Ford Cortina mk3
Ford Cortina (TC3) Hyundai Cortina | |
---|---|
Valmistaja ja valmistusmaa | Ford, Iso-Britannia, Dagenham Taiwan, Zhongli Alankomaat, Amsterdam Australia, Broadmeadows, Victoria Uusi-Seelanti, Lower Hutt Etelä-Korea, Ulsan |
Valmistusaika | 1970–1976 1970–1975 Alankomaat |
Luokka | Ylempi keskiluokka |
Kori | 2- ja 4-ovinen sedan 5-ovinen farmari 2-ovinen avolava |
Suunnittelija | |
Pohjalevy | |
Moottori | R4 |
Iskutilavuus | 1298–4100 cm3 |
Teho | 42–73 kW |
Voimanvälitys | Takaveto |
Kiihtyvyys | 11,6–18 s (0–100 km/h) |
Huippunopeus | 144–168 km /h |
Kulutus | 10,4–13,2 l/100 km (yhd.) |
CO2-päästöt | g/km |
Hintaluokka | 16.500–26.500 € (1973) |
Edeltäjä | Ford Cortina mk2 Ford Corsair |
Seuraaja | Ford Cortina mk4 |
Saman luokan autoja | Audi 80 S Mazda 1800 Vauxhall Victor FD |
Ford Cortina TC3 on edeltäjiään jenkkityylisemmin muotoiltu malli, joka korvasi edeltäjänsä ohella myös suuremman ja kalliimman Ford Corsairin tarjoamalla enemmän varustelutasoja kuin aiempi Cortina.
Sisällysluettelo
Yleistä
Autoa haluttiin kutsua jollain eri nimellä kuin Cortina, mutta vanha nimi päätettiin kuitenkin säilyttää. Vuonna 1972 tämän sukupolven Cortina oli Britannian suosituin automalli, yhteensä sitä valmistettiin 1 126 599 kappaletta, lisäksi autoa valmistettiin lisenssillä Etelä-Koreassa nimellä Hyundai Cortina.
Varustelu
Varustelutasot ovat perustaso (ei kirjainta), L (Luxury), XL (Xtra Luxury), GT (Grand Touring) ja GXL (Grand Xtra Luxury). GT ja GXL mallit erottaa muista malleista neljästä etuvalosta. Jousituksena ovat kierrejouset kaikissa pyörissä. Perustason varustelusta puuttuu selkänojan säätö, joka on kaikissa muissa varusteluissa. GT ja GXL varusteluissa on kierroslukumittari. Automaattivaihteisto oli saatavissa muiden paitsi ei 1.3 moottorin yhteydessä [1].
Kehitys
Auto sai ensimmäisen ja ainoan kasvojenkohotuksen vuonna 1974, etumaski uudistui ja XL, GT ja uusi 2000E -malli joka korvasi GXL:n saivat kulmikkaat valot. 1,3-litrainen Kent-moottori poistettiin valikoimasta ja 1,6-litraiset olivat kaikki nyt uudempia SOHC moottoreita. Sisälle auto sai uuden kojelaudan ja uudistetut verhoilut.
Cortina 1600
Ford Cortina 1600 L maksoi vuonna 1971 2-ovisena 14 335 markkaa eli 18953 euroa (2012 rahanarvonkerroin). Cortinan sai 2- ja 4-ovisena ja moottorivaihtoehtoja oli neljä.
Hallintalaitteet ovat kevytkäyttöisiä. Takakulmia on hankala arvioida. Istuimet ovat hyvät, mutta pääntukia ei ole. L-malliin kuuluvat kangasistuimet sekä alaslaskettavat selkänojat. Sisätilat ovat tilavat viidelle.
Ajo-ominaisuudet ovat hyvät ja kaarreajo on tasapainoista. Hammastanko-ohjaus on tunnokas, mutta tien epätasaisuudet välittyvät ohjauspyörään. Ohjauspyörä on 37/39 cm. Sen kierroksia on 3,75. Jarrut ovat tehokkaat, mutta raskaat käyttää. Pitkä akseliväli vaikuttaa rauhalliseen kaarrekäyttäytymiseen, mutta heikohkot ensiasennusrenkaat vaikuttavat Cortinan sivutuuliherkkyyteen.
