Ero sivun ”British Motor Corporation” versioiden välillä

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
p
Rivi 252: Rivi 252:
  
 
[[Luokka: British Motor Corporation]]
 
[[Luokka: British Motor Corporation]]
 +
[[Luokka:Iso-Britannia]]

Versio 11. syyskuuta 2012 kello 07.19

British Motor Corporation Ltd
250px-BMC rosette.png
Yrityksen perustusmaa ja paikka Flag of the United Kingdom.svg.png Iso-Britannia, {{{perustuspaikka}}}
Tuotannon aloitus [[1952, Austin Motor Companyn ja Morris Motors Ltd:n fuusioituessa]]
Autokonserni
Vuotuinen valmistusmäärä
Sijainti Suomen rekisteröintitilastossa
Suomen maahantuoja
Suosituin malli
Austin 1100 Mk II, 1969
Austin 1800 Automatic 1969

British Motor Corporation Limited, BMC muodostettiin vuonna huhtikuussa 1952, Austin Motor Company Ltd:n ja Morris Motors Ltd:n omistaman Nuffield Organisaation yhdistäessä toimintansa. Yhtiön kotipaikkana oli Longbridge, Birmingham, Yhdistynyt kuningaskunta.

Yhtiön rakenne ja toiminta

BMC:n osake.
BMC ambulanssi.
1963 Austin Mini Super Deluxe
1965 Riley 4/72

BMC oli aikansa suurin ajoneuvojen valmistaja Britanniassa. Tuotantoon kuului laaja mallisto eri merkkisiä henkilöautoja; Austin, Morris, MG, Austin-Healey, Riley ja Wolseley, erilaisia ja erikokoisia hyötyajoneuvoja sekä traktoreita. Ensimmäisenä yhtiön hallituksen puheenjohtajana toimi Lordi Nuffield, William Morris, mutta hänen tilalleen nimettin jo elokuussa 1952 Austinin Leonard Lord. Hän toimi tehtävässään vuoteen 1961, jolloin täytti 65 vuotta. Lord oli luovuttanut vuonna 1956, ainakin nimellisesti, toimitusjohtajan tehtävät varamiehelleen George Harrimanile.

BMCn pääkonttori sijaitsi Austinin laitosten yhteydessä Longbridgessä, Birminghamin lähistöllä. Tämä oli yksi osa yhtiössä vallinnutta Austinin dominanssia, puheenjohtajuuden lisäksi. Morris-moottoreiden käyttö tuotantomallien voimanlähteenä lähestulkoon lopetettiin. Lisäksi kaikkien korimallien koodiksi tuli ADO, joka oli perua Austinilta, nyt se tarkoitti "Amalgamated Drawing Office". Longbridgen tehtaat olivat ajanmukaiset, ne oli modernisoitu läpikotaisin vuonna 1951, verrattuna Nuffieldin 16 eri tehtaaseen, jotka olivat vanhanaikaisempia ja ripoteltu pitkin keski-Englantia. Kuitenkin Austinin taloushallinto ja kustannusten tarkkailu oli järjestetty heikommin kuin Nuffieldin, ja kun markkinat muuttuivat autopulasta ostajan markkinoiksi, tämä kostautui. Ford Motor Company analysoi hyvin tarkkaan BMC:n parhaiten myyvän mallin, Minin, ja tuli johtopäätelmään, että jokaista myytyä autoa kohden BMC:lle koitui 30 £ tappiota. Lopputuloksena tästä oli, että vaikka Austinin ja Morriksen myynti veti hyvin BMC-aikakautena, yhtiön voitot ja osakkeen arvo putosivat ja siten uusien mallien kehitys ontui. Tämä kehitys laukaisi liikkelle hankkeet, joissa BMC:hen yhdistettiin sen suurin yhteistyökumppani, autojen koripeltejä toimittava Pressed Steel ja sen perään autovalmistaja Jaguar Cars. Näin vuonna 1966 muodotui British Motor Holdings ( BMH ), yhtiö, joka pari vuotta myöhemmin fuusioitiin Leyland Motors Ltd:n kanssa.

