Lancia Beta

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lancia Beta
Lancia Beta Berlina phase 2.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa Lancia,
(Fiat S.p.A.)
Flag of Italy.svg.png Italia, Torino
Flag of Spain.svg.png Espanja, Pamplona
Valmistusaika 19721984
Luokka Keskiluokka
Kori 4-ovinen fastback sedan
4-ov porrasperä sedan
2-ovinen coupé
2-ovinen targa
3-ovinen shooting brake
Keskimoottorinen coupé
Suunnittelija Sergio Sartorelli [1]
(Centro Stile Fiat)
Pohjalevy
Moottori R4
Iskutilavuus 1300 – 2000 cm3
Teho 60–99 kW
Voimanvälitys Etuveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Kulutus
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka 39.155 € Beta 1800 Berlina (1974, v. 2014 kerroin)
Edeltäjä Lancia Fulvia
Seuraaja Lancia Prisma
Saman luokan autoja Audi 80
Chrysler 180
Datsun 200L
Dodge Dart
Ford Taunus
Opel Commodore B
Saab 99
Toyota Corona Mk II/ Crown
Vauxhall Victor FE
VW K70

Lancia Beta (Tipo 828) on vuodesta 1972 vuoteen 1984 valmistettu keskiluokan autojen mallisarja. Beta oli Lancian ensimmäinen uusi malli sen jälkeen, kun Fiat oli ostanut yhtiön omistukseensa vuonna 1969.

Beta 828-sarjaan kuului useita korimalleja: 4-ovinen fastback sedan (Beta berlina), 4-ovinen porrasperä (Beta Trevi), 2-ovinen coupé (Beta Coupé), 2-ovinen targa (Beta Spider), 3-ovinen shooting brake (Beta HPE) sekä sarjan lähisukulainen, keskimoottorinen urheiluauto Lancia Beta Montecarlo (tipo 137).

Historia

Lancia oli toimintansa aikana luonut itselleen maineen korkeatasoisten, suorituskykyisten ja tekniikaltaan kehittyneiden autojen valmistajana. 1960-luvulla yhtiön mallit Fulvia, Flavia ja Flaminia edustivat kaikkia edellämainittuja ominaisuuksia, mikä tarkoitti myös sitä, että ne olivat hintavia ja niiden valmistusmäärät olivat suhteellisen pienet. Tämä yhtälö ajoi Lancian talouden nurin ja yhtiön pelastajaksi tuli jättimäinen Fiat-konserni vuonna 1969.

Fiatin autotuotanto perustui suuruuden ekonomiaan ja yhtiön linjoilta rullasi pelkästään Italiassa satoja tuhansia autoja siinä, missä Lancian tuotanto laskettiin kymmenissä tuhansissa. Vaikka Fiatin omaankin mallistoon kuului keskiluokan autoja, Lancia sai luvan jatkaa niiden valmistamista, mutta sen tuli tapahtua kustannustehokkaasti. Käytännössä tämä tarkoitti Lancian suunnittelun osittaista siirtymistä Fiatille ja teknisellä puolella siirtymistä Fiatin vakio-osien käyttöön.

Vuonna 1972 markkinoille tullut Lancia Beta on merkin ensimmäinen malli, joka on suunniteltu Fiatin omistuksessa. Beta-sarjan autoissa oli pyrkimys pitää yllä Lancian aiempaa mainetta teknisesti edistyksellisten ja suorituskykyisten autojen valmistajana. Beta-sarjan autoissa oli DOHC-moottori, 5-portainen vaihteisto, neljän pyörän erillisuenta ja neljän pyörän levyjarrut, kaikki asioita jotka eivät olleet autoilun arkipäivää 1970-luvulla. Mielikuva merkin korkeasta laadusta kärsi autoissa käytetyn teräspellin huonon laadun ja heikon ruosteenestokäsittelyn takia kuitenkin tuntuvan kolauksen. Lancia sai maineen nopeasti käyttökelvottomaan kuntoon rapistuvana autona ja vaikka asioihin puututtiinkin, vahinko vientimarkkinoilla oli jo ehtinyt tapahtua.[2]

Mallit

Berlina

Beta 828 -sarjan ensimmäinen malli oli berlina, joka esiteltiin yleisölle vuonna 1972. Kokoluokassaan Beta sijoittui pienemmän Fulvian ja suuremman Flavian väliin. Betan muotoilussa oli hylätty perinteinen 3-osastoinen porrasperätyyli, sen sijaan mallin kori oli uudenlainen 2-osastoinen fastback. Samantyyppinen kori oli vuonna 1970 markkinoille tulleessa Citroën GS:ssä. Muotoilustaan huolimatta Betassa ei ole isoa takaluukkua eikä myöskään matkustamon ja tavaratilan välistä yhteyttä.

