Ero sivun ”DeLorean Motor Company” versioiden välillä

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
 
(Yhtä välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä)
Rivi 8: Rivi 8:
 
tilastosijainti = |
 
tilastosijainti = |
 
maahantuoja = |
 
maahantuoja = |
suosituinmalli = [[DeLorean DMC-12|DMC-12]]|
+
suosituinmalli = |
 
edeltäjä = |
 
edeltäjä = |
 
seuraaja = }}
 
seuraaja = }}
  
Alkuperäinen '''DeLorean Motor Company (DMC)''' on autovalmistaja, jonka perusti autoteollisuusjohtaja [[John DeLorean]] 24. lokakuuta [[1975]]. Se muistetaan yhdestä mallistaan — huomiota herättävä ruostumattomasta teräksestä valmistettu [[DeLorean DMC-12]] -urheiluauto, jossa oli ns. "[[Lokinsiipiovi|lokinsiipiovet]]" — ja sen lyhyestä sekä myrskyisestä historiasta päättyen vararikkoon ja konkurssipesälle vuonna [[1982]]. Lähellä loppua epätoivoisena yrityksenä saada rahoitusta yrityksen jatkon turvaamiseksi John DeLoreania kuvattiin ottamassa vastaan rahaa osallisena laittomaan huumekauppaan, mutta vastasi myöhemmin syytteistä kiinni jäädessään.
+
Alkuperäinen '''DeLorean Motor Company (DMC)''' on autovalmistaja, jonka perusti autoteollisuusjohtaja [[John DeLorean]] 24. lokakuuta [[1975]]. Se muistetaan yhdestä mallistaan ja sen lyhyestä sekä myrskyisestä historiasta, päättyen vararikkoon ja konkurssipesälle vuonna [[1982]]. Lähellä loppua epätoivoisena yrityksenä saada rahoitusta yrityksen jatkon turvaamiseksi John DeLoreania kuvattiin ottamassa vastaan rahaa osallisena laittomaan huumekauppaan, mutta vastasi myöhemmin syytteistä kiinni jäädessään.
  
 
DeLorean DMC-12 pääsi maailmalla julkisuuteen Paluu tulevaisuuteen -trilogian myötä, kun omalaatuinen tiedemies Doctor Emmett L. Brown teki siitä aikakoneen, vaikkakin yhtiö oli jo lopettanut ennen ensimmäisen elokuvan tekemistä.
 
DeLorean DMC-12 pääsi maailmalla julkisuuteen Paluu tulevaisuuteen -trilogian myötä, kun omalaatuinen tiedemies Doctor Emmett L. Brown teki siitä aikakoneen, vaikkakin yhtiö oli jo lopettanut ennen ensimmäisen elokuvan tekemistä.
Rivi 35: Rivi 35:
 
Yhteistyönä laadunvalvontaan tehtaassa ja jälkilaadunvalvonta QAC:ssa oli yleisesti onnistunut, tosin valituksia työn laadusta tuli aina välillä; vuoden [[1981]] DeLoreanit toimitettiin 12 kk ja 19 000 km takuulla. Vuoteen [[1982]] mennessä parannukset komponenteissa ja kokeneemmat työntekijät tarkoittivat, että tuotannon laatu parantui paljon. Erimielisyyksiä jälleenmyyjien ja asiakkaiden välillä ilmaantui myöhemmin, koska jälleenmyyjät eivät suostuneet tekemään takuun alaisia töitä, koska he eivät niistä korvauksia.
 
Yhteistyönä laadunvalvontaan tehtaassa ja jälkilaadunvalvonta QAC:ssa oli yleisesti onnistunut, tosin valituksia työn laadusta tuli aina välillä; vuoden [[1981]] DeLoreanit toimitettiin 12 kk ja 19 000 km takuulla. Vuoteen [[1982]] mennessä parannukset komponenteissa ja kokeneemmat työntekijät tarkoittivat, että tuotannon laatu parantui paljon. Erimielisyyksiä jälleenmyyjien ja asiakkaiden välillä ilmaantui myöhemmin, koska jälleenmyyjät eivät suostuneet tekemään takuun alaisia töitä, koska he eivät niistä korvauksia.
  
