Austin Allegro

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Austin Allegro
Vanden Plas 1500
Vanden Plas 1.5
Vanden Plas 1.7
Innocenti Regent
Austin Allegro.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa British Leyland,
Flag of the United Kingdom.svg.png UK, Englanti, Longbridge
Flag of Belgium.svg.png Belgia, Seneffe
Flag of Italy.svg.png Italia, Milano
Valmistusaika 19731982
Luokka Alempi keskiluokka
Kori 2- ja 4-ovinen sedan
3-ovinen farmari
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori R4
Iskutilavuus 998–1748 cm3
Teho 33–66 kW
Voimanvälitys Etuveto
Kiihtyvyys 14,5–22 s (0–100 km/h)
Huippunopeus 126–152 km/h
Kulutus 7,9–11,9 l/100 km (yhd.)
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka 17.500 € (1979)
Edeltäjä Austin 1100 / 1300
Seuraaja Austin Maestro
Saman luokan autoja Ford Escort
Mazda 818
Opel Kadett C
Toyota Corolla
VW Golf

Austin Allegro (ADO67) on pieni perheauto, jota valmistettiin vuosina 19731982. Italiassa autoa valmistettiin nimellä Innocenti Regent. Valmistusmäärä oli yhteensä 642 350 kappaletta.

Yleistä

Allegron suunnittelutyö aloitettiin 1960-luvun lopulla, tarkoituksena saada korvaaja konsernin suositulle ADO16-mallisarjalle. Tämä mallisarja oli tullut markkinoille vuonna 1962 ja oli alusta alkaen kuulunut Britannian myydyimpien mallien joukkoon. Tavoitteet oli siis asetettu korkealle ja ainoat asiat jotka periytyivät ADO16:lta olivat 1100- ja 1300-kuutioiset BMC A-sarjan moottorit voimansiirtoineen. Jousituksena oli ADO16:n Hydrolastic-jousituksesta jatkokehitetty Hydragas.

Harris Mannin alkuperäisten hahmotelmien mukaan uudesta mallista olisi tullut muodoiltaan kulmikkaan kiilamainen. Ulkoisilta mitoiltaan se oli edeltäjäänsä suurempi, akselivälin ja sisätilojen pysyessä likimain ennallaan. British Leyland hukkasi tässä kohtaa tulevaisuuden kannalta merkityksellisen seikan, koska autoon ei suunniteltu luukkuperää, vaan kansi.

Samaan aikaan kehitteillä olleeseen Morris Marinaan oli suunniteltu täysin uusi lämmityslaite ja tämä määrättiin asennettavaksi myös Allegroon sen sijaan, että sille olisi suunniteltu omansa. Koska Marina oli luokkaa suurempi takavetoinen malli, sen lämmityslaiteyksikön sovittaminen Allegron keulalle vaati keulan mittojen paisuttamista. Austin Maxin voimanlähteenä toimineen E-sarjan moottoreiden valmistusta varten oli perustettu uusi tehdas, jolla oli liikaa kapasiteettia, koska Maxin myyntti sakkasi ajatelluista määristä huomattavasti. Ratkaisuna tähän annettiin määräys, että Allegro-sarjassa on tarjottava myös 1500- ja 1750-kuutioisia versioita E-sarjan moottorilla varustettuna.

Koska OHC-tyyppinen E-sarjan moottori oli huomattavasti A-sarjan OHV-moottoria korkeampi, Allegron keula täytyi suunnitella täysin uusiksi. Tämä taas johti siihen, että jonkinlaisen sopusuhtaisuuden pitämiseksi, auton vyötärölinjaa oli nostettava. Allegrosta ei koskaan tullut Mannin hahmottelemaa virtaviivaista ja muotokieleltään modernia mallia, sen sijaan se muuttui konsernin ylemmiltä portailta tulleiden ohjeiden perusteella nuodoiltaan pulleaksi ja turvonneeksi. Mannin hahmotelman mukainen auto syntyi vuonna 1975 markkinoille tulleen ADO71:n (Austin / Morris / Wolseley 18–22) myötä.

