Ford I4 DOHC -moottori

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ford I4 DOHC moottori oli Fordin tuottama kahdella sylinterikannen yläpuolisella nokka-akselilla oleva (DOHC) rivi-4 moottori. Ensin 2.0 litraisena 8-venttiilisenä versiona, myöhemmissä malleissa 2.0/2.3 litrainen 16-venttiilinen jota valmistettiin vuodesta 1995 MK2 Ford Galaxyn tuotannon lopettamiseen saakka (vuoteen 2006). Tänä aikana moottoria käytettiin monissa eri Fordin malleissa, tunnetuimmin takavetoisissa Ford Sierroissa sekä Ford Scorpion malleissa. Huolimatta siitä että moottoria tuotettiin yhtiön suurempia takavetoisia malleja varten, Ford käytti moottoria etuvetoisessa Galaxyssä sekä Escortin RS 2000 16v sporttiversiossa.

Historia

I4 oli alunperin suunniteltu korvaamaan ikääntyvän 2.0 litraisen OHC moottorin, jonka johdannaisia oli käytetty suurimmassa osassa Fordin nelisylinterisiä takavetoautoja 1970 luvun alusta lähtien ja josta nyt oli häviävämässä kilpailukyky tehon, hyötysuhteen sekä sivistyneisyyden suhteen. Moottorissa oli uudelleen suunniteltu sylinterikansi kahdella nokka-akselilla, mutta silti vain 8 venttiiliä, poraus ja iskunpituus olivat 86x86 mm. Uusi I4 moottori esiteltiin Sierrassa sekä Scorpiossa uuden MT-75 5 vaihteisen manuaalivaihteiston sekä jo ennestään tunnetun A4LD nelivaihteisen automaatin kanssa. Moottori itsessään jakoi mielipiteitä, se nähtiin parannuksena Pintoon, mutta ei sellaisena kehityksenä kuin oli odotettu. Ford päätti pitää investointikulut pieninä, sillä Ford tiesi ettei moottoria tuotettaisi pitkään, koska uusi Zetecin ympärille suunniteltu isompi Mondeo suunniteltiin korvaamaan sekä Sierra että Scorpio.

Etuvetoisiin asennus

Vaikkakin etuvetoinen, ja voimanlähteenä erillinen joukko poikittain asennettuja moottoreita, pienempi Escort malli oli isäntä seuraavalle suurelle I4 -moottorin inkarnaatiolle. Vuonna 1990, mkV Escortin valmistus oli käynnistetty valitettaville lehdistökatsauksille, ja Ford etsi ratkaisua parantaakseen tämän kriittisen tärkeän valikoiman kuvaa sekä keinoa vallatakseen myyntimarkkinat arkikilpailijoilta Opelilta ja Volkswagenilta joiden GTE/GTI mallit menivät hyvin kaupaksi.

Fordin strategia oli esitellä kaksi suorituskykyistä versiota kannattavia kuumien viistoperien -markkinoita varten, käyttäen hyvin tunnettuja XR3i sekä RS2000 tunnuksia. XR3i:ssä oli viritetyt versiot uusista Zetec 1.8 litraisista moottorista, joita käytettiin vakio Escorteissa, mutta 2.0 litrainen Zetec moottori, jota kehitettiin uutta Mondeota varten oli vielä vuoden päässä. Ford teki päätöksen käyttää pitkittäisesti asennettavaksi suunniteltua I4 moottoria sen sijaan että olisi odottanut uuden moottorin tuloa markkinoille. I4 moottoriin asennettiin hyötysuhteeltaan parempi moniventtiilinen sylinterikansi sekä parempi pakosarja, jonka jälkeen se asennettiin poikittain etuvetoautoon. Kriitikot huomauttivat N7A:ksi kutsuttua moottoria sen samankaltaisuudesta Astra GTE:n legendaariseen C20XE moottoriin, jota pidettiin laajalti parhaana kuumien viistoperien moottorina sinä aikana. Kuinka paljon tästä samankaltaisuudesta oli tahallista, on vaikea sanoa, mutta Fordin olisi pitänyt tietää suuresta menestyksestä jota Astra nautti ja luoton määrästä joka sen moottorille oli annettu. Varmasti RS2000 Fordin moottori oli hyvin pidetty, ja pidetään vieläkin eloisana ja persoonallisena nykypäivänä.

