Ford Sierra RS Cosworth

AutoWiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ford Sierra RS Cosworth
Ford Sierra-RS-Cosworth.JPG
Valmistaja ja valmistusmaa Ford Motor Company,
Valmistusaika 19861992
30 932 kpl, joista:
5042 (3d, 1986)
500 (RS500 1987)
13 140 (4d 2WD, 1988-1989)
12 250 (4d 4WD 1990-1992)
Luokka
Kori 3-ovinen viistoperä (1986–1987)
4-ovinen porrasperä (1988–1992)
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori Cosworth YBB 204 hv (1986)
Cosworth YBD 224 hv (1987)
Cosworth YBB 204 hv (1988-1989)
Cosworth YBG/YBJ 220 hv (1990-1992)
Iskutilavuus 1993 cm3
Teho 152–167 kW (204–224 hv)
Voimanvälitys vaihteisto 5+1 portainen
Borg Warner T5 (1986-1989)
Borg Warner MT75 (1990-1992)
Takaveto (1986–1989)
Neliveto (1990–1992)
Huippunopeus
Kiihtyvyys
Kulutus
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä
Seuraaja
Saman luokan autoja Ford Escort RS Cosworth
Peugeot 405 GR X4
Sierra RS Cosworth (1986)

Ford Sierra RS Cosworth oli Ford Sierran suuritehoinen versio. Malli syntyi Ford Motorsportin kehitystyön tuloksena, tarkoituksena valmistaa voittaja FIA:n silloisen A-ryhmän kilpailuihin.

Kehitys[muokkaa]

Projekti sai alkunsa keväällä 1983, kun hiljattain Euroopan Ford Motorsportin johtajaksi nimitetty Stuart Turner [1] totesi että Ford oli jäämässä altavastaajaksi kilpailijoihinsa nähden. Huhtikuussa 1983 Turnerin tiimi päätti ottaa Ford Sierran projektinsa pohjaksi. Fordin vuonna 1982 esittelemä Sierra olisi takavetoisena ja hyvän ilmanvastuskertoimen omaavana otollinen kehityskohde uudelle kilpa-autolle. Kisaversion toivottiin luonnollisesti vauhdittavan myös vakio-Sierran myyntiä.

Saadakseen tukea projektilleen Turner otti yhteyttä Fordin silloiseen Euroopan PR-johtajaan Walter Hayesiin. Hayes oli nimi sekä menestyksekkään Ford GT40-mallin että Cosworth DFV-moottorin takana. GT40 muistetaan autona jolla voitettiin vuoden 1966 Le Mansin 24 tunnin ajo ja Cosworth DFV:llä jolla hankittiin Fordille 154 osakilpailuvoittoa ja 12 maailmanmestaruutta Formula 1-luokassa 1960- sekä 70-lukujen aikana. Hayes suhtautui projektiin innostuneesti ja lupasi sille täyden tukensa.

Turner kutsui Euroopan Fordin silloisen kehitysjohtajan, Ken Kohrsin,[2] kanssaan vierailemaan Fordin pitkäaikaisen yhteistyö- kumppanin, moottorirakentaja Cosworthin tehtaille, jossa heille esiteltiin Cosworthin oma-aloitteinen projekti, YAA-moottori. Cosworthin moottori perustui Fordin 16-venttiiliseen, T88-Pinto DOHC-moottoriin. Tämä prototyyppi osoittautui ihanteelliseksi lähtökohdaksi moottorille, jota Turner tarvitsi A-ryhmän voittajaan.

Ford Motorsport esitti virallisen pyynnön turboahdetusta versiosta joka pystyisi tuottamaan siviiliversiona 180 hevosvoimaa ja kisavireisenä 300 hevosvoimaa. Cosworthilta vastatttiin myönteisesti, mutta samalla he asettivat kaksi lisäehtoa: Cosworth YBB-moottori tulisi tuottamaan siviiliversiona 204 hevosvoimaa (150 kW) ja tuotantomäärä tulisi olemaan 15 000 moottoria. Turnerin porjekti tarvitsisi vain noin 5000 moottoria, mutta siitä huolimatta Ford Motorsport hyväksyi ehdot. Ylimääräiset 10 000 mottoria tulivat myöhemmin käyttöön neliovisen, toisen sukupolven Sierra RS Cosworthin voimanlähteenä.

