Škoda Motorsport

Kohteesta AutoWiki
Versio hetkellä 19. joulukuuta 2020 kello 17.58 – tehnyt Fuller (keskustelu | muokkaukset)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Škoda Motorsportin varikkoteltta, Katalonian ralli 2019

Škoda Motorsport on tšekkiläisen ajoneuvovalmistaja Škoda Auton moottoriurheiluaktiviteeteistä vastaava osasto.

Škodalla on moottoriurheilussa takanaan yli 110 vuoden perinne.[1]

Historia[muokkaa]

Vuosisadan alusta I maailmansotaan[muokkaa]

Laurin & Klement aloitti moottoripyörien valmistamisen vuonna 1899 ja osallistui niillä ensimmäisen kerran kilpailuun vuonna 1901. Vuonna 1905 Václav Vondřich voitti L&K-moottoripyörällä Ranskassa ajetun Coupe Internationalen, jota voidaan pitää oman aikansa maailmanmesaruutta vastaavana suorituksena.

Samaisena vuonna yhtiö aloitti autojen valmistamisen ja hyvin nopeasti kilpailutoiminnan myös niillä. L&K oli mukana kaikissa tärkeimmissä autourheilun lajeissa, joita olivat mäkikilpailut, kestävyysajot sekä Grand Prix -autourheilu. Vuonna 1908 saksalaissyntyinen kilpa-autojen suunnittelija ja kilpa-ajaja Otto Hieronimus ajoi Brooklandsin radalla 4-sylinterisellä, 95-hevosvoimaisella Laurin & Klement FCS -kilpa-autolla nopeusennätyksen 118,72 km/h.[2] Toinen L&K:n moottoriurheilun kannalta tärkeä henkilö oli kreivi Alexander "Sascha" Kolowrat-Krakowsky, josta kilpa-ajamisen lopetettuaan tuli itävaltalaisen elokuvatuotannon isä. Hän ajoi ensimmäiseen luokkavoittoonsa L&K-moottoripyörällä, syyskuussa 1906 ajetussa Semmeringin mäkikilpailussa. Seuraavana vuonna hän uusi voittonsa, tällä kertaa Laurin & Klement FC -auton ohjaimissa. L&K:n merkittävimpiä saavutuksia ajalta ennen I maailmansotaa olivat vuosien 1910–14 Alpenfahrt-kilpailut. Niitä voidaan pitää jyrkkien korkeuserojensa tähden autoille ja kuljettajille aikakautensa vaativimpina eurooppalaisina ralleina. Kreivi Alexander Kolowrat-Krakowsky, Otto Hieronimus ja Graf Paul Drašković osallistuivat kaikkiin viiteen kilpailuun ja jokaisessa niistä vähintään yksi Laurin & Klement saavutti maalin virhepisteittä. [3][4]

Sotien välinen aika[muokkaa]

Vuonna 1925 Laurin & Klement fuusioitiin Škoda-konepajakonserniin ja vuonna 1930 autojen valmistuksesta vastanneesta yksiköstä muodostettiin yhtiö ASAP (Akciová společnost pro automobilový průmysl). Uuden yhtiön johto ei ollut lainkaan kiinnostunut autourheilusta eikä siihen panostettu vuosikausiin. Vasta vuonna 1934, uusien Popular-, Rapid-, Favorit- ja Superb -mallien markkinoille tulon myötä, ASAP ilmoitti kaksi autoa Itävallan Alpenfahrt-rallia varten. Vakiomalleja aerodynaamisemmalla korilla varustetut Popular Six Coupé -mallit menestyivät hyvin ja tämä rohkaisi yhtiötä jatkamaan moottoriurheilun parissa. Vuoden 1936 Monte Carlo -ralliin ASAP ilmoitti yhden Popular Roadster -erikoismallin, jonka voimanlähteenä oli Rapidin iskutilavuudeltaan suurempi, 1400-kuutioinen moottori. Pari Zdeněk Pohl - Jaroslav Hausman ajoi sillä luokkansa kakkoseksi ja yleiskilpailussa sijalle 20.[5]

1940–50-luvut[muokkaa]

