Gerhard Berger

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gerhard Berger
Gerhard Berger Yhdysvaltojen GP:ssä 1991 - Phoenix Arizona
Gerhard Berger Yhdysvaltojen GP:ssä 1991 - Phoenix Arizona
Formula 1 -ura
Kansalaisuus Flag of Austria.svg.png Itävalta
Aktiivivuodet 1984 - 1997
Talli(t) ATS Wheels, Arrows, Benetton, Ferrari, McLaren
Kilpailuja 210
Maailmanmestaruuksia 0
Voittoja 10
Palkintosijoja 48
Paalupaikkoja 12
Nopeimpia kierroksia 21
Ensimmäinen kilpailu Itävallan GP 1984
Ensimmäinen voitto Meksikon GP 1986
Viimeinen voitto Saksan GP 1997
Viimeinen kilpailu Euroopan GP 1997

Gerhard Berger (s. 27. elokuuta 1959 Wörgl, Tiroli) on itävaltalainen yrittäjä ja entinen kilpa-ajaja.

Vuosina 1984–1997 hän starttasi 210:ssä Formula 1 -kilpailussa. Hän voitti kymmenen kilpailua, Benettonille, Ferrarille ja McLarenille. Bergerin F1-uran paras sijoitus oli kolmas, jonka hän saavutti vuosina 1988 ja 1994. Ensimmäisellä ja viimeisellä voitollaan Berger saavutti samalla Benetton-joukkueen ensimmäisen ja viimeisen voiton.

Ajo-uransa jälkeen Berger työskenteli vuosina 1998–2003 BMW:n moottoriurheilujohtajana ja vuosina 2006–2008 Formula 1 -tiimi Toro Rosson pääomistajana. Hän on myös logistiikkayrityksen pääomistaja. Vuodesta 2017 lähtien hän on toiminut DTM:n kattojärjestön ITR:n ensimmäisenä puheenjohtajana.[1]

Kuljettajan ura

Alkutaival moottoriurheilussa

Gerhard Bergerin isä Johann Berger oli huolintaliikkeen omistaja ja tämä loi lapsena perustan Gerhardin kiinnostukselle moottoreihin ja autoihin. Valmistuttuaan koulusta Berger alkoi käydä kauppakoulua. Sen hän kuitenkin lopetti kesken ja aloitti oppisopimuskoulutuksen moottoriajoneuvojen mekaanikkona vanhempiensa yrityksessä. Tuolloin Bergerillä oli jo halu tulla ammattimaiseksi kuljettajaksi. Ammatillinen koulutus valmistui kuitenkin ensin.

Vuonna 1978 Berger ajoi ensimmäisen autokilpailunsa Österreichringillä ryhmä 5:n] Ford Escortilla ja voitti luokkansa. Tätä seurasi osallistuminen kansainväliseen Alfasud Cupiin. Itävaltalaisen kilpa-autoilijan ja entisen F1-kuljettajan Karl Wendlingerin kautta, joka myös ajoi tässä kilpaluokassa, hän otti yhteyttä saksalaiseen joukkueen omistajaan Josef Kaufmanniin, joka antoi hänelle mahdollisuuden kilpailla Saksan Formula 3 -mestaruussarjassa.

Vuotta myöhemmin Berger siirtyi Euroopan Formula 3 -mestaruussarjan kilpailuihin entisen kilpa-ajaja Helmut Markon avulla. Siellä hän ajoi eri joukkueille vuoteen 1984 asti. Silloinen BMW Motorsport -pomo Dieter Stappert antoi Bergerille mahdollisuuden osallistua myös European Touring Car Championship -sarjaan. Siellä hän ajoi BMW 635 CSi -mallia Schnitzer-joukkueelle vuoteen 1986 asti ja voitti Spa-Francorchamps'n 24 tunnin kilpailun Roberto Ravaglian ja Marc Surerin kanssa.[2]

ATS, Arrows, Benetton (1984–1986)

Gerhard Berger, Benetton, Detroitin Grand Prix 1986

19. elokuuta 1984 Gerhard Berger ajoi ensimmäisen Formula 1 -kilpailunsa ATS:n kuljettajana Itävallassa. Kun kilpailua oli enää kolme kierrosta jäljellä, hän joutui keskeyttämään vaihdelaatikon vian vuoksi. Ajetun matkan ansiosta hän sijoittui kahdennelletoista ja samalla viimeiselle sijalle.[3] Toisessa Grand Prix -kilpailussaan, Italiassa, Berger sijoittui kuudenneksi mutta jäi pisteittä, koska hän ajoi tallinsa toisella autolla, jota ei ollut ilmoitettu MM-sarjaan. Kahdessa jäljellä olleessa maailmanmestaruuskilpailussa Berger ei saanut pisteitä ATS-joukkueen kanssa.

