Le Mansin 24 tunnin ajo 1928
Kuudes Le Mansin 24 tunnin ajo (6e Grand Prix d'Endurance les 24 Heures du Mans 1928) ajettiin Circuit de la Sarthe -moottoriradalla 16.–17. kesäkuuta vuonna 1928.
Bentley 4½ Litrella kokonaiskilpailun voittoon ajanut kaksikko Woolf Barnato - Bernard Rubin ottivat merkille sen järjestyksessä toisen, ja samalla perättäisen, ykkössijan Le Mansissa. Vuoden 1928 kilpailusta muodostui kaksintaistelu Bentleyn ja amerikkalaismerkki Stutzin välillä. Stutzilla ajoi ranskalaiskaksikko Édouard Brisson - Robert Bloch. Samassa yhteydessä Bentley kuittasi ensimmäistä kertaa jaossa olleen palkinnon kilpailun pisimmästä ajosuoritteesta.[1]
Sisällysluettelo
Säännöt[muokkaa]
CSI (Commission Sportive Internationale, joka oli AIACR:n kilpailusäännöistä vastaava toimielin, oli ajantasaistanut säädöstöään. Liitteessä C määriteltiin autojen alin sallittu kuivapaino (ts. ilman nesteitä, renkaita ja työkaluja), joka määräytyi moottorin iskutilavuuden mukaan. Painot määriteltiin seuraavanlaisella tavalla:
501–750 cm3 | 751–1100 cm3 | 1101–1500 cm3 | 1501–2000 cm3 | 2001–3000 cm3 | 3001–5000 cm3 | 5001–8000 cm3 | yli 8000 cm3 |
---|---|---|---|---|---|---|---|
330 kg | 420 kg | 660 kg | 780 kg | 860 kg | 1200 kg | 1680 kg | 1800 kg |
Jotta kilpailijoiden ei täytyisi valuttaa autonsa nesteitä pois tarkistusta varten, Automobile Club de l'Ouest (ACO) antoi asetuksen, jonka mukaan iskutilavuudeltaan yli 3-litraisten autojen nesteiden painoksi määritellään punnituksessa 15 kg ja alle 3-litraisten 10 kg. Säädös, jonka mukaan auton jokaista istuinpaikkaa kohden (pl. kuljettajan istuin) autoon oli lisättävä 60 kg lisäpainoa, pysyi voimassa. "Matkustajapaino" lisättiin uusien minimipainojen päälle.
Vuonna 1928 ajettiin ensimmäistä kertaa ACO:n Coupe à la Distance, jonka voittaja olisi auto joka 24 tunnin aikana on ajanut pisimmän matkan. Mekaanisen ahtimen käyttö oli sallittua, paitsi ei Biennial Cupiin osallistuvien autojen viimeisellä kierroksella. Mekaanisella ahtimella varustettujen moottoreiden iskutilavuutta kasvatettiin kertoimella 1,3. Sääntö, jonka mukaan avokoristen autojen oli ajettava kilpailun 20 ensimmäistä kierrosta katto suljettuna, oli poistettu. Katon piti edelleen kuulua auton varustukseen, mutta se sai olla laskostettuna auki.
Vuodelle 1928 ACO oli laatinut uuden tavoitematkataulukon, joka oli vain hieman vaativampi kuin vuotta aiemmin:
Iskutilavuus | Vähimmäiskierrokset 1927 | Vähimmäiskierrokset 1928 | Vaadittava keskinopeus |
---|---|---|---|
3000 cm3 | 129 | 129 | 92,8 km/h |
2000 cm3 | 118 | 122 | 87,7 km/h |
1500 cm3 | 107 | 111 | 79,8 km/h |
1100 cm3 | 94 | 94 | 71,2 km/h |
Hors Course -sääntöä oltiin tälle vuodelle lievennetty huomattavasti. Nyt auton pysyminen ajotavoitteessa, ja mahdollinen hylkääminen mikäli tavoitteita ei saavutettu, tarkistettiin ainoastaan kilpailun 12. tunnin kohdalla, eikä kuuden tunnin välein kuten aiemmin. Puolivälin tavoitteeksi riitti 80% kokonaistavoitteesta, kun aiemmin vaatimuksena oli ollut 85%.