Škoda 1101 Sport
Škoda Supersport typ 966

Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen tuotantoon tullut Škoda 1101 "Tudor" toimi perustana myös merkin tuleville kilpa-autoille. Vuonna 1946 esitelty malli palveli tuotantoversionaan sekä pitkän matkan kestävyysajoissa että lyhyemmissä ralleissa. Vuonna 1950 AZNP valmisti Škoda 1101:n alustalle typ 966 Sport- ja Supersport -kilpa-autot. Kaksipaikkainen, ponttoonikorinen 1101 Sport oli tarkoitettu kilpailemaan urheiluautojen luokassa, kun taas 966 Supersport -monoposto oli tarkoitettu avopyöräisten autojen luokkiin.[6]

Tarpeen mukaan 966:n voimanlähteenä toimi iskutilavuudeltaan 1100-, 1200- tai 1500-kuutioinen moottori. Kilpamoottoreissa oli alumiininen sylinterikansi puolipallon muotoisilla palotiloilla. Kevyintä viritysastetta edusti vapaastihengittävä versio kahdella kaasuttimella, jonka teho oli 90 hevosvoimaa. Rajuin versio oli kahdella mekaanisella ahtimella ja neljällä kaasuttimella varustettu 180-hevosvoimainen versio. Vuonna 1950 ajopari Václav Bobek - Jaroslav Netušil osallistui Škoda Sportilla Le Mansin 24 tunnin ajoon.[7]

Typ 966:n seuraajaksi yhtiö valmisti vuosina 1957–1960 viisi kappaletta typ 968 1100 OHC -autoa. Typ 968:n rakenteena oli putkikehikkorunko. Versio "Sport" oli avoin kaksipaikkainen, lasikuituvahvisteisella lujitemuovikorilla, kun taas versio "Coupe" oli alumiininen umpikorimalli.[8]

Vuosina 1961, -62 ja -63 Škoda Octavia TS:llä otettiin luokkavoitto Monte Carlo -rallissa. Näistä kaksi parin Esko Keinänen - Rainer Eklund suorituksena. Samainen kaksikko sijoittui vuoden 1962 Jyväskylän Suurajojen yleiskilpailun toiselle sijalle.[9]

1960-luku[muokkaa]

Škoda F3 (typ 992)

Vuonna 1964 myyntiin tulleen takamoottorisen mallisarjan myötä Škoda 1000 MB:stä tehtiin valmistajan toimesta myös kaksi versiota ralleja varten, 45 hevosvoiman 1000-kuutioinen sekä 1100-kuutioinen, jonka teho kaksoiskaasuttimella oli 55 hevosvoimaa. 1000 MB:n voimanlähdettä hyödynnettiin myös Formula 3 -luokan kilpa-autossa. Vuonna 1966 tehtaan toimesta valmistui ensimmäinen keskimoottorinen Škoda F3, jonka tehokkaimman kehitysversion 90-hevosvoimainen moottori antoi sille 210 km/h huippunopeuden. Vuonna 1968 Škodan tehdaskuljettaja Miroslav Fousek voitti Itä-Euroopan Formula 3 -mestaruuden.[10]

Vuoden 1969 puolivälissä AZNP aloitti Škoda 100 ja -110 mallien valmistuksen. Uuden mallin myötä etupyörille tulivat levyjarrut. Škoda 100:n pohjalle tehdyt urheiluversiot osallistuivat European Touring Car Championship sarjaan alle 1000-kuutioisten divisioonassa sekä lähinnä SEV-talousalueen ralleihin. Voimakkaampi 110 L Rallye löysi tien myös kansainvälisille rallipoluille ja versiosta valmistettiin piensarja yksityistalleja varten. Kisaolosuhteet asettivat moottorin lämmönhallinnalle uusia haasteita ja vuoden 1972 Škoda 120 S Rallye oli varustettu auton keulalle tuodulla jäähdytinkennolla. Kuivasumppuvoitelun, jyrkemmän nokka-akselin, sylinterikannen modifiotujen imu- ja pakokanavien sekä muiden muutosten avulla 1,3-litrainen moottori saatiin antamaan tehoa 120 hevosvoimaa, mikä antoi kevyelle autolle hyvän suorituskyvyn .[11]

Vuoden 1972 alumiinikorinen, urheiluautojen prototyyppiluokkaan suunniteltu Škoda Spider I (Type 728) perutui myös 100-mallin alustalle. Sen 1,6-, 1,8- ja 2-litraiset moottorit tulivat Typ 720 -mallista, joka oli prototyyppiasteelle jäänyt keskiluokan henkilöautomalli. Škoda kilpaili Spider I:llä vuoteen 1976, jolloin sen korvasi Spider II (Typ 733). Tässä autossa oli alumiininen monokokkirakenne, 2-litrainen OHC-moottori ja Hewlandin suorakytkentävaihteisto.

