Ajoneuvoteollisuus

Kohteesta AutoWiki
Versio hetkellä 18. heinäkuuta 2013 kello 12.38 – tehnyt Fuller (keskustelu | muokkaukset)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Termi ajoneuvoteollisuus kattaa laajan kirjon yhtiöitä ja organisaatioita, jotka ovat suoraan tai välillisesti kytköksissä maakulkuneuvojen kuten autojen, erilaisten hinattavien laitteiden ja perävaunujen, moottoripyörien ja mopojen, sekä näiden lisävarusteiden, tarvikkeiden ja varaosien suunnitteluun kehitykseen, markkinointiin tai myyntiin. Ajoneuvoteollisuus on liikevaihtonsa perusteella arvioituna maailman tärkein teollisuuden ala.

Termin ulkopuolelle jää vielä joukko liiketoimia, jotka ovat läheisessä kytköksessä ajoneuvoteollisuuden tuotteisiin, mutta palvelevat paremminkin loppukäyttäjiä. Tällaisia ovat mm. erilaiset korjaamot, autotarvikeliikkeet ja polttoaineen myyntipisteet.

Historiaa

Citroënin tuotantolinja vuonna 1918

Ensimmäisen käytännöllisen ja toimivan, ottomoottorilla varustetun ajoneuvon, valmisti saksalainen Karl Benz vuonna 1885. Benzille myönnettiin hänen kehittämäänsä ajoneuvoa koskeva patentti 29. päivänä tammikuuta vuonna 1886 ja hän aloitti niiden suuremmassa mittakaavassa tapahtuvan valmistuksen vuonna 1888. Benzin ajoneuvojen myynti sai vahvan sysäyksen sen jälkeen, kun hänen vaimonsa Bertha Benz oli elokuussa 1888 suorittanut ensimmäisen varsinaisen pitkänmatkan ajon, Mannheimista Pforzheimiin ja takaisin (n. 100 km per sivu), ja osoittanut, että hevoseton vaunu soveltuu jokapäiväiseen käyttöön. Vuonna 2008 museotieksi nimetty Bertha Benz Memorial Route seuraa alkuperäistä reittiä ja kunnioittaa näin tätä autohistorian kenties tärkeintä tapahtumaa.

Pian tämän jälkeen, vuonna 1889, stuttgartilaiset Gottlieb Daimler ja Wilhelm Maybach suunnittelivat ajoneuvon, joka oli jo enemmänkin auto, kuin hevosvetoiset vaunut joihin on liitetty moottori. Kaksikkoa pidetään yleisesti myös maailman ensimmäisen moottoripyörän, vuonna 1885 esitellyn Daimler Reitwagenin keittäjinä. Kaikesta edelläkerrotusta "ensimmäisenä maailmassa" -tiedosta poiketen, Padovan yliopiston tohtori ja insinööri Enrico Bernardi patentoi vuonna 1882 suunnitelman, jossa hänen poikansa kolmipyörään oli asennettu yksisylinterinen, 0,024 hevosvoimainen (17,9 W), 122 cm3:n polttomoottori. Tämä tapahtui samoihin aikoihin kuin Benzin ensimmäisen moottorin esittely, ja tämä tekee Bernardin ajoneuvosta vakavasti otettavan kandidaatin ensimmäiseksi omavoimaisesti liikkuvaksi ajoneuvoksi eli automobiiliksi sekä ensimmäiseksi moottoripyöräksi.

Ajoneuvoteollisuus käynnistyi laajassa mittakaavassa 1890-luvulla, jolloin sadat yhtiöt ja yksityiset henkilöt aloittivat hevosettomien vaunujen valmistuksen. Vaikka polttomoottorien ja ensimmäisten moottoroitujen ajoneuvojen kotimanner olikin Eurooppa, Yhdysvallat otti nopeasti johtopaikan maailman surimpana autoja valmistavana maana, ja piti tätä sijaa hallussaan useita vuosikymmeniä. Ennen 1930-luvun Suurta lamaa liikenteessä oli arviolta 32 miljoonaa autoa, näistä 90% oli amerikkalaisen autoteollisuuden valmistamia. Noihin aikoihin Yhdysvalloissa oli yksi auto 4,87 henkeä kohden. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltojen osuus maailman autotuotannosta oli 75%. Vuonna 1980 Japani ohitti Yhdysvallat suurimpana autojen valmistusmaana, mutta amerikkalaiset ottivat kärkipaikan taas vuonna 1994. Vuonna 2006 Japani kiilasi taas Yhdysvaltojen ohi ykköseksi ja piti tätä paikkaa vuoteen 2009 saakka, jolloin Kiina meni maailmantilaston kärkeen, 13,8 miljoonalla valmistuneella autolla. Vuonna 2012 Kiinassa valmistui 18,4 miljoonaa autoa, joka on yli kaksi kertaa enemmän kuin kakkostilaa pitävässä USA:ssa, jossa valmistettiin 8,7 miljoonaa autoa. Japani pitää hallussaan sijaa kolme, 8,4 miljoonalla valmistuneella yksiköllä. Luvut pitävät sisällään sekä henkilö- että hyötyajoneuvot. Lukemat vuodelta 2012 ovat: 1. Kiina: 19,2 miljoonaa, 2. USA 10,2 miljoonaa, 3. Japani 9,9 miljoonaa ajoneuvoa.

