Ero sivun ”Amilcar” versioiden välillä
| Rivi 14: | Rivi 14: | ||
== Historia == | == Historia == | ||
=== 1921: Société Nouvelle pour l’Automobile === | === 1921: Société Nouvelle pour l’Automobile === | ||
| + | [[Tiedosto:Amilcar CS 1923.JPG|right|thumb|250px|Amilcar CS 1923]] | ||
| + | [[Tiedosto:Amilcar CGSS Sport 1927.jpg|right|thumb|250px|Amilcar CGSS 1927]] | ||
| + | |||
Amilcarin syntyyn linkittyy olennaisena osana automerkki [[Le Zèbre]]. Tämä Puteaux'n kunnassa, heti Pariisin länsipuolella, toiminut yhtiö oli aloittanut pienikokoisten ja edullisten autojen valmistamisen isossa mittakaavassa jo vuonna 1909. Erimielisydet rahoittajien kanssa saivat ''SA Le Zèbre'' -yhtiön perustaneen [[Jules Salomon]]in siirtymään [[Citroën]]in palkkalistoille vuonna 1917. Le Zèbre -yhtiössä oli lisäksi kolme tulevaisuuden kannalta tärkeää avainhenkilöä: johtajistoon kuulunut ''Joseph Lamy'', yhtiön suurin osakkeenomistaja, liikemies ''Émile Akar'' sekä ajoneuvojen myynnistä vastannut ''[[André Morel]]''. Vuonna 1919 Citroënin insinööreillä oli työn alla [[Citroën Type C]]:n suunnitelmat. Niiden parissa, Salomonin alaisena, työskenteli insinööri ''Edmond Moyet'', joka vapaa-ajallaan suunnitteli omaa pientä autoa. Morel esitteli Moyet'n herroille Lamy ja Akar ja asiat lähtivät etenemään. | Amilcarin syntyyn linkittyy olennaisena osana automerkki [[Le Zèbre]]. Tämä Puteaux'n kunnassa, heti Pariisin länsipuolella, toiminut yhtiö oli aloittanut pienikokoisten ja edullisten autojen valmistamisen isossa mittakaavassa jo vuonna 1909. Erimielisydet rahoittajien kanssa saivat ''SA Le Zèbre'' -yhtiön perustaneen [[Jules Salomon]]in siirtymään [[Citroën]]in palkkalistoille vuonna 1917. Le Zèbre -yhtiössä oli lisäksi kolme tulevaisuuden kannalta tärkeää avainhenkilöä: johtajistoon kuulunut ''Joseph Lamy'', yhtiön suurin osakkeenomistaja, liikemies ''Émile Akar'' sekä ajoneuvojen myynnistä vastannut ''[[André Morel]]''. Vuonna 1919 Citroënin insinööreillä oli työn alla [[Citroën Type C]]:n suunnitelmat. Niiden parissa, Salomonin alaisena, työskenteli insinööri ''Edmond Moyet'', joka vapaa-ajallaan suunnitteli omaa pientä autoa. Morel esitteli Moyet'n herroille Lamy ja Akar ja asiat lähtivät etenemään. | ||
| + | |||
| + | Joseph Lamy ja Emile Akar perustivat auton valmistusta varten yhtiön heinäkuussa 1921. Nimeksi autolle annettiin "Amilcar", joka on löyhästi johdettu liikekumppanien nimistä. Yhtiö aloitti toimintansa Pariisin kantakaupungin alueella, mutta toiminnan kasvaessa se hakeutui vuonna 1924 suurempiin tiloihin Saint-Denis'n kuntaan, Pariisin pohjoislaidalle. | ||
| + | |||
| + | Yhtiö esitteli ensimmäisen autonsa lokakuussa 1921 pidetyssä [[Pariisin autonäyttely]]ssä, [[Amilcar CC]] oli pieni, kaksipaikkainen ajoneuvo, joka sijoittui [[kevytauto]]jen luokkaan (ranskaksi ''cyclecar'', josta tulivat myös mallinimen kirjaimet). André Morel hankki tehtaan tuotteille julkisuutta kilpailuttamalla niitä sekä muiden kuljettajien ajamina, että kilpaillen niillä myös itse. SNPA sai suurta etua siitä, että [[Le Zèbre]] -merkin edustajat ottivat myös Amilcarin portfolioonsa. | ||
| + | |||
| + | Kevytautot olivat 1920-luvun Ranskassa suosiossa edullisten hankintahintansa ja ylläpitokulujensa ansiosta. Mallistoa kasvatettiin lisäämällä siihen perhekäyttöön hieman paremmin soveltuvia neljän hengen [[voiturette]]-malleja. Yhtiö tuotanto kasvoi vuoden 1922 aikana valmistetusta 1695 autosta vuonna 1923 valmistuneisiin 2529 autoon. Vuonna 1923 tuotantoon tuli myös ensimmäinen keskiluokkaan sijoittunut malli.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = | Osoite = https://www.automania.be/historiques-marques/historiques-amilcar-f/amilcar-story| Nimeke = AMILCAR Story| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisija = | Julkaisu = Automania| Julkaisupaikka = | Ajankohta = | archiveurl = | archivedate = | Lainaus = | Viitattu = 26.11.2020}}</ref> | ||