== Ajoneuvot ==
+
== DMC-12 ==
=== DMC-12 ===
 
 
[[Kuva:DeLorean DMC-12-back.jpg|250px|left|DeLorean DMC-12]]
 
[[Kuva:DeLorean DMC-12-back.jpg|250px|left|DeLorean DMC-12]]
{{Pääartikkeli|DeLorean_DMC-12}}
+
{{Pääartikkeli|DMC DeLorean}}
  
 
Vastaanotto auton ostaneilta ja autolehdistöltä oli sekava. Vaikkakin ensimmäisillä autoilla oli vaikuttava odotuslista innokkaita ostajia, 25 000 USD (57 500 vuoden [[2008]] dollareissa) pyyntihinta hintalapussa oli liian kallis valtaosalle markkinoilla — varsinkin monien ajatellessa sen olevan alitehoinen ja epäkäytännöllinen leikkikalu. "Se ei ole tosi vakuuttava," arvioi Road & Track -lehti, "0–100 km/h ajan ollessa 10,5 sekuntia. Suoraan sanoen se ei ole nopea urheilu-/GT-autolle tässä hintaluokassa." Ruostumaton teräskori oli houkutteleva suunnittelukonsepti ja läpäisemätön ruosteelle, mutta käytännössä kiiltävään pintaan jäi sormenjäljet. Se tarkoitti myös ettei autoja pystynyt maalaamaan helposti; jokainen tehtaan alkuperäinen DeLorean näytti silminnähden idettisiltä. Jotkin jälleenmyyjät maalasivat autonsa toimituksessa auttaakseen tekemään niistä enemmän yksilöllisiä. DMC testasi läpinäkyvän maalin käyttöä tehdäkseen eri värivaihtoehtoja autoihin samalla kuitenkin antaen ruostumattoman teräksen kuvion näkyä läpi, mutta yhtään autoa ei saatu myytyä tehtaalla maalatuilla korinosilla. Ainoa tehtaalta saatava lisävaruste oli automaattivaihteisto. Harmaa sisustus tuli tarjolle myhemmin vuonna [[1981]] vaihtoehtona mustalle sisustukselle. Monet tykötarpeet mukaanlukien pinstriping ja matkalaukut auttoivat edistämään yksilöllisyyttä.
 
Vastaanotto auton ostaneilta ja autolehdistöltä oli sekava. Vaikkakin ensimmäisillä autoilla oli vaikuttava odotuslista innokkaita ostajia, 25 000 USD (57 500 vuoden [[2008]] dollareissa) pyyntihinta hintalapussa oli liian kallis valtaosalle markkinoilla — varsinkin monien ajatellessa sen olevan alitehoinen ja epäkäytännöllinen leikkikalu. "Se ei ole tosi vakuuttava," arvioi Road & Track -lehti, "0–100 km/h ajan ollessa 10,5 sekuntia. Suoraan sanoen se ei ole nopea urheilu-/GT-autolle tässä hintaluokassa." Ruostumaton teräskori oli houkutteleva suunnittelukonsepti ja läpäisemätön ruosteelle, mutta käytännössä kiiltävään pintaan jäi sormenjäljet. Se tarkoitti myös ettei autoja pystynyt maalaamaan helposti; jokainen tehtaan alkuperäinen DeLorean näytti silminnähden idettisiltä. Jotkin jälleenmyyjät maalasivat autonsa toimituksessa auttaakseen tekemään niistä enemmän yksilöllisiä. DMC testasi läpinäkyvän maalin käyttöä tehdäkseen eri värivaihtoehtoja autoihin samalla kuitenkin antaen ruostumattoman teräksen kuvion näkyä läpi, mutta yhtään autoa ei saatu myytyä tehtaalla maalatuilla korinosilla. Ainoa tehtaalta saatava lisävaruste oli automaattivaihteisto. Harmaa sisustus tuli tarjolle myhemmin vuonna [[1981]] vaihtoehtona mustalle sisustukselle. Monet tykötarpeet mukaanlukien pinstriping ja matkalaukut auttoivat edistämään yksilöllisyyttä.

Nykyinen versio 30. kesäkuuta 2020 kello 19.12

DeLorean Motor Company
DeLorean Motor Company logo.png
Yrityksen perustusmaa ja paikka Flag of the United States.svg.png Yhdysvallat, {{{perustuspaikka}}}
Tuotannon aloitus 1975
Autokonserni
Vuotuinen valmistusmäärä n. 9000 (1982)
Sijainti Suomen rekisteröintitilastossa
Suomen maahantuoja
Suosituin malli


Alkuperäinen DeLorean Motor Company (DMC) on autovalmistaja, jonka perusti autoteollisuusjohtaja John DeLorean 24. lokakuuta 1975. Se muistetaan yhdestä mallistaan ja sen lyhyestä sekä myrskyisestä historiasta, päättyen vararikkoon ja konkurssipesälle vuonna 1982. Lähellä loppua epätoivoisena yrityksenä saada rahoitusta yrityksen jatkon turvaamiseksi John DeLoreania kuvattiin ottamassa vastaan rahaa osallisena laittomaan huumekauppaan, mutta vastasi myöhemmin syytteistä kiinni jäädessään.