1970-luku[muokkaa]

Škoda 130 RS

Vuonna 1972 AZNP toi markkinoille urheilullisen coupé-mallin 110 R, jota useat yksityiskuljettajat käyttivät ralliautonsa perustana. Vuonna 1974 tehdastiimi loi sports coupén pohjalta kaksi prototyyppiä, 180 RS:n ja 200 RS:n, joiden avulla Škoda aikoi siirtyä aiempaa suurempien iskutilavuuksien luokissa kansainvälisiin rallisarjoihin. 1771- ja 1997 cm3:n täysalumiiniset Š 720 OHC -moottorit olivat hyllytetyn Typ 720 -projektin satoa. 110 R:n korin kattolinjaa madallettiin, samoin etulokasuojia. Lokasuojia levitettiin, jotta autolle saatiin suurempi raideväli. 5-portainen vaihteisto tuli Porschelta ja korin jäykkyyden laskemisessa käytettiin apuna IBM:n tietokonetta. Painon pitämiseksi mahdollisimman alhaalla katto, keulapeite ja ovet tehtiin alumiinista, konepeitto lasikuituvahvisteisesta lujitemuovista ja taka- sekä sivuikkunat pleksistä. 120 S:n tavoin RS-prototyypit saivat keulalleen jäähdyttäjän kennon. Levyjarrut, jotka alkuun olivat vain edessä, tulivat brittiläiseltä Girlingiltä. Tehtaan kilpailuosasto valmisti kaksi 200 RS:ää ja yhden 180 RS:n. Auton omapaino oli vain hiukan yli 800 kg ja välityksistä riippuen sen huippunopeus oli suurimmillaan 210 km/h.[12]

Keski-Euroopan ralleissa, radoilla ja mäkikilpailussa suosiota ja menesystä nauttinut 130 RS (typ 738) perustui myös 110 R:n korille. Autoja valmistettiin vuosina 1975–80 noin 200 kappaletta. Vuoden 1977 Monte Carlo -rallissa Škodan tehdastiimi otti 130 RS:llä luokassaan kaksoisvoiton. Vuonna 1981 autolla voitettiin ETCC-sarjan mestaruus. Eräs rajuimmista versioista oli FIA ryhmä 5:n 130 RS A5 -silhuettiauto, jonka huippunopeus vapaastihengittävällä, 1,6-litraisella, DOHC 16v -moottorilla oli 250 km/h.[13]

1980-luku[muokkaa]

Kun 130 RS:n kisaluokitus oli tulossa päätepisteeseensä, Škoda käänsi katseensa kohti FIA:n Rallin maailmanmestaruussarjaa ja sen liberaalia B-ryhmää. Kilpa-auton peustaksi otettiin 4-ovinen Škoda 130 L (typ 742). Vaikka B-ryhmä mielletään monisatahevosvoimaisten rallihirviöiden luokaksi, se piti sisällään alaluokkia myös pienempien iskutilavuuksien ja tehojen autoille. Škodan tähtäimessä oli luokka B/9, johon se kehitti mallin 130 LR. Vaikka täysalumiininen, 1,3-litrainen moottori kehitti tehoa ainoastaan 130 hevosvoimaa, osaavissa käsissä takamoottorinen, 720 kg:n painoinen auto oli rivakka etenijä. Kansainvälisissä kilpailuissa norjalainen John Haugland ajoi mallilla RAC-rallin luokkavoittoon vuosina 1985 ja -86. Kun rallin B-ryhmä liian vaarallisena lopetettiin vuonna 1987, Škoda ajatti auton 130 L/A -versiota hetken aikaa A-ryhmässä.[14]

1990-luku[muokkaa]

Škoda Favorit 136 L-A (typ 781)

