Ferrari Dino
Ferrari Dino 206/246 | |
---|---|
Valmistaja ja valmistusmaa | Ferrari, Italia |
Valmistusaika | 1967–1974 |
Luokka | Urheiluauto |
Kori | 2-ovinen targa 2-ovinen coupé |
Suunnittelija | Leonardo Fioravanti |
Pohjalevy | |
Moottori | V6 DOHC 12V |
Iskutilavuus | 1987–2418 cm3 |
Teho | 182–197 hv |
Voimanvälitys | Takaveto |
Kiihtyvyys | 7,1–7,5 s (0–100 km/h) |
Huippunopeus | 225–235 km/h |
Kulutus | |
CO2-päästöt | g/km |
Hintaluokka | |
Edeltäjä | |
Seuraaja | Ferrari 308 GTB |
Saman luokan autoja |
Dino oli Ferrarin käyttämä nimitys sen keskimoottorisista takavetoisista urheiluautoista vuodesta 1968 vuoteen 1976. Dino-nimestä luovuttiin vuonna 1976, mutta autot säilyivät kuitenkin tuotannossa. Ferrarin tarkoituksena oli rakentaa halvempia autoja ja käyttää komponentteja yleisimmistä autoista, paljolti samalla tapaa kuin Porsche teki 914 mallin kanssa.
Dino oli ensimmäinen Ferrari, jota valmistettiin suuria määriä. Viiden vuoden aikana valmistettiin lähes 4000 V6 Dinoa. Vuonna 2004 Sports Car International nimesi tämän auton kuudenneksi Top Sports Cars of 1970 -listalla. Motor Trend Classic nimesi 206/246-mallin seitsemänneksi parhaaksi Ferrariksi kautta aikojen.
Sisällysluettelo
Dino[muokkaa]
"Dino" oli Enzo Ferrarin vuonna 1956 lihassurkastumatautiin kuolleen, ja Ferrarin tulevaksi johtajaksi koulutetun pojan, Alfredo Ferrarin lempinimi. Alfredino ehdotti vuonna 1955 Enzo Ferrarille 1,5-litraisen V6-moottorin kehittämistä seuraavan vuoden F2-sarjaan. Moottorin käytännön suunnittelun teki Vittorio Jano.
Vuonna 1966, Ferrari toivoi kilpailevansa 1,6-litraisten F2-luokassa Ferrari Dino V6-moottorilla. Yhtiöllä ei ollut kuitenkaan valmiuksia tuottaa 500 autoa luokituksen saamiseksi, joten Enzo Ferrari kääntyi Fiatin puoleen, ehdottaen Ferrarin ja Fiatin yhteistyönä valmistettavaa urheiluautoa, joka käyttäisi samaa moottoria. Näin syntyi etumoottorinen takavetoinen Fiat Dino. Se käytti 2 litran (1987 cm3) versiota moottorista ja mahdollisti näin Ferrarin osallistumisen kilpasarjaan.
Noihin aikoihin keskimoottorin käyttö oli arveluttavaa. Lamborghini valmisti keskimoottorisen Miuran mutta Enzo Ferrari ajatteli että keskimoottorinen Ferrari ei olisi turvallinen asiakkaiden käsissä. Hän antoi kuitenkin Sergio Pininfarinan rakentaa keskimoottorisen konseptiauton vuoden 1965 Pariisin autonäyttelyyn. Malli osoitti, että pienitehoinen auto ei tuottaisi ongelmia asiakkaille.
Monet ajattelevat vain V6-moottorisia autoja kun käytetään Dino-nimeä. Myös myöhempiä malleja (Dino 308 GT4 ja 308 GTB) myytiin myös Dino-merkin alla. Näitä ei kuitenkaan aina lasketa varsinaiseen Dino-mallistoon. Molemmat V8-mallit nimettiin nopeasti vain Ferrari-merkille.
Dino 206 (1968–1969)[muokkaa]
Dino 206:n tuotantoversio oli erinomainen urheiluauto kauniilla Pininfarinan korilla. Monet pitävät tätä tyyllikkäimpänä Ferrarin keskimoottorisista autoista. Autossa on pyöreät linjat ja kulmat kuten aikaisemmissa italialaisissa autoissa. 206 käyttää poikittain asennettua 65 asteista 2-litraista täysalumiinista V6-moottoria, kevyttä koria ja keskimoottorirakennetta. Auton kori on alumiinia. Moottori kiertää 8000 kierrokseen asti ja mallissa on erillisjousitus, 5-vaihteinen vaihdelaatikko ja levyjarrut kaikissa pyörissä. Auto oli suuri edistysaskel verrattuna aikaisempiin Ferrarin urheilumalleihin.
Dino 246 (1969–1973)[muokkaa]
Markkinat vaativat suurempaa tehoa ja siihen vastaattiin Dino 256 -mallilla, jossa oli 2,4-litrainen (2418 cm3) moottori. Moottorissa oli rautalohko ja alumiinikansi. Se tuotti 195 hv (@ 7600 r(min) ja oli saatavana kiinteällä katolla (GT coupe) tai vuoden 1971 jälkeen avomalli GTS:nä
Dino 308 GT4[muokkaa]
Pääartikkeli: Ferrari_Dino_308_GT4
Kulmikkaampi Bertonen muotoilema 2+2-paikkainen Ferrari 308 GT4 käytti myös Dino nimeä.
Ulkoiset linkit[muokkaa]
Lähteet[muokkaa]
- Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Ferrari_Dino-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.