Beta Berlina oli eräs ensimmäisistä henkilöautoista, jossa myös takapyörillä oli MacPherson-tyyppiset joustintuet.

Lancia Betan suunnittelussa oli paneuduttu myös käyttö- ja ajoturvallisuuteen. Ohjaamon ja matkustamon kaikki pinnat olivat pehmustetut, Lancian Superduplex -jarrujärjestelmässä tavanomaisen 2-piirijaon lisäksi (etu- ja takapiiri), etupyörille oli kaksi erillistä hydrauliikkapiiriä. Tällä järjestelyllä auton etujarrut mitä todennäköisimmin pysyivät toiminntakunnossa, vaikka etupiirin hydrauliikkaan tulisikin vuoto. Ohjauspylväs oli törmäyksessä kokoonpainuva ja tuulilasi laminoitua lasia.

Beta Berlina sai valmistushistoriansa aikana kaksi kasvojenkohotusta. Ensimmäisen vuonna 1975, jolloin ajovalot saivat peitteekseen yhtenäisen lasin ja taimmaisen sivuikkunan muoto muuttui hieman, matkustamon tuuletusritilän siirryttyä sen alanurkkaan. Toinen kasvojenkohotus oli vuorossa vuonna 1979. Tällöin mallin keula muutettiin pyöreämmäksi, se sai uuden jäähdyttimen säleikön ja ajovaloumpiot vaihtuivat yksiosaisiin suorakaiteenmuotoisiin. Berlinan valmistus päättyi vuonna 1981. Tällä korimallilla autoja valmistui 194 914 kappaletta.[3]

Coupé

Vuonna 1973 Berlinan rinnalle esiteltiin 2+2-paikkainen coupé. Lokakuussa 1973 käydyn Jom kippur -sodan seurannaisvaikutusten myötä syntynyt lama viivästytti mallin myyntiin tuloa vuoden 1974 puolelle. Coupé valmistettiin Berlinan pohjalevylle, lyhyemmällä akselivälillä. Malli on suunniteltu Lancian oman design-osaston toimesta. Suunnittelutiimin johdossa oli Aldo Castagno ja konsulttina Piero Castagnero, jonka vetämänä Centro Stile Lancia oli suunnitellut Fulvia Berlinen ja Coupén.[3]

Malli tuli markkinoille 1,6- ja 1,8-litraisilla kaasutinmoottoreilla, jotka vuoden 1975 lopulla vaihtuivat uudempiin 1,6- ja 2,0-litraisiin versioihin. Alkuvuodesta 1976 moottoripalettiin lisättiin 1,3-litrainen versio, joka joissain maissa sai edullisemman verokohtelun. Vuonna 1978 Beta Coupé sai valinnaisvarusteikseen automaattivaihteiston ja ohjaustehostimen.

Vuonna 1981 malli sai kevyen kasvojenkohotuksen ja samalla tuli tarjolle 2-litrainen moottori Boschin sähköisellä L-Jetronic-polttoaineensuihkutuksella. Vuonna 1983 tarjolle tuli 135-hevosvoimainen, mekaanisella ahtimella varustettu 2.0 VX. Coupen tuotanto päättyi vuonna 1984 ja korimallin autoja valmistettiin 111 801 kappaletta.

