Gerhard Berger

Kohteesta AutoWiki
Versio hetkellä 2. maaliskuuta 2021 kello 21.22 – tehnyt Fuller (keskustelu | muokkaukset)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gerhard Berger
Gerhard Berger Yhdysvaltojen GP:ssä 1991 - Phoenix Arizona
Gerhard Berger Yhdysvaltojen GP:ssä 1991 - Phoenix Arizona
Formula 1 -ura
Kansalaisuus Flag of Austria.svg.png Itävalta
Aktiivivuodet 1984 - 1997
Talli(t) ATS Wheels, Arrows, Benetton, Ferrari, McLaren
Kilpailuja 210
Maailmanmestaruuksia 0
Voittoja 10
Palkintosijoja 48
Paalupaikkoja 12
Nopeimpia kierroksia 21
Ensimmäinen kilpailu Itävallan GP 1984
Ensimmäinen voitto Meksikon GP 1986
Viimeinen voitto Saksan GP 1997
Viimeinen kilpailu Euroopan GP 1997

Gerhard Berger (s. 27. elokuuta 1959 Wörgl, Tiroli) on itävaltalainen yrittäjä ja entinen kilpa-ajaja.

Vuosina 1984–1997 hän starttasi 210:ssä Formula 1 -kilpailussa. Hän voitti kymmenen kilpailua, Benettonille, Ferrarille ja McLarenille. Bergerin F1-uran paras sijoitus oli kolmas, jonka hän saavutti vuosina 1988 ja 1994. Ensimmäisellä ja viimeisellä voitollaan Berger saavutti samalla Benetton-joukkueen ensimmäisen ja viimeisen voiton.

Ajo-uransa jälkeen Berger työskenteli vuosina 1998–2003 BMW:n moottoriurheilujohtajana ja vuosina 2006–2008 Formula 1 -tiimi Toro Rosson pääomistajana. Hän on myös logistiikkayrityksen pääomistaja. Vuodesta 2017 lähtien hän on toiminut DTM:n kattojärjestön ITR:n ensimmäisenä puheenjohtajana.[1]

Kuljettajan ura

Alkutaival moottoriurheilussa

Gerhard Bergerin isä Johann Berger oli huolintaliikkeen omistaja ja tämä loi lapsena perustan Gerhardin kiinnostukselle moottoreihin ja autoihin. Valmistuttuaan koulusta Berger alkoi käydä kauppakoulua. Sen hän kuitenkin lopetti kesken ja aloitti oppisopimuskoulutuksen moottoriajoneuvojen mekaanikkona vanhempiensa yrityksessä. Tuolloin Bergerillä oli jo halu tulla ammattimaiseksi kuljettajaksi. Ammatillinen koulutus valmistui kuitenkin ensin.

Vuonna 1978 Berger ajoi ensimmäisen autokilpailunsa Österreichringillä ryhmä 5:n] Ford Escortilla ja voitti luokkansa. Tätä seurasi osallistuminen kansainväliseen Alfasud Cupiin. Itävaltalaisen kilpa-autoilijan ja entisen F1-kuljettajan Karl Wendlingerin kautta, joka myös ajoi tässä kilpaluokassa, hän otti yhteyttä saksalaiseen joukkueen omistajaan Josef Kaufmanniin, joka antoi hänelle mahdollisuuden kilpailla Saksan Formula 3 -mestaruussarjassa.

Vuotta myöhemmin Berger siirtyi Euroopan Formula 3 -mestaruussarjan kilpailuihin entisen kilpa-ajaja Helmut Markon avulla. Siellä hän ajoi eri joukkueille vuoteen 1984 asti. Silloinen BMW Motorsport -pomo Dieter Stappert antoi Bergerille mahdollisuuden osallistua myös European Touring Car Championship -sarjaan. Siellä hän ajoi BMW 635 CSi -mallia Schnitzer-joukkueelle vuoteen 1986 asti ja voitti Spa-Francorchamps'n 24 tunnin kilpailun Roberto Ravaglian ja Marc Surerin kanssa.[2]

ATS, Arrows, Benetton (1984–1986)

Gerhard Berger, Benetton, Detroitin Grand Prix 1986

19. elokuuta 1984 Gerhard Berger ajoi ensimmäisen Formula 1 -kilpailunsa ATS:n kuljettajana Itävallassa. Kun kilpailua oli enää kolme kierrosta jäljellä, hän joutui keskeyttämään vaihdelaatikon vian vuoksi. Ajetun matkan ansiosta hän sijoittui kahdennelletoista ja samalla viimeiselle sijalle.[3] Toisessa Grand Prix -kilpailussaan, Italiassa, Berger sijoittui kuudenneksi mutta jäi pisteittä, koska hän ajoi tallinsa toisella autolla, jota ei ollut ilmoitettu MM-sarjaan. Kahdessa jäljellä olleessa maailmanmestaruuskilpailussa Berger ei saanut pisteitä ATS-joukkueen kanssa.

