Fiat 130
Fiat 130 | |
---|---|
Valmistaja ja valmistusmaa | Fiat, Italia |
Valmistusaika | 1969–1977 |
Luokka | Suurempi |
Kori | 4-ovinen Berlina 5-ovinen Farmari 2-ovinen Coupé |
Suunnittelija | Dante Giacosa |
Pohjalevy | |
Moottori | V6 |
Iskutilavuus | 2866–3200 cm3 |
Teho | 104–123 kW |
Voimanvälitys | Takaveto |
Kiihtyvyys | |
Huippunopeus | 180–200 km/h |
Kulutus | |
CO2-päästöt | g/km |
Hintaluokka | |
Edeltäjä | Fiat 2300 |
Seuraaja | |
Saman luokan autoja |
Fiat 130 (1969–1977) oli Fiatin 6-sylinterinen, takavetoinen loistoautomalli, joka esiteltiin maaliskuussa 1969 Geneven autonäyttelyssä, josta käytetään yleensä nimitystä 130 A tehtaan mallikoodien mukaisesti. Suuren ja kulmikkaan korin oli muotoillut Dante Giacosa, ja siinä oli havaittavissa selkeä lähisukulaisuus niin ikään Giacosan muotoilemiin Fiat 124, Fiat 125 ja Fiat 128 -malleihin. Sen edeltäjä oli 2300 ja varsinaista seuraajaa ei ollut. 130 ei osoittautunut menestykseksi, joten sen tuotantoluvut jäivät pieniksi. Toisaalta nykyään se on haluttu keräilyauto. Korimalleja oli kolme: sedan, farmari ja coupe.
Sisällysluettelo
Yleistä
Fiatin suunnittelijoille oli annettu tehtäväksi tehdä niin hyvä auto kuin mahdollista, kustannuksia säästämättä. Suunnittelijat tutkivat huolellisesti kilpailevien valmistajien loistoautomalleja ja omaksuivat niiden parhaita ominaisuuksia uuteen tuotteeseensa. 130:n ensiesittelytilaisuudessa Fiatin edustajat myönsivät avoimesti, että esimerkiksi istuimia suunniteltaessa oli Jaguar ollut esikuvana ja että ovien lukot edustivat Mercedes-Benzin käyttämää mallia.
Varustelu oli aikalaisittain hyvätasoinen, ja auto sai koeajoissa runsasta ylistystä nopeudestaan, hyvistä ajo-ominaisuuksistaan sekä pehmeästä ja hiljaisesta kulustaan.
130-malleja valmistettiin yhteensä noin 19 000 kappaletta.
Kehitys
Vuonna 1970 moottorin tehoa kasvatettiin 160 hevosvoimaan iskutilavuuden pysyessä samana. Puristussuhde muutettiin 8,3:1:sta 9,0:1:een ja kaasuttimen kurkun kokoa kasvatettiin 42 mm:stä 45 mm:in. Pakopaineita myös pienennettiin pidentämällä pakosarjaa.
Vuonna 1971 esiteltiin parannettu versio, jota yleensä kutsutaan 130 B:ksi. Ulkonäön osalta ei tässä yhteydessä tapahtunut merkittäviä muutoksia. Sisustus uudistettiin arvokkaamman näköiseksi aitoa jalopuuviilua käyttämällä. Entisen vaakasuuntaisella nopeusmittarilla varustetun mittariston tilalle tulivat pyöreät mittarit. Moottorin tilavuus kasvatettiin 3235 cm3:in suurentamalla sylinterin porausta (96 mm:stä 102 mm:in), minkä seurauksena teholukemaksi saatiin nyt 165 hevosvoimaa. Automaattivaihteiston tyyppi vaihdettiin isomman moottorin kasvanutta vääntöä paremmin kestäväksi BorgWarner 12:ksi.
Vuoden 1971 suurin uutuus oli Pininfarinan toimistossa, Paolo Martinin muotoilema näyttävä coupé (Martin on muotoillut myös Peugeot 604:n ja Rolls-Royce Camarguen.) tyyppikoodiltaan BC. Coupé oli teknisesti identtinen Berlinan kanssa, mutta sen sisustus oli vieläkin loisteliaampi. Coupén kokoonpano tapahtui Pininfarinan koripajalla.
Myös muiden erikoiskorimallien valmistamista harkittiin, mutta ne eivät koskaan päätyneet tuotantoasteelle. Prototyypit valmistettiin farmarista (familiare) sekä Pininfarinan muotoilemista Operasta ja Maremmasta. Opera oli coupén pohjalta tehty neliovinen malli ja Maremma shooting brake -tyyppinen kolmiovinen herrasmiesfarmari.
Sedanin valmistus loppui 1976 15.093 tehdyllä autolla ja coupen 1977 4.294 kappale määrällä.
