Alvis

Kohteesta AutoWiki
(Ohjattu sivulta Alvis Cars)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alvis Car and Engineering Company Ltd
Alvis logo.png
Yrityksen perustuspaikka Flag of the United Kingdom.svg.png UK, Englanti, Coventry
Toiminnassa 19191967
Yhtiön kohtalo Henkilöautojen valmistus lopetettiin vuonna 1967
Kokonais valmistusmäärä
Suosituin malli
Seuraaja Alvis plc


The Alvis Car Company
Alvis logo.png
Yrityksen perustusmaa ja paikka Flag of the United Kingdom.svg.png Iso-Britannia,
Coventry
Tuotannon aloitus 2019
Autokonserni
Vuotuinen valmistusmäärä
Sijainti Suomen rekisteröintitilastossa
Suomen maahantuoja
Suosituin malli

Alvis Car and Engineering Company Ltd oli Coventryssa vuosina 1919–1967 toiminut teollisuusyhtiö. Alvis valmisti siviilimarkkinoille suunnattujen henkilöautojen lisäksi kilpa-autoja, lentokonemoottoreita, panssariautoja sekä muita sotilaskäyttöön tarkoitettuja ajoneuvoja.

Rover osti yhtiön vuonna 1965 ja henkilöautojen valmistus lopetettiin tästä paria vuotta myöhemmin. Tämän jälkeen Alvis jatkoi toimintaansa panssaroitujen sotilasajoneuvojen valmistajana.

Vuonna 2019 aloitti toimintansa The Alvis Car Company. Yhtiö käyttää merkin perinteistä logoa ja sen valmistusohjelmaan kuuluu muutamia merkin vanhoista malleista, Continuation Series -brändin alla. Uusien Alvisien alustojen ja moottoreiden numerointi on suoraa jatkoa vanhalle tuotelinjalle. Ensimmäiset autot ovat todella aitoja Alviseja, sillä ne on osittain valmistettu vuosikymmenien ajan varastoiduista alkuperäisistä komponenteistä.[1][2]

Historia[muokkaa]

1920-luvulta II maailmansotaan[muokkaa]

Alvis-yhtiön juuret juontavat vuoteen 1919. Tuolloin Siddeley-Deasylla tehtaanjohtajana ja pääinsinöörinä toiminut Thomas George John osti amerikkalaisen, kaasuttimia valmistaneen Holley Brothers -yhtiön englantilaisen tytäryhtiön ja antoi sille nimen T.G. John Ltd. Kaasuttimien lisäksi T.G. John valmisti nelitahtisia Electra-moottoreita ja ajolaittetta, jota nykytermein voisi kuvailla moottoroiduksi etuvetoiseksi scootiksi. Samaisena vuonna T.G. John osti Aluminium Alloy Pistons -yhtiön omistajan Geoffrey de Frevillen suunnittelemaan moottorin valmistusoikeudet. Frevillen 4-sylinterisessä moottorissa oli alumiinimäntien lisäksi painevoitelu, joka myös oli aikaansa edellä ollut toiminto. Moottorin ohella T.G. Johnille siirtyivät Frevillen tuotemerkit, kärjellään seisova kolmio ja nimi "Alvis". [3]

Ensimmäinen malli, Alvis 10/30 tuli myyntiin vuonna 1920. Frevillen suunnitelmien pohjalta valmistettu auto oli välitön menestys ja sen myötä yhtiö hankki maineen laadukkaiden ja suorituskykyisten ajoneuvojen valmistajana. Vuoden 1920 lopussa autoja valmistui kaksi kappaletta viikossa. Frevillen käyttämä logo oli alunperin seissyt kärjellään, mutta 10/30:n jäähdyttäjän kehykseen se käännettiin kannalleen, sille annettiin sininen väri ja kolmion molemmin puolin lisättiin siivet. Tämä hermostutti lentokonevalmistaja Avron, jonka logo oli samankaltainen. Oikeus tuomitsi Alvisin tavaramerkkirikkomuksesta, jonka jälkeen kolmiotunnus käännettiin jälleen seisomaan kärjellään ja se sai punaisen värin.[3]

Vuonna 1921 yhtiön nimeksi vaihtui Alvis Car and Engineering Company Ltd ja se muutti uusiin tiloihin. Vuosina 1922 ja -23 Alvis valmisti myös autoa nimeltä Buckingham.