Turvallisuus

Turvallisuus tarkoittaa vaarojen ja uhkien (riskin) poissaoloa, kuin myös psykologista kokemusta niiden poissaolosta. Ajoneuvoteollisuudessa tämä tarkoittaa että sen paremmin valmistaja kuin loppukäyttäjäkään eivät koe tuotteen aiheuttavan välitöntä sairastumisen, loukkaantumisen tai hengenvaaran uhkaa. Ajoneuvon itsensä ollessa subjektina, turvallisuus tarkoittaa mekaanisten tai muiden vikojen vähäisyyttä tai poissaoloa.

Ajoneuvoteollisuudessa turvallisuus on tärkeässä asemassa ja siksi ala on vahvasti säädeltyä. Autojen ja muiden moottoriajoneuvojen tulee täyttää lukuisia erilaisia kansallisia ja kansainvälisiä normeja ja säädöksiä, jotta ne voidaan hyväksytysti päästää markkinoille. Esim. kansainvälinen ISO 26262 -standardi on yksi kehyksistä, jonka avulla saavutetaan ajoneuvojen funktionaalisen turvallisuuden tavoitteet. Standardi koskee ajoneuvojen sähköisiä laitteita ja sen avulla varmistetaan valmistajalle, käyttäjälle, ympäristölle ja loppusijoittajalle tuotteen turvallinen elinkaari, suunnittelupöydältä loppusijoitukseen eli kierrätykseen tai romutukseen.

Turvallisuusriskien tai jopa vaaran ollessa ilmeinen, valmistaja saattaa tehdä takaisinkutsun, joka koskee joko määrättyä valmistuserää tai jopa kokonaista tuotantosarjaa. Takaisinkutsu ei ole ainoastaan ajoneuvoteollisuuden harjoittama toimintamalli, vaan se koskee kaikkea teollista tuotantoa. Takaisinkutsun syynä on useimmiten joko tuotteen kokoonpanossa tai raaka-aineissa havaittu virhe.

Tuotannon ja tuotteiden jatkuva testaus arvoketjun eri tasoilla, on tärkeimpiä käytäntöjä, joilla voidaan välttää takaisinkutsut ja varmistaa tuotteen turvallisuus ja vaatimustenmukaisuus. Ajoneuvoteollisuus ei kuitenkaan poikkea merkittävästi mistään muusta sarjatuoantoteollisuudesta siinä mielessä, etteikö laadunvarmistuksesta huolimatta huonoja tai virheellisiä tuotteita päätyisi markkinoille. Nämä toisinaan suuretkin takaisinkutsukampanjat ovat ajoneuvoteollisuudelle suuri, ylimääräinen kuluerä ja vahingoittavat usein valmistajan brändiä merkittävästi.

Talous

Auto on kehittyneissä talousmaissa pääasiallisin ihmisten ja tavaroiden kuljetusmuoto. Eri tutkimuslaitokset ympäri maailman antavat samansuuntaisia ennusteita siitä, että ajoneuvojen määrän kasvu tulee keskittymään vahvasti neljän kehittyvän ja pinta-alaltaan sekä väestömäärältään huomattavan valtion alueelle, ns. BRIC-maihin (akronyymi sanoista Brazil, Russia, India ja China). Nykyisin kehittyvien maiden markkinoilla myydään enemmän autoja kuin kehittyneissä maissa. Vuonna 2010 kevyiden hyötyajoneuvojen maailmanlaajuisesta kaupasta yli puolet tapahtui kehittyvien markkinoiden maissa ja tämä suuntaus tulee vain kasvamaan.