Sopivan vaihdelaatikon löytäminen osoittautui hankalaksi. Vaihteistoksi valikoitui, myös Ford Mustangissa käytetty BorgWarner T5, mutta Sierran korkeampi kierrosluonne aiheutti joitain ongelmia. Lopulta Borg-Warnerin täytyi perustaa oma tuotantolinja Sierra RS Cosworthin vaihteistoille.

Mallin alustageometria poikkeaa melkoisesti vakio-Sierran vastaavasta. Cosworth-Sierran alustan suunnittelussa hyödynnettiin tietoja, joita saatiin amerikkalaisen Roush Fenway Racingin IMSA-Merkur XR4Ti:n alustan säädöistä ja rakenteesta. Englantilainen BTCC-sarjan moninkertainen mestari Andy Rouse tiimeineen pestattiin ajamaan ja kehittämään XR4Ti-Sierraa radalla. Ford käytti asiakkaille kilpakäyttöön rakennettujen versioiden komponenttidokumentoinnissa mainintaa "XR4Ti-malleja varten kehitetty" kuvauksena jonkin osan Cosworth-Sierra vaatimustason täyttymisestä. Roushin jousitus ja aerodynaaminen tekniikka IMSA autoja varten oli erinomainen palaute Fordille. Jotkin tuotanto-osat XR4Ti:stä löysivät tiensä Cosworthiin kuten nopeusmittari jonka yhteydessä oli ahtopainemittarilla ja "Motorsport 909" -alustanjäykennyslevyt.

Auton korin designista vastasi, Fordeilla itsekin kilpaillut ja Ford Motorsport-tiimissä vaikuttanut, saksalainen Lothar Pinske. Hän vaati vapaat kädet auton ulkoasun suunnitteluun, jotta autosta voitaisiin tehdä vakaa suurissa nopeuksissa. Kokemus oli osoittanut, että viisto- peräisen Sierran kori kehitti merkittävän aerodynaamisen noston jo melko maltillisessa nopeudessa.

Laajan tuulitunnelitestauksen sekä Italian Nardò-radalla ajettujen testiajojen jälkeen, prototyyppi esiteltiin projektin johdolle. XR4i-Sierran koria käytettiin pohjana väliaikaisille korimuutoksille, jotka tehtiin lasikuidulla ja alumiinilla. Auton esiintyminen nosti pienen innostuksen, mutta suuri takaspoileri aiheutti jonkinasteisia vastalauseita. Pinske kuitenkin vaati että muutokset hyväksytään, koska ne olivat pakollisia projektin onnistumiseksi. Takasiipi oli oleellinen maakontaktin säilyttämiseksi 300 km/h nopeudessa, ajovalojen välinen aukko tarvittiin ilmansyöttöön välijäähdyttimelle ja lokasuojien laajennukset olivat pakolliset 10" leveiden kisavanteiden takia. Lopulta Fordin suunnittelijat suostuivat tekemään tuotantoversion joka perustui prototyyppiin.

Vuonna 1984 Walter Hayes vieraili monien Euroopan Ford-jälleenmyyjien luona, tavoitteenaan tutkia Sierra RS Cosworthin myyntipotentiaalia. A-ryhmään osallistumisen ehtona oli että 5000 autoa tuli sekä rakentaa että myydä. Palaute oli masentavaa, jälleenmyyjät ennustivat että voisivat myydä arviolta 1500 autoa.

