Ero sivun ”Circuit de la Sarthe” versioiden välillä

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
 
Rivi 31: Rivi 31:
  
 
Sarthe on nopea rata, jossa 85% ajosuoritteesta ajetaan täydellä kaasulla. Tämä, sekä radan tiukat kaarteet asettavat kuljettajat ja kilpakaluston kovalle rasitukselle, etenkin radan päätapahtumana ajettavassa 24 tunnin mittaisessa kilpailussa.
 
Sarthe on nopea rata, jossa 85% ajosuoritteesta ajetaan täydellä kaasulla. Tämä, sekä radan tiukat kaarteet asettavat kuljettajat ja kilpakaluston kovalle rasitukselle, etenkin radan päätapahtumana ajettavassa 24 tunnin mittaisessa kilpailussa.
 +
== Historia ja kehitys ==
 +
[[Tiedosto:Circuit de la Sarthe.png|right|thumb|250px|Kaarteet ja shikaanit nimettyinä.]]
  
== Historia ja kehitys ==
 
 
Alkuperäinen [[Road racing|maantierata]] on vuosikymmenien aikana kokenut monta muutosta. Nykyinen rataversio, joka otettiin käyttöön vuonna 2018, on järjestyksessä viidestoista ''(CIRCUIT N°15)''. Tehdyillä muutoksilla on pyritty parantamaan katsojien ja kilpailijoiden turvallisuutta. Yksi keino on ollut hidasteiden lisääminen. Sarthe tunnetaan silti erittäin nopeana ratana, jossa prototyyppiautojen kierroksen keskinopeus on yli 240 km/h.  
 
Alkuperäinen [[Road racing|maantierata]] on vuosikymmenien aikana kokenut monta muutosta. Nykyinen rataversio, joka otettiin käyttöön vuonna 2018, on järjestyksessä viidestoista ''(CIRCUIT N°15)''. Tehdyillä muutoksilla on pyritty parantamaan katsojien ja kilpailijoiden turvallisuutta. Yksi keino on ollut hidasteiden lisääminen. Sarthe tunnetaan silti erittäin nopeana ratana, jossa prototyyppiautojen kierroksen keskinopeus on yli 240 km/h.  
  
 
1920-luvulla rata kulki lähtö- ja varikkosuoralta ''Rue de Laignéa'' pitkin kaupunkiin sisään. ''Pointlieuessa'' se teki tiukan käännöksen oikeaan ja ulos kaupungista pitkin katua, joka nykyisin tunnetaan nimellä ''Avenue Georges Durand''. Nimensä se on saanut moottoriradan ja sillä ajettavan kestävyyskilpailun isänä tunnetun Georges Durantin mukaan.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Jim Donnelly| Osoite = https://www.hemmings.com/stories/article/georges-durand| Nimeke = Georges Durand| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisija = | Julkaisu = Hemmings Motor News| Julkaisupaikka = | Ajankohta = | archiveurl = | archivedate = | Lainaus = | Viitattu = 26.7.2020}}</ref> Päällystämättömän radan pituus oli tuolloin 17 261 metriä. Rata lyheni hieman vuonna 1929, jolloin Pointlieuen neulansilmä poistettiin. Vuonna 1932 rata poistettiin kaupungin sisältä kokonaan, kun osuus varikolta  Dunlop-sillan ja Esses-kaarteen kautta ''Tertre Rougeen'' valmistui. Radan pituus oli nyt 13 492 metriä ja se pysyi muuttumattomana vuoden 1955 onnettomuuteen saakka. Varikkosuora, joka oli tavallinen kaksiajoratainen maantie, oli pelottavan kapea, koska varikkotoiminnot veivät toisen ajokaistan koko leveydeltään. Radan leveys varikkosuoralla oli 3,7 metriä, mutta vuoden 1955 onnettomuuden jälkeen sitä levennettiin hieman. Rata ja varikko olivat silti samaa, avointa tilaa vielä seuraavien 15 vuoden ajan.
 