Auto motor und sport 18/1982 mittasi Lancia Coupé I.E.:n (90 kW) kiihtyvyydeksi 0–60 km/h 4,5 sekuntia, 0–80 km/h 7,0 sekuntia, 0–100 km/h 10,5 sekuntia, 0–120 km/h 15,2 sekuntia, 0–140 km/h 21,3 sekuntia ja 0–160 km/h 33,0 sekuntia. Huippunopeus on 189,5 km/h. [4]

Spyder

Syksyllä 1974 Beta-sarjaan lisättiin kolmas malli, Coupén pohjalevylle tehty 2+2-paikkainen Spyder. Malli on varustettu tuulilasin kehyksen ja targakaaren välissä olevilla, irrotettavilla muovipaneleilla ja takaosan alas laskostettavalla sääsuojalla.

Korimalllin oli suunnitellut Pininfarina, mutta ne valmisti Carrozzeria Zagato. Spyderin valmistusprosessi oli monimutkainen ja hidas; Ensin Lancia toimitti Coupén raakakorit Zagatolle, joka modifioi siitä avomallin, tämän jälkeen korit palasivat Lancialle ruosteenestokäsittelyyn, josta jälleen 113 kilometrin päähän Zagatolle maalausta sekä sisustan ja katon asennusta varten, josta vielä kerran Lancialle, jossa ne saivat tekniikan. Alkuun Spyderin korin kiertojäykkyys oli todella kehno, mutta vuonna 1975 tilanetta parannettiin hieman. Spyder sai Coupén vakio-ovet, joissa oli sivulasin kehys ja tuulilasin kehyksen ja targakaaren väliin lisättiin korin pituussuntainen välikappale.

Malli tuli markkinoille Coupén 1,6- ja 1,8-litraisilla kaasutinmoottoreilla, jotka vuoden 1975 lopulla vaihtuivat uudempiin 1,6- ja 2,0-litraisiin versioihin. Spyderista ei valmistettu 1300-kuutioista versiota eikä mallia saanut myöskään polttoaineensuihkutuksella. 1980-luvun alussa valmistettiin pieni erä Volumex-versiota. Vuonna 1981 Spyder sai samanlaisen kasvojenkohotuksen kuin Coupé. Spyderin tuotanto päättyi mallivuoden 1982 jälkeen ja autoja valmistui 9390 kappaletta.[5]

HPE

3-ovisen Lancia Beta HPE:n lyhenne tulee sanoista High Performance Estate. HPE-malli pyrkii yhdistämään urheiluauton luonteen ja henkilö/farmariauton kuljetuskyvyn. Ahdetun mallin VX tulee sanasta Volumex.

3-ovisessa HPE/HP-mallissa on riittävästi tilaa neljälle aikuiselle. Takaluukku on iso. Takaistuimen molemmat puoliskot voi erikseen taittaa eteen.

Nopeassa ajossa tuulen äänet pääsevät sisään. Istuimet voisivat olla parempiakin.

Coupé-mallin (1974) kaikissa erillisistuimissa (4 kpl) on hyvä sivuttaistuki ja kangasverhoilu. Etuistuimissa on pääntuet. Coupé-mallin (2-ovinen) takaistuimella on tyydyttävästi tilaa. Mittariston luettavuus on huono. [6]

Lancia HP Executive VX:n vakiovarusteita ovat sisältä säädettävät ulkopeilit, kierroslukumittari, kevytmetallivanteet ja ohjaustehostin. Lisävarusteita ovat metalliväri (585 DM), sähkötoimiset ikkunannostimet edessä (776 DM), nahkaverhoilu (1635 DM) ja kattoluukku (999 DM). Lisävarusteiden hinnat ovat Länsi-Saksassa 1983 D-markkoina, Suomen hintaan pitää lisätä autovero.

Lancia Beta HPE:n ajo-ominaisuudet ovat erinomaiset. Suuntavakavuus on hyvä. Kaarreajossa HPE on lähes neutraali, vain hieman aliohjautuva, puskemista ei esiinny. Ohjaus on tarkka, mutta ei kevyt. Ohjaustehostin on lisävaruste. Etuvedon vaikutus tuntuu ohjauksessa. Jousitus on jäykkä, mutta ei liian kova eikä täristävä. Kuopissa jousitus kuitenkin pohjaa turhan helposti.

Tekniikan Maailma 1/1978 mittasi Lancia Beta HPE:n (87,5 kW, 1105 kg) kiihtyvyydeksi 0–80 km/h 6,5 sekuntia, 0–100 km/h 9,9 sekuntia ja 0–120 km/h 14,0 sekuntia. Huippunopeus on noin 182 km/h.