Hayes ei kuitenkaan antanut periksi vaan jatkoi intohimoisesti projektin sisäistä markkinointia. Kun prototyypit alkoivat valmistua, jälleenmyyjät kutsuttiin testiajolle, ja tämä nosti autoa kohtaan uuden innostuksen. Ford teki radikaaleja toimenpiteitä tiputtaakseen auton hintaa. Autoa tarjottiin vain kolmella värillä, (musta, valkoinen ja sininen) sekä yhdellä sisustan värillä (harmaa). Lisävarustelistalla oli kaksi varustevaihtoehtoa: keskuslukituksen ja sähköikkunoiden kanssa tai ilman.

Koeajo 1990[muokkaa]

Ford Sierra Cosworth 4x4 Kat. oli Tekniikan Maailman 20/1990 koeajossa. Cosworth 4x4 oli ylivoimaisesti kallein Sierra-malli, joka maksoi 338 100 markkaa.

Nelisylinterisen turboahdetun R4-moottorin iskutilavuus on 1993 cm3 ja suurin teho 162 kW /6000 r/min DIN (220 hv). Suurin vääntömomentti on 290 Nm /3500 r/min. Vaihteita on viisi.

Cosworth-mallissa on jatkuva neliveto. Voima välitetään etu- ja taka-akseleille suhteessa 34–66 %. Auto painaa 1330 kiloa, painosta edessä on 56 % ja takana 44 %. Nelivetoinen Sierra kulkee nopeasti myös kaarreajossa.

Tekniikan Maailma 20/1990 mittasi Ford Sierra Cosworth 4x4 Kat:n kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 2,1 sekuntia, 0–80 km/h 4,3 sekuntia, 0–100 km/h 6,2 sekuntia, 0–120 km/h 8,6 sekuntia, 0–140 km/h 11,6 sekuntia, 0–160 km/h 15,6 sekuntia ja 0–180 km/h 20,4 sekuntia.

Hurjasta kiihtyvyydestä huolimatta kulutus ei ole erityisen korkea, noin 8–11 litraa /100 km.

Tuotanto[muokkaa]

Ford Sierra RS Cosworth julkistettiin yleisölle Geneven moottorinäyttelyssä maaliskuussa 1985. Suunnitelmissa oli päästää auto myyntiin syyskuussa ja 5000:n auton tuotannon lopettaminen kesällä 1986.

Käytännössä se päästettiin myyntiin heinäkuussa 1986 ja kaikenkaikkiaan valmistettiin 5545 autoa. Näistä 500 lähetettiin Tickfordiin, Aston Martinille, jossa niistä muokattiin 3-ovinen RS500 Cosworth-malli. Autoa valmistettiin sekä oikeanpuoleisella ohjauksella Englantiin, kuin myös vasemmanpuoleisella ohjauksella muualle Eurooppaan.

Sierra RS500 Cosworth[muokkaa]

Sierra RS500 Cosworth
Laurence Bristow Labatts -tiimin auto

Mike Moreton oli päällikkö tiimissä, joka suunnitteli evoluutioversion tuottamista, jolla tähdättiin tehdä autosta voittamaton kisaradoilla. Maaliskuussa 1987, Aston Martinin Tickfordissa sijaitsevan tehtaan tehtäväksi annettiin muuntaa 500 normaalia RS Cosworthia RS500-autoiksi.

Cosworth RS500 julkistettiin heinäkuussa 1987 ja luokiteltiin elokuussa samana vuonna.

Pääero 3-oviseen Ford Sierra Cosworthiin oli päivitetty Cosworth-kilpamoottori. Sen uusia ominaisuuksia olivat:

  • Moottorissa on paksummat sylinteriseinämät.
  • Suurempi Garrett T31/T04 turboahdin.
  • Suurempi välijäähdytin.
  • 4 ylimääräistä ruiskusuutinta sekä toinen polttoainekisko (joka kuitenkaan ei ollut käytössä katuversiossa).
  • Tehokkaampi polttoainepumppu.
  • Parannettu ahto- ja pakokaasujärjestelmä.
  • Voitelu- ja jäähdytysjärjestelmiä myös paranneltiin.
  • Takaripustuksilla oli pidennetyt, mutta käyttämättömät kiinnityspaikat.