Tekniikka
Fiat 130 oli kauttaaltaan moderni auto. Edessä oli vääntösauvajousitus putki-iskunvaimentimien toimiessa joustintukina (Mc Pherson). Myös takana oli erillisjousitus eteen viistosti suunnatuin tukivarsin ja kierrejousin. Kallistuksenvakaajat olivat niin edessä kuin takanakin. Kaikissa pyörissä oli tehostetut, jäähdytetyt levyjarrut. Ohjaus oli kuulamutterityyppiä ja hydraulisesti tehostettu (ZF:n valmistama). Autossa oli kokonaan uusi 2866 cm3 kokoinen V6-bensiinimoottori. 130 oli myös ensimmäinen Fiat, jossa tasavirtalaturin sijasta käytettiin vaihtovirtalaturia.
Moottorit
Erittäin lyhytiskuisen 130A-koneen oli kehittänyt maailmankuulu Ferrarin moottorisuunnittelija Aurelio Lampredi. Alkuperäinen koko oli 2,9 litraa ja teho 140 hv. V6-koneen sylinterien välinen kulma oli 60° ja sen kahta yläpuolista nokka-akselia käytti hammashihna. Moottorin peruskonstruktio oli sama kuin Ferrari Dinon moottorilla, jota käytettiin myös Fiat Dino -urheiluautossa.
Malli | Moottori | Iskutilavuus | Teho | Vääntö | Mallivuodet | |
---|---|---|---|---|---|---|
2.9 | V6 DOHC | 130A | 2866 cm3 | 104 kW (140 hv) @ 5800 r/min | 218 Nm @ 3400 r/min | 1969–1970 |
2.9 | V6 DOHC | 2866 cm3 | 119 kW (160 hv) @ ? r/min | ? Nm @ ? r/min | 1970–1971 | |
3.2 | V6 DOHC | 130B | 3235 cm3 | 123 kW (165 hv) @ 5600 r/min | 249 Nm @ 3400 r/min | 1971–1976 |
Vaihteistot
BorgWarnerin valmistama 3-portainen automaattivaihteisto tyyppiä 35 oli vakiovarusteena, ja auto oli takavetoinen. Valinnaisvarusteena oli saatavilla Zahnradfabrik Friedrichshafenin (ZF) valmistama 5-vaihteisen S5-18/3 -manuaalivaihteisto.
Mitat
Malli | Berlina | Farmari | Coupé |
---|---|---|---|
Pituus | 4750 mm | ||
Leveys | 1803 mm | ||
Korkeus | 1473 mm | ||
Akseliväli | 2720 mm | ||
Omapaino | 1550 kg |
Fiat 130 Suomessa
Suomi on mielenkiintoinen maa Fiat 130:n kannalta, sillä meille on tuotu kansalaisten ostovoimaan, autoveron tasoon ja 130:n kalliiseen hankintahintaan nähden yllättävän monta 130-yksilöä. Virallisten maahantuontitilastojen mukaan autoja tuotiin Suomeen 1970-luvulla 88 kappaletta. Näiden lisäksi on Italian suurlähetystön käytössä ollut yksilö, joka ei ole virallisissa maahantuontiluvuissa ja muutama yksittäiskappale, jotka on tuotu maahan myöhemmin yksityisesti tuotuna.
Maahantuotujen autojen suurehko määrä selittyy melko pitkälti sillä, että Fiatin tuolloinen päämaahantuoja Autonovo oli Keskusosuusliike Hankkijan tytäryhtiö. Tuohon aikaan Hankkija oli vauras suuryritys, ja luontevaa oli, että sen johtoportaan käyttöön hankittiin edustusautot oman talon valikoimasta.
Osaltaan siksi, että edustusautoina toimineet yksilöt ovat olleet hyvin hoidettuja ja maltillisesti ajettuja, osaltaan aktiivisen merkkikerhon ansiosta Suomessa on yhä noin 20 ajokuntoista Fiat 130 -yksilöä, joista huomattava osa on entisöity alkuperäistä vastaaviksi. Vain yksi A-tyyppi on säästynyt. Yhtään coupéa ei alun perin tuotu Suomeen, mutta niitä on jälkituotu muutama.
Muuta
Italian pääministeri Aldo Moro oli vuonna 1978 matkalla Fiat 130:ssään, kun terroristijärjestö Punaiset prikaatit sieppasi hänet Via Fanilla Roomassa.
Michael Winnerin vuonna 1972 ohjaamassa elokuvassa The Mechanic pääosan esittäjä Charles Bronson ajaa tummansinisellä A-sarjan Fiat 130:llä.
MTV Italia esitti vuosina 2000–2002 tosi-tv -sarjaa MTV Trip, jossa kaverukset Luca ja Paolo kiersivät Eurooppaa Fiat 130 -ruumisautolla.
Aiheesta muualla
Lähde
- Artikkeli käyttää sisältöä Wikipedian Fiat_130-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.