Ero sivun ”Chenard-Walcker” versioiden välillä

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rivi 27: Rivi 27:
 
Sodan päätyttyä ainoastaan kuusisylinterinen malli, nyt nimeltään UU, palautettiin tuotantoon, mutta vuonna 1920 sen rinnalle lisättiin uusi malli, 2,6-litrainen, nelisylinterinen 12CV. Samaan aikaan hyötyajoneuvojen valmistukseen keskittynyt ''Chenard et Walcker FAR'' aloitti toimintansa. Ernest Chenard'n kuoltua vuonna 1922, hänen poikansa Lucien Chenard (1896–1971) otti yhtiön johtoonsa.
 
Sodan päätyttyä ainoastaan kuusisylinterinen malli, nyt nimeltään UU, palautettiin tuotantoon, mutta vuonna 1920 sen rinnalle lisättiin uusi malli, 2,6-litrainen, nelisylinterinen 12CV. Samaan aikaan hyötyajoneuvojen valmistukseen keskittynyt ''Chenard et Walcker FAR'' aloitti toimintansa. Ernest Chenard'n kuoltua vuonna 1922, hänen poikansa Lucien Chenard (1896–1971) otti yhtiön johtoonsa.
  
Vuonna 1922, yhtiössä vuodesta 1906 lähtien työskennellyt insinööri Henri Toutée (1884–1943) sai valmiiksi 3-litraisen, kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustetun moottorinsa. Vuonna 1923 ajetussa kaikkien aikojen ensimmäisessä [[Le Mansin 24 tunnin ajo|Le Mansin 24 tunnin ajossa]], pari [[René Léonard]] / [[André Lagache]] ottaa tällä mallilla voiton Chenard et Walckerille. Voiton siivittämänä yhtiö toi yleiseen myyntiin samasta autosta muokatun, 2,0-litraisen 10/12-version.
+
Vuonna 1922, yhtiössä vuodesta 1906 lähtien työskennellyt insinööri Henri Toutée (1884–1943) sai valmiiksi 3-litraisen, kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustetun moottorinsa. Vuonna 1923 ajetussa kaikkien aikojen ensimmäisessä [[Le Mansin 24 tunnin ajo|Le Mansin 24 tunnin ajossa]], pari [[René Léonard]] / [[André Lagache]] otti tällä mallilla voiton Chenard et Walckerille. Voiton siivittämänä yhtiö toi yleiseen myyntiin samasta autosta muokatun, 2,0-litraisen 10/12-version.
  
Vuonna 1925 Chenard et Walcker oli Ranskan neljänneksi suurin autojen valmistaja. Vuonna 1927 yhtiö aloitti yhteistyön [[Delahaye]]n kanssa, yhtiöt jakoivat keskenään ajoneuvojen suunnitelmia ja komponentteja. Tällä keinolla yhtiöt pystyivät vastaamaan [[Renault]]'n, [[Citroën]]in ja [[Peugeot]]in asettamiin markkinahaasteisiin, pitämällä kulunsa kohtuullisina. Yhteistoimintaa harjoitettiin vuoteen 1931 saakka.
+
[[Tiedosto:Chenard & Walcker type T 24 C - 1936.jpg|right|thumb|250px|Chenard & Walcker type T 24 C - 1936]]
  