Fuusioista huolimatta eri merkeillä oli oma jälleenmyynti- ja huoltoverkostonsa. Tämä johti joillain markkina-alueilla, kuten esim. Suomessa, tilanteeseen jossa saman organisaation valmistamat autot kilpailivat markkinaosuuksista keskenään, koska maahantuojina toimivat eri yhtiöt. Myös Britannian kotimarkkinoilla tällainen tilanne aiheutti ongelmia. Vaikka tuotteet oli siellä kohdistettu hyvinkin tarkasti eri kohderyhmien ostajille, etenkin Riley ja Wolseley-merkkien myynti laski jatkuvasti. Asiakkaat kokivat malliston vanhentuneeksi, ja tästä syystä Leonard Lord, tavoistaan poiketen, kutsui apuun konsernin ulkopuolisen suunnittelijan.

BMC:n Farina-mallisto

Aiemmin 50-luvulla Lord oli pestannut Battista Farinan toimiston suunnittelemaan uusiksi koko mallistonsa. Suunnittelun tuloksena julkaistiin mallisto, joka yleisesti tunnetaan nimellä "Farina" -saloonit. Mallit jakautuivat kolmeen eri kokoluokkaan, joka luokan sisällä, paitsi pienimässä, oli tarjolla eri merkkisiä autoja eri kohderyhmille:

Pienimpänä Farina-mallina, vuonna 1958, markkinoille tuli Austin A40 Farina. Tämä auto mainitaan usein ensimmäiseksi sarjavalmisteiseksi hatchback-malliksi. Kyseessä oli pienikorinen estate, joka tänäpäivänä sijoitettaisiin rakenteensa ja kokonsa puolesta nimenomaan luukkuperä-malliksi. Takaluukku oli jaettu keskeltä vaakasuunnassa kahteeen osaan. Austin A40 Farina Mk II esiteltiin vuonna 1961, ja oli tuotannossa vuoteen 1968. BMC:n pienikoriset mallit varustettiin A-sarjan -moottoreilla.

Keskikokoisina Farina-malleina esiteltiin vuonna 1958 Wolseley 15/60, Riley 4|Riley 4/68, Austin A55 Cambridge Mk II, MG Magnette Mk III sekä Morris Oxford V. Valmistuslisenssit myytiin myös Argentiinaan, jossa autoja valmistettiin henkilömallina Siam Di Tella 1500, farmarimallina Traveller ja lavamallina Argenta. BMC:n keskikokoluokan malleissa käytettiin B-sarjan 4-sylinterisiä rivimoottoreita.

Ensimmäiset malliversiot pysyivät tuotannossa vuoteen 1961, Di Tella vuoteen 1966. Tällöin ne korvattiin uudemmilla Farina-malleilla ja mallinimillä. Mallit olivat nyt Austin A60 Cambridge, MG Magnette Mk IV, Morris Oxford VI, Riley 4/72 ja Wolseley 16/60. Siam Magnette 1622 tuli uutena lisenssimallina markkinoille Argentiinassa vuonna 1964. Mallit pysyivät tuotannossa vuoteen 1968, tekninen rakenne oli aikakaudelle tyypillinen takaveto.

Farina-mallistoon kuului myös isokorisia autoja. Vuonna 1959 markkinoille tulivat Austin A99 Westminster, Vanden Plas Princess 3-Litre ja Wolseley 6/99. Kaikissa näissä moottorina oli C-sarjan 6-sylinterinen rivimoottori. Korimallit ja mallinimet päivitettiin vuonna 1961, ja ne olivat nyt Austin A110 Westminster, Vanden Plas Princess 3-Litre Mk II ja Wolseley 6/110. Nämä mallit pysyivät tuotannossaa vuoteen 1968.

