Ero sivun ”Citroën 23” versioiden välillä

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
 
Rivi 48: Rivi 48:
  
 
Vuonna 1958 Citroën alkoi tarjota mahdollisuutta korvata ennen II maailmansotaa markkinoille tullut Citroën-dieselmoottori 4-sylinterisellä, 3,1-litraisella, 52-hevosvoimaisella [[Perkins]]-dieselillä. Se oli kaikilta ominaisuuksiltaan edeltäjäänsä parempi ja muutostyön saavuttaman suuren suosion myötä siitä tuli ''Type 23-50 Di'':n vakiomoottori heinäkuussa 1960.
 
Vuonna 1958 Citroën alkoi tarjota mahdollisuutta korvata ennen II maailmansotaa markkinoille tullut Citroën-dieselmoottori 4-sylinterisellä, 3,1-litraisella, 52-hevosvoimaisella [[Perkins]]-dieselillä. Se oli kaikilta ominaisuuksiltaan edeltäjäänsä parempi ja muutostyön saavuttaman suuren suosion myötä siitä tuli ''Type 23-50 Di'':n vakiomoottori heinäkuussa 1960.
 +
 +
<gallery widths=250>
 +
Tiedosto:Citroen 23 1958.JPG|1958 Type 23R
 +
Tiedosto:Citroën Type 23.jpg|Kevyt hinuri
 +
Tiedosto:Citroen T23 Van.jpg|T23 koritettuna torimyntiautoksi. Liukuva katto ja avattavat sivupaneelit.
 +
</gallery>
  
 
== Lähteet ==
 
== Lähteet ==

Nykyinen versio 22. toukokuuta 2020 kello 18.26

Citroën 23
Valmistaja ja valmistusmaa Citroën,
(Groupe Michelin)
Flag of France.svg.png Ranska, Usine Citroën de Javel, (Pariisi) [1]
Valmistusaika 19351942
19441969
Luokka Hyötyajoneuvo
Kori Kuorma-auto
Moottori R4
Iskutilavuus 1900 – 3100 cm3
Teho 42 – 56 hv
Voimanvälitys Takaveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Hintaluokka
Edeltäjä Citroën C4 (1928)
Seuraaja Citroën Dauphin K01
Berliet K-sarja
Saman luokan autoja

Citroën T23 (tehdaskoodi "PUD") on vuosina 1935–1969 valmistettu hyötyajoneuvojen mallisarja.

Historia[muokkaa]

1935–1953[muokkaa]

Citroën Type 23 U (tai T23 U) esiteltiin yleisölle lokakuussa 1935 pidetyssä Pariisin autonäyttelyssä. T23 U:n alustan kantavuus oli alkuun 1500 kg ja kokonaispaino 2300 kg. Mallitunnuksen numero tulee auton kokonaispainosta satoina kiloina ja kirjain "U" ranskan sanasta utilitaire eli yleiskäyttöinen. Auton keula ja lokasuojat olivat peräisin Citroën Rosaliesta ja siten lähtöisin nuoren Flaminio Bertonin kynästä. Ohjaamot Citroënille valmisti pariisilainen Société Industrielle Carrosserie de Levallois (SICAL)[2]

T23 U:n voimanlähteenä käytettiin Traction Avant 11 CV:n nelisylinteristä, 1900-kuutiosta moottoria joka oli käännetty ympäri siten, että vaihteisto oli konventionaaliseen tapaan moottorin takana. Tällä keinoin saatiin voimansiirto taka-akselille järjestettyä hyvin kustannustehokkaalla ratkaisulla. Koska moottorin pyörimissuunta oli nyt vastapäivään, kaikki muutkin voimansiirron komponentit oli valmistettava sen mukaisesti. Tasauspyörästö oli valmistettu siten, että sen oli mahdollista pyöriä ainoastaan yhteen suuntaan. Näin eliminioitiin riski siitä, että moottori lähtisi pyörimään väärään suuntaan. Jäykkä taka-akseli oli jousitettu puolielliptisillä lehtipakoilla. Neliportaisen vaihteiston kolme alinta vaihdetta olivat lyhyillä välityksillä, jolloin moottorin voima saatiiin riittämään myös kuorma päällä ajettaessa. Neljäs vaihde oli suora ja sen avulla T23 U saavutti tyhjänä 70 km/h:n huippunopeuden.

Vuoden 1936 Pariisin autonäyttelyssä esiteltiin Type 23 Di, joka tuli myyntiin seuraavan vuoden helmikuussa. Malli oli varustettu Citroënin valmistamalla 4-sylinterisellä, 40-hevosvoimaisella, 1767 cm3:n Ricardon Comet-dieselmoottorilla.