Moottori on 4-sylinterinen 1599 cm3 rivimoottori. Sylinterin mitat ovat 80,97 × 77,62 mm. Suurin teho 50 kW /5200 r/min (DIN, 68 hv) ja suurin vääntömomentti 115,7 Nm /2600 r/min (DIN, 11,8 kpm). Epätarkka ja liioitteleva SAE-bruttoteho on 78 hv /5700 r/min ja SAE-bruttovääntömomentti 13,0 kpm. Kansiventtiilejä liikuttavat työntötangot. Matalaviritteinen moottori on sitkeä.
Tekniikan Maailma 9/1971 mittasi Ford Cortina 1600 L:n (50 kW, 1025 kg) kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 4,7 sekuntia, 0–80 km/h 11,2 sekuntia, 0–100 km/h 18,0 sekuntia ja 0–120 km/h 32,6 sekuntia. Huippunopeus on 144,4 km/h (TM), valmistajan mukaan 147 km/h. Tehopaino-suhteen mukaan olisi odottanut parempaa ja ehkä koeajetun yksilön moottorin säädöt eivät olleet aivan kohdallaan. Jos näin oli, oikein säädetyn Cortinan kiihtyvyys olisi ollut hieman TM:n mittauksia parempi. Tehdas ilmoitti kiihtyvyydeksi 0–100 km/h 17,5 sekuntia. Normikulutus on 10,4 l/100 km [2].
TM:n kokonaisarvio oli selvästi myönteinen, joskin viimeistelytaso voisi olla parempikin. 1972 mallin (1599 cm3 moottori) teho on 53 kW (72 hv, 71 hp, DIN), väännön säilyessä samana (116 Nm) [3].
Cortina 2000
Ford Cortina 2000 sai hyvän arvion Tekniikan Maailman 14/1971 kirjoituksessa. Korkeat pääntuelliset istuimet antavat hyvän tuen ja niissä on miellyttävä kangaspäällyste. Mittaristo on runsas, tavanomaisten lisäksi kierroslukumittari, öljynpainemittari ja ampeerimittari. Kiitosta sai myös laminoitu tuulilasi, jota ei vuonna 1971 ollut kaikissa autoissa.
Moitteita saivat ahtaat takatilat, veltto jousitus ja iskunvaimennus, näkyvyys taakse, kytkimen ja jarrun raskaskäyttöisyys sekä huono tuuletusjärjestelmä.
Nelisylinterisen 1997 cm3 rivimoottorin suurin teho on 72 kW /5500 (DIN, 98 hv) ja suurin vääntömomentti 152 Nm /3500 DIN (15,5 kpm). Sylinterin mitat ovat 90,8 × 76,95 mm. Vaihteita on neljä, jotka kaikki ovat synkronoituja.
Ajo-ominaisuudet saivat kiitosta. Suorituskyky on hyvä: kiihtyvyys 0–50 km/h 3,5 sekuntia, 0–100 km/h 11,6 sekuntia ja 0–120 km/h 18,0 sekuntia. Huippunopeus on 168,3 km/h (TM). Kulutus on suhteellisen alhainen, 7,0–10,5 litraa /100 km.
Takana on jäykkä taka-akseli kierrejousin. Pehmeä jousitus toimii hyvin, mistä osoituksena TM-vertailun 14/1971 nopein aika pujottelussa.
Ford Cortina 2000 maksoi Suomessa kesällä 1971 20 500 markkaa eli 27 724 euroa (v. 2015, kerroin 1,3524).