BMC Merkit ja mallit

Fuusiossa siirtyneet mallit

Austin

MG

Morris

Riley

Wolseley


BMC:n omat mallit

Austin

Austin-Healey

MG

Morris

Riley

Vanden Plas

Wolseley

1953 Morris Minor
1966 MGB


BMC Korimallien koodit

Valtaosalle BMC:n korimalleista annettiin ns. ADO-koodi, käytäntö oli peräisin Austinin toimintatavoista. Alunperin lyhenne oli tullut sanoista Austin Design Office, mutta fuusion myötä se muutettiin muotoon Amalgamated Drawing Office. Käytäntö oli ja on asianmukainen ja hyvä tapa, koska samalla korisarjalla valmistettiin yhtiössä erimerkkisiä autoja. Esimerkkinä ADO15, korimallilla valmistettiin sekä Austin Seveniä että Morris Mini Minoria.
Käytössä olleet ADO-koodit:

BMC Hyötyajoneuvot

Valtaosa BMC:n hyötyajoneuvoista myytiin Morriksina, mutta joitain Austineitakin löytyy. Raskaampien ajoneuvojen keulamerkkinä oli usein pelkkä BMC.

Kevyet pakettiautot

Morris Cowley MCV Van

Keskiraskaat pakettiautot

1957 Morris JB Van

Kevyet kuorma-autot

1969 BMC 360FG
  • Morris LC4 1952-1954
  • Morris LC5 1954-1960
  • Morris FV-series (Series I) 1948-1954
  • Morris FV-series (Series II) 1954-1955
  • Morris FE-series (Series III) 1955-1959
  • Morris FG 1960-1968
  • Morris FM 1961-1968
  • Morris WE 1955-1964
  • Morris WF 1964-1981
  • Morris FF 1958-1961
  • Morris FH 1961-1964
  • Morris FJ 1964-1968
  • BMC VA 1958-76

BMC maatalouskoneet

Fuusion yhteydessä Nuffield Organisaation traktoreista tuli myös osa BMC:tä.

BMC Britannian ulkopuolella

1950- ja 60-luvuilla, BMC pystytti Britannian ulkopuolelle kaksikymmentäyksi laitosta tuottamaan heidän autojaan, osa niistä oli tytäryhtiöitä, osa yhteisyrityksiä.
Suomi oli koostaan huolimatta Euroopassa BMC:lle tärkeä markkina-alue. II maailmansodan jälkeisinä vuosina valtio säännösteli autojen tuontia, vuoteen 1963 asti. Suomessa tarvittiin 1950 ja 60-luvuilla runsaasti etenkin hyötyajoneuvoja, Britanniasta niitä saatiin, viemällä sinne vastavuoroisesti maataloustuotteita, etenkin voita. Tämä kaupankäyntimalli jatkui Suomen ja Britannian välillä 1970-luvun loppuun. Tästä johtuen brittiläisiä henkilö- ja hyötyajoneuvo oli kohtuullisen hyvin saatavilla ja hinta esim. saksalaisiin merkkeihin nähden oli edullisempi.

BMC:n loppu

British Motor Holdings Ltd

Vuoden 1965 keskivaiheilla BMC esitti tarjouksen suurimman yhteistyökumppaninsa Pressed Steel-yhtiön ostamisesta, syyskuussa samana vuonna kauppa toteutui. Seuraavana vuonna BMC osti Jaguar Cars-yhtiön. Lokakuun 14. vuonna 1966 BMC:n osakkeenomistajat hyväksyivät yhtiön nimen muuttamisen muotoon British Motor Holdings (BMH).

British Leyland Motor Corporation Ltd

Reilut 12 kuukautta myöhemmin, tammikuussa 1968, Britannian hallituksen painostuksesta autoteolliuudessa muodostettiin jättiyhtiö, kun BMH yhdistettiin Leyland Motor Corporation (LMC) kanssa, ja näim syntyi British Leyland Motor Corporation (BLMC). Alkuperäisen BMC:n muodostaneet merkit olivat nyt BLMC:n Austin-Morris divisioona.

British Leyland Ltd

Elokuussa 1975 BLMC kansallistettiin ja uudelleennimettiin British Leyland Ltd:ksi.

Lähde