| + | |||
| + | Yhtiön muuttaessa uusiin tiloihin vuonna 1924, sen palkkalistoilla oli 800 työntekijää ja ao. vuoden tuotanto 3647 autoa. Vuonna 1925 työntekijöitä oli jo 1100 ja autoja valmistui 3764 kappaletta. Jälleenmyyjiä merkillä oli Ranskassa 150 edustajan verran. Näihin aikoihin Amilcarin pääasialliseksi korittajaksi tuli ''Carrosserie Margyl''. Tämän yhtiön johdossa oli herra ''Marcel Sée'', jolla tulisi olemaan Amilcarin kannalta merkittävä rooli. | ||
| + | |||
| + | Vuonna 1926 Amilcar osti Margyl'n ja sai itselleen oman korivalmistajan. Autojen vuosituotanto oli kasvanut jo 3970 autoon. Vuoden 1926 Pariisin autonäyttelyssä yhtiö esitteli uuden urheiluautonsa suoraan aikakauden kärkikaartiin. [[Amilcar C6]] oli varustettu 1,1-litraisella [[DOHC]]-[[R6|rivikuutosella]], johon oli liitetty [[Roots-ahdin]] antamaan hetkellistä lisätehoa. | ||
| + | |||
| + | Jotain oli kuitenkin mennyt ratkaisevalla tavalla pieleen. Historiatiedot eivät paljasta oliko syynä yhtiön liian kiivas kasvu, tehoton organisaatio, huolimaton taloudenpito, puskurien puuttuminen raaka-aineiden hintojen kohottua, vaiko kaikki tekijät yhdessä. Joka tapauksessa maaliskuussa 1927 SNPA haettiin konkursiin. | ||
== Hotchkiss ostaa Amilcarin 1937 == | == Hotchkiss ostaa Amilcarin 1937 == | ||
Versio 26. marraskuuta 2020 kello 22.17
| Société Nouvelle pour l’Automobile (SNPA) Société Anonyme Française de l’Automobile (SAFA) Société Financière pour l’Automobile (SOFIA) | |
|---|---|
| |
| Yrityksen perustuspaikka |  Ranska,Saint-Denis |
| Toiminnassa | 1921 – 1940 |
| Yhtiön kohtalo | Henkilöautojen valmistus päättyi keväällä 1940. Yhtiö SOFIA asetettiin selvitystilaan vuonna 1946. |
| Kokonais valmistusmäärä | |
| Suosituin malli | |
| Seuraaja | |
Amilcar oli ranskalainen, vuosina 1921–1940 valmistettu automerkki. Lyhyeksi jääneen historiansa aikana merkillä ehti olla kolme valmistajaa: Société Nouvelle pour l’Automobile (SNPA), Société Anonyme Française de l’Automobile (SAFA) sekä Société Financière pour l’Automobile (SOFIA).
Suunnittelun ja tuotannon painopiste oli pienten urheilullisten autojen valmistuksessa ja Amilcar olikin kilparadoilla, omassa luokassaan, menenestyksekäs merkki.
Sisällysluettelo
Historia
1921: Société Nouvelle pour l’Automobile
Amilcarin syntyyn linkittyy olennaisena osana automerkki Le Zèbre. Tämä Puteaux'n kunnassa, heti Pariisin länsipuolella, toiminut yhtiö oli aloittanut pienikokoisten ja edullisten autojen valmistamisen isossa mittakaavassa jo vuonna 1909. Erimielisydet rahoittajien kanssa saivat SA Le Zèbre -yhtiön perustaneen Jules Salomonin siirtymään Citroënin palkkalistoille vuonna 1917. Le Zèbre -yhtiössä oli lisäksi kolme tulevaisuuden kannalta tärkeää avainhenkilöä: johtajistoon kuulunut Joseph Lamy, yhtiön suurin osakkeenomistaja, liikemies Émile Akar sekä ajoneuvojen myynnistä vastannut André Morel. Vuonna 1919 Citroënin insinööreillä oli työn alla Citroën Type C:n suunnitelmat. Niiden parissa, Salomonin alaisena, työskenteli insinööri Edmond Moyet, joka vapaa-ajallaan suunnitteli omaa pientä autoa. Morel esitteli Moyet'n herroille Lamy ja Akar ja asiat lähtivät etenemään.