DeLorean DMC-12 pääsi maailmalla julkisuuteen Paluu tulevaisuuteen -trilogian myötä, kun omalaatuinen tiedemies Doctor Emmett L. Brown teki siitä aikakoneen, vaikkakin yhtiö oli jo lopettanut ennen ensimmäisen elokuvan tekemistä.

Vuonna 1995 Liverpoolissa, Englannissa syntynyt mekaanikko Stephen Wynne aloitti toisen yrityksen käyttäen DeLorean Motor Company -nimeä ja vähän ajan päästä hankki jäljelle jääneet osat sekä tyylitellyn DMC-logon, DeLorean Motor Companyn tavaramerkin oikeudet. Nykyinen DeLorean Motor Company sijaiten lähellä Houstonia, Texasissa, Amerikassa ei ole koskaan liittynyt alkuperäiseen yhtiöön, mutta palvelee DeLorean-autojen omistajia, DMC (Texas):lla, niinkuin he nykyään tunnetaan, on viisi virallista jälleenmyyjää Bonita Springsillä, Floridassa; Crystal Lakella, Illinoisissa; Garden Grovella, Kaliforniassa; Bellevuella, Washingtonissa ja Hemissä, Hollannissa.

Historia[muokkaa]

Alku[muokkaa]

John DeLorean perusti DeLorean Motor Companyn Detroitissa, Michiganissa, Amerikassa 24. Lokakuuta 1975. Hän oli hyvin tunnettu autoteollisuudessa taitavana insinöörinä, liiketoiminnan kehittäjänä sekä nuorimpana henkilönä, josta tuli General Motorsin (GM) johtaja. John DeLorean toimi aluksi Packardin suunnitteluosastolla, sen jälkeen Pontiacin ja Chevroletin palveluksessa. Chevroletin johtajana hän tiesi Corvetten valmistuksen olleen hyvin tuottoisa GM:lle.

Pääoma tuli pääasiassa yrityslainoina Bank of Americalta ja liikekumppanuuksien muodostamisena sekä eräiltä valituilta yksityisiltä sijoittajilta, kuten The Tonight Show:n isäntä Johnny Carson ja viihdetaiteilijat Roy Clark ja Sammy Davis, Jr.. Rahaa tuli myös myöhemmin jälleenmyyjä-sijoitusohjelman kautta, jossa jälleenmyyjät, jotka tarjosivat DeLoreanin autoja myytäväksi saivat osakkeita yrityksestä.

Ehdokkaita tehdasalueiksi olivat aluksi Espanja, Brasilia sekä Yhdysvaltain Maine, Teksas ja Virginia, mutta mikään näistä ei toteutunut. Ensimmäinen prototyyppi valmistui lokakuussa 1976 ja toinen elokuussa 1977. Aluksi DeLorean suunnitteli Wankel-moottoria, Citroënin moottoria, myöhemmin 1976 moottoriksi valittiin PRV:n V6.

DeLorean etsi myös sijoittajia eri hallitus- ja talousorganisaatioilta, jotka olisivat maksaneet yrityksen autotehtaiden rakentamisen. Toteuttaakseen tämän hän etsi rakennuskohteeksi maata tai aluetta, jossa oli korkea työttömyys. Yksi vaihtoehto oli Irlanti, vaikkakin maan silloinen elinkeinoministeri Desmond O'Malley päätti ettei tue projektia. Sopimus Puerto Ricon kanssa oli jo melkein valmis, kun DeLorean vielä viime hetkillä otti vastaan Yhdistyneen kuninkaskunnan Pohjois-Irlannin teollisuuden kehityslautakunnan tarjouksen. Aikaisen pääoman ottamisen lisäksi Holliwood-tähdiltä Sammy Davis Jr.:lta ja Johnny Carsonilta, DeLorean Motor Company turvautui Brittihallituksen antamaan 120 miljoonaan dollariin sen 200 miljoonan aloituskustannuksissa Times-lehden mukaan. Brittihallitus oli tosi innokas luomaan lisää työpaikkoja Pohjois-Irlantiin vähentääkseen mellakoita pienentämällä työttömyyttä. Osana tätä tarjousta DeLorean oli ilmeisesti siinä käsityksessä että Brittihallitus antaisi hänen yritykselleen vientirahoituksen. Tämä tuottaisi lainan, joka olisi 80% autojen valmistus- (20 000 USD) ja kuljetuskustannuksista.

