Bugatti

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli käsittelee historiallista valmistajaa nimeltä Automobiles Ettore Bugatti. Merkin nykytilaa käsittelee artikkeli Bugatti Automobiles S.A.S..

Bugatti
Yrityksen perustusmaa ja paikka Flag of France.svg.png Ranska, Molsheim, Alsace
Tuotannon aloitus 1909
Autokonserni
Vuotuinen valmistusmäärä
Sijainti Suomen rekisteröintitilastossa
Suomen maahantuoja
Suosituin malli


Bugatti on yksi automaailman arvostetuimmista merkeistä ja sillä on takanaan monivaiheinen menneisyys. Milanolaiseen taiteilijaperheeseen syntynyt Ettore Bugatti perusti yrityksensa Molsheimiin Elsassissa (kuului tuolloin vielä Saksalle) joulukuussa 1909. Sitä ennen hän oli työskennellyt De Dietrichin tehtailla Niederbronnissa Elsassissa, Hermes-tehtailla Strasbourgissa yhteistyössä Emile Mathisin kanssa ja myös Deutzin tehtailla Kölnissä.

Hänen ensimmäisenä valmistamansa auto, Malli 13, saavutti suurta menestystä kilpailuissa, huolimatta sen moottorin pienestä sylinterikoosta, sillä sen tehonpuutetta kompensoi ajoneuvon kevyt paino ja erinomaiset ajo-ominaisuudet.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Ettore Bugatti toimi Ranskan sotateollisuuden hyödyksi valmistamalla lentokoneisiin moottoreita, joissa kahdesta V8-moottorista oli yhteenliittämällä tehty V16-moottoreita. Vuonna 1924 hän esitteli Lyonin kilpailuissa kuuluisan Malli 35:n, joka saavutti kaikkiaan yli 2 000 voittoa autokilpailuissa. Tämä ennätys on pysynyt ylittämättömänä aina meidän päiviimme saakka.

Bugatti 41 Royale

Vuonna 1929 Bugatti esitteli Mallin 41, joka tunnetaan myös lisänimellä "Royale". Kuudesta valmistetusta ajoneuvosta vain kolme myytiin ja loput kolme Ettore säilytti itsellään. Mallin 41 moottori, joka oli sylinteritilavuudeltaan 12,7 litraa, lanseerattiin käyttöön myös moottorijunissa, joita Bugatti valmisti vuodesta 1931 lähtien. Nämä junat pelastivat autotehtaan suuren talouslaman vaikeuksista 20- ja 30-lukujen vaihteessa.

Bugatti 41 Royale -mallia valmistettiin 7 kappaletta, joista vuonna 1973 oli 5 Yhdysvalloissa ja yksi Bugatin perheen hallussa Ranskassa. Yhden Royalen sijainti oli tuntematon. R8-moottorin iskutilavuus oli 12,8 litraa, teho 220 kW (300 hv). Kahdeksansylinterisen rivimoottorin kampiakseli painoi yli 100 kiloa! Konepelti oli yli 2 metriä pitkä. Pelkästään alusta maksoi 20.000 dollaria. Royalen omistaja sai autolleen elinikäisen takuun ja ilmaiset huollot. [1]

Muuta

Bugatti voitti myös kahdesti Le Mansin 24 tunnin kilpa-ajon. Vuonna 1937 Jean-Pierre Wimille yhdessä Robert Benoistin kanssa ja kaksi vuotta myöhemmin Wimille uusi voittonsa Pierre Veyronin kanssa.

Autoja valmistettiin yleensä vain muutama kappale kutakin mallia, ja kaikkein tunnetuimmat olivat Malli 35 "Grand Prix", sekä sen muunnokset Malli 41 "Royale", Malli 55 "de Sport" ja Malli 57, joka saavutti suurimman kaupallisen menestyksen. Tehtaan kokonaistuotanto oli noin 7 900 autoa, joista tänään on jäljellä noin 2 000 kappaletta, automerkin fanaattisten kerääjien käsissä.

Ettore Bugattin tehtaiden tuotantoon kuului myös moottorijunat ja lentokone, joka ei koskaan lentänyt. Hänen poikansa Jean Bugatti, kuoli 11. elokuuta 1939 lähellä tehtaita koeajaessaan Malli 57C:tä. Hän oli kuollessaan 30-vuotias. Toisen maailmansodan aiheuttamat vaikeudet raunioittivat yrityksen ja Ettore kuoli 21. elokuuta 1947.

Bugatti-autoja valmistettiin kaikkiaan vuosina 1910-1951 vajaat 7500 yksilöä, joista 1100 oli jäljellä vuonna 1975 [2].

Bugatti Automobili SpA

Vuonna 1987 Romano Artioli, italialainen yrittäjä, hankki Bugattin merkin itselleen ja perusti Bugatti Automobili SpA:n. Hän rakennutti tehtaan Campogallianoon Italiaan, lähelle Modenan kaupunkia.

Vuonna 1989 valmistuivat suunnitelmat, jotka oli laatinut Paolo Stanzani, Lamborghini Miuran ja Countachin tunnettu suunnittelija. Ensimmäinen uudestisyntyneen merkin malli esiteltiinkin Ettore Bugattin 110-vuotispäivänä 15. syykuuta 1991. Auto sai tämän johdosta nimekseen EB 110.

Loistokkaiden autojen historia ei ehtinyt vanhaksi. Vuonna 1993 Artioli osti tunnetun Lotus-merkin tehtaat tarkoituksenaan myydä uuden, kahta autohistorian tunnettua kilpa-autoa valmistavan yrityksen osakkeita julkisesti. Tästä ei kuitenkaan tullut mitään, sillä tuohon aikaan vallinnut taloudellinen lama ei innostanut sijoittajia ja yritys ajautui vararikkoon ennen kuin sen loistomalli EB 112 ehti markkinoille vuonna 1996.

Bugatti Automobiles S.A.S.

Volkswagen osti 1990-luvun lopulla oikeudet valmistaa autoja Bugatin merkillä. Yhtymä pyysi ItalDesigniä valmistamaan prototyyppimallin E 118, jossa olisi V16 moottori ja jonka moottori kehittäisi vähintään 414 kW tehon. Vuonna 2000 perustettiin yhtiö Bugatti Automobiles S.A.S. ja pian valmistui myös Bugatti Veyron. Autossa on tehoa 746 kW ja se yltää yli 400 kilometrin tuntinopeuteen. Autoa on tämän jälkeen kehitelty ja se on myös nykyään kaupallisessa tuotannossa.

Kokoelmat

Bugatti on kaikkien autokeräilijöiden haave. Tosin jäljellä olevista 2 000 historiallisesta ajoneuvosta ei kaikkiin kokoelmiin riitä. Suurin Bugatti-kokoelma löytyy Ranskasta, läheltä merkin tuotantolaitoksia. Tekstiiliteollisuudessa toimineet veljekset Hans ja Friz Schlumpf keräsivät salassa valtavan kokoelman erilaisia ajoneuvoja. Eritoten he olivat kiinnostuneita Bugateista. Heidän oma korjaamonsa vastasi autojen kunnostamisesta. Kun tehdas teki konkurssin 1975, niin kokoelma joutui lopulta valtion haltuun ja siitä tehtiin kansallinen automuseo.

Vanhat mallit

Konseptimallit

Lähteet

  • Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Bugatti-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
  1. Tekniikan Maailma 6/1973, sivu 135
  2. Tekniikan Maailma 11/1975