Radan päällysteen uusintatyö oli saatu suoritettua loppuun koko sen pituudelta ja kaarteisiin oli laitettu heijastimia niiden havaitsemisen helpottamiseksi yöllä. Kaikki yleisöalueet oli eristetty radasta aidalla ja niille oli annettu julkiset osoitteet.
Kilpailu[muokkaa]
Sammy Davisin ja Dudley Benjafieldin Bentleylle vuotta aiemmin ottama voitto oli herättänyt Britanniassa aiempaa suurempaa mielenkiintoa kilpailua kohtaan. Bentleyn ohellla Lagonda ja Aston Martin olivat mukana tehtaan ilmoittamilla autoilla. Molemmille merkeille vuosi 1928 oli niiden Le Mans -debyyttikilpailu. Sartheen saapui toista kertaa Le Mans -kisojen historiassa autoja myös USA:sta. Chrysler lähetti Eurooppaan kaksi kuusisylinteristä "72"-mallia, jotka ilmoitettiin kilpailuun merkin ranskalaisen edustajan toimesta. Numerolla seitsemän Chryslerilla ajoivat romanialaiset Cantacuzino-suvun prinssiveljekset, numerolla kahdeksan ranskalaiskaksikko Andre Rossignol - Henri Stoffel.[2] Toinen amerikkalaismerkki oli 4,9-litraisella rivi-8:lla varustettu Stutz DV16 Blackhawk, jonka ilmoittajana toimi kilpalentäjä ja Weymann Fabric Bodies -korirakenteen patentoinut Charles Weymann. Stutzia ohjasti vuoden 1926 Le Mansin voittajakaksikko, ranskalaiset Robert Bloch ja Edouard Brisson.
Kilpailu alkoi vauhdikkaasti ja kärkipaikan pitäjät vaihtuivat aluksi tiheään. Kärjessä olivat Bentleyt, Stutz, ranskalaismerkki Aries, neljä Chrysleria ja kaksi Lagondaa. Aries ja yksi Chryslereista joutuivat keskeyttämään kilpailunsa teknisten ongelmien vuoksi jo ensimmäisen tunnin jälkeen. Kilpailun edetessä siitä muodostui lopulta Bentleyn ja Stutzin välinen kaksintaistelu. Johtopaikka oli yön ja seuraavan aamun aikana vaihtunut useaan otteeseen, kun kilpailun viimeiset tunnit huipentuivat melkoiseen jännitysnäytelmään. Bentley kärsi jäähdytysnesteen vuodosta ja moottorin ylikuumenemisesta, kun taas Stutzilla oli ongelmia vaihteistonsa kanssa. Molemmat kuljettajat puristivat autoistaan irti sen mitä saivat ja lopussa Bentleyn ja Stutzin välillä oli eroa alle kierroksen verran.
Pääkilpailun yhteydessä ajetun Rudge-Whitworth Biennial Cupin voittoon ajoivat 1,1-litraisella Salmsonilla kaksikko Georges Casse - André Rousseau. Tässä cupissa laskettiin yhteen siihen osallistuneiden autojen kahden perättäisen kilpailun yhteenlaskettu ajomatka.[3]
Toinen pääkilpailun yhteydessä ajetu kilpailu oli Indice de performance (Index of performance), jossa siihen osallistuvan auton ajama matka ja sen moottorin iskutilavuudesta johdettu luku muodostavat indeksiluvun, joka määrittää auton sijoittumisen kilpailussa. Vuonna 1928 tämän kilpailun voiton otti ranskalaismerkki BNC.[4]
Tulosluettelo[muokkaa]
Yleiskilpailu, kymmenen parasta[muokkaa]
Sija | Auto nro | Tiimi | Kuljettajat | Alusta | Moottori | Renkaat | Tavoite- kierrokset |
Ajetut kierrokset |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
1 | 4 | Bentley Motors Ltd | Woolf Barnato Bernard Rubin |
Bentley 4½ Litre | Bentley 4400 cm3 R4 | Dunlop | 135 | 155 |
2 | 1 | Société de Carrosserie Weymann | Robert Bloch Édouard Brisson |
