Ero sivun ”Fiat X1/9” versioiden välillä
(→Yleistä) |
(→Yleistä) |
||
Rivi 37: | Rivi 37: | ||
[[Dallara]] teki autosta kilpa-autoversiota, jossa oli 16-[[venttiili]]nen [[sylinterikansi]] Fiatin moottorilohkossa. Näistä kilpamoottoreista saatiin 1300 cm<sup>3</sup>:n iskutilavuudella jopa 192 hevosvoimaa. Myöhemmin Dallara kasvatti moottorin kokoa ainakin 1600 cm<sup>3</sup>:iin asti. | [[Dallara]] teki autosta kilpa-autoversiota, jossa oli 16-[[venttiili]]nen [[sylinterikansi]] Fiatin moottorilohkossa. Näistä kilpamoottoreista saatiin 1300 cm<sup>3</sup>:n iskutilavuudella jopa 192 hevosvoimaa. Myöhemmin Dallara kasvatti moottorin kokoa ainakin 1600 cm<sup>3</sup>:iin asti. | ||
− | Myös Fiatin hovivirityspajana tunnettu Abarth valmisti autosta vuonna 1973 oman prototyyppinsä rallia varten korvaamaan käytössä ollut 124 Spider-versio, mutta 131-mallin katsottiin olevan parempi vaihtoehto seuraajaksi. | + | Myös Fiatin hovivirityspajana tunnettu [[Abarth]] valmisti autosta vuonna 1973 oman prototyyppinsä rallia varten korvaamaan käytössä ollut [[124 Spider]]-versio, mutta [[131]]-mallin katsottiin olevan parempi vaihtoehto seuraajaksi. |
Auton moottorina toimi 1840 cm<sup>3</sup>, kasvatettu 124 Spiderin 1600 cm<sup>3</sup> moottorista. Sylinterinkansi oli 16 venttiilinen, kaasuttimina kaksi Weberin 44 IDF:ää. Kori oli muotoiltu uudellen lasikuitupaneeleilla ja esim. raideväli takana kasvoi huomattavasti. Silmäänpistävin yksityiskohta autossa oli "periskooppi", eli F1-autoista tuttu ilmanohjain moottoritilan kannen päällä, jolla ohjattiin ilmaa kaasuttimille. | Auton moottorina toimi 1840 cm<sup>3</sup>, kasvatettu 124 Spiderin 1600 cm<sup>3</sup> moottorista. Sylinterinkansi oli 16 venttiilinen, kaasuttimina kaksi Weberin 44 IDF:ää. Kori oli muotoiltu uudellen lasikuitupaneeleilla ja esim. raideväli takana kasvoi huomattavasti. Silmäänpistävin yksityiskohta autossa oli "periskooppi", eli F1-autoista tuttu ilmanohjain moottoritilan kannen päällä, jolla ohjattiin ilmaa kaasuttimille. | ||
Tiedossa olisi vain 5 alkuperäistä virityspajan rakentamaa autoa. | Tiedossa olisi vain 5 alkuperäistä virityspajan rakentamaa autoa. |
Versio 29. tammikuuta 2010 kello 00.45
Fiat X1/9 Bertone X1/9 | |
---|---|
Valmistaja ja valmistusmaa | Bertone, Italia |
Valmistusaika | 1972–1988 |
Luokka | urheiluauto |
Kori | 2-ovinen coupé |
Suunnittelija | {{{suunnittelija}}} |
Pohjalevy | {{{pohjalevy}}} |
Moottori | Fiatin SOHC R4 |
Iskutilavuus | 1290–1498 cm3 |
Teho | 73–85 hv |
Voimanvälitys | takaveto |
Kiihtyvyys | 10,5–13 s (0–100 km/h) |
Huippunopeus | 170–190 km/h |
Kulutus | 8,1 l/100 km (yhd.) |
CO2-päästöt | g/km |
Hintaluokka | 30.500 € (1982) |
Edeltäjä | Fiat 850 Spider |
Seuraaja | |
Saman luokan autoja |
Fiat X1/9 esiteltiin ensi kertaa 1969 Torinon autonäyttelyssä. Auto oli tehty pieneksi, halvaksi ja urheilulliseksi sporttimalliksi. Auto on 2-paikkainen ja varustettu keskimoottorilla ja targa-katolla. Etuvalot nousevat konepellistä ylös.
