Dodge Charger 2. sukupolvi
Dodge Charger | |
---|---|
Valmistaja ja valmistusmaa | Dodge, (Chrysler Corporation) Yhdysvallat Hamtramck, Michigan [1] St.Louis, Missouri [2] |
Valmistusaika | 1967 – 1970 |
Luokka | Mid-size |
Kori | 2-ovinen hardtop coupé |
Suunnittelija | Richard Sias [3] |
Pohjalevy | Chrysler B -kori |
Moottori | R6, V8 |
Iskutilavuus | 225 – 440 in3 (3700 – 7200 cm3) |
Teho | 145 – 425 hv (SAE net)[4] |
Voimanvälitys | Takaveto |
Kiihtyvyys | |
Huippunopeus | |
Kulutus | |
CO2-päästöt | g/km |
Hintaluokka | |
Edeltäjä | Dodge Charger 1. sukupolvi |
Seuraaja | Dodge Charger 3. sukupolvi |
Saman luokan autoja |
Pääartikkeli: Dodge Charger
Toisen sukupolven Charger tuli muodoiltaan täysin uudistuneena myyntiin mallivuodelle 1968.
Sisällysluettelo
1968
Ensimmäisen sukupolven pyrkimykset näyttää jonkin verran yläluokkaiselta oli hylätty ja tilalla oli suunnittelija Richard Siasin "double-diamond"-colapullomuotoilu, etulokasuojien ja takaneljänneksen kaarevilla linjoilla. Fastback-katto oli vaihtunut tavanomaisempaan, jossa oli pitkälle taakse venytetyt c-pilarit. Korin takapäähän oli muotoiltu spoilerimainen reunus. Chargerissa oli edelleen täysleveä jäähdyttäjän säleikkö piilotetuilla ajovaloilla, mutta aiemmat, sähkömoottorin voimalla pyörähtäneet ajovalopaketit, oli kustannussyistä korvattu alipainetoimisilla luukuilla. Aikaisemmat täysleveät takavalot korvattiin kahdella pyöreällä yksiköllä. Oviin ja konepeltiin oli muotoiltu kaksi "scallopia".
Sisätiloissa varustuksen tasoa oli tuotu alaspäin. Alastaittuvat takaosan erillisistuimet oli korvattu tavanomaisella, kiinteästi asennetulla sohvapenkillä. Tavaratilassa edellisen mallin kokolattiamatto oli korvattu vinyylimatolla. Keskikonsoli edessä pysyi, mutta keskikyynärnojaa ei ollut. Kierroslukumittari oli nyt vakion sijasta valinnaisvaruste ja elektroluminesenssimittarit hävisivät perinteisen rakenteen hyväksi.
Vuonna 1968 Chargereita myytiin 96 100 kappaletta, joista R/T-paketilla varustettuja yli 17 000.[5]
R/T
Vuonna 1968 Chargeriin tuli tarjolle korkean suorituskyvyn R/T-paketti ("Road/Track"). Pakettiin kuului jäykemmät jouset, vaimentimet sekä paksumpi kallistuksenvakaajatanko. Vakiomoottorina oli 440 "Magnum", valinnaisena 426 Hemi.
Vuonna 1968 Chrysler Corporation aloitti kampanjan, jonka tunnuksena oli moottori selässään lentävä mehiläinen ja jolla markkinoitiin "Scat Pack" -brändin alla myytyjä Coronet R/T-, Super Bee-, Dart GTS- ja Charger R/T -malleja. Scat Pack R/T:t saivat peräänsä vakiona "Bumblebee"-raidat (keskellä kaksi paksua ja reunoilla ohuet) punaisina, valkoisina tai mustina, mutta ne voitiin jättää pois ilman lisäkustannuksia.
1969
Mallivuodelle 1969 Charger sai uuden, kahteen osaan jaetun maskin ja pyöreät takavalot vaihtuivat suorakaiteenmuotoisiin. SE ("Special Edition") oli uusi, korkealuokkaisempi varustepaketti, jonka pystyi liittämään myös R/T:n yhteyteen.
SE-pakettiin kuului nahka/vinyyliverhoillut istuimet edessä, urheilullinen ohjauspyörä (puujäljitelmää, pehmustettu keskiö), kokopeittävät "deep-dish"-koristekapselit, suuntavilkkujen merkkivalot konepellissä (integroitu valescoopiin)[6], kojetaulu puujäljitelmää, polkimien kiiltosomisteet sekä valopaketti (valaistu tuhkakuppi, valaistu hansikaslokero, karttavalo, tavaratilan valo, virtalukon valon viivetoiminto sekä ajovalot-päällä-hälytin, joka surisee kun ovi avataan).[7]
Mallistoon lisättiin rivi-6:lla varustettu versio, mutta se ei kiinnostanut ostajia. Vain hieman yli 500 autoa valmistettiin tällä moottorilla. Vuosimallin 1969 Chargereita valmistettiin kaikkiaan 89 200 kappaletta.