Välittömästi kauden päättymisen jälkeen Berger joutui auto-onnettomuuteen, jossa hän loukkaantui vakavasti. Muiden vammojen ohella häneltä oli murtunut kaksi kaulanikamaa ja niiden kuntoon saaminen vaati joko pitkän toipilasajan tai nopeamman, mutta riskialttiin leikkaushoidon. Berger valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon. Operaatio onnistui ja Berger toipui ajoissa uuden kauden alkaessa.[4] Moottoritoimittaja BMW:n myötävaikutuksella Berger sai vuodelle 1985 sopimuksen Arrowsin kanssa. Kuudentoista kisalähdön saldona Berger sai kasaan kolme pistettä.[5]

Vuonna 1986 hän liittyi Benetton-joukkueeseen, joka teki kisadebyyttinsä tällä kaudella. Tässäkin BMW:llä oli taustavaikuttajan rooli sopimuksen aikaansaamisessa. Berger vakiinnutti itsensä tämän kauden aikana kärkikuljettajien joukkoon ja otti Meksikon Grand Prix'ssa ensimmäisen voittonsa Formula 1:ssä.[6] Enzo Ferrari palkkasi Bergerin kaudelle 1987.

Ferrari (1987–1989)

Gerhard Berger, Ferrari, Belgian Grand Prix 1989

Bergerin kausi 1987 Ferrarilla oli kaksijakoinen, se sisälsi yhdeksän keskeytettyä kisaa, neljä neljättä sijaa, yhden toisen sijan ja voitot kauden kahdessa viimeisessä kilpailussa. Näistä ensimmäinen, Japanin Grand Prix, oli kauden ensimmäinen voitto Ferrarille. Kauden kokonaispisteissä Berger oli viides.

Kaudella 1988 Berger ajoi parhaimmillaan kaksi kertaa kolmannelle sijalle, kaksi kertaa toiseksi ja kerran voittoon. Lopputuloksena mestaruussarjan kolmas sija.

Kaudella 1989 Ferrari kynsi todella syvällä. Berger joutui keskeyttämään teknisten vikojen takia yhdessätoista kilpailussa kuudestatoista. Lisäksi Berger kärsi vakavasta onnettomuudesta Imolassa ajetussa San Marino Grand Prix'ssa, jossa hän ajoi Tamburello-kaarteessa olevaan betoniseinään, hänen autonsa etusiivekkeiden rikkouduttua. Hänen autonsa syttyi tuleen ja Berger itse sai palovammoja, joiden vuoksi hänen oli jätettävä seuraava osakilpailu väliin.[7]

Bergerin kauden paras sijoitus oli voitto Portugalin Grand Prix'ssa.

Kausi Talli Sijoitus Osakilpailut Pisteet Voitot Palkintopallisijat Paalupaikat Nopeimmat kierrokset
1984 ATS Wheels 22. (jaettu 21.) 4 0 0 0 0 0
1985 Arrows 20. (jaettu 17.) 16 3 0 0 0 0
1986 Benetton 7. 16 17 1 2 0 2
1987 Ferrari 5. 16 36 2 3 3 3
1988 Ferrari 3. 16 41 1 5 1 3
1989 Ferrari 7. 15 21 1 3 0 1
1990 McLaren 4. (jaettu 3.) 16 43 0 7 2 3
1991 McLaren 4. 16 43 1 6 2 2
1992 McLaren 4. 16 49 2 5 0 2
1993 Ferrari 8. 16 12 0 1 0 0
1994 Ferrari 3. 16 41 1 6 2 0
1995 Ferrari 6. 17 31 0 6 1 2
1996 Benetton 6. 16 21 0 2 0 1
1997 Benetton 6. 14 27 1 2 1 2
Yhteensä (14 kautta) 210 385 10 48 12 21
  1. Neue Ära in der DTM: Gerhard Berger ist am Ruder! – Motorsport-Total.com, 21. maaliskuu 2017. Viitattu: 25. helmikuu 2021.
  2. Complete Archive of Gerhard Berger – Racing Sports Cars, Viitattu: 25. helmikuu 2021.
  3. Denis Jenkinson: 1984 Austrian Grand Prix race report – Motor Sport Magazine, 7. heinäkuu 2014. Viitattu: 27. helmikuu 2021.
  4. Juha Kärkkäinen: Katkelmia teoksesta "Formula 1 -tähdet" – Viitattu: 27. helmikuu 2021.
  5. 1985 Driver Standings: Gerhard Berger – F1, Viitattu: 27. helmikuu 2021.
  6. Meksikon GP 1986 – F1-ruutu, Viitattu: 27. helmikuu 2021.
  7. Giorgio Piola, Matt Somerfield: The lessons F1 learned from Berger's fiery Imola crash – Motorsport.com, 23. huhtikuu 2020. Viitattu: 2. maaliskuu 2021.