BMC B-sarjan moottorit

Kohteesta AutoWiki
Versio hetkellä 4. lokakuuta 2018 kello 15.49 – tehnyt Fuller (keskustelu | muokkaukset) (1.8)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
BMC B-sarja
BMC B-sarjan moottori.jpg
Valmistaja British Motor Corporation
British Motor Holdings
British Leyland
Valmistettu 1954 – 1980
Tyyppi Rivi-4
Iskutilavuus 1200 – 2400 cm3
Venttiilikoneisto OHV
Materiaali Lohko:valurautaa
Kansi:valurautaa
Polttoaineensyöttö- järjestelmä Bensiini
Diesel
Jäähdytys- järjestelmä Nestejäähdytteinen

BMC B-sarja oli brittiläisen ajoneuvovalmistaja British Motor Corporationin ja sitä seuranneiden yhtiöiden, vuosina 1954 – 1980 valmistama, nelisylinteristen rivimoottorien perhe.

Austin Motor Companyssa oivallettiin 1950-luvun alussa, että he tarvitsisivat uuden moottorin, tulevien keskikokoisten henkilöautomalliensa voimanlähteeksi ja että autojen kasvavan koon vuoksi moottorin iskutilavuuden tulisi olla vähintään 1500 cm3. Koska Austin A40 Devonin OHV-moottorin 1200 cm3:n iskutilavuutta ei voitu nostaa, yhtiön oli suunniteltava täysin uusi moottori. Vaikka uusi moottori näyttääkin ulkoisesti edeltäjänsä kaltaiselta, se on sekä pidempi että painavampi kuin A40 Devon -moottori. Uuden "B"-sarjaksi nimetyn moottorin suunnittelu aloitettiin alkuvuodesta 1952. Iskutilavvudet vaihtelivat 1,2 litrasta 2,4 litraan, jälkimmäisen ollessa vain Australian markkinoille valmistettu kuusisylinterinen versio. Yleisimmät iskutilavuudet olivat 1,5 litraa ja 1,8 litraa. Lukumääräisesti eniten B-sarjalaisia valmistettiin bensiinikäyttöisinä, mutta moottoreista oli olemassa myös diesel-versioita, jotka olivat suosittuja hyötyajoneuvo- ja venemoottorisovelluksina.

Moottorin rakenne oli perinteinen; kampikammio ja sylinterilohko olivat samaa valua, kampikammion ulottuessa kampiakselin laakerikansien alatasalle. Sylinterilohko ja -kansi olivat valurautaa, öljypohja oli muotoon prässättyä teräspeltiä. Alkuun moottoreissa käytettiin kolmella laakeripukilla tuettua kampiakselia, vuonna 1964 siirryttiin käyttämään viittä runkolaakeria. Sylinterilohkossa sijainnut ketjukäyttöinen nokka-akseli käytti sylinterikannessa sijainneita venttiileitä työntötankojen ja keinuvipujen välityksellä, lukuunottamatta hyvin harvinaista, kahdella kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustettua versiota. Sylinterikansi ei ollut läpihengittävä vaan imu- ja pakokanavat sijaitsivat kannen samalla sivulla. Imukanavia kannessa on kaksi, ne huolehtivat sylintereiden 1 + 2 ja 3 + 4 sisäänhengittämisestä. Pakokanavia on kolme, ne jakaantuvat sylintereiden 1, 2 + 3 ja 4 välillä. Venttiilien välyksen säätö tapahtuu keinuvipujen säätöruuveja kiertämällä, vaikka lohkon kyljessä on sivuventtiilimoottorien perintönä luukut, joiden kautta on pääsy venttiilinnostajille.

Moottorien koodaus[muokkaa]

Koodaus vuosina 1954 – 1957[muokkaa]

Moottorin koodi oli esimerkiksi "BP15GB", jonka jatkeena oli valmistusnumero:

  • B = B-sarjan moottori
  • P = Työntötanko (Pushrod)
  • 15 = Tilavuus kuutiodesimetreinä
  • G = MG (Muut: A = Austin, B = Teollisuus, H = Sekalaiset sovellukset, J = Hyötyajoneuvo, M = Morris, R = Riley, V = Vanden Plas ja W = Wolseley )
  • Viimeinen kirjain spesifioi moottoriversion.

Koodaus vuosina 1957 – 1970[muokkaa]

Moottorin koodi oli esimerkiksi "15GB-U-H", jonka jatkeena oli valmistusnumero:

  • 15 = Tilavuus kuutiodesimetreinä
  • G = MG (Muut: A = Austin, B = Teollisuus, H = Sekalaiset sovellukset, J = Hyötyajoneuvo, M = Morris, R = Riley, V = Vanden Plas ja W = Wolseley )
  • B = B-sarjan moottori
  • U = Vaihteiston lattiavalitsin (Muut: A = Automaatti, M = Manumatic-kytkin, N = Vaihteenvalitsin rattiputkessa, O = Ylivaihde (Overdrive) ja P = Poliisi)
  • H = Korkea puristussuhde (High compression) (vaihtoehtoisesti L = Matala puristussuhde (Low compression))

Koodaus vuodesta 1970 eteenpäin[muokkaa]

Numeroinnissa siirryttiin yksinkertaiseen malliin kuten esim. "18 V" ja valmistenumero, jossa 18 kertoo iskutilavuuden kuutiodesimetreinä ja kirjain V = Vertical (Pituussuntainen moottori, takaveto) tai H = Horizontal (Poikittainen moottori, etuveto).