Vuoden 1981 kasvojenkohotuksen yhteydessä HPE:n mallinimeksi vaihtui HP Executive. Auto motor und sport 21/1983 mittasi Lancia HP Executive VX:n (99 kW, 1145 kg) kiihtyvyydeksi 0–60 km/h 4,4 sekuntia, 0–80 km/h 6,4 sekuntia, 0–100 km/h 9,6 sekuntia, 0–120 km/h 13,0 sekuntia, 0–140 km/h 18,9 sekuntia ja 0–160 km/h 26,6 sekuntia. Huippunopeus on 203 km/h. [7]

Montecarlo

Pääartikkeli: Lancia Montecarlo

Syyskuussa 1975 markkinoille tuli 2-paikkainen, keskimoottorinen Beta Montecarlo, jonka kori oli Pininfarinan suunnittelema ja valmistama. Malli oli alunperin Pininfarinan ehdotus hankkeessa, jossa haettiin seuraajaa Fiat 850 Spiderille. Pininfarinan malli hävisi Bertonen edullisemmalle autolle, joka tuli tuotantoon vuonna 1972, nimellä Fiat X1/9. Projektinumerolla X1/20 kulkenut Pininfarinan malli pääsi tuotantoon Lancian merkin alla, korkeatasoisempana vaihtoehtona X1/9:lle. Montecarlossa ei esimerkiksi käytetty X1/9:n 1300-kuutioista SOHC-moottoria, vaan sen voimanlähteenä oli 2-litrainen DOHC. Montecarlo valmistettiin omalle pohjalevylleen, eikä sillä ole nimestään huolimatta juuri mitään yhteistä Beta 828 -sarjan autojen kanssa.

Montecarlo oli tarjolla kinteäkattoisena coupéna tai avomallisena spiderina, pehmeällä katolla tai irrotettavalla kovalla kattopalalla. Korin tukevan yläosan ansiosta Montecarlon avoversio oli rakenteelliselta jäykkyydeltään aivan eri luokkaa kuin Beta Spyder. Montecarlon kattolinja muokattiin takalokasuojien päälle kiinnitetyillä kappaleilla muistuttamaan fastback-tyyppisen korin sivuprofiilia. Alkuun nämä kappaleet olivat umpinaiset, mutta vuonna 1980 ne saivat ikkunan, joka kevensi auton olemusta.

Beta Montecarlon valmistus oli pysähdyksissä vuoden 1979 ajan ja jatkui jälleen vuonna 1980, nyt pelkällä Montecarlo-nimellä, ilman Beta etuliitettä. Montecarlo oli luokiteltu FIA Ryhmä 4:n ja Ryhmä 5:n kilpa-autoksi.

Montecarlon tuotanto päättyi vuonna 1981 ja mallin autoja valmistettiin 7798 kappaletta.

Trevi

Vuonna 1980 Beta 828 -sarjaan lisättiin vielä yksi malli, konventionaalinen, kolmen osaston porrasperäinen Beta Trevi, jonka sisätilat ja moottorit tulivat viistoperäisestä versiosta.

Trevillä pyrittiin tarjoamaan vaihtoehto niille keski- ja ylemmän luokan autojen ostajille, jotka arvostivat enemmän perinteistä porrasperäistä korimallia. Valmistuskustannusten pitämiseksi mahdollisimman alhaisina, Trevi jakaa korinsa Berlinan kanssa takaoviin asti. Tästä aiheutuu takaoven muoto, joka on porrasperä-sedanille epätyypillisen kulmikas. Samasta syystä Trevin c-pilarista jouduttiin muotoilemaan melko leveä.

Sisätilat pysyivät suunnilleen samanlaisina kuin uusimassa Beta Berlina -sedanissa, samalla Mario Bellinin suunnittelemalla kojetaululla.

Trevi oli alkuun saatavana versioina 1600 (1585 cm3, 100 hv), 2000 (1995 cm3, 115 hv) ja 2000 i.e. (122 hv). Vuoden 1982 alussa valikoimaan lisättiin mekaanisesti ahdettu 2000 Volumex (136 hv). Jälkimmäisen varusteisiin kuuluivat kevytmetallivanteet, etupuskurin alla oleva musta spoileri ja kirkaslinssiset etusuuntavalot.