Autotehdas[muokkaa]

Lokakuussa 1978 kuuden rakennuksen ja 61 000 m2 tehtaan rakentaminen alkoi Pohjois-Irlantiin ja se valmistui 16 kuukaudessa Farrans McLaughlin & Harvey:n tekemänä. Virallisesti tunnettuna DMCL (DeLorean Motor Cars, Ltd.), tehdas sijaitsi Dunmurryssa, Belfastin esikaupunkialueella. Se sijoitettiin kahden eri uskontoryhmittymän, Katolilaisen Twinbrookin ja Protestanttisen Dunmurryn väliin (koordinaatit: 54°32′46″N 6°1′3″W). Tehtaassa oli erilliset sisääntulot joka sivulta, mutta tämä oli enemmänkin maantieteellinen yhteensattumus kuin uskonnoliselle erottelulle.

Tuotannon aloitus oli suunniteltu alkavan vuonna 1979, mutta rakentamisen viivästykset ja budjetin ylitykset aiheuttivat tuotantolinjojen linjojen käynnistämisen vasta alkuvuodesta 1981. Työntekijät tehtaalla olivat yleisesti kokemattomia, monikaan ei koskaan ollut töissä ennen DMC:lle tuloa. Tämä mahdollisesti johti ilmoitettuihin laatuongelmiin ensimmäisissä autoissa sekä laadunvanvontakeskuksien (QAC) perustamiseen joihinkin toimituspaikkoihin. QAC:seja perustettiin Kaliforniaan, New Jerseyhyn ja Michiganiin, joissa osa laatuongelmista osoitettiin ja ratkaistiin ennen toimitusta jälleenmyyjille. Joitakin ongelmia oli esimerkiksi korinosien ja isompien laturien asennus sekä lokinsiipiovien säätö.

Yhteistyönä laadunvalvontaan tehtaassa ja jälkilaadunvalvonta QAC:ssa oli yleisesti onnistunut, tosin valituksia työn laadusta tuli aina välillä; vuoden 1981 DeLoreanit toimitettiin 12 kk ja 19 000 km takuulla. Vuoteen 1982 mennessä parannukset komponenteissa ja kokeneemmat työntekijät tarkoittivat, että tuotannon laatu parantui paljon. Erimielisyyksiä jälleenmyyjien ja asiakkaiden välillä ilmaantui myöhemmin, koska jälleenmyyjät eivät suostuneet tekemään takuun alaisia töitä, koska he eivät niistä korvauksia.

DMC-12[muokkaa]

DeLorean DMC-12

Pääartikkeli: DMC DeLorean

Vastaanotto auton ostaneilta ja autolehdistöltä oli sekava. Vaikkakin ensimmäisillä autoilla oli vaikuttava odotuslista innokkaita ostajia, 25 000 USD (57 500 vuoden 2008 dollareissa) pyyntihinta hintalapussa oli liian kallis valtaosalle markkinoilla — varsinkin monien ajatellessa sen olevan alitehoinen ja epäkäytännöllinen leikkikalu. "Se ei ole tosi vakuuttava," arvioi Road & Track -lehti, "0–100 km/h ajan ollessa 10,5 sekuntia. Suoraan sanoen se ei ole nopea urheilu-/GT-autolle tässä hintaluokassa." Ruostumaton teräskori oli houkutteleva suunnittelukonsepti ja läpäisemätön ruosteelle, mutta käytännössä kiiltävään pintaan jäi sormenjäljet. Se tarkoitti myös ettei autoja pystynyt maalaamaan helposti; jokainen tehtaan alkuperäinen DeLorean näytti silminnähden idettisiltä. Jotkin jälleenmyyjät maalasivat autonsa toimituksessa auttaakseen tekemään niistä enemmän yksilöllisiä. DMC testasi läpinäkyvän maalin käyttöä tehdäkseen eri värivaihtoehtoja autoihin samalla kuitenkin antaen ruostumattoman teräksen kuvion näkyä läpi, mutta yhtään autoa ei saatu myytyä tehtaalla maalatuilla korinosilla. Ainoa tehtaalta saatava lisävaruste oli automaattivaihteisto. Harmaa sisustus tuli tarjolle myhemmin vuonna 1981 vaihtoehtona mustalle sisustukselle. Monet tykötarpeet mukaanlukien pinstriping ja matkalaukut auttoivat edistämään yksilöllisyyttä.