Vuonna 1988 Škoda toi markkinoille etuvetoisen Favorit 136L -mallin ja se otettiin uuden ralliauton perustaksi. 1300-kuutioisesta vakiomoottorista saatiin kisavirityksellä ulos 110 hevosvoimaa. Auto oli 2-litraisten luokassa altavastaaja, mutta sen keveys (omapaino 794 kg) tasoitti hieman tilannetta. Vuonna 1990 Favorit osallistui valikoituihin kilpailuihin rallin MM-, EM- ja Tsekkoslovakian mestaruussarjoissa. Kokemuksen kasvaessa Škoda laajensi osallistumistaan kilpailuihin ja vuonna 1994 tehdastalli osallistui ensimmäistä kertaa kaikkiin WRC-sarjan osakilpailuihin. Vuosina 1991–94 pari Pavel Sibera - Petr Gross otti Monte Carlo -rallissa luokkavoiton, neljänä vuonna peräkkäin. Ralliversion lisäksi Favoritista tehtiin rataversio, joka osallistui VLN Langstreckenmeisterschaft Nürburgring -sarjaan.[15]

Škoda osallistui vuosina 1993–99 WRC-sarjan sisällä ajettuun FIA 2-Litre World Rally Cup -sarjaan, joka oli tarkoitettu 1600–2000-kuutioisille, vapaastihengittäville etuvetoisille autoille. Huolimatta siitä, että Fabia oli iskutilavuudeltaan ainoastaan 1300 cm3, se sijoittui ensimmäisenä vuotenaan sarjan kakkoseksi ja vuonna 1994 voitti mestaruuden. Vuonna 1995 Fabia vaihtui Felicia KC kit cariin ja tuli sarjassa kolmanneksi. Vuonna 1997 Škoda otti Felicialla jälleen sarjassa hopeaa. Samana vuonna talli toi Felician rinnalle Octavia Kit carin, jota se ajatti seuraavana vuonna WRC-sarjassa, mutta malli ei menestynyt. F2-sarjassa se voitti rallin Euroopan mestaruuden vuonna 1998.

2000-luku[muokkaa]

Škoda siirtyi ajamaan Rallin maailmanmestaruussarjan huipputasolla ensimmäistä kertaa vuonna 1999, osallistumalla kahdella Škoda Octavia WRC:llä seitsemään kauden 14:stä tapahtumasta. Toista autoista ajoi saksalainen Armin Schwarz ja toisen jakoivat tšekkikuljettajat Pavel Sibera ja Emil Triner. Kauden viimeisessä osakilpailussa, joka oli Walesin ralli, autoa ajoi belgialainen Bruno Thiry. Hän sijoittui neljänneksi ja hankki samalla tallin ensimmäiset MM-pisteet.

Kaudella 2000 talli osallistui kahdeksaan ralliin 14:stä. Tälle kaudelle Schwarz sai tallitoverikseen espanjalaisen Luís Climentin. Tallin ainoat pisteet hankki Schwarz, ajamalla Akropolis-rallissa viidennelle sijalle. Kyproksella talli esitteli Octavia WRC Evo2:n. Kaudella 2001 talli osallistui kahteentoista 14:stä kilpailusta ja Climentin paikalle tuli Thiry. Schwarz ajoi pisteille kolmessa kilpailussa, joista parhaimpana Safari-rallin kolmas sija. Talli otti käyttöön myös kolmannen auton, jota Jyväskylässä ajoi Stig Blomqvist ja San Remossa sekä Walesissa Roman Kresta.

Kaudella 2002 talli osallistui kaikkiin osakilpailuihin. Schwarz siirtyi Hyundaille ja sieltä tuli hänen tilalleen Kenneth Eriksson. Thiryn tilalle palkatttiin Toni Gardemeister. Kolmatta autoa ajoi pääasiassa Kresta, mutta sen ratissa nähtiin myös Blomqvist, Gabriel Pozzo ja Matthias Kahle. Argentiinassa Gardemeister ajoi viidenneksi ja Eriksson kuudenneksi. Australiassa Gardemeisterin sijoitus oli kuudes. Kauden puolivälissä esiteltiin Octavia WRC Evo3. Vuonna 2003 Gardemeister oli tallin vakiokuljettaja ja hänen tallitoverikseen palkattiin vuoden 1994 rallin maailmanmestari Didier Auriol. Molemmat tallin kuljettajista olivat keränneet pisteitä, kun kauden puolivaiheilla heidän ajokikseen vaihtui Fabia WRC.

