Ero sivun ”GAZ-24 Volga” versioiden välillä

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
(Dieselmalli)
p (Dieselmalli)
Rivi 54: Rivi 54:
 
Nelisylinterisen 2112 cm³ dieselmoottorin teho on 48 kW /4500 (DIN, 65 hv) ja suurin vääntömomentti 124 Nm /2000. Sylinterin mitat ovat 90 × 83 mm. Vaihteita on neljä.
 
Nelisylinterisen 2112 cm³ dieselmoottorin teho on 48 kW /4500 (DIN, 65 hv) ja suurin vääntömomentti 124 Nm /2000. Sylinterin mitat ovat 90 × 83 mm. Vaihteita on neljä.
  
[[Tekniikan Maailma]] 3/1977 mittasi Volga 24-2 Dieselin (48 kW, 1525 kg) kiihtyvyydeksi 0&ndash;50 km/h 8,3 sekuntia, 0&ndash;80 km/h 20,8 sekuntia, 0&ndash;100 km/h 37,7 sekuntia. Huippunopeus on 129,5 km/h (TM). <ref>Tekniikan Maailma 3/1977</ref>
+
[[Tekniikan Maailma]] 3/1977 mittasi Volga 24-2 Dieselin (48 kW, 1525 kg) kiihtyvyydeksi 0&ndash;50 km/h 8,3 sekuntia, 0&ndash;80 km/h 20,8 sekuntia ja 0&ndash;100 km/h 37,7 sekuntia. Huippunopeus on 129,5 km/h (TM). <ref>Tekniikan Maailma 3/1977</ref>
  
 
== Mitat ==
 
== Mitat ==

Versio 7. joulukuuta 2019 kello 20.46

GAZ-24 Volga
GAZ Volga 24 1969.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa GAZ,
Flag of the Soviet Union.svg.png Neuvostoliitto, Gorky
Valmistusaika 19681992
Luokka suuri auto
Kori 4-ovinen sedan
5-ovinen farmari
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori R4
Iskutilavuus 2445 cm3
Teho 110 hv
Voimanvälitys Takaveto
Kiihtyvyys n. 16 s (0–100 km/h)
Huippunopeus 145 km/h
Kulutus n. 10–12 l/100 km
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka 28 000–45 000 mk (1976
Edeltäjä GAZ-21 Volga
Seuraaja GAZ-3102 Volga
Saman luokan autoja Datsun Cedric
Toyota Crown


GAZ-24 Volga tuli rajoitettuun tuotantoon vuonna 1968, mutta lopullisesti sarjatuotanto alkoi vuonna 1970. GAZ-24 oli tehtaan menestynein automalli vientimarkkinoilla. Farmarimallin (GAZ-24-05) valmistus alkoi vuonna 1972.

1960–80-luvuilla Volgia koottiin myös Belgiassa, aluksi M-21-mallia. M-24:ää valmistettiin paljon myös dieselmoottoreilla varustettuina. Lähes kaikki 1970-luvulla esitellyt uudet GAZ-mallit pohjautuivat M-24:een. Silloin esiteltiin esimerkiksi avoautoversio GAZ-24:stä, josta tuli suhteellisen suosittu malli, vaikka tuotanto oli rajoitettua.

GAZ-24-mallia tehtiin vuoteen 1985 saakka, ja siitä eteenpäin vuoteen 1992 saakka valmistettiin GAZ-24-10-mallia. Tämä malli ei eronnut kovinkaan merkittävästi edeltäjästään. Ulkonäöllisesti auto sai uuden etumaskin mustasta muovista sekä muovilistoin päällystetyn jo tutun etu- ja takapuskurin. Sen sijaan sisätiloja uudistettiin paljon. Auto sai kokonaan uuden kojetaulun ja istuimet.

Mallit

  • GAZ-24-05 Volga - farmari
  • GAZ-24-10 Volga - muovisella etumaskilla varustettu uudempi versio

Tekniikka ja rakenne

GAZ-24:ssä oli periaatteessa sama nelisylinterinen OHV-rivimoottori kuin edeltäjässään GAZ-21:ssä. Moottorin puristussuhde oli vain suurempi (8,2:1) ja teho sen myötä 110 hv/4500 r/min. Suuremman tehonsa ja kevyemmän omapainonsa ansiosta myös suorituskyky oli parempi.