Välittömästi kauden päättymisen jälkeen Berger joutui auto-onnettomuuteen, jossa hän loukkaantui vakavasti. Muiden vammojen ohella häneltä oli murtunut kaksi kaulanikamaa ja niiden kuntoon saaminen vaati joko pitkän toipilasajan tai nopeamman, mutta riskialttiin leikkaushoidon. Berger valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon. Operaatio onnistui ja Berger toipui ajoissa uuden kauden alkaessa.[4] Moottoritoimittaja BMW:n myötävaikutuksella Berger sai vuodelle 1985 sopimuksen Arrowsin kanssa. Kuudentoista kisalähdön saldona Berger sai kasaan kolme pistettä.[5]

Vuonna 1986 hän liittyi Benetton-joukkueeseen, joka teki kisadebyyttinsä tällä kaudella. Tässäkin BMW:llä oli taustavaikuttajan rooli sopimuksen aikaansaamisessa. Berger vakiinnutti itsensä tämän kauden aikana kärkikuljettajien joukkoon ja otti Meksikon Grand Prix'ssa ensimmäisen voittonsa Formula 1:ssä.[6] Enzo Ferrari palkkasi Bergerin kaudelle 1987.

Ferrari (1987–1989)

Gerhard Berger, Ferrari, Belgian Grand Prix 1989

Bergerin kausi 1987 Ferrarilla oli kaksijakoinen, se sisälsi yhdeksän keskeytettyä kisaa, neljä neljättä sijaa, yhden toisen sijan ja voitot kauden kahdessa viimeisessä kilpailussa. Näistä ensimmäinen, Japanin Grand Prix, oli kauden ensimmäinen voitto Ferrarille. Kauden kokonaispisteissä Berger oli viides.

Kaudella 1988 Berger ajoi parhaimmillaan kaksi kertaa kolmannelle sijalle, kaksi kertaa toiseksi ja kerran voittoon. Lopputuloksena mestaruussarjan kolmas sija.

Kaudella 1989 Ferrari kynsi todella syvällä. Berger joutui keskeyttämään teknisten vikojen takia yhdessätoista kilpailussa kuudestatoista. Lisäksi Berger kärsi vakavasta onnettomuudesta Imolassa ajetussa San Marino Grand Prix'ssa, jossa hän ajoi Tamburello-kaarteessa olevaan betoniseinään, hänen autonsa etusiivekkeiden rikkouduttua. Hänen autonsa syttyi tuleen ja Berger itse sai palovammoja, joiden vuoksi hänen oli jätettävä seuraava osakilpailu väliin.[7]

Bergerin kauden paras sijoitus oli voitto Portugalin Grand Prix'ssa.

McLaren (1990–1992)

Berger siirtyi McLarenille kaudelle 1990 ja Alain Prost tuli sieltä hänen tilalleen Ferrarille. Muuton myötä Bergeristä tuli Ayrton Sennan joukkuetoveri.

Bergerin ensimmäinen kisa McLarenilla oli Phoenixin katuradalla ajettu Yhdysvaltain Grand Prix, jossa hän lähti paalulta. Senna kuitenkin voitti kilpailun, samoin kuin maailmanmestaruuden vuonna 1990. Berger ajoi ensimmäiseen voittoonsa McLarenilla vasta kauden 1991 toiseksi viimeisessä kilpailussa Japanissa. Tuolloin kisan kärjessä ajanut ja maailmanmestaruuden itselleen varmistanut Senna päästi hänet ohitseen.[4]

Vuonna 1992 Berger astui pois Sennan varjosta - aikana, jolloin McLaren menetti valta-asemansa Williamsille. Hän voitti kilpailut Kanadassa ja Australiassa ja päätti kauden viidennellä sijalla kuljettajien mestaruuskilpailuissa, vain yhden pisteen Sennaa jäljessä. Berger päätti käyttää tuottoisaa mahdollisuutta palata Ferrarille - ei vähiten siksi, että McLarenin moottorikumppani Honda vetäytyi Formula 1:stä vuoden 1992 lopussa.