RS500:lla oli myös monia ulkoisia kosmeettisia eroja sen syntyperään, 3-oviseen Cosworth-Sierraan verrattuna:

  • Takaluukussa olevassa spoilerissa oli lisätty nokka ja sen lisäksi myös alempi spoileri.
  • "RS500"-merkit takaluukussa sekä etulokasuojissa.
  • Uudelleensuunniteltu etupuskuri sekä spoileri jäähdytyksen parantamisen ja ilmanvirtauksen vuoksi, sisältäen sumuvalojen poiston ja niiden korvaamisen säleiköillä jarrujen jäähdytyksen parantamiseksi.

Tarkalleen 500 kappaletta RS500:sta tuotettiin, kaikki Britannian markkinolle tarkoitettuina RHD-malleina. Alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan kaikki 500 olisivat olleet mustia, mutta autoa valmistettiin myös 56 valkoista sekä 52 sinistä yksilöä .

Moottoriurheilu[muokkaa]

Vakioautoluokat[muokkaa]

World Touring Car Championship-kausi 1987 oli ensimmäinen WTCC-kausi, ja se tuli Fordin uudelle autolle kuin tilauksesta. Kauden aloitus ei sujunut aivan siten kuin oli suunniteltu. BMW Motorsportin antama vahva vastus, vaihteisto-ongelmat sekä ensimmäisen kehitysvaiheen Cosworth-moottori, joka antoi vain 340 hevosvoimaa, aiheuttivat Fordille ongelmia kauden ensimmäisellä puoliskolla .

Sierra RS500 Cosworth luokiteltiin elokuussa 1987. Cosworth-Sierrat ottivat paalupaikan kaikissa jäljelläolevista kuudesta kilpailusta ja olivat ensimmäisenä maaliviivalla viidessä niistä. Väitetystä sääntöjenvastaisesta pyöräkotelon leveydestä johtunut Eggenberger Motorsportin autojen diskaaminen Australiassa, vuoden 1987 James Hardie 1000-kilpailussa, vei mahdollisuudet kuljettajien maailmanmestaruuteen saksalaiskuljettaja Klaus Ludwigilta ja Klaus Niedzwiedzilta ja antoivat sen Schnitzer-BMW kuljettaja Roberto Ravaglialle. Autojen diskaaminen tuntui epäoikeudenmukaiselta, koska Eggenbergerin Texaco RS500-Sierrat olivat ajaneet kaikissa kuudessa osakilpailussa tismalleen samalla kokoonpanolla, mutta ajosuorituksen hylkäämiseen kohdistunut protesti koski vain Bathurstin osakilpailua. Eggenberger Motorsport voitti kuitenkin kauden 1987 kilpatallien mestaruuden. Cosworth-Sierrat olivat koko elinkaarensa ajan suosittuja eri vakioautoluokissa, niin Britanniassa ja manner-Euroopassa kuin Australiassakin.

Ralli[muokkaa]

Fordsierracosworth.jpg

Cosworth-Sierra löysi tiensä myös rallisarjoihin ja nautti myös siellä kohtalaista menestystä. Kun rallin maailmanmestaruussarjan B-ryhmä lopetettiin vuonna 1986, valmistajat siirtyivät A-ryhmään ja Ford, monien muiden tavoin, huomasi olevansa vailla soveliasta autoa. Cosworth-Sierra oli tehokas, mutta takavetoisena hävisi sorapintaisilla teillä nelivetoisille Lancioille ja Mazdoille. Nelivetoisen XR4x4:n alusta oli rallikäytössä erinomainen, mutta sen vanhentunut moottori tuotti tehoa vain noin 200 hevosvoimaa, eli 100 hevosvoimaa vähemmän kuin Lancia. Kaudella 1987 Ford ajatti molempia malleja, XR4x4:ää irtopinnoilla pidetyissä ralleissa ja Cosworthia asfalttipinnoilla. XR4x4:n tehottomuus kilpailijoihinsa verraten oli kuitenkin niin suuri, että Ford Motorsport pudotti sen kisaohjelmasta vuonna 1988. Tiimi keskittyi kilpailuttamaan takavetoista Cosworth-Sierraa, kunnes vuonna 1990 saatiin käyttöön Sierra RS Cosworth 4x4.