Allegro jäi kauas ajatelluista tavoitteistaan. Kun ADO16:ta myytiin kymmenen valmistusvuotensa aikana noin 2 miljoonaa kappaletta, Allegron tuotantomäärä samassa ajassa jäi alle kuuden ja puolensadantuhannen. Allegro ei lähtökohdiltaan ollut huono auto, sillä sen suunnittelu sai resursseja jopa niin, ettei niitä riittänyt Austin-Morris-divisioonan toiselle merkille juuri nimeksikään. Sitä kuitenkin vaivasivat, muiden tuon ajan brittiautojen tavoin, kokoonpanon laaduttomuus ja joskus jopa suoranainen sabotointi, sekä jatkuvista työtaisteluista johtuneet katkokset valmistuksessa ja toimituksissa. Samaan aikaan kilpailu sekä vienti- että Britannian kotimarkkinoilla koveni japanilaismerkkien ja eurooppalaisten uutuuksien myötä. Tässä kohtaa on hyvä ottaa vertailukohteeksi samoihin aikoihin ja samaan kokoluokkaan Allegron kanssa sijoittunut Volkswagen Golf, jonka ensimmäistä sukupolvea valmistettiin yhdeksän vuoden aikana noin 6,8 miljoonaa kappaletta. [1]

Allegro (1973–75)

Allegro-malliston huipulla oli 1750 SS (Special Sports), jonka oli ajateltu tarjoavan vastineen kilpailijoiden urheilullisille sedaneille. Brittiläisten autolehtien vertailutesteissä malli oli kuitenkin hännänhuippuna sekä kiihtyvyyttä että huippunopeutta mitattaessa. Vuonna 1974 mallinnus "SS" vaihtui tunnukseksi "HL".

Sekä ostajien että autotoimittajien suurimpana huomion kohteena oli Allegron ohjauspyörä, joka oli muodoltaan kulmistaan pyöristetty nelikulmio. Austin Morris -divisioonan johtaja George Turnbull oli nähnyt tällaisen ohjauspyörän luonnoksen designerien pöydällä ja hänen mielestään siihen kiteytyi ADO67:n Avant-garde- ja hi-tech-henkisyys. Ohjauspyörä vaihdettiin pyöreään vuoden 1975 aikana.

Jo BMC-konserni oli ottanut käytännökseen valmistaa yhdestä korimallista muunnoksia konsernin eri merkeille. Syyskuussa 1974 markkinoile tuotiin ADO67:n korkeatasoisesti varustettu versio, nimellä Vanden Plas 1500 / automatic. Merkille ominaiseen tapaan istuimet olivat nahkaverhoillut ja niiden selkäpuolella oli takaistuimella matkustavia varten pähkinäpuiset lentokonepöydät (tosin takaistuimen polvitilat hukkuivat muhkeiden etupenkkien takia melko vähiin jo perus-Allegrossakin). Muita varusteita olivat kojelaudan pähkinäpuusomistus, nylon-kattoverhoilu, parannettu äänieristys, nukkamatto sekä täysin verhoiltu tavaratila. Huomiotaherättävin seikka oli eittämättä mallin perinteistä Vanden Plas -designia noudattanut jäähdyttimen säleikkö, joka sai ADO67:n keulan näyttämään entistä turpeammalta.

Designillaan huomiota herättävien Allegrojen sarja täydentyi 1975, jolloin mallistoon liitettiin 3-ovinen estate. Senkin kauneusarvoista voidaan olla montaa mieltä, mutta ainakin siinä oli monen kaipaama iso takaluukku. [1]

Koeajo 1974

Austin Allegro 1500 maksoi Suomessa vuonna 1974 19 990 markkaa.

Kokonaisuus on varsin hyvä ja hallintalaitteet toimivat hyvin. Auto on meluista, melua kertyy ajoviimasta, alustaäänistä ja moottorista. Moottorin ääni on isoilla kierroksilla raaka.

Istuimet ovat kangaspäällysteiset, reunoilla on muovia, mutta pääntukia ei ole. Etuistuinten säätövara ei riitä 185 cm pitkille kuljettajille. Etupyörän kotelo vie hieman jalkatilaa. Taakse mahtuu kaksi, mutta pääntila ja polvitila ovat takana ahtaat. Lämmityslaite on tehokas.

Viimeistelytaso on huono, esimerkiksi maalauksen taso on huono. Takaosan rakenne on hento ja tavaratilaan kertyy vettä.

Mittariston luettavuus voisi olla parempikin. Ohjauspyörä on iso, 39,3 cm, ja sen muoto ei ole täysin pyöreä vaan hieman neliömäinen.

Ajo-ominaisuudet ovat hyvät. Hydrogas-jousitus kuitenkin pomppii routavajoamissa. Ohjaus on nopea, tarkka ja tunnokas. Sitä vastoin vaihteisto on epämääräinen ja toimii hitaasti. Ajovalot ovat turhan himmeät. Jarrut ovat tehokkaat.

R4-moottorin iskutilavuus on 1485 cm3. Sylinterin mitat ovat 76,2 × 81,3 mm. Suurin teho on 51 kW /5600 r/min (DIN, 69 hv), ja suurin vääntömomentti 106 Nm /3100 r/min (DIN, 10,8 kpm). Vaihteita on viisi, jotka kaikki ovat synkronoituja.