Ferrari (1993–1995)

Ferrari palkkasi Bergerin kaudelle 1993 ensisijaisesti ajoneuvon kehittämiseen. Vuosina 1991 ja 1992 talli ei ollut saavuttanut yhtään voittoa, ei silti ainoastaan teknisten ongelmien, vaan myös monien epäonnistumisten takia. Jean Alesi, joka oli ollut kuljettajana Ferrarilla vuodesta 1991, oli erittäin lahjakas kilpa-ajaja, mutta ei auttanut joukkuetta teknisen kehityksen työssä.

Kausi 1993 oli Ferrarille pettymys. Erityisesti aktiivinen alusta aiheutti ongelmia, mikä toisinaan johti jopa onnettomuuksiin. Lisäksi Ferrarit eivät pysyneet johtavien joukkueiden tasolla kestävyyden tai kilpailukyvyn suhteen. Berger oli ensimmäisen kerran palkintokorokkeella vasta elokuussa, Unkarissa, jossa hän sijoittui kolmanneksi. Kauden puolivälissä Jean Todt, joka oli aiemmin menestynyt rallin maailmassa, nimitettiin uudeksi tallipäälliköksi järjestämään Ferrari-joukkue uudelleen.

Vuonna 1994 Berger otti Ferrarille ensimmäisen voiton lähes neljään vuoteen. Hän ajoi Saksassa voittoon lähes 55 sekunnin erolla toiseksi tulleeseen Olivier Panisiin. Kauden kokonaispisteissä Berger oli kolmas.

Kausi 1995 alkoi lupaavasti, mutta Ferrarista ei ollut mitään vastusta Renault-moottorilla varustetuille Williamsille ja Benettonille. Jean Alesi juhli ensimmäistä voittoaan Kanadassa. Kilpailu oli kauden ainoa, jota ei voittanut Renault-moottoria käyttänyt talli. San Marinon Grand Prix'ssa Bergerillä oli mahdollisuus voittoon, mutta epäonnistunut varikkopysähdys tiputti hänet kolmanneksi. Loppupisteissä Berger sijoittui kuudenneksi. Kauden aikana Ferrari oli ilmoittanut maailmanmestari Michael Schumacherin kiinnityksestä kaudelle 1996. Berger jätti tallin kauden lopussa.

Benetton (1996–1997)

Kaudelle 1996 Berger siirtyi yhdessä Alesin kanssa Benettonille, joka oli hallitseva valmistajien maailmanmestari. Samalla Berger lupasi itselleen viimeisen mahdollisuuden voittaa kuljettajien maailmanmestaruus. Ensimmäisen testin aikana hän joutui kuitenkin sellaisiin vaikeuksiin Schumacherin virittämän auton kanssa, että hänestä tuntui selittämättömältä, kuinka se voisi voittaa maailmanmestaruuden. Alesilla ei mennyt paremmin - ranskalainen ei myöskään kyennyt selviytymään Benettonin hermostuneesta ajokäyttäytymisestä. Haastattelussa Berger jopa kuvasi ajoneuvoaan "ajokelvottomaksi", myöhemmin hän kertoi kunnioittavansa Schumacherin ajoneuvon hallintaa. Tämä johtui siitä että Berger löysi tiensä moottoriurheilun pariin melko myöhään, eikä Schumacherin tavoin ollut ollut jo lapsena mukana kartingissa. Tämän seurauksena hän pärjäsi paremmin sellaisten ajoneuvojen kanssa, jotka oli viritetty neutraaliksi aliohjautuvuuteen, kun taas Schumacher piti parempana autoa jossa oli hieman yliohjautuvuutta.

Kausi 1996 oli valtava pettymys Bergerille ja Benettonille. Edeltäneen vuoden 11 voiton jälkeen joukkue ei voittanut yhtään kilpailua. Saksan Grand Prix'ssa kilpailua johtaneen Bergerin Benettonin moottori rikkoontui vain kolme kierrosta ennen maalia.