Sisällysluettelo
Rekisteröinti
X1/9 -mallia rekisteröitiin Suomessa seuraavasti:
Vuosi | 1989 |
---|---|
Määrä (kpl) | 5 |
Yleistä
Auton muotoilusta ja valmistuksesta vastasi Bertone. Moottori ja voimansiirto ovat peräisin Fiat 128 -mallista, erona kuitenkin se, että X1/9 on keskimoottorinen ja takavetoinen. Autossa on MacPherson-joustintuet sekä edessä että takana. Jarrut ovat 228mm levyjarrut joka pyörässä. Vuonna 1983 auton myynti Fiat-merkillä loppui ja kaikki loppupään autot tunnetaan nimellä Bertone X1/9.
Dallara teki autosta kilpa-autoversiota, jossa oli 16-venttiilinen sylinterikansi Fiatin moottorilohkossa. Näistä kilpamoottoreista saatiin 1300 cm3:n iskutilavuudella jopa 192 hevosvoimaa. Myöhemmin Dallara kasvatti moottorin kokoa ainakin 1600 cm3:iin asti.
Myös Fiatin hovivirityspajana tunnettu Abarth valmisti autosta vuonna 1973 oman prototyyppinsä rallia varten korvaamaan käytössä ollut 124 Spider-versio, mutta 131-mallin katsottiin olevan parempi vaihtoehto seuraajaksi. Auton moottorina toimi 1840 cm3, kasvatettu 124 Spiderin 1600 cm3 moottorista. Sylinterinkansi oli 16 venttiilinen, kaasuttimina kaksi Weberin 44 IDF:ää. Kori oli muotoiltu uudellen lasikuitupaneeleilla ja esim. raideväli takana kasvoi huomattavasti. Silmäänpistävin yksityiskohta autossa oli "periskooppi", eli F1-autoista tuttu ilmanohjain moottoritilan kannen päällä, jolla ohjattiin ilmaa kaasuttimille. Tiedossa olisi vain 5 alkuperäistä virityspajan rakentamaa autoa.
Suomessa mm. Yrjö Aalto ja Jokke Kallio ovat ajaneet kilpaa X1/9:llä.
Kehitys
- 1978 Lokakuussa moottoriksi tuli 1498 cm3:n kokoinen kone Fiat Ritmosta ja vaihdelaatikko muuttui 5-vaihteiseksi. Myös etu- ja takapuskurit muotoiltiin uudestaan.
- 1979 esiteltiin ruiskutusjärjestelmällä oleva versio. Se oli suunnattu lähinnä USA:n markkinoita varten ja tehot tippuivat saastemääräyksien takia 75 hevosvoimaan.
- 1983 eteenpäin autoa myytiin Bertone-nimellä.
- valmistuksen loppupuolella Bertone muutti koria siten, että siihen saatiin suuremmat jalkatilat, aivan viimeiset yksilöt myytiin "Gran Finale" nimellä.
Moottorit
Malli | Moottori | Iskutilavuus | Teho | Vääntö | |
---|---|---|---|---|---|
1.3 | R4 SOHC | 128 AS.000 | 1290 cm3 | 54 kW (73 hv) @ 6000 r/min | 92 Nm @ 3600 r/min |
1.5 | R4 SOHC | 138 AS.000 | 1498 cm3 | 63 kW (85 hv) @ 6000 r/min | 118 Nm @ 3200 r/min |
1.5 | R4 SOHC | 138 BS.031 | 1498 cm3 | 55 kW (75 hv) @ 5500 r/min | 108 Nm @ 3000 r/min |
Mitat
- Pituus: 3830 mm (1972–1978) / 3969 mm (1978–1988)
- Leveys: 1570 mm
- Korkeus: 1180 mm
- Akseliväli: 2202 mm
- Raideleveys e: 1335 mm (1290 cm3) / 1355 mm (1498 cm3)
- Raideleveys t: 1343 mm (1290 cm3) / 1350 mm (1498 cm3)
- Omamassa: 880 kg (1290 cm3) / 930 kg (1498 cm3)
- Painonjakauma (kuljettajan kanssa): 41/59 % (e/t)