Charger 500
Voimakkaista moottoreistaan huolimatta Dodge Chargereista ei vuoden 1968 NASCAR-ovaaleilla ollut vastusta pienempitehoisille Ford Torinolle ja Mercury Cyclonelle, jotka dominoivat kisoja. Tuulitunnelikokeet paljastivat korin aerodynaamiset heikkoudet, syvä maski kasvatti ilmanvastusta ja syvällä c-pilereiden välissä ollut takaikkuna aiheutti pyörteilyä ja auton peräpäähän kohdistuvaa nostetta. Ratkaisuna tähän Dodge suunnitteli Chargerille kauden 1969 NASCAR-sarjaa varten uuden fastback-linjaisen korin, jossa ikkuna oli kattolinjan kanssa samassa tasossa. Keulan ongelma korjattiin asentamalla autoon vuoden 1968 Coronetin maski.
NASCAR-luokitteluvaatimusten mukaisesti Charger 500:ia valmistettiin kuluttajamarkkinoilla myytäväksi 500:n auton erä. Näistä valtaosa sai keulalleen 440 Magnum V8:n, ainoastaan 67 autoa valmistettiin 426 Hemi V8:lla.[8]
Koska Ford oli kaudelle 1969 tuonut radalle Ford Torino Talladega- ja Mercury Cyclone Spoiler II -kehitysversiot, Charger 500:n menestys jäi vaisuksi. Dodgen oli kehitettävä jotain parempaa.
Tekniset tiedot
225 R6 | 318 V8 | 383 V8 | 440 Magnum V8 | 426 Hemi V8 | ||
---|---|---|---|---|---|---|
Vuosimalli | 1969 | 1968– | ||||
Kaasutin | 1-kurkkuinen | 2-kurkkuinen | 4-kurkkuinen | 2 × 4-kurkkuinen | ||
Puristussuhde | 8.4 : 1 | 9.2 : 1 | 10.0 : 1 | 10.1 : 1 | 10.25 : 1 | |
Ilmansuodatin | Vaimennettu | Vaimentamaton | ||||
Pakoputkisto | Single | Dual | ||||
Iskutilavuus | 3700 cm3 | 5200 cm3 | 6300 cm3 | 7200 cm3 | 7000 cm3 | |
Suurin teho | 145 hv / 4000 r/min |
230 hv / 4400 r/min |
290 hv / 4400 r/min |
330 hv / 5000 r/min |
375 hv / 4600 r/min |
425 hv / 5000 r/min |
Suurin vääntö | 291 Nm / 2400 r/min |
461 Nm / 2400 r/min |
529 Nm / 2800 r/min |
576 Nm / 3200 r/min |
651 Nm / 3200 r/min |
664 Nm / 4000 r/min |
- Vaihteistot 1968–69:
- 3-portainen manuaali rattivalitsimella ("3-on-the-tree"), ainoastaan 225 R6:n tai 318 V8:n yhteydessä, ei saatavana muiden moottoreiden kanssa.
- 3-portainen Torqueflite-automaatti, vakiona R/T:ssä, muissa Chargereissa valinnainen, vakiona rattivalitsin, valinnaisena lattiavalitsin, jos lisävarusteena keskikonsoli, silloin valitsin siinä.
- 4-portainen täyssynkronoitu manuaali lattiavalitsimella ("4-on-the-floor"), tarjolla valinnaisena kaikkien muiden moottoreiden paitsi 318 V8:n yhteyteen (v:sta 1968 ei myöskään 383-2:n kanssa), jos lisävarusteena keskikonsoli, silloin valitsin siinä. Vuonna 1968 Hurstin shifterillä.
Mitat
Malli | 1968–1969 |
---|---|
Pituus | 208 tuumaa (5283 mm) |
Leveys | 76.6 tuumaa (1945 mm) |
Korkeus | 53.2 tuumaa (1351 mm) |
Akseliväli | 117 tuumaa (2972 mm) |
Raideleveys edessä / takana | 59.5" (1511 mm) / 59.2" (1504 mm) |
Aiheesta muualla
Lähteet
- ↑ Inside the Dodge Main plant: 1910 to 1981 – Allpar Forums, 16. marraskuu 2020. Viitattu: 23. maaliskuu 2021.
- ↑ Chrysler's St. Louis Plants (Fenton, Missouri) – Allpar Forums, 16. marraskuu 2020. Viitattu: 23. maaliskuu 2021.
- ↑ Daniel Strohl: Richard Sias's 1968 Dodge Charger design both defined and ended his career at Chrysler – Hemmings, 8. toukokuu 2019. Viitattu: 23. maaliskuu 2021.
- ↑ 1969 Dodge Charger Brochure – Old Car Manual Project, Viitattu: 23. maaliskuu 2021.
- ↑ The legendary Dodge Charger muscle car, 1968-74 – Allpar, Viitattu: 21. maaliskuu 2021.
- ↑ Cody Krueger: Gallery: Classic Industries’ Hood Mounted Turn Signals to Your ’68-’69 Dodge Charger – Mopar Connection Magazine, 19. elokuu 2019. Viitattu: 25. maaliskuu 2021.
- ↑ 1969 Dodge Charger Brochure – Old Car Manual Project, Viitattu: 25. maaliskuu 2021.
- ↑ Charger 500 – The Race Inspired 1969 and 1970 Special Edition Dodge Charger – Classic Nation, Viitattu: 27. maaliskuu 2021.