Joseph Lamy ja Emile Akar perustivat auton valmistusta varten yhtiön heinäkuussa 1921. Nimeksi autolle annettiin "Amilcar", joka on löyhästi johdettu liikekumppanien nimistä. Yhtiö aloitti toimintansa Pariisin kantakaupungin alueella, mutta toiminnan kasvaessa se hakeutui vuonna 1924 suurempiin tiloihin Saint-Denis'n kuntaan, Pariisin pohjoislaidalle.
Yhtiö esitteli ensimmäisen autonsa lokakuussa 1921 pidetyssä Pariisin autonäyttelyssä, Amilcar CC oli pieni, kaksipaikkainen ajoneuvo, joka sijoittui kevytautojen luokkaan (ranskaksi cyclecar, josta tulivat myös mallinimen kirjaimet). André Morel hankki tehtaan tuotteille julkisuutta kilpailuttamalla niitä sekä muiden kuljettajien ajamina, että kilpaillen niillä myös itse. SNPA sai suurta etua siitä, että Le Zèbre -merkin edustajat ottivat myös Amilcarin portfolioonsa.
Kevytautot olivat 1920-luvun Ranskassa suosiossa edullisten hankintahintansa ja ylläpitokulujensa ansiosta. Mallistoa kasvatettiin lisäämällä siihen perhekäyttöön hieman paremmin soveltuvia neljän hengen voiturette-malleja. Yhtiö tuotanto kasvoi vuoden 1922 aikana valmistetusta 1695 autosta vuonna 1923 valmistuneisiin 2529 autoon. Vuonna 1923 tuotantoon tuli myös ensimmäinen keskiluokkaan sijoittunut malli.[1]
Yhtiön muuttaessa uusiin tiloihin vuonna 1924, sen palkkalistoilla oli 800 työntekijää ja ao. vuoden tuotanto 3647 autoa. Vuonna 1925 työntekijöitä oli jo 1100 ja autoja valmistui 3764 kappaletta. Jälleenmyyjiä merkillä oli Ranskassa 150 edustajan verran. Näihin aikoihin Amilcarin pääasialliseksi korittajaksi tuli Carrosserie Margyl. Tämän yhtiön johdossa oli herra Marcel Sée, jolla tulisi olemaan Amilcarin kannalta merkittävä rooli.
Vuonna 1926 Amilcar osti Margyl'n ja sai itselleen oman korivalmistajan. Autojen vuosituotanto oli kasvanut jo 3970 autoon. Vuoden 1926 Pariisin autonäyttelyssä yhtiö esitteli uuden urheiluautonsa suoraan aikakauden kärkikaartiin. Amilcar C6 oli varustettu 1,1-litraisella DOHC-rivikuutosella, johon oli liitetty Roots-ahdin antamaan hetkellistä lisätehoa.
Jotain oli kuitenkin mennyt ratkaisevalla tavalla pieleen. Historiatiedot eivät paljasta oliko syynä yhtiön liian kiivas kasvu, tehoton organisaatio, huolimaton taloudenpito, puskurien puuttuminen raaka-aineiden hintojen kohottua, vaiko kaikki tekijät yhdessä. Joka tapauksessa maaliskuussa 1927 SNPA haettiin konkursiin.
Hotchkiss ostaa Amilcarin 1937
Hotchkiss hankki ison osakeomistuksen Sofia-yhtiöstä, joka omisti Amilcarin. Hotchkissillä oli ongelmia tuona aikana, koska Blumin hallitus oli kansallistanut Hotchkissin tuottavan aseteollisuuden. Hotchkissin ja Amilcarin autotuotantojen piti yhdistyä. Amilcarin tuotanto jatkui touko-kesäkuuhun 1940 asti, jolloin saksalaismiehitys lopetti kaiken siviiliautojen tuotannon.
Hotchkiss-yhtiö aloitti sodan jälkeen vain Hotchkiss-merkkisten autojen valmistuksen ja siinäkin oli paljon vaikeuksia. Amilcarin tuotantoa ei enää aloitettu.
Mallit
Lähteet
- Harald H. Linz, Halwart Schrader: Die Internationale Automobil-Enzyklopädie, United Soft Media Verlag, München 2008, ISBN 9783803298768
- George Nicholas Georgano: The Beaulieu Encyclopedia of the Automobile, Volume 1: A–F, Fitzroy Dearborn Publishers, Chicago 2001, ISBN 1579582931
- ↑ AMILCAR Story – Automania, Viitattu: 26. marraskuu 2020.