Tekniikan Maailma 20/1974 mittasi Austin Allegro 1500:n (51 kW, 890 kg) kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 5,3 sekuntia, 0–80 km/h 11,5 sekuntia, 0–100 km/h 17,4 sekuntia ja 0–120 km/h 29,9 sekuntia. Huippunopeus on TM:n mukaan 143,2 km/h.

Kulutus vaihtelee 8–11 litran välillä /100 km.

1974 vertailu

Austin Allegro 1300 maksoi Suomessa vuonna 1974 17 390 markkaa. Allegro 1300 sijoittui Tekniikan Maailman 18/1974 vertailussa toiseksi (2./5).

Kokonaisuus on hyvä. Jousitus toimii mukavasti. Näkyvyys on hyvä. Istuimet ovat hiostavan muovipäällysteiset, pääntukia ei ole. Istuinten muotoilu voisi olla parempikin. Sisätilat ovat kohtalaiset, taakse mahtuu 2 tyydyttävästi.

Kaasunkäyttö vaikuttaa Allegron käytökseen kaarteissa. Kaasun nostolla perä irtoaa helposti luistoon, mutta kaasua lisäämällä auto alkaa puskea. Suuntavakavuus on hyvä. Ohjaus toimii muuten hyvin, mutta se lyö kuopissa käsille. Jarrut ovat tehokkaat.

Äänieristys voisi olla parempikin, sillä erilaisia mekaanisia ääniä pääsee sisätiloihin. Vaihteensiirto takertelee epämiellyttävästi. Mittarien selkeys voisi olla parempikin.

Allegro 1300-mallin moottori on nelisylinterinen 1275 cm3 rivimoottori. Sylinterin mitat ovat 70,61 × 81,28 mm. Suurin teho 41 kW /5200 r/min (DIN, 56 hv). Suurin vääntömomentti 92 Nm /2700 r/min.

Tekniikan Maailma 18/1974 mittasi Austin Allegro 1300:n (41 kW, 845 kg) kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 5,2 sekuntia, 0–80 km/h 12,2 sekuntia, 0–100 km/h 17,9 sekuntia ja 0–120 km/h 33,5 sekuntia. Huippunopeus on 140 km/h. Kulutus on noin 7–9 l/100 km.

Allegro 2 (1975–79)

Vuonna 1975 Allegro sai mallimerkinnän 2. Etumaski oli sen jälkeen kaikissa mallimuunnoksissa sama. Myös sisustusta muutettiin hieman. Takana istuville saatin enemmän jalkatilaa selkänojaa taaksepäin siirtämällä, tavarasäiliön koon kustannuksella. Samoin jousitusta, moottoria ja voimansiirtoa uudistettiin. Vuoden 1978 kesäkuussa Allegron kokoonpano aloitettiin British Leylandin Seneffen tehtaalla Belgiassa. Kaikki manner-Euroopassa ja Pohjoismaissa myydyt Allegrot tulivat tästedes sieltä, Longbridgen valmistuksen suuntautuessa merkin kotimarkkinoille.

1979 malli

Austin Allegro 1300 Special maksoi Suomessa vuonna 1979 35 000 markkaa eli 19 656 euroa (v. 2018 kerroin 0,5616). Maahantuoja Suomen Autoteollisuus Oy oli tuonut erän Belgiassa valmistettuja Allegroja. Näiden viimeistelytaso oli hyvä ja parempi kuin Iso-Britanniassa valmistettujen.

Metallinhohtoväri ja vinyylikatto ovat vakiovarusteita. Kuten myös kierroslukumittari. Renkaat ovat aiempaa leveämmät, jolloin ohjaustunto on parantunut, joskin ohjaus muuttunut pienillä nopeuksilla raskaammaksi. Hydragas-jousitus.

Etuistuimissa on pääntuet. Istuinten sivutukea on parannettu, mutta etuistuinten istuinosa on yhä turhan lyhyt. Istuimissa on musta kangasverhoilu.

Nelisylinterinen 1275 cm³ rivimoottori. Sylinterin mitat ovat 70,61 × 81,28 mm. Suurin teho 40 kW /5250 r/min (DIN, 54 hv). Suurin vääntömomentti 89 Nm /2700 r/min.

Tekniikan Maailma 13/1979 mittasi Austin Allegro 1300 Specialin (40 kW, 860 kg) kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 6,5 sekuntia, 0–80 km/h 14,0 sekuntia ja 0–100 km/h 24,7 sekuntia. Kulutus on noin 7,5–9 l/100 km.

Allegro 3 (1979–82)

Vuosikymmenen loppua kohden Allegron kysyntä muualla Euroopassa oli tyrehtynyt ja kolmosversiota valmistettiin enää Longbrdgen tehtaalla, Britannian kotimarkkinoille.