Vuonna 1939 Ranskan armeija tilasi kiireellisenä 13 000 kappaletta erikoisvarusteltua Type 23 U:ta. Näihin tuli mm. vetokoukku ja pidemmät astinlaudat, joihin oli kiinnitetty tarvikelaatikot. Alkuun sotilasvesioiden lokasuojat olivat samanlaiset kuin siviilimalleissa, mutta vuoden loppua lähestyttäessä ne muuttuivat suoraviivaisemmiksi.

Huhtikuussa 1940 tuotantoon otettiin Type 23L U. Version akseliväliä oli kasvatettu 3380 mm:stä 3750 mm:iin ja kokonaispaino nostettiin 3800 kiloon. Runkoaisojen väliin tuli pidemmässä versiossa neljän sijasta viisi poikkipalkkia. Avattavilla teräslaidoilla varustettu lava oli asennettu jo tehtaalla. Saksalaisten ottaessa tehtaan haltuunsa kesäkuussa 1941, T23L U:n valmistus jatkui ja valmistuneet autot siirtyivät Saksan sotavoimien käyttöön.

Syyskuussa 1941 T23L-versiosta tuli T23R, sen saadessa hydrauliset jarrut. Samassa yhteydessä se sai vahvemman rungon, jonka myötä sen kokonaispaino nousi 3950 kg:aan. Sodan edetessä Quai de Javel'n tehtaat pommitettiin maan tasalle ja kaikki tuotanto tyrehtyi.

Sodan mentyä ohi vanhat, sotaa edeltäneet mallit otettiin uudestaan tuotantoon. Vuonna 1945 23 U-sarjan autojen kokonaispaino oli 4200 kg ja vuonna 1952 se nousi 4500 kg:aan. Viimeiset autot valmistettiin vuoden 1953 lopulla.[3][4]

1953–1969[muokkaa]

Type 23 U sai marraskuussa 1953 uuden, ajanmukaisen ohjaamon, Huolimatta siitä, että auton kokonaispainoa oli alettu nostamaan sodan jälkeen, sen tunnuksena oli edelleen U23. Alustaan ei uuden ohjaamon myötä tehty isoja muutoksia ja Type 23R series U oli tuotannossa vuoteen 1958. Toukokuussa 1955 malli sai voimanlähteekseen 56-hevosvoimaisen "11D" -moottoriversion, joka löytyi myös Traction Avant 11BL:n sekä uutuusmalli DS:n konehuoneesta. Type 23:n bensiiniversioissa tämä moottori oli käytössä tuotannon loppuun saakka. Tähän on todennäköisimmin synä se, että uudempien moottoriversioiden tultua tuotantoon, ne olivat kierrosherkempiä, kun taasen vanha versio oli sitkeä työjuhta, jolla oli kohtuullisen hyvä ja tasainen vääntökäyrä jo alhaisilta kierrosluvuilta. Marraskuussa 1958 alustaversioiksi tulivat 23-35 (3,5 tonnia), 23-45 (4,5 tonnia) sekä 23-50 (5 tonnia ja rekkaveturi).

Marraskuussa 1958 mallistoa laajennettiin lyhyempikeulaisella versiolla, jonka ohjaamoa oli tuotu eteenpäin yli puoli metriä. Tällä keinolla T23:sta saatiin kaupunkiympäristössä näppärämmin toimiva ajokki. Ohjaamon siirto eteenpäin aiheutti mm. sen, että ovet jouduttiin saranoimaan takareunastaan, ohjaamon yhtenäinen sohva vaihtui erillisistuimiin ja polkimet vaihtuivat lattian läpi painettavista moderniin roikkuvaan malliin.[5]

Vuonna 1958 Citroën alkoi tarjota mahdollisuutta korvata ennen II maailmansotaa markkinoille tullut Citroën-dieselmoottori 4-sylinterisellä, 3,1-litraisella, 52-hevosvoimaisella Perkins-dieselillä. Se oli kaikilta ominaisuuksiltaan edeltäjäänsä parempi ja muutostyön saavuttaman suuren suosion myötä siitä tuli Type 23-50 Di:n vakiomoottori heinäkuussa 1960.

Lähteet[muokkaa]

  1. De geschiedenis van Citroën – www.citroen.nl, Viitattu: 13. toukokuu 2020.
  2. Lance Cole: Citroen: The Complete Story. Crowood, 2014. ISBN 9781847976604. Teoksen verkkoversio (viitattu 15. toukokuu 2020).
  3. Bref Historique du Type 23 – Site du Club U23 Passion, Viitattu: 17. toukokuu 2020.
  4. Citroën Type 23 série U – Le blog du lignard, 23. tammikuu 2015. Viitattu: 17. toukokuu 2020.
  5. Citroën Type 23 Levallois – www.citroenmodelcars.nl, Viitattu: 20. toukokuu 2020.