Vuonna 2004 Škoda osallistui ainoastaan seitsemään kilpailuun. Schwarz palasi Gardemeisterin tallitoveriksi. Tallin kolmatta autoa ajoi Suomessa ja Walesissa Jani Paasonen, Saksassa Kresta ja Espanjassa Jan Kopecký. Tällä kaudella tallin parhaaksi saavutukseksi jäi Paasosen kuudes sija Somen rallissa.

Vuonna 2005 Škodalla oli laaja repertuaari kuljettajia. Schwarz oli tallin vakiokuljettaja ja ajoi yhtä kilpailua lukuunottamatta kaikissa ralleissa omaa autoa. Ruotsissa hänen tilallaan oli paremminkin ratakilpailuista tunnettu Mattias Ekström. Toisen auton jakoivat asfalttirallit ajanut Alexandre Bengué sekä Janne Tuohino, Jani Paasonen, Colin McRae ja Mikko Hirvonen. Kolmas auto osallistui kuuteen kilpailuun ja sillä ajoivat Tuohino, Paasonen ja Kopecký. Kauden kolmannessa osakilpailussa, Meksikossa, Škoda esitteli Fabian uusimman version, WRC05:n. Tälläkään kaudella talli ei saanut kerättyä kuin kourallisen pisteitä.

Škoda vetäytyi WRC-sarjasta kauden 2005 päätyttyä. Vuonna 2006 yksityistalli Baumschlager Rallye & Racing ajatti pääsponsorinsa mukaan nimettyä Red Bull Škoda - Škoda Fabia WRC:tä, kuljettajinaan Gilles Panizzi ja Harri Rovanperä. Yksityistallen Fabioilla ovat ajaneet lisäksi mm. Jan Kopecky ja Francois Duval.

2009–2014: Fabia Super 2000[muokkaa]

Fabia Super 2000

Škoda palasi tehdastallina takaisin kansainvälisille rallipoluille vuonna 2009, autolla joka tulisi olemaan eräs menestyneimmistä ralliautoilun historiassa. Škoda Fabia S2000 osallistui vuonna 2006 FIA:n vuonna 2006 aloittamaan Super 2000 -luokkaan, joka oli tarkoitettu nelivetoisille autoille. Luokan suurimmat sallitut iskutilavuudet olivat vapaasti hengittävillä bensiinimoottoreilla ja turboahdetuilla dieseleillä 2,0 litraa ja turboahdetuilla bensiinimoottoreilla 1,6 litraa. Škoda otti käyttöön 1996 cm3:n vapaasti hengittävään bensiinimoottoriin, joka antoi tehoa noin 280 hevosvoimaa. Fabia Super 2000 teki debyyttinsä vuoden 2008 Barum Rally Zlínin nolla-autona ja autolla aloitettiin kilpaileminen vuoden 2009 IRC-sarjassa.

Vuoden 2012 loppuun saavuttaessa Fabia S2000:lla oli otettu IRC-sarjassa 27 kilpailuvoittoa, kolme valmistajien mestaruutta ja kuljettajien mestaruudet vuosina 2010 (Juho Hänninen-Mikko Markkula), 2011 ja 2012 (Andreas Mikkelsen-Ola Fløene). Vuonna 2013 IRC yhdistettiin Rallin Euroopanmestaruussarjaan (ERC). Tähän sarjaan jo ennen niiden yhdistämistä siirtynyt Juho Hänninen voitti Fabia S2000:lla mestaruuden vuonna 2012. Vuonna 2013 mestaruuden Fabialla otti Jan Kopecký ja vuonna 2014 Esapekka Lappi. Hännisellä oli takanaan Fabia S2000:lla myös WRC2-maailmanmestaruussarjan voitto vuodelta 2011. Mallilla otettiin Aasian-Tyynenmeren rallimestaruussarjan voitto vuosina 2012–2015. Fabia S2000 jäi Škodan historiaan siihen asti menestyksekkäimpänä ralliautona, jolla on vuosien 2009–2015 välisenä aikana voitettu 50 kansallista ja kansainvälistä mestaruutta. Fabia S2000 -autoja valmistettiin 109 kappaletta. Vuonna 2011 Škoda toi S2000-luokan alempaan, etuvetoisten autojen R2-kategoriaan 132 kW:n (180 hv) tehoisen Fabia R2:n. Tämä kategoria on kustannuksiltaan edullisempi ja se oli tarkoitettu nuorempien kuljettajien kasvualustaksi ja ponnahduslaudaksi rallin ylempiin luokkiin.