Kaudelle 1997 Berger sai alleen uuden Benetton B197-kilpa-auton ja aloitti kuljettajien maailmanmestaruustittelin tavoittelun. Hän aloitti kauden hyvin ja taisteli Brasilian Grand Prix'n voitosta ​​Jacques Villeneuven kanssa. Sen jälkeen Benettonin suorituskyky heikkeni kuitenkin tasaisesti ja Bergeria heikensi kivulias poskiontelotulehdus, jonka vuoksi hänen täytyi lopulta olla sivussa kolmen kilpailun ajan. Sairaspoissaolon aikana Bergerin paikalla ajoi Benettonin testikuljettaja Alexander Wurz, joka ajoi Britannian Grand Prix'ssa kolmanneksi. Formula 1 -piireissä spekuloitiin, että Benettonin joukkueen pomo Flavio Briatore luopui Bergerin paluusta, jotta lupaava Wurz voisi jatkaa ajoaan. Benetton kielsi huhut, mutta Berger oli huomattavan paineen alla ennen paluutaan.

Ennen Saksan Grand Prix'ta Bergerin isä kuoli lento-onnettomuudessa. Kilpailussa Berger lähti paalulta, ajoi nopeimman kierroksen ja voitti kilpailun. Hänen voittoansa kunnioitettiin kaikilta tahoilta - Berger itse kiitti julkisesti tuesta, jonka sai "ylhäältä".

Pian tämän jälkeen hän ilmoitti jäävänsä eläkkeelle kauden lopussa. Berger päätti kilpauransa vuonna 1997, Euroopan Grand Prix'n jälkeen. Hän tuli uransa viimeisessä kilpailussa maaliin neljäntenä ja oli kauden kokonaispisteissä viides.

Ayrton Senna

Gerhard Berger tapasi Ayrton Sennan ensimmäisen kerran vuonna 1981. Vuodesta 1985 ystävyys syveni. Berger ja Senna tapasivat säännöllisesti kilpailuviikonloppuisin myös yksityisesti. Berger oli yksi harvoista Sennan kilpa-ajokollegoista, jonka kanssa brasilialaisella oli todellinen ystävyys. Ayrton Sennan traaginen kuolema vuonna 1994 San Marinon Grand Prix'ssa sai Bergerin miettimään pitkään kilpailemisen lopettamista. Lopulta hän jatkoi uraansa Formula 1 -kuljettajana.

Ura F1:n jälkeen

Vuodesta 1996 lähtien Berger on ollut Berger Beteiligungsgesellschaft m.b.H.:n ainoa omistaja. Tämä on sijoitusyhtiö, joka omistaa hänen isänsä Johann Bergerin vuonna 1962 perustaman Berger Transport GmbH:n.

Lopetettuaan ajamisen Formula 1 -kuljettajana vuonna 1997, Berger palkattiin BMW:n moottoriurheilujohtajaksi vuonna 1998. Yhdessä insinööri Mario Theissenin kanssa hän valmisteli BMW:n paluun Formula 1:een Williamsin moottoritoimittajana. Tämä sopimus päättyi vuonna 2003.

Vuonna 2006 Berger osti yli 50 prosenttia Scuderia Toro Rosso Formula 1 -tiimistä. Vastineeksi liikemies Dietrich Mateschitz (energiajuomia valmistavan Red Bull GmbH:n toinen pääomistaja) sai 50 prosentin osuuden Bergerin logistiikkayrityksestä Berger Logistik GmbH. Marraskuussa 2008 Berger palautti osuutensa Toro Rosso -tiimistä Mateschitzille. Hän ei nähnyt tiimillä olleen mahdollisuutta kehittää omaa autoa tulevalle kaudelle ja uusien sääntöjen mukaan asiakasautoja ei enää otettu Formula 1:n maailmanmestaruuskilpailuihin.