Vuonna 1927 valikoimaan liitetään taloudellinen 1,0-litran nelisylinterisellä moottorilla varustettu malli, mutta suosituin pieni Chenard-Walcker oli 1,5-litraisella moottorilla varustettu 8/10 CV malli-Y. Y-malli oli 1500-kuutioisella moottorillaan riittävän tehokas hieman vauhdikkaampaankin ajoon ja sen aerodynaamisesti muotoiltu "kirjekuori-kori" (korissa ei ole aikakaudelle tyypillisiä erillisiä lokasuojia, vaan moderni ja aerodynaaminen muotoilu. Korin sivupellit on taiteltu sileiksi ikäänkuin kirjekuoren sivut) muistutti ostajia yhtiön menestyksekkäistä 1100 cm<sup>3</sup>:n malleista, joilla oli hankittu merkille kunniaa Le Mans'n 24:n tunnin ajojen yhteydessä järjestetyssä ''Rudge-Whitworth Cupissa'' sekä ''Boillot Cup:issa'', jälkimmäisessä pariinkin otteeseen. Y8-mallissa käyttettiin OHV-sylinterikantta, mutta pakoventtiilien asento oli ylösalaisin. Y8-mallilla voitiin saavuttaa jopa 129 km/h huippunopeus.
+
Yhtiö hyödynsi tehokkaasti vuoden 1923 Le Mans -voittoaan markkinoinnissaan ja esitteli Pariisin autonäyttelyssä 4.0-litraisen, kahdeksansylinterisen urheilumallin, type X:n, jonka kannen yläpuolista nokka-akselia käytettiin [[Kuningasakseli|kuningasakselin]] avulla. Tällä mallilla André Lagache haastoi pahimmat vastustajansa, 3,5-litraiset [[Lorraine-Dietrich]]it sekä 3,0-litraiset [[Bentley]]t ja kellotti Le Mans'n radan kierroshuippunopeudeksi 111,17&nbsp;km/h. Vuoden [[1924 Le Mans|1924 Le Mans'n 24 tunnin ajoon]] Chenard & Walcker toi 38 hevosvoimaisella, 2,0-litraisella, nelisylinterisellä moottorilla varustetun mallin ''T3'', joilla otettiin yleiskilpailun neljäs ja viides sija. Vuonna 1925 Belgian [[Circuit de Spa-Francorchamps]] -kilparadalla ajetussa [[Span 24 tunnin ajo]]ssa pari [[René Léonard]] / [[André Lagache]] otti voiton 4,0-litraisella kahdeksansylinterisellä mallilla. Kilpailuissa saavutettu menestys antoi merkille mainetta lujana ja luotettavana ajoneuvona.
 +
 
 +
1920-luvun puolivälissä Chenard & Walcker toi markkinoille pienellä, 1,1-litraisella, nelisylinterisellä OHC-moottorilla varustetun mallin. Moottorin erikoiseen venttilirakenteeseen liittyen imupuolen lautasventtiili on pakoventtiiliä huomattavasti suurempi. Pakokaasujen poisto tapahtui sylinterikannen pakokanavassa sijainneen rotaatioventtiilin kautta.
  
 
==Aiheesta muualla==
 
==Aiheesta muualla==
Rivi 39: Rivi 41:
 
[http://www.uniquecarsandparts.com.au/lost_marques_chenard_walcker.htm Lost Marques: Chenard & Walcker - The Car That Won The First Le Mans]<br>
 
[http://www.uniquecarsandparts.com.au/lost_marques_chenard_walcker.htm Lost Marques: Chenard & Walcker - The Car That Won The First Le Mans]<br>
 
[http://annales.org/archives/x/walcker.html Henry WALCKER (1873-1912) - Les Annales des Mines]<br>
 
[http://annales.org/archives/x/walcker.html Henry WALCKER (1873-1912) - Les Annales des Mines]<br>
 +
[http://www.sportscars.tv/Newfiles/lemans24.html Le Mans 1924 - Sportscars.tv]
  
 
[[Luokka:Ranska]]
 
[[Luokka:Ranska]]
 
[[Luokka:Merkit]]
 
[[Luokka:Merkit]]

Versio 15. syyskuuta 2014 kello 18.08

Chenard-Walcker
Chenard & Walcker-logo.jpg
Yrityksen perustusmaa Ranska
Tuotannon aloitus 1900
Kohtalo Konkurssi vuonna 1936, toiminta jatkui uuden omistajan hallinassa ja lopetettiin uudestaan viimeistään vuonna 1950.