2015–2019: Fabia R5 / R5 evo / Rally2 evo[muokkaa]

Fabia R5

Vuonna 2012 FIA korvasi ralleissa Super 2000 -luokan säännöt R5-ryhmällä. Ryhmän autot ovat nelivetoisia ja turboahdetun, suorasuihkutteisen moottorin suurin iskutilavuus on 1600 cm3. WRC-autoihin verrattuna R5-autot ovat tekniikaltaan enemmän säädösten rajoittamia ja lähempänä sarjatuotantoversioita. Lukuisa määrä komponenteista on oltava siviiliautoissa käytettäviä vakio-osia, teho on WRC-autoja alhaisempi, aerodynaamisten osien määrää on rajoitettu ja vaihteisto on kuusiportaisen sijaan viisiportainen. Lisäksi R5-auton tulee olla vapaasti kaupan ja sen hinta ei saa nousta yli 180 000:n euron.

Škoda Motorsport kehitti Fabia III:n pohjalta R5-luokkaan auton, jonka FIA-luokitus hyväksyttiin 1.4.2015. Fabia R5:n debyyttikilpailu oli 21.–24. toukokuuta ajettu Portugalin ralli, jossa tehdastallin kuljettajat Esapekka Lappi - Janne Ferm ja Pontus Tidemand - Emil Axelson ajoivat palkintosijoille. 2.–5. heinäkuuta ajettu Puolan ralli oli Fabia R5:n kolmas kilpailu ja siellä Lappi ajo ensimmäiseen WRC-2-sarjan osakilpailuvoittoonsa. Fabia R5 otti voiton neljässä kauden yhdeksästä kilpailusta johon se osallistui ja tämän myötä Škoda Motorsport sai päättää kauden 2015 tallien maailmanmestarina. Pari Tidemand - Axelsson ajoi Škodalla neljänteen perättäiseen APRC-sarjan mestaruuteen ja lisäksi Fabia R5:llä ajettiin kansallisten sarjojen mestaruuteen Belgiassa, Tsekissä, Unkarissa ja Itävallassa.

Vuosi 2016 oli Fabia R5:lle ennätyksellinen. Autolla otettiin kauden 14:ssä osakilpailussa 10 voitttoa, 25 palkintosijaa ja ajettiin 192:lla erikoiskokeella pohja-aika. Škoda Motorsport voitti tallien mestaruuden ja ajopari Lappi - Ferm WRC2-sarjan mestaruuden. APRC-sarjassa pari Gaurav Gil - Glenn MacNeall voitti Fabia R5:llä kuljettajien mestaruuden ja merkkimestaruus tuli myös Škodalle. Nasser Al-Attiyah ajoi Rallin Lähi-idän mestaruussarjan (MERC) voittoon. Kansallisissa rallisarjoissa Fabia R5 oli voittoisa Saksassa, Tsekissä, Belgiassa, Latviassa, Unkarissa, Slovakiassa, Tanskassa, Irlannisssa ja Ranskassa.

Kauden 2017 päätteeksi Škoda Motorsport juhli jälleen WRC-2-sarjan tallien maailmanmestaruutta, kuljettajien mestaruuden mennessä Pontus Tidemandille. Gaurav Gill uusi APRC-sarjan mestaruutensa, kansallisissa sarjoissa Saksan mestaruus Fabian Kreim'lle ja Tsekin mestaruus Jan Kopeckýlle.

Vuonna 2018 oli tsekki Kopeckýn vuoro juhlia, hänen ajettuaan Fabia R5:llä WRC-2-sarjan mestariksi. Škoda Motorsportille tämä oli neljäs perättäinen tallien maailmanmestaruus. Yuya Sumiyama voitti merkille APRC-sarjan mestaruuden ja Kreim sekä Kopecký uusivat kansalliset mestaruutensa.