Ensimmäinen väsynyt yritys nuorentaa liki 10-vuotiaan mallin imagoa, oli hieman ennen virallista malliuudistusta esitelty erikoisversio Equipe, jonka urheilullisuus jäi kyljen teippiraitaan. 1750-kuutioinen E-moottori yhdellä SU-kaasuttimella oli lähinnä surkea vitsi, kilpailijoiden tarjotessa ihan oikeasti suorituskykyisiä, urheilullisia kompakteja. [1]

Vuonna 1980 auto sai mallistoon uuden Austin Metroa varten kehitetyn, 1-litraisen A-plus-moottorin. Samalla autoa päivitettiin ulkonäöltään kevyesti ja sen olemusta yritettiin nuorentaa etuspoilerilla ja kevytmetallivanteilla. Kilpailijat olivat kuitenkin ajaneet Allegron ohi ja edustajilla oli käsissään myymättömiä autoja vielä kun Austin Maestro tuli myyntiin maaliskuussa 1983.[2]

Moottorit

1748 cm3 sylinterin mitat ovat 76,2 × 95,8 mm. 14,3 kpm eli 140 Nm @ 3100 r/min (5 vaihdetta) [3].

Malli Moottori Iskutilavuus Teho Vääntö
1000 R4 A 998 cm3 33 kW (45 hv) @ ? r/min ? Nm @ ? r/min
1100 R4 A 1098 cm3 35 kW (48 hv) @ 5250 r/min 82 Nm @ 2700 r/min
1300 R4 A 1275 cm3 41 kW (56 hv) @ 5200 r/min 92 Nm @ 2700 r/min
1300 R4 A 1275 cm3 40 kW (54 hv) @ 5250 r/min 89 Nm @ 2700 r/min
1500 R4 E 1485 cm3 51 kW (69 hv) @ 5600 r/min 107 Nm @ 3100 r/min
1750 Sport / HL R4 E 1748 cm3 66 kW (90 hv) @ 5500 r/min 140 Nm @ 3100 r/min

Mitat

  • Pituus: 3853 mm
  • Leveys: 1613 mm
  • Korkeus: 1368 mm
  • Akseliväli: 2442 mm
  • Raideleveys (e/t): 1362/1364 mm
  • Maavara: 160 mm
  • Omamassa: 830–890 kg
  • Tavaratila: 455 L
  • Polttoainesäiliö: 48 L

Rekisteröinti

Allegro -mallia rekisteröitiin Suomessa seuraavasti:

Vuosi 1979 1980 1981 1982
Määrä (kpl) 129 40 23 5

Lähteet

  1. 1,0 1,1 1,2 Austin Allegro (ADO67) – AROnline, Viitattu: 20. tammikuu 2020.
  2. Andrew Roberts: The Austin Allegro at 40 – The Telegraph, 25. toukokuu 2013. Viitattu: 23. tammikuu 2020.
  3. Tekniikan Maailma 17/1974, s. 136-137
BL Austin Rover, BL Land Rover, Rover Group, MG Rover, NAC MG ja MG Motor, henkilöautot 1980 – 2010
1980 1990 2000
0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9
Omistaja BL plc / Rover Group British Aerospace BMW Phoenix Venture Holdings Nanjing Auto / SAIC
Valmistaja BL Cars Austin Rover Group / Land Rover Group Rover Group MG Rover Group NAC MG / MG Motor
Kaupunkiauto Mini Mk IV-VII
Pieni auto Austin Metro Rover Metro Rover 100 CityRover MG 3 SW
Austin Allegro Austin Maestro / Rover 200 (SD3) Rover 200 (R8)
Kompaktiluokka Triumph Acclaim Rover 400 (R8) Rover 200 (R3) Rover 25 / MG ZR
Austin Maxi Rover 400 (HH-R) Rover 45 / MG ZS
Keskiluokka Morris Ital Austin Montego
Princess Austin Ambassador Rover 600 Rover 75 / MG ZT MG 7
Ylempi keskiluokka Rover SD1 Rover 800 (XX) Rover 800 (R17) MG ZV
Coupé Rover 200 Coupé
Urheiluauto Triumph TR7 MG RV8 MG F MG TF MG TF
MG SV
Maastoauto /
SUV
Land Rover SIII Land Rover 90/110 Land Rover Defender Vuonna 2000 Land Roverin ja Jaguarin omistajaksi tuli Ford Motor Company, jolta ne vuonna 2008 siirtyivät Tata Motorsille. Näiden merkkien valmistus on jatkunut keskeytyksettä. Nykyinen valmistaja on Tatan tytäryhtiö Jaguar Land Rover Ltd.
Range Rover
Land Rover Discovery
Land Rover Freelander