Land Rover 2,5 dieselmoottori

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
2,5 dieselmoottori (12J, 13J, 14J ja 15J)
Automerkit ja mallit, joissa käytetty Land Rover 90 / 110 / 127 (1984 – 1990)

Land Rover Defender (1990 – 1994) (Britannian armeija ja kaupalliset käyttäjät)
Carbodies FX4S
(1984 – 1989)
Freight Rover 300 -sarja
(1984 – 1989)

Käyttöaika 1984 – 1994
Tyyppi 4-sylinterinen rivimoottori
Sylinterimitat Poraus: 90,47 mm
Isku: 97 mm
Iskutilavuus 2495 cm3
Venttiilien lukumäärä Hammashihnakäyttöinen nokka-akseli, työntötankokäyttöinen OHV
Puristussuhde 21:1
Teho 68 hv (51 kW) @ 4200 r/min
Vääntömomentti 155 Nm @ 1800 r/min
Materiaali Lohko: Valurautaa
Kansi: valurautaa
Polttoaineensyöttö- järjestelmä Lucas-CAV DPS -jakajapumppu, CAV Pintaux -ruiskusuuttimet
Öljytilavuus 6,0 litraa
Sytytysjärjestys 1-3-4-2

Pääartikkeli: Land Rover -moottorit

Vuonna 1983 markkinoille tuotiin Land Roverin täysin uusittu tuotelinja. Ensimmäinen uuden sukupolven malli oli Land Rover 110, jonka moottorivaihtoehtoina olivat edeltäneessä III-sarjassa käytössä olleet 2,25-litraiset bensiini- ja dieselmoottorit sekä Roverin 3,5-litrainen V8. Land Roverilla oli kuitenkin käynnissä isompi tuotelinjaston uusintakampanja, ja hieman ennen lyhyemmällä akselivälillä varustetun 90-mallin esittelyä vuonna 1984, markkinoille tuotiin uusi 2,5-litrainen dieselmoottori.

Moottori edusti täysin uutta suunnittelua, eikä sillä juurikaan ollut yhteisiä nimittäjiä 22-vuotiaan edeltäjänsä kanssa. Moottorin iskunpituutta oli kasvatettu, jolloin sen vääntömomenttia saatiin nostettua ja sylinterikansi oli täysin uusi, tällä saatiin moottorin melutasoa ja päästöjä vähäisemmiksi. Moderni ruiskupumppu tehosti polttoainetaloutta ja parannettu hehkutusjärjestelmä helpotti kylmäkäynnistystä. Merkittävin muutos tehtiin moottorin jakopäässä, jonka ketjukäyttöinen nokka-akseli vaihtui hammashihnalla käytettäväksi. Saman hihnan avulla välitettiin voima myös uuden sijainnin saaneelle ruiskupumpulle. Ruiskupumpun jatkeena oli jarrutehostimelle käyttövoiman antava alipainepumppu. Moottorin massaa oli saatu kevennettyä alumiinivaluosien käytöllä; näitä olivat mm. jakohihnan kotelo, alipainepumppu ja venttiilikoppa. Muita uudistuksia olivat mm. hankalammin vaihdettavan, elementtityyppisen öljynsuodattimen korvaaminen kierteillä varustetulla suodattimella sekä mäntien alapuolinen öljynruiskutus, jolla saatiin tehostettua moottorin jäähdytystä.

1980-luvun puolivälin vaiheilla Land Rover oli osa Land Rover Groupia, joka vastasi myös Freight Rover -pakettiautojen tuotannosta. 2,5-litrainen dieselmoottori löysi tiensä Freight Rover 300 -sarjan autojen konehuoneeseen sekä Carbodies FX4 -taksimallin voimanlähteeksi. Nämä sovellukset poikkeavat jonkin verran Land Rover -sovelluksista mm. korkeammalle sijoitetun ruiskupumppunsa ja ei-vesitiiviin jakopään koteloinnin osalta. Freight Roverin yhteydessä moottorikoodina on 14J ja FX4:n yhteydessä 15J. Hammashihnalla varustetut 15J-moottorit eivät kärsineet taksikäytössä lainkaan niistä ongelmista, joita oli ilmennyt ketjukäyttöisen 10J-moottorin yhteydessä.

Vapaastihengittävä 2,5-litrainen moottori muuttui erikseen tilattavaksi optioksi kun Land Rover otti 1980-luvun puolivälissä käyttöön turbodiesel-moottorinsa, mutta se pysyi suosittuna vaihtoehtona sekä sotilas- että ammattikäyttäjien keskuudessa ja sitä valmistettiin vuoteen 1994 saakka. Britannian asevoimille toimitettiin vuosien 1985 ja 1994 välisenä aikana n. 20 000 kappaletta Land Rovereita, joista valtaosa oli varustettu tällä moottorilla. Tässä yhteydessä Land Roverin laatuongelmat törmäsivät Britannian sotavoimien huoltokäytäntöjen kanssa ja ongelmia oli tiedossa. Sotavoimien ajoneuvojen huoltokäytäntöntä oli, että moottoriöljyä täytetään jonkin verran ylitäyttöä ja tämä, yhdessä huonolaatuisten mäntien kanssa, jotka aiheuttivat runsaasti ohivuotoa eli huohotusta, aiheutti sen että moottorin imusarjaan kulkeutui runsaasti voiteluöljyä, joka johti koneen karkaamisen hallitsemattomille ylikierroksille ja moottorivaurioon. Tämän johdosta sotilasversiot varustettiin erillisellä huohotinjärjestelmän keskipakoisvoimaisella öljynerottimella, joka poisti huohotinhöyryistä liiallisen öljyn ja palautti sen öljypohjaan. Nämä versiot saivat koodin 13J.