Ero sivun ”Arnolt” versioiden välillä

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rivi 45: Rivi 45:
 
Tiedosto:Bentley R-Type Continental by Bertone taka.jpg
 
Tiedosto:Bentley R-Type Continental by Bertone taka.jpg
 
</gallery>
 
</gallery>
 +
 +
== Arnolt Bristol ==
 +
Koska Arnoltin hankkeet sekä [[MG]]- että [[Aston Martin]] -alustojen käyttämisestä autojensa perustana olivat kariutuneet, hän aloitti neuvottelut [[Bristol Cars]] Ltd:n kanssa. Tältä yhtiöltä hän tilasi 200 kappaletta sen [[Bristol Cars#Autot|404-mallin]] alustoja.
 +
 +
Alustat valmistettiin Englannissa ja varustettiin siellä tekniikan osalta täydellisiksi. Englannista alustat laivattiin Italiaan koritettaviksi, jonka jälkeen ne laivattiin loppuvarustelua varten Indianan Warsawssa sijainneeseen Arnoltin toimipisteeseen. Täällä ne saivat mahdolliset optiovarusteensa ja niille tehtiin luovutustarkastus. Jotkin yksilöt saivat pintaansa uuden värin tai niiden sisutus vaihdettiin. Vaikka Arnolt Bristol oli monikansallinen tuote, se määriteltiin Yhdysvalloissa kotimaiseksi autoksi, koska Arnolt oli rekisteröitynyt autojen valmistajaksi Indianan osavaltiossa.
 +
 +
Vuosien (noin) 1954 &ndash; 59 välisenä aikana Arnolt-Bristol-autoja valmistui kaikkiaan 142 kappaletta. Korivaihtoehtoja oli neljä: riisuttu kilpamalli, hieman varustellumpi ''Bolide'', jossa oli mm. pieni tuulilasi kuljettajalle, ''Deluxe'', jossa oli tuulilasi, sivulasit, hansikaslokero ja pehmeä irtokatto, sekä ''Coupé'', jossa oli luukkulamput. Coupé-malleja valmistui kolme tai neljä kappaletta.
 +
 +
Korin muotoilussa [[Franco Scaglione]] käytti Arnolt Astonin yhteydessä luomaansa designia ja nyt se oli todella tarpeen, koska Bristolin moottorin päälle sijoitettu kolmen kaasuttimen patteri teki siitä todella korkean. Arnolt Bristolin voimanlähteenä toimi alunperin BMW:n suunnitelmiin perustunut 2-litrainen rivikuutonen, joka kehitti tehoa 130 hevosvoimaa. Koska auton omapaino oli noin 950 kiloa, se riitti antamaan Arnolt Bristolille hyvän suorituskyvyn oman aikansa mittareilla. Koska Arnolt Bristol oli ajettavuudeltaan ja balanssiltaan hyvä auto, se pärjäsi kilparadoilla hyvin monia tehokkaampia autoja vastaan. Näistä ominaisuuksista oli iloa ajajalle myös maantiekäytössä.<ref>[http://www.danjedlicka.com/classic_cars/arnolt_bristol.html 1954 - 1959 Arnolt-Bristol History by Dan Jedlicka]</ref>
 +
 +
"Wacky" Arnolt kokosi kisatiimin ja toimi itse yhtenä sen kuljettajista. Vuonna 1955 Arnoltin tiimi osallistui [[Sebringin 12 tunnin ajo]] -kilpailuun ja otti debyyttikisassaan ''Sport 2000'' -luokan ensimmäisen, toisen ja neljännen sijan.<ref>[http://www.teamdan.com/archive/wsc/1955/55seb.html 1955 Sebring 12 Hrs - Team DAN]</ref> Seuraavana vuonna he olivat luokassaan sijoilla kaksi ja kolme.<ref>[http://www.teamdan.com/archive/wsc/1956/56seb.html 1956 Sebring 12 Hours - Team DAN]</ref> Arnoltin tiimi keskeytti vuoden 1957 kilpailunsa sen jälkeen kun ajojärjestyksessä toisena vuorossa ollut Bob Goldich kuoli, menetettyään autonsa hallinnan.<ref>[https://selvedgeyard.com/2013/10/24/does-rush-reference-the-black-spider-that-fatally-struck-sebring-back-in-1957/ DOES ‘RUSH’ REFERENCE THE BLACK SPIDER THAT FATALLY STRUCK SEBRING BACK IN 1957?]</ref> Yksityistallin omistuksessa ollut Arnolt Bristol ajoi tuona vuonna luokkansa viidennelle sijalle.<ref>[http://www.teamdan.com/archive/wsc/1957/57seb.html 1957 Sebring 12 Hours - Team DAN]</ref> Vielä vuoden 1960 kilpailussa Arnoltin tiimi otti luokassaan sijat yksi ja neljä.<ref>[http://www.teamdan.com/archive/wsc/1960/60seb.html 1960 Sebring 12 Hours - Team DAN]</ref>
 +
 +
"Wacky" Arnolt kuoli vuonna 1963, 56 vuoden ikäisenä. Autojen valmistus oli ainoastaan yksi harrastuksenomainen sivujuonne hänen liiketoimissaan ja niiden myynti alkoi hiipua jo vuoden 1960 tienoilla. Viimeinen uusi Arnolt-Bristol löysi omistajansa vasta vuonna 1968.<ref>[http://ezinearticles.com/?All-About-Arnolt-Bristol-Cars&id=638550 All About Arnolt-Bristol Cars - Ezine Articles]</ref>
  