Vuonna 1922 Alvisin pääinsinööriksi ja tehtaan johtajaksi siirtyi aiemmin Daimlerin palveluksessa ollut George Thomas Smith-Clarke ja samoihin aikoihin talon piirrososaston johtoon tuli herra W. M. Dunn. Heidän yhteistyönsä kesti 25 vuotta ja sen aikana syntyivät Alvisin historian menestyksekkäimmät tuotteet.

Alkuperäinen 10/30-sivuventtiilimoottori oli jatkuvan kehitystyön kohteena ja vuonna 1923 sen paikan otti 12/50-kansiventtiilimoottori, joka pysyi tuotannossa vuoteen 1932 asti.[4]

Vuoden 1924 aikana Alvis valmisti jo yli 900 alustaa. 1930-luvulla Smith-Clarke suunnitteli uusia, arvokkaampia malleja kuten kuusisylinteriset Speed 20:n, 4.3-litre:n sekä Speed 25:n. Aikakaudelle tyypilliseen tapaan Alvis ei valmistanut koreja itse, vaan ne teetettiin nimekkäillä koripajoilla kuten Cross and Ellis, Charlesworth ja Vanden Plas.

Vuonna 1936 yhtiön nimeksi muutettiin Alvis Ltd ja emoyhtiön alle perustettiin autojen valmistuksen lisäksi lentokonemoottoreita ja panssariautoja valmistaneet tytäryhtiöt. Britannian julistettua sodan Saksalle syyskuussa 1939, autojen valmistus lopetettiin hetkeksi kokonaan, mutta jonkin ajan kuluttua se sallittiin uudestaan. Speed 25-, 4.3-litre-, Silver Crest- ja 12/70 -malleja valmistettiin vielä hyvän matkaa vuoden 1940 puolella. Marraskuussa 1940 Saksan Luftwaffe teki Coventryn teollisuuskohteita vastaan massapommituksen, jonka seurauksena myös Alvis-yhtiön tuotantolaitteet kärsivät tuntuvia vahinkoja. Autojen valmistus keskeytettiin jälleen ja se käynnistyi uudelleen vasta vuoden 1946 jälkimmäisellä puoliskolla.

II maailmansodasta 60-luvun loppuun[muokkaa]

Sodan jälkeen autojen valmistus käynnistyi 4-sylinterisellä mallilla TA14, joka perustui ennen sotaa valmistettuun 12/70:een. Vuonna 1950 tehtaan pitkäaikainen johtaja Smith-Clarke jäi eläkkeelle ja Dunn otti hänen paikkansa. Samana vuonna yhtiö toi markkinoille ensimmäisen uuden mallinsa, kuusisylinterisen TA21:n.

Sveitsiläinen koripaja Graber oli 50-luvun alusta toiminut Alvisin edustajana ja yhtiö oli suunnitellut ja valmistanut useita korkeatasoisia yksittäiskappaleita Alvisin alustoille. Vuoden 1955 Pariisin autonäyttelyssä Graberilla oli esillä huippumoderni, sileälinjaisella ponttonikorilla toteutettu malli, jonka designin käyttämiseen Alvis sai oikeuden. Ensimmäinen malli joka tuli tuotantoon, oli TC 108G vuonna 1956. Vaikka Alvis koritti tuontitulleja välttääkseen mallin Englannissa, siitä tuli silti todella kallis ja niitä myytiin kahden valmistusvuotensa aikana, Sveitsin ja Britannian tuotanto yhteenlaskettuna, ainoastaan 35 kappaletta.[5]

Vuoden 1958 lopulla markkinoille tulleen TD21-mallin myötä Alvis pääsi jälleen sarjatuotantoa muistuttaviin valmistusmääriin. Tämä johtui pitkälti siitä, että Park Ward oli myöntynyt laskemaan valmistamiensa korien hintoja. Hinnan alennus ei näkynyt huonompana laatuna ja TD21 sekä sitä seuranneet TE21 ja TF21 olivat korkeatasoisia autoja. 1960-luvun edetessä yhiön johdolle oli kuitenkin selvää, että massatuotettuun Jaguariin verrattuna lähes kaksi kertaa kalliimpi auto ei tulisi menemään kaupaksi riittävässä määrin ollakseen taloudellisesti kannattava.