Vuonna 2012 henkilöautojen lukumäärä maailmassa ylitti miljardin kappaleen rajapyykin ja tämä kiihdyttää sekä tutkimusta että väittelyä siitä, mikä vaikutus kiihkeästi kasvavalla autokannalla on maailman talouteen ja ympäristöön. Kun laskelmiin otetaan mukaan henkilöautojen lisäksi myös kevyet- ja keskiraskaat hyötyajoneuvot sekä linja-autot, miljardin ajoneuvon rajapyykki rikkoutui jo vuonna 2010. Ei liene yllättävää, että ajoneuvojen määrän kasvutilastoja johtaa Kiina. Maailmanlaajuisesti autojen myynnissä tapahtui kasvua vuosina 2009–2010 26%, tästä luvusta yli puolet oli Kiinan markkinoiden ansiota. Tällä hetkellä Kiinan ajoneuvokanta on maailman toiseksi suurin, 78 miljoonaa kappaletta. Se on vielä kaukana maailman ykkösestä, Yhdysvalloista, jossa on liikenteessä 239,8 miljoonaa ajoneuvoa.

Yhdysvalloissa on yksi auto 1,3 henkeä kohden, Kiinassa vastaava luku on 6,75. Jos Kiinassa pyritään pääsemään samaan suhdelukuun kuin Yhdysvalloissa, Kiinan autokanta jo yksistään olisi miljardi ajoneuvoa. Nämä luvut ovat uskomattoman suuria pelkästään Kiinan osalta ja sielläkin automarkkinat ovat vasta päässeet kunnolla käyntiin, ihmisten tulotason noustessa. Esitetään Kiinan ajoneuvokannan kasvuvauhti vielä toisenlaisina lukuina.

  • Vuonna 2000: 4 autoa per 1000 henkeä.
  • Vuonna 2010: 40 autoa per 1000 henkeä.
  • Arvio vuodelle 2035: 310 autoa per 1000 henkeä.

Tähän vertailulukuna Yhdysvaltain lukema, joka on 660 autoa per 1000 henkeä.

Maailman ajoneuvotuotanto

Yhdysvallat piti sijaa maailman surimpana autoja valmistavana maana useita vuosikymmeniä. Ennen 1930-luvun Suurta lamaa liikenteessä oli arviolta 32 miljoonaa autoa, näistä 90% oli amerikkalaisen autoteollisuuden valmistamia. Noihin aikoihin Yhdysvalloissa oli yksi auto 4,87 henkeä kohden. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltojen osuus maailman autotuotannosta oli 75%. Vuonna 1980 Japani ohitti Yhdysvallat suurimpana autojen valmistusmaana, mutta amerikkalaiset ottivat kärkipaikan taas vuonna 1994. Vuonna 2006 Japani kiilasi taas Yhdysvaltojen ohi ykköseksi ja piti tätä paikkaa vuoteen 2009 saakka, jolloin Kiina meni maailmantilaston kärkeen, 13,8 miljoonalla valmistuneella autolla. Vuonna 2012 Kiinassa valmistui 18,4 miljoonaa autoa, joka on yli kaksi kertaa enemmän kuin kakkostilaa pitävässä USA:ssa, jossa valmistettiin 8,7 miljoonaa autoa. Japani pitää hallussaan sijaa kolme, 8,4 miljoonalla valmistuneella yksiköllä. Luvut pitävät sisällään sekä henkilö- että hyötyajoneuvot. Lukemat vuodelta 2012 ovat: 1. Kiina: 19,2 miljoonaa, 2. USA 10,2 miljoonaa, 3. Japani 9,9 miljoonaa ajoneuvoa.

Maailman ajoneuvotuotanto vuositasolla

(henkilöautot ja kevyet hyötyajoneuvot)

Vuosi Tuotanto Muutos Lähde
1997 54 434 000   [[1]]
1998 52 987 000 -2.7% [[2]]
1999 56 258 892 6.2% [[3]]
2000 58 374 162 3.8% [[4]]
2001 56 304 925 -3.5% [[5]]
2002 58 994 318 4.8% [[6]]
2003 60 663 225 2.8% [[7]]
2004 64 496 220 6.3% [[8]]
2005 66 482 439 3.1% [[9]]
2006 69 222 975 4.1% [[10]]
2007 73 266 061 5.8% [[11]]
2008 70 520 493 -3.7% [[12]]
2009 61 791 868 -12.4% [[13]]
2010 77 857 705 26.0% [[14]]
2011 79 989 155 3.1% [[15]]
2012 84 141 209 5.3% [[16]]

Suurimmat ajoneuvovalmistajat maittain