 
== Lähteet ==
 
== Lähteet ==

Versio 12. heinäkuuta 2017 kello 21.17

S.H. Arnolt, Inc.
Arnolt-logo.jpg
Yrityksen perustuspaikka Flag of the United States.svg.png USA, Illinois, Chicago
Toiminnassa 1953 – 1968
Yhtiön kohtalo Toiminta lopetettu
Kokonais valmistusmäärä
Suosituin malli
Seuraaja


Tyhjästä aloittanut Stanley Harold Arnolt (1907–1963), lempinimeltään Wacky (suom. outo, omituinen) kokosi aimo omaisuuden valmistamalla toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltain sotavoimille mm. pelastusveneiden moottoreita. Sodan jälkeen hän ryhtyi tuomaan maahan englantilaisia autoja. Torinon autonäyttelyssä 1952 hän ihastui Nuccio Bertonen MG-alustaisiin, alumiinikorisiin urheilumalleihin ja miehet tekivät sopimuksen 200 auton korittamisesta. Bertonen studio sai muotoillakseen myös seuraavan, Bristolin alustalle rakennettavan mallin.[1]

Arnolt-MG

Arnolt-MG valmistettiin MG TD:n alustalle ja myös sen 1,3-litrainen, 54-hevosvoimainen XPAG-rivinelonen oli peräisin samasta mallista. Ennen kuin kaikkia 200 autoa oli ehditty valmistaa, MG lopetti omien valmiiden autojensa kysynnän kasvun myötä TD-alustojen toimittamisen Arnoltille ja aloitti vuonna 1953 uuden TF-mallin valmistuksen. Näinollen valmistuneiden Arnolt-MG-autojen määrä jäi 103 kappaleeseen. Näistä oli avokorisia 36 ja umpikorisia 67 kappaletta., autot valmistuivat vuosina 1953 ja -54.

Arnolt-MG oli tilavampi ja paremmin varusteltu kuin MG TD ja sillä oli aikansa modernia italialaista muotoilua edustava kori. Korin muodoista vastasi Giovanni Michelotti, joka työskenteli tuolloin Bertonen studiolla. Ovet, takaluukun kansi ja konepeitto oli tehty alumiinista ja pulttaamisen sijaan kori oli hitsattu kiinni runkoon.[1][2]

Arnolt Aston

Hanke valmistaa Bertonen korittamia Aston Martin DB2/4 -malleja päättyi kolmen valmistuneen auton jälkeen.

Arnolt Astonien designista vastasi Bertonen tuore suunnittelija Franco Scaglione. Ylöspäin kohoavine lokasuojan kaarineen avokorinen auto muistutti jo hyvin paljon Scaglionen tulevaa Arnolt Bristol -mallia. Korin muodot olivat oikeastaan pakon sanelemat; koska auton vyötäröstä tehtiin hyvin matalalinjainen, pystymoottori vaati sen konepeltiin muotoiltavaksi melkoisen kohouman. Sulauttaakseen sen koriin, Scaglione muotoili lokasuojiin kohoumat, jotka tasapainottavat keulan muotoja.

Voimanlähteenä autossa oli Aston Martinin kolmelitrainen rivikuutonen. Autoista yksi sai korkeatasoisen GT-henkisen varustelun, kaksi muuta olivat kilpahenkisiä versioita niukalla varustuksella.[3]

Arnolt Bentley

SH Arnoltilla oli myös henkilökohtaisessa käytössään Bertonen korittama auto. Vuoden 1953 Bentley R Type Continentalin alustalle valmistettu auto muistuttaa designiltaan mittakaavassa suurennettua Arnolt-MG:tä ja tähän on syynä se, että myös Arnolt Bentleyn muodot ovat lähtöisin Michelottin kynästä.

