilaskäyttöön, mutta vailla suurempaa menestystä. Tuotannon hiipuessa emoyhtiön mielenkiinto ajoneuvotuotantoa kohden väheni, kunnes hyötyajoneuvojen valmistus lopetettiin kokonaan. Viimeiset autot olivat 1960-luvun alussa valmistettu trolleybussien tilauserä.[1]

Lähteet[muokkaa]

Flag of Belgium.svg.png Belgialaisia henkilöautomerkkejä

Nykyisiä merkkejä: Edran | Gillet

Entisiä merkkejä: ADK | Alatac | Alfa-Légia | ALP | Altona | AMA | Antoine | Apal | Aquila | Astra | ATA | Auto-Mixte | Bastin | Baudouin | Belga | Belga Rise | Belgian Cushman | Belgica | Bercley | Bovy | Bovy-D’Heyne | Buick-Sport | Cambier | CAP | Claeys Flandria | D’Aoust | Danneels | Dasse | De Cosmo | De Wandre | Déchamps | Decoster | Delecroix | Delin | Demati | Demissine | Direct | DS | Dunamis | Duryea | Dyle et Bacalan | Eclipse | Elgé | Emmel | Escol | Excelsior | FAB | FD | Feyens (1898) | Feyens (1937–1939) | FIF | Flaid | FN | Foidart & Rosenthal | Fondu | Frenay | Germain | Gillet | Hermes | Hermès | Hoflack | Houard | Imperia | Imperia-Abadal | Janssens | Jeecy-Vea | Jenatzy-Martini | Juwel | Kleinstwagen Belge | Knap | Koppel | L’Automobile | La Gracieuse | La Locomotrice | Lefebvre | Lefert | Legia | Linon | Longtin & Le Hardy de Beaulieu | Lorenc | Malevez | Manimex | Mans | Mathieu | Mathomobile | Méan | Mécanique et Moteurs | Metaalwerken van Antwerpen | Métallurgique | Meteor | Miesse | Minerva | Mineur | Moustique | Nagant | Nova | Pescatore | Phébé | Pieper | Pinart | Pipe | Pittevil | PLM | PM | RAL | Ranger | Royal Star | Ruhl | Rumpf | SACA | Saroléa | SAVA | Scaldia | SCH | Snoeck | Soméa | Speedford | Speedsport | Springuel | Succès | Torpille | TVD | Van Clee | Van Langendonck | Van Walleghem | Vincke | Vivinus | Wilford