Sierran lopettaminen vuonna 1993, sekä hiljattain sammuva RS2000 90 -luvulla, johtivat siihen että I4 moottori asennettiin tavallisempiin sovelluksiin, myöhemmin ilmestyen vuonna 1995 Galaxy tila-autoon Volkswagenin ja Seatin yhteistyön tuloksena. Tähän aikaan, 2.3 litraiseksi porattu 16 venttiilinen versio moottorista oli saatavilla alkuperäisen 2.0 litraisen rinnalla, joka oli vielä saatavilla sekä 8 että 16 venttiilisenä versiona. Tämä 2.3 litrainen moottori asennettiin myös Scopioon sekä Transit -pakettiautoon.

8v moottorin tekniset tiedot

  • Kaksi venttiiliä hydraulisin nostimin per sylinteri
  • Kaksi ketjukäyttöistä nokka-akselia
  • Iskunpituus sekä sylinterihalkaisija 86mm
  • Puristussuhde oli 10.3:1 (Myöhemmissä versioissa 9.8:1)
  • Viisi kampiakselin runkolaakeria

N8A

  • Kaasuttimella
  • Teho: 107 hv (80 kW) @ 5600 rpm.
  • Vääntö: 174 Nm @ 3000 rpm.
  • Punaraja: 6050 rpm

N9A

  • Elektroninen polttoaineen ruiskutus
  • Teho: 123 hv (92 kW) @ 5500 rpm.
  • Vääntö: 174 Nm @ 2500 rpm.
  • Punaraja: 5950 rpm

N9C/N9E/NSE/N9D

  • Elektroninen polttoaineen ruiskutus
  • Katalysaattori
  • Teho: 118 hv (88 kW) @ 5500 rpm
  • Vääntö: 171 Nm @ 2500 rpm.
  • Punaraja: 5950 rpm

16 venttiiliset moottorit

N7A

  • Iskutilavuus: 1998 cc
  • Sylinterihalkaisija: 86.0 mm
  • Iskunpituus: 86.0 mm
  • Puristussuhde: 10.3:1
  • Venttiilikoneisto: Kaksi ketjukäyttöistä nokka-akselia (DOHC). 16 venttiiliä. Hydrauliset nostimet.
  • Polttoaineen syöttö: EEC-IV:llä kontrolloitu monipisteruiskutus
  • Teho: 150 hv @ 6000 rpm
  • Vääntö: 190 Nm @ 4500 rpm

N3A

  • Iskutilavuus: 1998 cc
  • Sylinterihalkaisija: 86.0 mm
  • Iskunpituus: 86.0 mm
  • Puristussuhde: 9.8:1
  • Venttiilikoneisto: Kaksi ketjukäyttöistä nokka-akselia (DOHC). 16 venttiiliä. Hydrauliset nostimet.
  • Polttoaineen syöttö: EEC-V:llä kontrolloitu monipisteruiskutus
  • Teho: 136 hv @ 6300 rpm
  • Vääntö: 175 Nm @ 4200 rpm

Y5A/Y5B

  • Iskutilavuus: 2295 cc
  • Sylinterihalkaisija: 89.6 mm
  • Iskunpituus: 91.0 mm
  • Puristussuhde: 10:1
  • Venttiilikoneisto: Kaksi ketjukäyttöistä nokka-akselia (DOHC). 16 venttiiliä. Hydrauliset nostimet.
  • Polttoaineen syöttö: EEC-V:llä kontrolloitu monipisteruiskutus
  • Teho: 145 hv @ 5600 rpm
  • Vääntö: 202 Nm @ 4500 rpm


katso myös

Lähde

  • Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Ford_I4_DOHC_engine-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.