Joissain tapauksissa moottorikoodin perässä saattoi olla maakoodi, esim. "18V-Z", jossa Z = Yhdysvallat (pl. Kalifornia).

Moottoriversiot[muokkaa]

1.2[muokkaa]

Ensimmäinen B-sarjan moottoriversio oli iskutilavuudeltaan 1200 cm3. Moottorin poraus oli 65,5 mm ja iskunpituus 89 mm. Suurin tilmoitettu teho oli 39 hv (bhp) (29 kW) @ 4300 r/min.

British Motor Corporationin (BMC) muodostamisen jälkeen moottoria käytettiin seuraavissa sovelluksissa:

1.5[muokkaa]

B-sarjan 1500 cm3:n moottori Nash Metropolitan Series 3:n konehuoneessa

1,5-litraista (1489 cm3) versiota käytti ensimmäisenä MG Magnette ZA, kahdella kaasuttimella varustettuna versiona, vuonna 1953 ja tämän jälkeen Austin A50 Cambridge sekä Morris Oxford, vuonna 1954. Vuonna 1955 se asennettiin MGA:n keulalle. Moottorin teho kahdella kaasuttimella varustettuna vaihteli 68 – 72 hevosvoimaan (bhp) (51 – 54 kW) ja yhdellä kaasuttimella varustetuissa versioissa se oli 55 hv (bhp) (41 kW). Poraus oli 73.03 mm ja iskunpituus 89 mm.

1,5-litraisesta moottorista valmistettiin myös diesel-versiota. Sen teho oli 40 hv (bhp) (30 kW) @ 4000 r/min ja vääntömomentti 87 Nm (64 lb·ft) @ 1900 r/min.

Sovellukset:

Twin-Cam -moottorit[muokkaa]

MGA:ta varten B-sarjan moottorista valmistettiin oma 1588 cm3:n Twin-Cam versio. Moottorin teho oli korkeapuristeisena (9,9:1) 108 hv (bhp) (81 kW) @ 6700 r/min ja matalapuristeisena (8,3:1) 100 hv (bhp) (75 kW). Sylinterilohko oli valurautaa, mutta läpihengittävä sylinterikansi oli kevytmetalliseosta. Sylinterilohkossa oli OHV-version nokka-akselin paikalla kampiakselilta hammaspyörillä käyttövoimansa saanut väliakseli, joka edelleen siirsi voiman ketjun välityksellä nokka-akseleille. Tämä versio sai maineen epäluotettavana voimanlähteenä, mutta suurin osa moottorin ns. vioista johtuivat käyttäjän virheistä tai muista ulkoisista tekijöistä. Etenkin korkeapuristeinen versio edellytti korkeaoktaanisen polttoaineen käyttöä, muuten seurauksena oli moottorivaurioon johtava nakutus. Moottori myös poltti herkästi mäntiinsä reiän, joka on tietysti nakutuksen aikaansaama lopputulos, mutta sen lisäsyynä oli liian laiha polttoaineseos, joka johtui moottorin värinän aiheuttamasta polttoainepinnan vaihtelusta. Tämä ominaisuus ratkaistiin imusrjan ja kaasuttimen väliin asennettavalla joustavalla välilevyllä.

Mallia valmistettiin coupe- ja roadster-versioina kaikkiaan 2111 kappaletta .

Moottoreita valmistettiin kourallinen kilpailukäyttöön 1762 cm3:n iskutilavuudella.

Sovellukset:

1.6[muokkaa]

Vuonna 1959 myös OHV-moottorista tehtiin 1,6-litrainen versio (1588 cm3), kasvattamalla porausta 75,4 mm:iin.

Sovellukset:

1.6 Mark II[muokkaa]

Vuonna 1961 ensimmäisen sukupolven 1,6-litraisen moottorin iskutilavuus nostettiin 1622 cm3:iin, kasvattamalla porausta 76,2 mm:iin.

Sovellukset:

1.8[muokkaa]

Vuonna 1962 moottorin iskutilavuus nostettiin 1,8 litraan (1798 cm3). Porausta kasvatettiin 80,26 mm:iin, iskunpituuden ollessa edelleen 89 mm. 1,8-litraista versiota valmistettiin aluksi, edellisten versioiden tapaan, kolmella kampiakselin runkolaakeripukilla mutta vuonna 1964 siirryttiin viisilaakeriseen rakenteeseen.

Tästä moottorista on olemassa myös diesel-versio, jota käytettiin mm. Leyland Sherpan voimanlähteenä ja sitä valmistettiin lisenssillä Turkissa vuosien ajan.

Sovellukset:

2.4[muokkaa]

B-sarjan moottorista oli olemassa myös kuusisylinterinen, 2433 cm3 versio, nimeltä "Blue Streak". Sitä käytettiin yksinomaan Australian markkinoilla myytyjen Austin Freewayn ja Wolseley 24/80:n voimanlähteenä.

Tutustu myös artikkeliin[muokkaa]

BMC A-sarjan moottorit

Lähteet[muokkaa]

http://mgaguru.com/mgtech/engine/be100.htm B.M.C, M.G., & Morris Engine Codes