Chenard-Walcker, (nimi esiintyy myös muodoissa Chenard & Walcker sekä Chenard et Walcker} oli ranskalainen, vuosina 1900 - 1946 valmistettu automerkki. Ehkä parhaiten merkki tunnetaan kaikkien aikojen ensimmäisen Le Mansin 24 tunnin ajon voitosta.

Historia

Ernest Chenard oli jo aiemmin valmisttanut polkupyöriä ja hän valmisti ensimmäisen kolmipyöräisen moottoripyöränsä vuonna 1896. Sen myynnistä saaduilla tuloilla hän rahoitti seuraavan kolmipyörän valmistamista. Eräs hänen asiakkaistaan, kaivosinsinööri Walcker ehdotti hänelle yhtiön perustamista, suurimuotoisempaa valmistusta silmälläpitäen. Insinöörit Ernest Chenard (1861–1922) ja Henry Walcker (1873-1912) aloittivat vuonna 1899, Pariisin esikaupunki Asnières'ssa kolmipyöräisten moottoripyörien sekä nelipyöräisten voiturette-autojen valmistuksen. Lisäksi he myivät moottoreitaan muille voiturettejen valmistajille.

Chenard, Walcker et Compagnie -yhtiön ensimmäinen "oikea" auto valmistui vuonna 1901. Ajoneuvon runko oli valmistettu teräspellillä vahvistetusta puusta ja siksi jo ehkä hieman vanhahtava, mutta moottorin pakko-ohjatut venttiilit olivat aikansa huippumodernia tekniikkaa. Vaikka auton muu rakenne olikin oman aikansa tyypillisiä konfiguraatoita, voimansiirto oli kaikkea muuta kuin tavanomainen. Voima neliportaiselta vaihteistolta, vetävälle taka-akselille, siirrettiin kahta akselia käyttäen, kummallekin pyörälle oli omansa. Voimansiirtoakselin päässä oli kartiohammaspyörä, joka vastasi pyörän navan sisäpuolelta hammastettuun rumpuun, itse pyörä oli laakeroitu akselin päälle ja akseli siis kantoi auton painon. Tällainen järjestely, eli ns. kelluva akseli, on nykyisin käytössä raskaiden ajoneuvojen rakenteena. Kyseinen voimansiirtorakenne oli tunnusomainen Chenard-Walcker -autoille ja oli käytössä vuoteen 1927 asti. Tällöin siitä luovuttiin puhtaasti kustannussyistä, koska rakenne oli valmistuskustannuksiltaan tavanomaisia järjestelmiä kalliimpi.

Chenard et Walcker 8CV Type T Phaeton - 1908

Ensimmäinen nelisylinterinen malli tuli myyntiin vuonna 1902. Vuoden 1903 linja koostui 10 hv:n ja 14 hv:n kaksisylinterisistä malleista, joista ensin mainittu sai mainetta erityisen taloudellisena moottorina. Merkki sai mainetta myös autokilpailuissa, alkoholikäyttöinen Chenard-Walcker, Henry Walckerin itsensä kuljettamana, otti pienimmän teholuokan voiton vuonna 1902 Pariisi - Arrais - Pariisi -reitillä ajetussa Circuit du Nord -autokilpailussa. Vuoteen 1906 saavuttaessa valmistuslinjana olivat nelisylinteriset 16/20- ja 30/40 -mallit.

Vuonna 1907 yhtiö muutti uusiin tiloihin, Pariisin esikaupunki Gennevilliers'hin ja samalla se muutti yhtiömuotonsa osakeyhtiöksi sekä nimensä muotoon Société Anonyme des Anciens Étabissements Chenard et Walcker. Yhtiön autojen valmistus oli tasaisessa kasvussa ja päämarkkina-alueena oli erityisesti taksien toimittaminen suur-Pariisin alueelle. Vuonna 1910 tuotantovauhti oli yli 1500 autoa vuodessa, jolla määrällä yhtiö oli Ranskan yhdeksänneksi suurin ajoneuvojen valmistaja. Vuonna 1913 valmistuslinjaan liitettiin 4,5-litrainen kuusisylinterinen malli ja Ranskan sotatoimien alkaessa vuonna 1914, yhtiön mallisto koostui 2,0-, 2,6- ja 3,0-litraisista nelisylinterisistä malleista sekä edellä mainitusta kuusisylinterisestä.