1920-luvulla rata kulki lähtö- ja varikkosuoralta ''Rue de Laignéa'' pitkin kaupunkiin sisään. ''Pointlieuessa'' se teki tiukan käännöksen oikeaan ja ulos kaupungista pitkin katua, joka nykyisin tunnetaan nimellä ''Avenue Georges Durand''. Nimensä se on saanut moottoriradan ja sillä ajettavan kestävyyskilpailun isänä tunnetun Georges Durantin mukaan.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Jim Donnelly| Osoite = https://www.hemmings.com/stories/article/georges-durand| Nimeke = Georges Durand| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisija = | Julkaisu = Hemmings Motor News| Julkaisupaikka = | Ajankohta = | archiveurl = | archivedate = | Lainaus = | Viitattu = 26.7.2020}}</ref> Päällystämättömän radan pituus oli tuolloin 17 261 metriä. Rata lyheni hieman vuonna 1929, jolloin Pointlieuen neulansilmä poistettiin. Vuonna 1932 rata poistettiin kaupungin sisältä kokonaan, kun osuus varikolta  Dunlop-sillan ja Esses-kaarteen kautta ''Tertre Rougeen'' valmistui. Radan pituus oli nyt 13 492 metriä ja se pysyi muuttumattomana vuoden 1955 onnettomuuteen saakka. Varikkosuora, joka oli tavallinen kaksiajoratainen maantie, oli pelottavan kapea, koska varikkotoiminnot veivät toisen ajokaistan koko leveydeltään. Radan leveys varikkosuoralla oli 3,7 metriä, mutta vuoden 1955 onnettomuuden jälkeen sitä levennettiin hieman. Rata ja varikko olivat silti samaa, avointa tilaa vielä seuraavien 15 vuoden ajan.
  
1960-luvulla autojen nopeudet kasvoivat entisestään ja radalla sattui useita onnettomuuksia. Näiden myötä Sarthe alkoi saada mainetta vaarallisena ja turvattomana ratana. Vuonna 1965 Sarthen maantieradan yhteyteen valmistui lyhyempi ja pysyvä ''Bugatti Circuit''. Se jakaa varikkoalueen sekä sen jälkeiset ensimmäiset kaarteet "oikean" Le Mans -radan kanssa. Vuoden 1968 kilpailuun rataan lisättiin "Ford-shikaanit", joilla saatiin autojen vauhtia pudotettua ennen varikkosuoraa. Vuonna 1969 rata ympäröitiin suojakaiteilla. Klassisen radan vaarallisin kohta oli "Maison Blanche" -kaarre, joka vuosien aikana vaati monta autoa ja ihmishenkeä. Vuosi 1971 oli klassisen radan viimeinen. Tuolloin LMP-autojen keskinopeus oli 240 km/h, joka oli aivan liian paljon 1930-luvulta periytyvälle ratapohjalle. Ensimmäinen askel kohti turvallisempia kilpailuja oli turvakaiteen saaminen radan ja varikkoalueen väliin vuonna 1971. Vuonna 1972 "Maison Blanche" poistettiin ja sn tilalle tulivat nopeat "Porsche"-kaarteet.  
+
1960-luvulla autojen nopeudet kasvoivat entisestään ja radalla sattui useita onnettomuuksia. Näiden myötä Sarthe alkoi saada mainetta vaarallisena ja turvattomana ratana. Vuonna 1965 Sarthen maantieradan yhteyteen valmistui lyhyempi ja pysyvä ''Bugatti Circuit''. Se jakaa varikkoalueen sekä sen jälkeiset ensimmäiset kaarteet "oikean" Le Mans -radan kanssa. Vuoden 1968 kilpailuun rataan lisättiin "Ford-shikaanit", joilla saatiin autojen vauhtia pudotettua ennen varikkosuoraa. Vuonna 1969 rata ympäröitiin suojakaiteilla. Klassisen radan vaarallisin kohta oli "Maison Blanche" -kaarre, joka vuosien aikana vaati monta autoa ja ihmishenkeä. Vuosi 1971 oli klassisen radan viimeinen. Tuolloin LMP-autojen keskinopeus oli 240 km/h, joka oli aivan liian paljon 1930-luvulta periytyvälle ratapohjalle. Ensimmäinen askel kohti turvallisempia kilpailuja oli turvakaiteen saaminen radan ja varikkoalueen väliin vuonna 1971. Vuonna 1972 "Maison Blanche" poistettiin ja sn tilalle tulivat nopeat "Porsche"-kaarteet.
 +
 