Vuonna 1981 ilmoitettiin suunnitelmista tehdä neliovinen malli autosta (mahdollisesti pidemmällä akselivälillä) vuodeksi 1983. Siinä olisi myös ollut ruostumattomasta teräksestä valmistettu kori ja lokinsiipiovet.

Laskusuhdanne[muokkaa]

Kysynnän puute, valmistuskustannuksien ylitykset sekä epäsuosiolliset valuuttakurssit alkoivat ottaa veroaan DMC:n rahavirroista loppuvuonna 1981. Yritys oli arvioinut kriittisen pisteensä olevan 10 000-12 000 autoa, mutta myynti oli vain noin 6000. Reaktiona vähentyneeseen kassavirtaan, uudelleenrakennussuunnitelmaa suunniteltiin, jossa perustettaisiin uusi "DeLorean Motors Holding Company", josta olisi tullut omistajayritys DMC:lle sekä kaikille sen tytäryhtiöille: DeLorean Motor Cars Limited (valmistaja), DeLorean Motor Cars of America (USA:n maahantuoja) ja DeLorean Research Partnership (tutkimus- ja kehitysyritys). Tammikuussa 1982 Yhdysvaltain arvopaperimarkkinoita valvova elin (SEC) kyseenalaisti yhtiön elinkelpoisuuden ja yhtiö pakotettiin lopettamaan holding-yhtiön pörssikauppa, jonka DeLorean toivoi tuottavan 27 miljoonaa dollaria.

John DeLorean aloitti Brittihallituksen lobbauksen avun saamiseksi, mutta torjuttiin siksi kunnes hän löytäisi vastaavan summan muilta sijoittajilta. Siitä seuraten alkoi väittely Brittihallituksen, Yhdysvaltain keskusrikospoliisin (FBI), Yhdysvaltain huumepoliisin (DEA), DeLoreanin, hänen sijoittajiensa sekä Yhdysvaltain oikeuslaitoksen välillä. Jossain vaiheessa vuonna 1982 John DeLoreanista tuli FBI:n kohde pistohyökkäyksessä huumekauppiaiden kiinni saamiseksi. Hänet pidätettiin lokakuussa 1982 ja syytettiin 24 miljoonan dollarin arvoisesta kokaiinin salakuljetuksesta Yhdysvaltoihin. Avaintodiste syytökselle oli videonauha, jossa DeLorean keskusteli huumekaupasta peitetehtävässä olleiden FBI-agenttien Benedict (Ben) Tisan ja Westin kanssa, vaikkakin DeLoreanin asianajaja Howard Weitzman onnistui todistamaan oikeudelle että hänet oli pakotettu osallistumaan kauppaan, koska agentit lähestyivät häntä esiintyen laillisina sijoittajina. Hänet vapautettiin kaikista syytteistä, mutta hänen maineensa oli tahrattu loppuelämäkseen. Tämän oikeudenkäynnin ja myöhemmin syytteistä vapauttamisen jälkeen DeLorean letkautti "Ostaisitko sinä käytetyn auton minulta?"

Loppujenlopuksi tarvittavaa rahoitusta ei saatu kerättyä yrityksen pystyssä pitämiseksi. DMC meni vararikkoon vuonna 1982, vieden mukanaan työn 2500:lta sekä yli 100 miljoonaa dollaria sijoituksia. Brittihallitus yritti elvyttää osaa käytettävissä olevista tehtaanrippeistä onnistumatta siinä ja Dunmurryn tehdas suljettiin. DeLorean itse siirtyi elääkkeelle New Jerseyhyn, ja unelma joka hänellä oli lumoiten Britannian työvoimahallituksen, Pohjois-Irlannin teollisuus nousisi mellakoinnin tuhkasta, rikkoutui. Hän väitti että DMCL olisi tarkoituksellisesti suljettu poliittisista syistä, ja sulkemisen aikana yritys olisi ollut vakaa varainen ja että sillä olisi ollut miljoonia dollareita pankkitilillä sekä jälleenmyyntitilauksia kahdeksi vuodeksi.