Stutz Model BB Blackhawk | Stutz 4900 cm3 R8 | Dunlop | 136 | 154 |
3 | 8 | Grand Garage Saint-Didier Paris | André Rossignol Henri Stoffel |
Chrysler Six 72 | Chrysler 4100 cm3 R6 | Dunlop | 134 | 144 |
4 | 7 | Grand Garage Saint-Didier Paris | Ionel Ghica-Cantacuzino Gheorghe Ghica-Cantacuzino |
Chrysler Six 72 | Chrysler 4100 cm3 R6 | Dunlop | 134 | 140 |
5 | 3 | Bentley Motors Ltd | Tim Birkin Jean Chassagne |
Bentley 4½ Litre | Bentley 4400 cm3 R4 | Dunlop | 135 | 135 |
6 | 27 | Alvis Car and Engineering Company | Maurice Harvey Harold Purdy |
Alvis FA12/50 | Alvis 1482 cm3 R4 | Dunlop | 111 | 132 |
7 | 32 | Bollack Netter et Cie | Michel Doré Jean Treunet |
BNC Type H Monza | Ruby 1099 cm3 R4 | Dunlop | 99 | 132 |
8 | 12 | Itala SA Fabbrica Automobili | Robert Benoist Christian Dauvergne |
Itala Tipo 65 S | Itala 1991 cm3 R6 | Dunlop | 122 | 131 |
9 | 28 | Alvis Car and Engineering Company | Sammy Davis Bill Urquhart-Dykes |
Alvis FA12/50 | Alvis 1482 cm3 R4 | Dunlop | 111 | 130 |
10 | 35 | Société des Moteurs Salmson | Georges Casse André Rousseau |
Salmson Grand Sport | Salmson 1095 cm3 R4 | Dunlop | 99 | 128 |
1927-28 Coupe Biennale Rudge-Whitworth[muokkaa]
Sija | Auto nro | Tiimi | Kujettajat | Alusta | Indeksitulos 1928 |
---|---|---|---|---|---|
1 | 35 | Société des Moteurs Salmson | Georges Casse André Rousseau |
Salmson Grand Sport | 1.300 |
2 | 36 | Établissements Henri Précloux | Guy Bouriat Pierre Bussienne |
E.H.P. Type DU | 1.177 |
3 | 42 | SA des Automobiles Tracta | Jean-Albert Grégoire Fernand Vallon |
Tracta Type A | 1.103 |
4 | 19 | Société des Automobiles à Refroidissement par Air | Gaston Duval Gaston Mottet |
S.A.R.A. SP7 | 1.000 |
1928 Index of Performance, kymmenen parasta[muokkaa]
Sija | Auto nro | Tiimi | Kuljettajat | Alusta | Indeksitulos |
---|---|---|---|---|---|
1 | 32 | Bollack Netter et Cie | Michel Doré Jean Treunet |
BNC Type H Monza | 1.333 |
2 | 35 | Société des Moteurs Salmson | Georges Casse André Rousseau |
Salmson Grand Sport | 1.300 |
3 | 27 | Alvis Car and Engineering Co. | Maurice Harvey Harold Purdy |
Alvis FA12/50 | 1.189 |
4 | 37 | Automobiles Lombard SA | Lucien Desvaux Pierre Goutte |
Lombard AL3 Grand Air Sport | 1.182 |
5 | 36 | Établissements Henri Précloux | Guy Bouriat Pierre Bussienne |
E.H.P. Type DU | 1.177 |
6 | 28 | Alvis Car and Engineering Co. | Sammy Davis Bill Urquhart-Dykes |
Alvis FA12/50 | 1.171 |
7 | 4 | Bentley Motors Ltd | Woolf Barnato Bernard Rubin |
Bentley 4½ Litre | 1.148 |
8 | 1 | Société de Carrosserie Weymann | Robert Bloch Édouard Brisson |
Stutz Model BB Blackhawk | 1.132 |
9 | 31 | SA des Automobiles Tracta | Roger Bourcier Hector Vasena |
Tracta Gephi | 1.111 |
10 | 42 | SA des Automobiles Tracta | Jean-Albert Grégoire Fernand Vallon |
Tracta Type A | 1.103 |
Lähteet[muokkaa]
- ↑ 1928 Le Mans 24 Hour Grand Prix d'Endurance – Unique Cars & Parts, Viitattu: 4. heinäkuu 2020.
- ↑ 1928 Chrysler Model 72 – conceptcarz.com, Viitattu: 6. heinäkuu 2020.
- ↑ History of Le Mans – 24 Le Mans, Viitattu: 8. heinäkuu 2020.
- ↑ Jim Donnelly: Two For La Sarthe – Hemmings, Viitattu: 8. heinäkuu 2020.