Kauden 2019 päätös oli Škodan mestaruusjuhlaa. Kalle Rovanperä - Jonne Halttunen voittivat WRC2 Pro -sarjan kuljettajien mestaruuden, Škoda Motorsport WRC2 Pro -sarjan valmistajien mestaruuden. WRC2-sarjan yksityiskuljettajien mestaruuden voitti pari Pierre-Louis Loubet - Vincent Landais. Chris Ingram - Ross Whittock ajoivat Fabia R5:llä Rallin Euroopanmestaruussarjan voittoon ja saman sarjan juniorikuljettajien mestaruus meni tsekkiparille Filip Mareš - Jan Hlousek. Rallin Afrikan mestaruussarjan voittoon ajoivat Manvir Singh Baryan- Drew Sturrock ja Rallin Keski- ja Pohjois-Amerikan mestaruussarjan voittoon Ricardo Triviño - Marc Martí. Näiden lisäksi Fabia R5:llä otettiin 23 kansallisten sarjojen mestaruutta.

Škoda Fabia R5:n 1018 kisavoittoa, 2424 palkintosijaa ja 6760 starttia tekevät autosta luokassaan yhden parhaiten menestyneistä. Vuoden 2019 loppuun tultaessa autoa oli käyttänyt 127 tiimiä 63:ssa maassa. Auto on ollut valmistajalleen myös myynnillinen menestys. Huhtikuun 2015 ja heinäkuun 2019 välisenä aikana Škoda Motorsport on toimittanut asiakkailleen yli 240 ensimmäisen sukupolven Fabia R5:ttä. Vuoden 2019 puolivälissä R5:n korvasi Fabia R5 evo, joita oli vuoden loppuun mennessä toimitettu yli 80 kappaletta. Valmistettujen autojen kokonaismäärä oli vuoden 2019 lopussa 326 kappaletta.

Lähteet[muokkaa]

  1. Sport team of the Czech Car Manufacturer – ŠKODA Motorsportin kotisivu, Viitattu: 9. joulukuu 2020.
  2. 1908 Laurin & Klement FCS – SuperCars.net, 22. huhtikuu 2016. Viitattu: 10. joulukuu 2020.
  3. 110 Jahre Österreichische Alpenfahrt – audi4ever, 9. heinäkuu 2020. Viitattu: 10. joulukuu 2020.
  4. In Memory of a Legend: ‘Graf Kilowatt’ Born 130 Years Ago – Škoda Storyboard, Viitattu: 10. joulukuu 2020.
  5. ŠKODA POPULAR Monte Carlo (1936–1939): The elegant model with rally DNA – Škoda Storyboard, Viitattu: 10. joulukuu 2020.
  6. Bob Sorokanich: Skoda lovingly restored the last 966 Supersport in the world – Road & Track, 24. marraskuu 2014. Viitattu: 11. joulukuu 2020.
  7. 70 years ago today: ŠKODA’s only start in the famous 24 Hours of Le Mans – ŠKODA Storyboard, 24. kesäkuu 2020. Viitattu: 11. joulukuu 2020.
  8. Adrian Padeanu: Skoda Looks Back At Its Adorable 1100 OHC Race Car – Motor1.com, 30. marraskuu 2017. Viitattu: 11. joulukuu 2020.
  9. Esko Keinänen and OCTAVIA TOURING SPORT: Heroes of 1,000 Lakes – ŠKODA Motorsport, 16. heinäkuu 2018. Viitattu: 12. joulukuu 2020.
  10. ŠKODA Motorsport: Success Built on Tradition – ŠKODA Storyboard, 10. heinäkuu 2017. Viitattu: 12. joulukuu 2020.
  11. ŠKODA 120 S Rallye: An Unassuming Legend – ŠKODA Motorsport, 28. elokuu 2019. Viitattu: 12. joulukuu 2020.
  12. ŠKODA 180/200 RS: The First of the Famous RS Family – ŠKODA Motorsport, 3. tammikuu 2020. Viitattu: 13. joulukuu 2020.
  13. Motorsport: RS – two letters that write motorsport history – ŠKODA Motorsport, 11. joulukuu 2018. Viitattu: 13. joulukuu 2020.
  14. The Last of the Rear Engined Racers: Škoda 130 LR Group B Rally Car – ŠKODA Motorsport, 11. huhtikuu 2018. Viitattu: 14. joulukuu 2020.
  15. ŠKODA at the Rallye Monte Carlo – Milestones & Records – ŠKODA Motorsport, 23. tammikuu 2018. Viitattu: 19. joulukuu 2020.