Arviolta 9000 autoa valmistettiin tammikuun 1981 ja joulukuun 1982 välisenä aikana, vaikkakin todelliset tuotantolukemat ovat epäselviä ja arviolaskelmat vaihtelevat. Osa autoista tehtiin vuonna 1982, mutta niitä ei lähetetty Yhdysvaltoihin (koska USA:n DMC:n osastolla ei ollut rahaa "ostaa" niitä Pohjois-Irlannin tehtaalta), joten 15XXX- ja 16XXX-alkuisilla VIN-koodeilla varustetut ovat todellisuudessa vuoden 1982 mallea, joille annettiin myöhemmin 1983 vuosiluvulla varustetut VIN:t Consolidated Internationalin (tunnetaan nykyään nimellä Big Lots) toimesta, yhtiö jolla oli takaisinosto-ohjelma DMC:n kanssa ja oli ostanu kaikki jäljelle jääneet myymättömät autot ja myös kaikki käyttämättömät osat, jotka jäi tehtaalle vararikon jälkeen.

Nykyään[muokkaa]

Suuri määrä alkuperäisiä autoja on yhä liikenteessä 30 vuoden jälkeen; monet arvioivat 6500 auton selviytyneen vähän yli 9000 valmistetusta. On olemassa aktiivinen harrastajayhteisö autojen ympärillä, vankoilla omistajien kerhoilla. Jokunen yritys perustettiin DMC:n poismenon jälkeen tarjoamaan varaosia sekä huoltoa, ja suurinosa niistä on yhä pystyssä. Erityisesti DMC (perustettu Humbleen, Texasiin, Amerikkaan) toimii täysin uuden omistajakunnan alla ja ilman suoria siteitä alkuperäiseen DeLorean Motor Companyyn. Se osti ylijäämäosat Consolidated Internationalilta ja tarjoaa monia jälkimarkkinaosia korvatakseen loppuneen varaston.

Monia jälkimarkkinaparannuksia on aikojen saatossa tarjottu osoittaen joitakin puutteita alkuperäisistä autoista, ja suorituskyvyn parantamiseksi. Yleinen mielipide on että vakiona auto on hiukan alitehoinen, ja kirjava määrä ratkaisuja on toteutettu, kokonainen moottorin vaihto (joko isompi PVR-moottori tai kokonaan eri mooottori, kuten Cadillacin Northstar-moottori), turboahdin paketteja (yhdellä tai kahella turbolla), pienempiä ratkaisuja kuten parempia pakoputkistoja ja muita normaaleja moottorin muutostöitä.

Huolimatta kaikista huumekauppa-syytöksistä vapauttamisesta DeLoreanilla oli silti monia oikeusjuttuja (johtuen yhtiön vararikosta) pitkälle 1990-luvulle. Hänet julistettin vararikkoon syyskuussa 1999 ja häädettiin hänen 1,76 km2 New Jerseyn tilaltaan maaliskuussa 2000. Hän kuoli sydänkohtauksen komplikaatioihin 80 vuoden ikäisenä 19. maaliskuuta 2005.

Täyssähköinen DMCev Milanossa (2012)

Elokuussa 2007 ilmaantui kysyntää DeLorean DMC-12:sta, joten DMCH aloitti kohennettujen autojen myynnin. Liikemies Stephen Wynne on ostanut kaikki jäljelle jääneet auton osat ja rakentaa niitä Houstonissa. Tällä hetkellä DeLoreanin pystyy rakentamaan käyttäen yhdessä uusia sekä alkuperäisiä että jälkituotanto-osia 57 500 USD hintaan ja silti kantaa 1980-luvun nimeä, kun entisöimättömät, mutta hyväkuntoiset ajoneuvot maksavat noin 25 000 USD ylöspäin.

3. joulukuuta 2009 DMC julkaisi kokoelman t-paitoja ja hattuja yhteistyössä katuvaatemerkki The Hundredsin kanssa, yksityskohtina modernisoidut DMC-12:sta kuvat Los Angelesin kulttuuripohjaisissa grafiikkasuunnitteluissa. Yhteistyöprojekti sisältää myös erikoismallin DMC-12:sta maalattuna The Hundredsin tunnistettavalla JAGS-kuosilla mustana ja mattamustana, joka tuli myös myyntiin 3. joulukuuta 2009 ja esiteltiin The Hundredsin lippulaivakaupassa Los Angelesissa koko päivän.

Marraskuussa 2010, yhteistyössä DMC:n kanssa, Nike julkaisi rajoitetun erän DeLorean-koripallokenkiä arviolta 1000 paria 90 dollarin suositushintaan.

Lokakuussa 2011 Humblen, Texasin DeLorean Motor Company julkaisi aikovansa myydä erikoistuotantona sähköisiä DeLoreaneita vuonna 2013.

Linkit[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]