Aikansa ultraylellisen auton varusteisiin kuuluu mm. etuistuimien takaselkänojiin upotetut puiset tarjottimet. "Wacky" Arnoltin puolella tarjotin sisälsi hänen nimikirjaimillaan koristetut kaksi kristallilasia ja pullon, rouva Arnoltin tarjotin piti sisällään kosmetiikkaa ja hänen lempiparfyyminsä.

Auton voimanlähteenä oli Bentleyn 153-hevosvoimainen, 4,5-litrainen rivikuutonen. Vaihteisto oli GM:n neliportainen Hydramatic, Rolls-Roycen valmistamana lisenssiversiona.[4]

Arnolt Bristol

Koska Arnoltin hankkeet sekä MG- että Aston Martin -alustojen käyttämisestä autojensa perustana olivat kariutuneet, hän aloitti neuvottelut Bristol Cars Ltd:n kanssa. Tältä yhtiöltä hän tilasi 200 kappaletta sen 404-mallin alustoja.

Alustat valmistettiin Englannissa ja varustettiin siellä tekniikan osalta täydellisiksi. Englannista alustat laivattiin Italiaan koritettaviksi, jonka jälkeen ne laivattiin loppuvarustelua varten Indianan Warsawssa sijainneeseen Arnoltin toimipisteeseen. Täällä ne saivat mahdolliset optiovarusteensa ja niille tehtiin luovutustarkastus. Jotkin yksilöt saivat pintaansa uuden värin tai niiden sisutus vaihdettiin. Vaikka Arnolt Bristol oli monikansallinen tuote, se määriteltiin Yhdysvalloissa kotimaiseksi autoksi, koska Arnolt oli rekisteröitynyt autojen valmistajaksi Indianan osavaltiossa.

Vuosien (noin) 1954 – 59 välisenä aikana Arnolt-Bristol-autoja valmistui kaikkiaan 142 kappaletta. Korivaihtoehtoja oli neljä: riisuttu kilpamalli, hieman varustellumpi Bolide, jossa oli mm. pieni tuulilasi kuljettajalle, Deluxe, jossa oli tuulilasi, sivulasit, hansikaslokero ja pehmeä irtokatto, sekä Coupé, jossa oli luukkulamput. Coupé-malleja valmistui kolme tai neljä kappaletta.

Korin muotoilussa Franco Scaglione käytti Arnolt Astonin yhteydessä luomaansa designia ja nyt se oli todella tarpeen, koska Bristolin moottorin päälle sijoitettu kolmen kaasuttimen patteri teki siitä todella korkean. Arnolt Bristolin voimanlähteenä toimi alunperin BMW:n suunnitelmiin perustunut 2-litrainen rivikuutonen, joka kehitti tehoa 130 hevosvoimaa. Koska auton omapaino oli noin 950 kiloa, se riitti antamaan Arnolt Bristolille hyvän suorituskyvyn oman aikansa mittareilla. Koska Arnolt Bristol oli ajettavuudeltaan ja balanssiltaan hyvä auto, se pärjäsi kilparadoilla hyvin monia tehokkaampia autoja vastaan. Näistä ominaisuuksista oli iloa ajajalle myös maantiekäytössä.[5]

"Wacky" Arnolt kokosi kisatiimin ja toimi itse yhtenä sen kuljettajista. Vuonna 1955 Arnoltin tiimi osallistui Sebringin 12 tunnin ajo -kilpailuun ja otti debyyttikisassaan Sport 2000 -luokan ensimmäisen, toisen ja neljännen sijan.[6] Seuraavana vuonna he olivat luokassaan sijoilla kaksi ja kolme.[7] Arnoltin tiimi keskeytti vuoden 1957 kilpailunsa sen jälkeen kun ajojärjestyksessä toisena vuorossa ollut Bob Goldich kuoli, menetettyään autonsa hallinnan.[8] Yksityistallin omistuksessa ollut Arnolt Bristol ajoi tuona vuonna luokkansa viidennelle sijalle.[9] Vielä vuoden 1960 kilpailussa Arnoltin tiimi otti luokassaan sijat yksi ja neljä.[10]

"Wacky" Arnolt kuoli vuonna 1963, 56 vuoden ikäisenä. Autojen valmistus oli ainoastaan yksi harrastuksenomainen sivujuonne hänen liiketoimissaan ja niiden myynti alkoi hiipua jo vuoden 1960 tienoilla. Viimeinen uusi Arnolt-Bristol löysi omistajansa vasta vuonna 1968.[11]

Lähteet