 +
Sarthen ehkä tunnetuin osuus on ''Mulsanne-suora'' eli ''Ligne Droite des Hunaudières'', joka alkujaan oli 6 kilometriä pitkä, yhtäjaksoinen suora. Mulsanne-suora avautui radan kääntyessä ''Tertre Rouge''-kaarteen jälkeen etelään ja se päättyi tiukkaan neulansilmään oikealle, hieman ennen Mulsannea. Vuosien 1969&ndash;71 välisenä aikana kilpakäytössä ollut [[Porsche 917|Porsche 917 ''Langheck'']] saavutti suoralla jo tuolloin 362 km/h nopeuden. Nopeuksien kasvua pyrittiin hillitsemään rajoittamalla moottoreiden suurinta iskutilavuutta. Tämä keino toimikin siihen asti, kunnes turboahdetut moottorit tulivat mukaan kestävyysajojen kilpakentille. Vuonna 1978 [[Porsche 935]]:lle mitattiin kellolla nopeus 367 km/h. 1980-luvun lopulla [[C-ryhmä]]n prototyyppiautojen nopeus oli noussut jo yli neljänsadan. Vuoden 1988 [[Le Mansin 24 tunnin ajo 1988|Le Mansin 24 tunnin ajon]] alkuvaiheilla [[Welter Racing]]in  "Project 400" -autoa ajaneelle [[Roger Dorchy]]lle mitattiin tutkalla nopeus 407 km/h. Mulsanne-suora ja sen kovat nopeudet ovat myös vaatineet uhrinsa. Henkensä menettäneitä ovat [[Jean-Louis Lafosse]] (1981) ja [[Jo Gartner]] (1986).
  
 
== Lähteet ==
 
== Lähteet ==

Nykyinen versio 30. heinäkuuta 2020 kello 21.21

Circuit des 24 Heures du Mans
Le Mans location map.jpg
Sijainti Le Mans, Ranska
Valmistumisvuosi 1923
Suunnittelija
Radan pituus 13 626 m
Pääsuoran pituus
Radan leveys
Korkeusero
Mutkia 38
Rataennätys
Suurimmat tapahtumat Le Mansin 24 tunnin ajo
Circuit de la Sarthe vuosien 1906–1921 välisenä aikana.

Circuit des 24 Heures sijaitsee Ranskan luoteisosassa, Le Mansin, Mulsannen ja Arnagen kaupunkien välisellä alueella. Radan alkuperäinen nimi, Circuit de la Sarthe, juontuu vuoden 1906 Ranskan Grand Prix -kilpailusta, joka ajettiin samalla seudulla. Le Mans ympäristöineen kuuluu Sarthen departementtiin eli hallinnolliseen alueeseen.

Moottoriradasta valtaosa koostuu yleisestä tieverkosta, joka suljetaan muulta liikenteeltä kilpailujen ajaksi. 13 626 metrin mittainen on eräs maailman pisimmistä moottoriradoista. Circuit de la Sarthen yhteydessä on lyhyempi Circuit Bugatti, jonka tuntumassa on 100 000 henkeä vetävä pääkatsomo. Radan pääsisäänkäynnin läheltä löytyy moottoriurheiluun keskittynyt Musée des 24 Heures du Mans

Sarthe on nopea rata, jossa 85% ajosuoritteesta ajetaan täydellä kaasulla. Tämä, sekä radan tiukat kaarteet asettavat kuljettajat ja kilpakaluston kovalle rasitukselle, etenkin radan päätapahtumana ajettavassa 24 tunnin mittaisessa kilpailussa.

Historia ja kehitys[muokkaa]

Kaarteet ja shikaanit nimettyinä.

Alkuperäinen maantierata on vuosikymmenien aikana kokenut monta muutosta. Nykyinen rataversio, joka otettiin käyttöön vuonna 2018, on järjestyksessä viidestoista (CIRCUIT N°15). Tehdyillä muutoksilla on pyritty parantamaan katsojien ja kilpailijoiden turvallisuutta. Yksi keino on ollut hidasteiden lisääminen. Sarthe tunnetaan silti erittäin nopeana ratana, jossa prototyyppiautojen kierroksen keskinopeus on yli 240 km/h.