Vuoden 1983 muutoksissa mallinimen etuliite "Beta" jätettiin pois ja auto oli pelkkä "Trevi". Samassa yhteydessä 2000-kuutioinen kaasutinmoottori jäi pois valikoimasta. Takaluukun reunan satiininauha poistettiin, kaikki versiot saivat etuspoilerin ja kirkkaat suuntavilkut, c-pilarin tuuletusritilän rivoitus vaihtui pystysuuntaiseksi ja sisustusta ehostettiin.

Trevin tuotanto päättyi vuonna 1984 ja mallin autoja valmistettiin 36 784 kappaletta.

Tekninen erittely

Beta-sarjan voimanlähteenä toimi Fiat Twin Cam -moottori eri versioina. Suunnittelijansa nimen mukaan niitä kutsutaan myös Lampredi-moottoreiksi.

Lancialla oli Fiat-konsernin sisällä jonkin verran omaa päätäntävaltaa. Vaikka Beta-sarjan autoissa käytettiin kustannustehokkuuden kannalta järkevästi Fiatin moottoreita, Lancian insinöörit pääsivät painamaan niihin oman puumerkkinsä. Tärkein muutos olivat sylinterikannet, joka Lancian moottoreissa saivat puolipallon muotoiset palotilat, paremmin virtaavat imu- ja pakokanavat sekä muutetun venttiilien ajoituksen. Imu- ja pakosarjat ovat Lancian omaa suunnittelua. Nämä muutokset moottorin hengityksessä mahdollistivat suuremman virtausmäärän kaasuttimien käytön ja sitä myöden enemmän tehoa ja vääntöä kuin Fiatin omissa versioissa.

Malli Korimalli Iskutilavuus Teho Vääntö Mallivuodet
1300 Berlina (S1, S2)
Coupé (S2)
1297 cm3 61 kW (82 hv) / 5800 r/min 108 Nm / 3300 r/min 1974 – 1978
1977 – 1978
1300 Berlina (S2)
Coupé (S2)
1301 cm3 61 kW (82 hv) / 5800 r/min 108 Nm / 3300 r/min 1978 – 1979
1978 – 1981
1300 Coupé (S2) 1367 cm3 62 kW (84 hv) / 5800 r/min 111 Nm / 3200 r/min 1981 – 1984
1400 Berlina (S1) 1438 cm3 66 kW (90 hv) / 6000 r/min 116 Nm / 3800 r/min 1972 – 1975
1600 Berlina (S2, S3)
Coupé (S2)
Spyder (S2)
HPE (S2)
1585 cm3 74 kW (100 hv) / 5800 r/min 134 Nm / 3000 r/min 1975 – 1981
1975 – 1984
1975 – 1982
1975 – 1984
1600 Berlina (S1)
HPE (S1)
1592 cm3 74 kW (100 hv) / 6000 r/min 129 Nm / 3000 r/min 1972 – 1974
1975
1600 Coupé (S1)
Spyder (S1)
1592 cm3 80 kW (108 hv) / 6200 r/min 135 Nm / 4500 r/min 1974 – 1975
1975
1800 Berlina (S1)
HPE (S1)
1756 cm3 81 kW (110 hv) / 6000 r/min 144 Nm / 3000 r/min 1973–1975
1975
1800 Coupé (S1)
Spyder (S1)
1756 cm3 88 kW (120 hv) / 6200 r/min 150 Nm / 4500 r/min 1974 – 1975
1975
2000 Berlina (S2)
Coupé (S2)
Spyder (S2)
HPE (S2)
1995 cm3 88 kW (119 hv) / 5500 r/min 175 Nm / 2800 r/min 1975 – 1978
1975 – 1978
1975 – 1978
1975 – 1978
2000 Berlina (S2, S3)
Coupé (S2)
Spyder (S2)
HPE (S2)
1995 cm3 85 kW (115 hv) / 5500 r/min 176 Nm / 2800 r/min 1978 – 1981
1978 – 1982
1978 – 1982
1978 – 1982
2000 i.e. Coupé (S2)
HPE (S2)
1995 cm3 90 kW (122 hv) / 5500 r/min 176 Nm / 2800 r/min 1981 – 1984
1981 – 1984
2000 VX Coupé (S2)
HPE (S2)
1995 cm3 99 kW (135 hv) / 5500 r/min 206 Nm / 3000 r/min 1983 – 1984
1983 – 1984