Vuosina 1953–55 Alvisin henkilöautojen suunnitteluosaston johdossa oli Alec Issigonis. Hänen työnään oli luoda malli, joka kilpailisi markkinoilla Jaguaria, Riley'a, Sunbeamia ja Roveria vastaan korkeatasoisten autojen alemmissa hintaluokissa. Issigonis suunnitteli ylempään keskiluokkaan sijoituneen, ominaisuuksiltaan huippumodernin mallin, jonka keulalla oli kevyt alumiini-V8. Käänteentekevää mallissa oli, että se oli etuvetoinen ja itsekantavalla korilla. Hanke jouduttiin kuitenkin hautamaan kustannussyistä. Suuret toimijat olivat ostaneet haltuunsa riittävällä volyymilla ja riittävän suurilla laitteilla varustetut peltiprässäämöt. Alvis olisi siten joutunut investoimaan oman korituotantolinjan valmistukseen ja suunnitellulla valmistusmäärällä se olisi ollut tappiollista.[6]

Vuonna 1965 Rover Companysta tuli Alvisin suurin omistaja. Uudella omistajalla oli prototyyppiasteella alumiini-V8:lla varustettu malli, jonka huhuttiin tulevan tuotantoon Alvisin linjalla. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Vuonna 1966 Alvis liitettiin emoyhtiönsä Roverin kanssa osaksi Leyland-konsernia.

Viimeiseksi Alvis-henkilöautoksi jäi vuonna 1966 markkinoille tullut TF21. Vaikka se oli yli 200 km/h:n huippunopudellaan nopein Alvis kaikista siihenastisista, jäi sen suosio vaisuksi. Mallia saatiin kaupaksi ainoastaan 109 kappaletta ja yhtiön henkilöautotuotanto lakkautettiin vuonna 1967. Kaikki henkilöautojen valmistukseen liittyvät työkalut, komponentit ja kirjallinen aineisto siirrettiin Red Triangle -yhtiölle, joka otii vastatakseen merkin varaosalogistiikasta ja huolloista. 2000-luvun myötä, ja edelleen 2010-luvulla, yhtiö kehitti toimintaansa kunnes se valmisti ensimmäisen Alvis-merkkisen auton vuonna 2011. Tästä kehittyi edelleen merkin nykyinen valmistaja, Alvis Car Company. [7]

Lähteet[muokkaa]

  1. Alvis Car Company – Yhtiön nettisivut, Viitattu: 7. kesäkuu 2020.
  2. Gavin Braithwaite-Smith: Famous British marque finally finishes cars after 50 years – Motoring Research, 24. heinäkuu 2019. Viitattu: 7. kesäkuu 2020.
  3. 3,0 3,1 Giles Chapman: Car Emblems: The Ultimate Guide to Automotive Logos Worldwide. Chartwell Books, 2015. ISBN 9780785831334. Teoksen verkkoversio (viitattu 7. kesäkuu 2020).
  4. Richard Owen: 1923 Alvis 12/50 – SuperCars.net, 23. huhtikuu 2016. Viitattu: 9. kesäkuu 2020.
  5. Rob de la Rive Box: Encyclopaedia of Classic Cars: Sports Cars 1945-1975. Taylor & Francis, 1998. ISBN 9781579581183. Teoksen verkkoversio (viitattu 12. kesäkuu 2020).
  6. Roger Carr: Biography: Sir Alec Issigonis – The Designer of Britain’s Favourite Cars, Britain’s Favourite Car Designer – Curbside Classic, 24. lokakuu 2016. Viitattu: 14. kesäkuu 2020.
  7. Home page - Red Triangle - Alvis Parts, Restoration and Car Sales – Viitattu: 14. kesäkuu 2020.
Alvis logo.png Alvis-mallit
1920-1940

10/30 | 11/40 | 12/40 | 12/50 | 12/60 | 12/70 | 12/75 | 14/75 | 3½ litre | 4.3 litre | Crested Eagle | Firebird | Firefly | Firefly 12 | FWD | Silver Crest | Silver Eagle | Speed 20 | Speed 25

1945-1967

TA 14 | TB 14 | TA 21 | TB 21 | TC 21/100 | TC 108/G | TD 21 | TE 21 | TF 21

Prototyypit

Rover-Alvis P6-BS