Myynti Suomessa ja muualla
Suomessa Ford Cortinaa myytiin melko paljon vuosina 1971–1972. Vielä 1972 Cortina oli rekisteröintitilastossa viidentenä, sitten sijoitus putosi huomattavasti. Saksassa valmistettua vastaavaa Ford Taunusta myytiin Suomessa 1972 4. eniten, jolloin sen suosio ylitti niukasti Cortinan. 1973 Cortina putosi sijalle 27, Taunuksen ollessa yhä suosittu. Myöhemmin Cortinan tuonti Englannista loppui kokonaan ja Fordin maahantuoja toi Suomeen vain Saksassa valmistettuja Fordeja kuten Taunuksia.
Taunuksen suosion kasvuun vaikutti aikoinaan kiistelty vapaakauppasopimus EEC:n kanssa, koska se laski esimerkiksi (länsi-) saksalaisten ja ranskalaisten autojen tulleja, jolloin näissä maissa valmistetut autot halpenivat Suomessa ja myös kalliimman Taunuksen hintaero Cortinaan laski.
Cortinan suosiota nakersi myös brittiautojen laskenut laatu 1970-luvulla, joka tuli Suomessakin autonomistajien yleiseen tietoon.
Cortina nousi kotimaassaan Englannissa rekisteröintitilastojen kärkeen 1972 ja pysyi kärkipaikalla vuoteen 1981.
Rekisteröinti
Ford Cortinaa ja Taunusta rekisteröitiin yhteensä Suomessa seuraavasti [4]:
Vuosi | 1971 | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 |
---|---|---|---|---|---|---|
Määrä (kpl) | 3740 | 5321 | 8408 | 5642 | 6127 | 5899 |
Moottorit
Malli | Moottori | Iskutilavuus | Teho | Vääntö | |
---|---|---|---|---|---|
1.3 | R4 OHV 8V | Kent | 1298 cm3 | 42 kW (57 hv) @ 5500 r/min | 91 Nm @ 3000 r/min |
1.6 | R4 OHV 8V | Kent | 1599 cm3 | 50 kW (68 hv) @ 5200 r/min | 115,7 Nm @ 2600 r/min |
1.6 GT | R4 OHV 8V | Kent | 1593 cm3 | 65 kW (88 hv) @ 5700 r/min | 124 Nm @ 4000 r/min |
2.0 | V4 OHV 8V | Essex | 1996 cm3 | ? kW (? hv) @ ? r/min | ? Nm @ ? r/min |
2.0 | R4 OHC 8V | Pinto | 1997 cm3 | 72 kW (98 hv) @ 5500 r/min | 152 Nm @ 3500 r/min |
2.0 | V6 OHV 12V | Köln | 1998 cm3 | 66 kW (90 hv) @ ? r/min | 135 Nm @ ? r/min |
2.3 | V6 OHV 12V | Köln | 2293 cm3 | 84 kW (114 hv) @ ? r/min | 176 Nm @ ? r/min |
2.5 | V6 OHV 12V | Essex | ? cm3 | ? kW (? hv) @ ? r/min | ? Nm @ ? r/min |
3.0 | V4 OHV 12V | Essex | 2994 cm3 | ? kW (? hv) @ ? r/min | ? Nm @ ? r/min |
3.3 | R6 | Falcon 200 | ? cm3 | ? kW (? hv) @ ? r/min | ? Nm @ ? r/min |
4.1 | R6 | Falcon 250 | ? cm3 | ? kW (? hv) @ ? r/min | ? Nm @ ? r/min |
Mitat
Sedan | Farmari | |
---|---|---|
Pituus | 4261 mm | 4356 mm |
Leveys | 1702 mm | |
Korkeus | 1321 mm | |
Akseliväli | 2565 mm | |
Raideleveys (e / t) | 1422 mm | |
'Maavara | 100 mm | |
Omamassa | 945–1070 kg | |
Polttoainesäiliö | 54 l |
Lähteet
- Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Ford_Cortina-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
- Tekniikan Maailma 9/1971
- Tekniikan Maailma 14/1971
- ↑ Tekniikan Maailma 17/1970, s. 44-47
- ↑ https://de.wikipedia.org/wiki/Ford_Cortina
- ↑ http://www.automobile-catalog.com/car/1972/913595/ford_cortina_1600_l.html
- ↑ Tekniikan Maailma 11/1980, s. 109