Tuohon aikaan takavetoisella autolla ei enää otettu WRC-osakilpailuvoittoja, mutta huippukuljettajien, kuten Stig Blomqvistin, Carlos Sainzin ja Ari Vatasen luotsaamina Cosworth-Sierrat olivat tasaisesti viiden parhaan joukossa ja päällystepinnalla ajetuissa kisoissa Cosworth-Sierra oli kilpailijoilleen varteenotettava vastus. Vuonna 1988 nuori ranskalaiskujettaja Didier Auriol voitti Cosworth-Sierralla WRC:n Korsika-rallin, tämä on ainoa kerta kun takavetoinen Ford peittosi Lancian suorassa kamppailussa. Kuitenkin, kun Lancia kehitti Delta HF Integrale-malliaan ja pelikentälle ilmaantui uusia kilpailijoita kuten Toyota Celica GT-Four ST165, Cosworth alkoi osoittautua jo vanhentuneeksi konseptiksi.

Cosworth-Sierra oli myös monien yksityistiimien suosiossa, kiitos tästä kuuluu Ford Motorsportin vahvalle panostukselle lajin parissa. Osien nopea saatavuus ja tekninen tuki olivat yksityistiimien suuresti arvostamia ominaisuuksia. Tuohon aikaan alemmissa sarjoissa ajetuissa kilpailuissa nelivedon käyttö oli kiellettyä ja Cosworth-Sierrat olivat tasan yhtä kilpailukykyisiä kuin muutkin merkit. Sen ajettavuus ei ehkä ollut samaa tasoa BMW M3:n kanssa, mutta vastavuoroisesti se oli paljon voimakkaampi. Mallit tulivat tunnetuksi myös teknisestä luotettavuudestaan. Cosworth-Sierrat olivat suosittuja kansallisissa sarjoissa ja 1980-luvun lopulla niillä voitettiin monta kansallisen tason mestaruutta. Esimerkkeinä skotlantilainen Jimmy McRae, joka voitti Cosworth-Sierralla Britannian rallimestaruuden vuosina 1987 ja 1988 sekä Carlos Sainz, joka voitti Espanjan rallimestaruuden samoina vuosina.

WRC-sarja[muokkaa]

Sija Osakilpailu Kausi Kuljettaja Kartturi Auto
1. Flag of France.svg.png Korsikan ralli 1988 Flag of France.svg.png Didier Auriol Flag of France.svg.png Bernard Occelli Ford Sierra RS Cosworth

2WD Sierra Sapphire RS Cosworth[muokkaa]

Toisen sukupolven neliovisen Sierra Sapphire Cosworthin kokoonpano tapahtui Fordin Genkin tehtailla Belgiassa, Englannissa valmistetulla Ford-Cosworth YBB-moottorilla. Näihin autoihin asennettiin kahta eri varianttia samasta moottorista, ns. vanhemman polven sylinterikannella, sekä uudemmalla, parannetulla kannella olevia. Alusta ja pyöränripustus oli perua aiemmasta mallista, mutta sitä oli viritetty arkikäyttöä ajatellen hivenen mukavampaan suuntaan. Vuosien 1988 - 89 aikana mallia valmistettiin arviolta 13140 kappaletta. Tämä malli onkin eniten valmistettu Cosworth-Sierra. Malli on myös painoltaan kaikkein kevein versio, etenkin LHD-versiot, jotka olivat vailla ilmastointilaitetta ja takaovien lasit olivat käsin veivattavat.