Mitat

Malli Berlina Coupé HPE / HP Spyder
Pituus 4293–4320 mm 3993 mm 4285 mm 4040 mm
Leveys 1651 mm 1650 mm 1646 mm
Korkeus 1397 mm 1280 mm 1308 mm 1250 mm
Akseliväli 2535 mm 2540 mm
Raideleveys (e/t) 1406 / 1392 mm
Omamassa 1000–1195 kg

Hinta

Lancia Beta 1800 Berlina maksoi Suomessa vuonna 1974 40 600 markkaa eli 39 155 euroa (v. 2014, kerroin 0,9644). Kotimaassaan Italiassa auto maksoi samana vuonna Suomen markkoina vain vähän yli 20.000 markkaa eli noin puolet Suomen hinnasta Suomen autoveron vuoksi.

3-ovinen Lancia Beta HPE maksoi Suomessa vuonna 1978 88 400 markkaa eli 53 270 euroa (v. 2018 kerroin 0,6026).

Lancia HP Executive VX maksoi Länsi-Saksassa 1983 25 700 D-markkaa.

Rekisteröinti

Lancia Betaa rekisteröitiin Suomessa seuraavasti:

Vuosi 1975 1979
Määrä (kpl) 125 20

Katso myös

Lähteet

  1. Markus Caspers: Designing Motion: Automotive Designers 1890 to 1990. Birkhäuser, 2016. ISBN 9783035607840. Teoksen verkkoversio (viitattu 3. tammikuu 2021).
  2. Paulius Gaurilčikas: The Beta: Lancia's Fatal Mistake – Dyler, 27. helmikuu 2020. Viitattu: 4. tammikuu 2021.
  3. 3,0 3,1 Lancia Beta Guide, History and Timeline – ClassicCars.co.uk, Viitattu: 5. tammikuu 2021.
  4. Auto motor und sport 18/1982
  5. David Traver: Lancia é vinta tutto! - 1981 Lancia Zagato – Hemmings Sports & Exotic Car, Viitattu: 7. tammikuu 2021.
  6. Tekniikan Maailma 6/1974, s. 70-71
  7. Auto motor und sport 21/1983
LogoLancia2007 800.jpg Lancian mallien aikajana 1950–1980
Luokka 1950-luku 1960-luku 1970-luku
0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9
Alempi keskiluokka Ardea Appia Delta
Keskiluokka Fulvia Beta
Ylempi keskiluokka Flavia I 2000 Gamma
Suuri auto Aurelia Flaminia
Coupé Appia Coupé/GTE/Sport Fulvia Coupé/Sport
Beta Coupé
Flavia Coupé/Sport 2000 Coupé Gamma Coupé
Aurelia B20 Flaminia Coupé/Sport/GT
Avoauto Appia Convertibile Beta Spyder
Aurelia B24 Flaminia Convertibile Flavia Convertibile
Urheiluauto Beta Montecarlo
Stratos HF
Ralliauto Fulvia HF Stratos HF
Kilpa-auto D20 D23 D24 D25 D50 Montecarlo Turbo
LogoLancia2007 800.jpg Lancian mallien aikajana 1980–2000
Luokka 1980-luku 1990-luku 2000-luku
0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9
Pieni auto A112 Y10 Y Ypsilon II
Kompaktiluokka Delta (831) Delta II Delta III
Keskiluokka Beta Prisma Dedra Lybra
Beta Trevi
Ylempi keskiluokka Gamma Thema I Kappa Thesis
Coupé Beta Coupé
Gamma Coupé Kappa Coupé
Avoauto Flavia II
Tila-auto Musa
Zeta Phedra
Urheiluauto Montecarlo Delta HF 4WD / Integrale
Rally "037" Delta S4
Ralliauto Rally "037" Delta S4 Delta HF 4WD/integrale Group A
Kilpa-auto Montecarlo Turbo LC1 LC2