1920-luvulla rata kulki lähtö- ja varikkosuoralta Rue de Laignéa pitkin kaupunkiin sisään. Pointlieuessa se teki tiukan käännöksen oikeaan ja ulos kaupungista pitkin katua, joka nykyisin tunnetaan nimellä Avenue Georges Durand. Nimensä se on saanut moottoriradan ja sillä ajettavan kestävyyskilpailun isänä tunnetun Georges Durantin mukaan.[1] Päällystämättömän radan pituus oli tuolloin 17 261 metriä. Rata lyheni hieman vuonna 1929, jolloin Pointlieuen neulansilmä poistettiin. Vuonna 1932 rata poistettiin kaupungin sisältä kokonaan, kun osuus varikolta Dunlop-sillan ja Esses-kaarteen kautta Tertre Rougeen valmistui. Radan pituus oli nyt 13 492 metriä ja se pysyi muuttumattomana vuoden 1955 onnettomuuteen saakka. Varikkosuora, joka oli tavallinen kaksiajoratainen maantie, oli pelottavan kapea, koska varikkotoiminnot veivät toisen ajokaistan koko leveydeltään. Radan leveys varikkosuoralla oli 3,7 metriä, mutta vuoden 1955 onnettomuuden jälkeen sitä levennettiin hieman. Rata ja varikko olivat silti samaa, avointa tilaa vielä seuraavien 15 vuoden ajan.

1960-luvulla autojen nopeudet kasvoivat entisestään ja radalla sattui useita onnettomuuksia. Näiden myötä Sarthe alkoi saada mainetta vaarallisena ja turvattomana ratana. Vuonna 1965 Sarthen maantieradan yhteyteen valmistui lyhyempi ja pysyvä Bugatti Circuit. Se jakaa varikkoalueen sekä sen jälkeiset ensimmäiset kaarteet "oikean" Le Mans -radan kanssa. Vuoden 1968 kilpailuun rataan lisättiin "Ford-shikaanit", joilla saatiin autojen vauhtia pudotettua ennen varikkosuoraa. Vuonna 1969 rata ympäröitiin suojakaiteilla. Klassisen radan vaarallisin kohta oli "Maison Blanche" -kaarre, joka vuosien aikana vaati monta autoa ja ihmishenkeä. Vuosi 1971 oli klassisen radan viimeinen. Tuolloin LMP-autojen keskinopeus oli 240 km/h, joka oli aivan liian paljon 1930-luvulta periytyvälle ratapohjalle. Ensimmäinen askel kohti turvallisempia kilpailuja oli turvakaiteen saaminen radan ja varikkoalueen väliin vuonna 1971. Vuonna 1972 "Maison Blanche" poistettiin ja sn tilalle tulivat nopeat "Porsche"-kaarteet.

Sarthen ehkä tunnetuin osuus on Mulsanne-suora eli Ligne Droite des Hunaudières, joka alkujaan oli 6 kilometriä pitkä, yhtäjaksoinen suora. Mulsanne-suora avautui radan kääntyessä Tertre Rouge-kaarteen jälkeen etelään ja se päättyi tiukkaan neulansilmään oikealle, hieman ennen Mulsannea. Vuosien 1969–71 välisenä aikana kilpakäytössä ollut Porsche 917 Langheck saavutti suoralla jo tuolloin 362 km/h nopeuden. Nopeuksien kasvua pyrittiin hillitsemään rajoittamalla moottoreiden suurinta iskutilavuutta. Tämä keino toimikin siihen asti, kunnes turboahdetut moottorit tulivat mukaan kestävyysajojen kilpakentille. Vuonna 1978 Porsche 935:lle mitattiin kellolla nopeus 367 km/h. 1980-luvun lopulla C-ryhmän prototyyppiautojen nopeus oli noussut jo yli neljänsadan. Vuoden 1988 Le Mansin 24 tunnin ajon alkuvaiheilla Welter Racingin "Project 400" -autoa ajaneelle Roger Dorchylle mitattiin tutkalla nopeus 407 km/h. Mulsanne-suora ja sen kovat nopeudet ovat myös vaatineet uhrinsa. Henkensä menettäneitä ovat Jean-Louis Lafosse (1981) ja Jo Gartner (1986).

Lähteet[muokkaa]

  1. Jim Donnelly: Georges Durand – Hemmings Motor News, Viitattu: 26. heinäkuu 2020.