Britannian markkina-alueen, vuosien 1988-1989, RHD-versioissa on pieni "Sapphire"-kyltti takaoven ikkunakarmeissa. Muualle Eurooppaan myydyissä LHD-versioissa tätä embleemiä ei ole. Britanniassa Sapphire oli varustetasoltaan Ghia-versioita vastaava ja siinä oli sähköiset takaikkunanostimet, ilmastointi ja muita pieniä mukavuusvarusteita.

Sierra RS Cosworth 4×4[muokkaa]

Sierra RS Cosworth 4×4

Tammikuussa 1990 julkistettiin kolmannen sukupolven Sierra RS Cosworth, nyt nelivetoisena. Ford Motorsportilla oli puhuttu ralleissa kilpailukykyisen, nelivetoisen mallin puolesta jo vuonna 1987. Nelivetoversio tuli mahdolliseksi valmistaa vasta kun BorgWarner esitteli T75-vaihteistonsa vuonna 1989.

Ford Motorsportin halua 3-oviselle "Motorsport Specialille", joka vastaa alkuperäistä Sierra RS Cosworthia ei huomioitu. Hillitympää 4-ovista versiota pidettiin paremmin myyvänä. Sen vuoksi päätettiin, että uusi auto esiteltäisiin yhdessä koko Sierra-mallistolle suunnatun kasvojenkohotuksen kanssa, vuonna 1990.

Odotusaika antoi Ford Motorsportille hyvän mahdollisuuden suorittaa laajan testiohjelman ja tehdä parannuksia. Yksi esimerkki oli konepellin ilmanottoaukkojen paluu. Fordin oman julkisen materiaalin mukaan, 80% moottoriosista myös muutettiin. Parannettu moottori nimettiin YBJ:ksi autoihin ilman katalysaattoria ja YBG:ksi autoille, joissa on katalysaattori. Jälkimmäisessä oli punainen venttiilikoppa korvattu vihreällä, tähdentääkseen ympäristöystävällisyyttä. Neliveto ja kasvanut määrä lisävarusteita nosti painoa 100 kilogrammalla, ja tehoa lisättiin painon nousun kompensoimiseksi.

Sierra RS Cosworth 4X4 sai, jos mahdollista, vielä mairittelevamman vastaanoton kuin edeltäjänsä ja mallin tuotanto jatkui vuoden 1992 loppuun, kunnes Sierra korvattiin Mondeolla. Cosworth-Sierran korvaaja ei kuitenkaan ollut Mondeo, vaan Escort RS Cosworth. Malli esiteltiin toukokuussa 1992, ja luokiteltiin A-ryhmän ralliautoksi joulukuussa, samalla kun Sierra RS Cosworth eläköityi.

Aiheesta muualla[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

  1. http://www.nyt.co.uk/stuart.turner.htm
  2. http://engineering.illinois.edu/alumni/distinguished/1995/kohrs-kenneth
Ford logo.png Ford RS-mallit
Fiesta

RS Turbo | RS 1800 | RS WRC

Escort

RS1600 Mk I | RS Mexico Mk I | RS2000 Mk I) | RS1800 Mk II | RS2000 Mk II | RS Mexico Mk II | RS1600i Mk III | RS 1700T | RS Turbo Mk III | RS Turbo Mk IV | RS Cosworth Mk V
RS2000 Mk V b | RS2000 Mk VI | RS Cosworth Mk VI | RS WRC

Focus

RS Mk I | RS Mk II | RS500 | RS WRC

Capri

RS2600 Mk I | RS3100 Mk I | RS2800 Turbo Mk III

Sierra

RS Cosworth | RS500 | Sapphire RS Cosworth | Sapphire RS Cosworth 4X4

Taunus

Taunus 17M RS | Taunus 20M RS

Muut

RS200


Tietyo.gif Tätä artikkelia on pyydetty laajennettavaksi.
Tarkempia tietoja saattaa olla sivulla AutoWiki:Huomiota kaipaavat sivut.