LGOC B-tyyppi
LGOC / AEC B-tyyppi | |
---|---|
Valmistaja ja valmistusmaa | London General Omnibus Co. Ltd (LGOC) Associated Equipment Company (AEC) Iso-Britannia, Walthamstow |
Valmistusaika | 1910 – 1918 |
Luokka | Linja-auto |
Kori | Yläosaltaan avoin 2-kerrosbussi, yksi sisäänkäynti vaunun takaosassa. |
Suunnittelija | Frank Searle |
Edeltäjä | LGOC X-tyyppi |
Seuraaja | AEC K-tyyppi |
LGOC B-tyyppi oli Lontoon kaksikerrosbussi, joka otettiin käyttöön vuonna 1910. Sen valmistuksesta vastasi vuoteen 1912 asti liikenneoperaattori London General Omnibus Company (LGOC). Vuonna 1912 valtaosan Lontoon metrolinjoista ja raitiovaunuliikenteestä omistanut Underground Electric Railways Company of London (UERC) osti LGOC:n. Yrityskaupan jälkeisten uudelleenjärjestelyjen myötä kaikki bussien valmistukseen liittyvät toiminnot siirrettiin omaan konserniinsa, jolle annettiin nimeksi Associated Equipment Company, lyhyemmin AEC.[1]
Sisällysluettelo
Yleistä[muokkaa]
B-tyypin bussit valmistettiin Suur-Lontoon Walthamstow:ssa. Niiden myötä X-tyypin valmistus loppui. B-tyyppi on eräs ensimmäisiä massavalmistettuja linja-autoja. Vuonna 1913 niitä oli palveluksessa jo n. 2500 kappaletta.[2][3]
B-tyypin suunnittelusta vastasi LGOC:n pääinsinööri Frank Searle (1874-1948). Voimansiirto ketjuvälitteiseltä vaihteistolta matopyörä-taka-akselille tapahtuu kardaanin välityksellä ja takana on vetoakselit eikä ketjuvälitystä, kuten aikakauden raskaissa ajoneuvoissa yleisesti oli. Mallin huippunopeus oli 16 mph (26 km/h), Britannian sen aikainen kattonopeus oli 12 mph (19 km/h).
Kori on puukehikko, joka on verhoiltu puisilla paneleilla, jotka myös jäykistävät sen rakennetta. Alakerrassa on paikat 16 matkustajalle ja kattamattomassa, edullisemman hintaluokan yläkerrassa, on 18 matkustajapaikkaa. Malliin saatiin sähkövalaistus sisälle vuonna 1912 ja sähköiset ajovalot vuonna 1913.
I maailmansota[muokkaa]
Britannian käydessä sotaa Euroopan mantereella, se valjasti 900 B-tyypin bussia miehistönkuljetuksen tarpeisiin. Bussit otettiin käyttöön aluksi ilman suurempia muutoksia, ainoastaan niiden puna-valkoinen väri vaihtui sotilaalliseen khakiin. Pian havaittiin että alemman kerroksen sivulasit rikkoutuivat herkästi, saadessaan osumia sotilaiden aseista ja muusta materiaalista. Tämän vuoksi lasiset ikkunat korvattiin laudoituksella.
B-tyypin bussi kykeni kuljettamaan 24 jalkaväen sotilasta varusteineen. Aikana jolloin ei käytössä vielä ollut radioita, niistä kehitettiin myös viestiajoneuvoja, rakentamalla niiden päälle kyyhkyslakkoja.
Aiheesta muualla[muokkaa]
Lähteet[muokkaa]
- Thackray, Brian (2001). The AEC Story:Part 1. Venture Publications Ltd. ISBN 1-898432-37-6
- Thackray, Brian (2004). AEC Vehicles: Origins to 1929. Venture Publications Ltd. ISBN 1-898432-44-9
- Townsin, A. A. (1980). Blue Triangle. Transport Publishing Company. ISBN 0-903839-34-2
- Robbins, G.J., & Atkinson, J.B. The London B-Type Motor Omnibus, 1970 ISBN 1871979048
- Bruce, J.G. & Curtis, C.H. The London Motor Bus, London Transport, 1973. ISBN 0 85329 036 9