Yhteenveto kilpaurasta

Kausi Sarja Talli Kilpailuja Voittoja Paalupaikat Nopein kierros Muut palkinto-
sijat
Pisteet Sijoitus
1982 Saksan Formula 3 -sarja Josef Kaufmann Racing 10 0 0 0 2 83 3.
FIA Euroopan Formula 3 -sarja 3 0 0 0 0 0 NC
1983 FIA Euroopan Formula 3 -sarja MC Motorsport 11 0 0 1 3 18 7.
1984 FIA Euroopan Formula 3 -sarja Trivellato Racing 11 2 1 1 7 49 3.
Formula 1 ATS Wheels 4 0 0 0 0 0 NC
1985 Formula 1 Barclays Arrows BMW 16 0 0 0 0 3 20.
Deutsche Tourenwagen Meisterschaft Schnitzer Motorsport 1 0 0 0 0 11 30.
European Touring Car Championship 1 1 0 0 1 29 NC
World Sportscar Championship Brun Motorsport 1 0 0 0 0 6 56.
1986 Formula 1 Benetton Formula Ltd 16 1 0 2 2 17 7.
European Touring Car Championship Schnitzer Motorsport 2 2 0 0 2 58 NC
1987 Formula 1 Scuderia Ferrari 16 2 3 3 3 36 5.
1988 Formula 1 Scuderia Ferrari 16 1 1 3 5 41 3.
1989 Formula 1 Scuderia Ferrari 15 1 0 1 3 21 7.
1990 Formula 1 Honda Marlboro McLaren 16 0 2 3 7 43 4.
1991 Formula 1 Honda Marlboro McLaren 16 1 2 2 6 43 4.
1992 Formula 1 Honda Marlboro McLaren 16 2 0 2 5 49 5.
1993 Formula 1 Scuderia Ferrari 16 0 0 0 1 12 8.
1994 Formula 1 Scuderia Ferrari 16 1 2 0 6 41 3.
1995 Formula 1 Scuderia Ferrari 17 0 1 2 6 31 6.
1996 Formula 1 Mild Seven Benetton Renault 16 0 0 1 2 21 6.
1997 Formula 1 Mild Seven Benetton Renault 14 1 1 2 2 27 5.

F1-ura taulukkona

(värikoodiavain) (Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta.)