Chenard & Walker type U, 15cv, 4 sylinteriä, dual ignition, 6 seat-Torpedo, 1923

Ensimmäisen maailmansodan aikana tehdas Chenard & Walcker valmisti kranaatin hylsyjä, Hispano-Suiza -lentokonemoottoreita sekä type U:n sotilaskäyttöön muokattua versiota.

Sodan päätyttyä ainoastaan kuusisylinterinen malli, nyt nimeltään UU, palautettiin tuotantoon, mutta vuonna 1920 sen rinnalle lisättiin uusi malli, 2,6-litrainen, nelisylinterinen 12CV. Samaan aikaan hyötyajoneuvojen valmistukseen keskittynyt Chenard et Walcker FAR aloitti toimintansa. Ernest Chenard'n kuoltua vuonna 1922, hänen poikansa Lucien Chenard (1896–1971) otti yhtiön johtoonsa.

Vuonna 1922, yhtiössä vuodesta 1906 lähtien työskennellyt insinööri Henri Toutée (1884–1943) sai valmiiksi 3-litraisen, kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustetun moottorinsa. Vuonna 1923 ajetussa kaikkien aikojen ensimmäisessä Le Mansin 24 tunnin ajossa, pari René Léonard / André Lagache otti tällä mallilla voiton Chenard et Walckerille. Voiton siivittämänä yhtiö toi yleiseen myyntiin samasta autosta muokatun, 2,0-litraisen 10/12-version.

Chenard & Walcker type T 24 C - 1936

Yhtiö hyödynsi tehokkaasti vuoden 1923 Le Mans -voittoaan markkinoinnissaan ja esitteli Pariisin autonäyttelyssä 4.0-litraisen, kahdeksansylinterisen urheilumallin, type X:n, jonka kannen yläpuolista nokka-akselia käytettiin kuningasakselin avulla. Tällä mallilla André Lagache haastoi pahimmat vastustajansa, 3,5-litraiset Lorraine-Dietrichit sekä 3,0-litraiset Bentleyt ja kellotti Le Mans'n radan kierroshuippunopeudeksi 111,17 km/h. Vuoden 1924 Le Mans'n 24 tunnin ajoon Chenard & Walcker toi 38 hevosvoimaisella, 2,0-litraisella, nelisylinterisellä moottorilla varustetun mallin T3, joilla otettiin yleiskilpailun neljäs ja viides sija. Vuonna 1925 Belgian Circuit de Spa-Francorchamps -kilparadalla ajetussa Span 24 tunnin ajossa pari René Léonard / André Lagache otti voiton 4,0-litraisella kahdeksansylinterisellä mallilla. Kilpailuissa saavutettu menestys antoi merkille mainetta lujana ja luotettavana ajoneuvona.

1920-luvun puolivälissä Chenard & Walcker toi markkinoille pienellä, 1,1-litraisella, nelisylinterisellä OHC-moottorilla varustetun mallin. Moottorin erikoiseen venttilirakenteeseen liittyen imupuolen lautasventtiili on pakoventtiiliä huomattavasti suurempi. Pakokaasujen poisto tapahtui sylinterikannen pakokanavassa sijainneen rotaatioventtiilin kautta.

Aiheesta muualla

Chenard-Walcker -kuvia

Lähteet

Lost Marques: Chenard & Walcker - The Car That Won The First Le Mans
Henry WALCKER (1873-1912) - Les Annales des Mines
Le Mans 1924 - Sportscars.tv