Alusta oli kokenut pieniä muutoksia. Eturenkaiden tuentaa oli muutettu, mutta takana säilyi sama jäykkä tuenta lehtijousin. Jarrutehostin oli tullut vakiovarusteeksi, mutteivät levyjarrut. Perän välityssuhde oli suurempi ja vaihteisto käsitti nyt neljä vaihdetta. Kääntöympyrän halkaisija oli yhä sama 12,6 metriä.

Kansainväliset versiot

GAZ-24 Scaldia-Volga.jpg

GAZ-24 Volgaa vietiin useisiin maihin, Länsi-Eurooppaan, Indonesiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Mallia valmistettiin myös oikeanpuoleisilla ohjauslaitteilla. M24 oli Volga-malleista Euroopan alueella suosituin. Länsi-Euroopan markkinoille suunnattujen mallien, sekä sedan että farmari, kokoonpanosta vastasi belgialainen Scaldia-Volga SA. Belgiassa kokoonpannut mallit oli varustettu Indenorin valmistamilla dieselmoottoreilla. Alkuun 2,1-litraisella, 62 hv DIN (46 kW) versiolla, kunnes vuonna 1980 esiteltiin 2300 D. 2,3-litraisessa XD2-moottorissa oli tehoa 70 hv DIN (51 kW). Näiden versioiden mallitunnus oli M24D ja M24DB (Break,ranskankielinen nimitys farmariautolle), ja varustetasoina perusversion lisäksi oli "Luxe"-versio. Venäläisellä bensiinimoottorilla varustetut vakio-Volgat olivat mallitunnukseltaan M24 ja M24B (Break). Länsi-Euroopan versioissa oli mahdollista valita lisävarusteita kuten metalliväri, vinyylikatto, nahkasisustus ja muita ylellisyysvarusteita. Farmarimalli oli mahdollista tilata puukylkiteippauksella, takalasin pyyhkimellä ja huurteenpoistolaitteella. Lisävarusteet eivät aina olleet tehdasasenteisia vaan usein paikallisen maahantuojan tai edustusverkoston asentamia.

Loppuvuoden 1983 jälkeen Scaldia-Volgia ei enää valmistettu sedan-korisina eikä bensiinimoottorisina. Diesel Break -mallin varustetasoina olivat joko "N" (Normale) tai paremmin varusteltu "GL".

Dieselmalli

Volga 24-2 Diesel maksoi Suomessa vuonna 1977 46 500 markkaa. Indenorin (Peugeotin) dieselmoottori asennettiin Suomessa. Volga 24-2 Diesel jäi Tekniikan Maailman 3/1977 9 dieselauton vertailussa viimeiseksi (9./9).

Sisätilat ovat isot, mutta istuimissa on toivomisen varaa. Istuimissa on muoviverhoilu ja pääntukia ei ole. Etuistuin on kolmen istuttava ja turvavyöt eivät sovi matkustajille kovin hyvin. Takatilat ovat isot, mutta takaistuin on epämukava ja huonosti muotoiltu. Etuistuinten reunat ovat liian pehmeät. Pääntilaa on suhteellisen vähän. Tavaratila on laaja, mutta matala. Lämmityslaitteen säätimet ovat turhan jäykät. Valonvaihdin toimii jalalla. Varustetaso on kohtalainen, mutta niiden toiminta jättää toivomisen varaa.

Kaarteissa auto puskee. Ohjaus on hidas, mutta kevyt. Kuormattuna auto kallistelee. Melutaso on korkea. Jarrut lukkiutuvat turhan herkästi. Alusta toimii tyydyttävästi.

Nelisylinterisen 2112 cm³ dieselmoottorin teho on 48 kW /4500 (DIN, 65 hv) ja suurin vääntömomentti 124 Nm /2000. Sylinterin mitat ovat 90 × 83 mm. Vaihteita on neljä.

Tekniikan Maailma 3/1977 mittasi Volga 24-2 Dieselin (48 kW, 1525 kg) kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 8,3 sekuntia, 0–80 km/h 20,8 sekuntia ja 0–100 km/h 37,7 sekuntia. Huippunopeus on 129,5 km/h (TM). [1]

Mitat

  • Pituus: 4735 mm
  • Leveys: 1800 mm
  • Korkeus: 1490 mm
  • Akseliväli: 2800 mm
  • Raideleveys: Edessä 1470 mm takana 1420 mm
  • Omamassa: 1300–1420 kg
  • Maavara: 180 mm
  • Polttoainesäiliö: 55 l

Lähteet

  1. Tekniikan Maailma 3/1977