Vuosi Talli Runko Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 Sijoitus Pisteet
1984 Team ATS ATS D7 BMW M12/13 1.5 R4t BRA RSA BEL SMR FRA MON CAN DET DAL GBR GER AUT
12
NED ITA
6*
EUR
Ret
POR
13
NC 0
1985 Barclays Arrows BMW Arrows A8 BMW M12/13 1.5 R4t BRA
Ret
POR
Ret
SMR
Ret
MON
Ret
CAN
13
DET
11
FRA
Ret
GBR
8
GER
7
AUT
Ret
NED
9
ITA
Ret
BEL
7
EUR
10
RSA
5
AUS
6
20. 3
1986 Benetton Formula Ltd Benetton B186 BMW M12/13 1.5 R4t BRA
6
ESP
6
SMR
3
MON
Ret
BEL
10
CAN
Ret
DET
Ret
FRA
Ret
GBR
Ret
GER
10
HUN
Ret
AUT
7
ITA
5
POR
Ret
MEX
1
AUS
Ret
7. 17
1987 Scuderia Ferrari SpA SEFAC Ferrari F1/87 Ferrari 033D 1.5 V6t BRA
4
SMR
Ret
BEL
Ret
MON
4
DET
4
FRA
Ret
GBR
Ret
GER
Ret
HUN
Ret
AUT
Ret
ITA
4
POR
2
ESP
Ret
MEX
Ret
JPN
1
AUS
1
5. 36
1988 Scuderia Ferrari SpA SEFAC Ferrari F1/87/88C Ferrari 033E 1.5 V6t BRA
2
SMR
5
MON
2
MEX
3
CAN
Ret
DET
Ret
FRA
4
GBR
9
GER
3
HUN
4
BEL
Ret
ITA
1
POR
Ret
ESP
6
JPN
4
AUS
Ret
3. 41
1989 Scuderia Ferrari SpA SEFAC Ferrari 640 Ferrari 035/5 3.5 V12 BRA
Ret
SMR
Ret
MON MEX
Ret
USA
Ret
CAN
Ret
FRA
Ret
GBR
Ret
GER
Ret
HUN
Ret
BEL
Ret
ITA
2
POR
1
ESP
2
JPN
Ret
AUS
Ret
7. 21
1990 Honda Marlboro McLaren McLaren MP4/5B Honda RA109E 3.5 V10 USA
Ret
BRA
2
SMR
2
MON
3
CAN
4
MEX
3
FRA
5
GBR
14
GER
3
HUN
16
BEL
3
ITA
3
POR
4
ESP
Ret
JPN
Ret
AUS
4
4. 43
1991 Honda Marlboro McLaren McLaren MP4/6 Honda RA121E 3.5 V12 USA
Ret
BRA
3
SMR
2
MON
Ret
CAN
Ret
MEX
Ret
FRA
Ret
GBR
2
GER
4
HUN
4
BEL
2
ITA
4
POR
Ret
ESP
Ret
JPN
1
AUS
3
4. 43
1992 Honda Marlboro McLaren McLaren MP4/6B Honda RA122E 3.5 V12 RSA
5
MEX
4
5. 49
McLaren MP4/7A Honda RA122E/B 3.5 V12 BRA
Ret
ESP
4
SMR
Ret
MON
Ret
CAN
1
FRA
Ret
GBR
5
GER
Ret
HUN
3
BEL
Ret
ITA
4
POR
2
JPN
2
AUS
1
1993 Scuderia Ferrari Ferrari F93A Ferrari 041 3.5 V12 RSA
6
BRA
Ret
EUR
Ret
SMR
Ret
ESP
6
MON
14
CAN
4
FRA
14
GBR
Ret
GER
6
HUN
3
BEL
10
ITA
Ret
POR
Ret
JPN
Ret
AUS
5
8. 12
1994 Scuderia Ferrari Ferrari 412T1 Ferrari 041 3.5 V12 BRA
Ret
PAC
2
SMR
Ret
MON
3
ESP
Ret
CAN
4
3. 41
Ferrari 412T1B FRA
3
GBR
Ret
Ferrari 043 3.5 V12 GER
1
HUN
12
BEL
Ret
ITA
2
POR
Ret
EUR
5
JPN
Ret
AUS
2
1995 Scuderia Ferrari Ferrari 412T2 Ferrari 044/1 3.0 V12 BRA
3
ARG
6
SMR
3
ESP
3
MON
3
CAN
11
FRA
12
GBR
Ret
GER
3
HUN
3
BEL
Ret
ITA
Ret
POR
4
EUR
Ret
PAC
4
JPN
Ret
AUS
Ret
6. 31
1996 Mild Seven Benetton Renault Benetton B196 Renault RS8 3.0 V10 AUS
4
BRA
Ret
ARG
Ret
EUR
9
SMR
3
MON
Ret
ESP
Ret
CAN
Ret
FRA
4
GBR
2
GER
13
HUN
Ret
BEL
6
ITA
Ret
POR
6
JPN
4
6. 21
1997 Mild Seven Benetton Renault Benetton B197 Renault RS9 3.0 V10 AUS
4
BRA
2
ARG
6
SMR
Ret
MON
9
ESP
10
CAN FRA GBR GER
1
HUN
8
BEL
6
ITA
7
AUT
10
LUX
4
JPN
8
EUR
4
5. 27
  • * = Berger ajoi joukkueen vara-autolla, jota ei kuitenkaan oltu ilmoitettu kilpailuun ja näin ollen sille ei voitu antaa pisteitä.

Lähteet

  1. Neue Ära in der DTM: Gerhard Berger ist am Ruder! – Motorsport-Total.com, 21. maaliskuu 2017. Viitattu: 25. helmikuu 2021.
  2. Complete Archive of Gerhard Berger – Racing Sports Cars, Viitattu: 25. helmikuu 2021.
  3. Denis Jenkinson: 1984 Austrian Grand Prix race report – Motor Sport Magazine, 7. heinäkuu 2014. Viitattu: 27. helmikuu 2021.
  4. 4,0 4,1 Juha Kärkkäinen: Katkelmia teoksesta "Formula 1 -tähdet" – Viitattu: 27. helmikuu 2021.
  5. 1985 Driver Standings: Gerhard Berger – F1, Viitattu: 27. helmikuu 2021.
  6. Meksikon GP 1986 – F1-ruutu, Viitattu: 27. helmikuu 2021.
  7. Giorgio Piola, Matt Somerfield: The lessons F1 learned from Berger's fiery Imola crash – Motorsport.com, 23. huhtikuu 2020. Viitattu: 2. maaliskuu 2021.