Lea-Francis

Kohteesta AutoWiki
Versio hetkellä 24. heinäkuuta 2014 kello 10.57 – tehnyt Fuller (keskustelu | muokkaukset)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lea-Francis oli vuosina 1903 - 1960 valmistettu englantilainen automerkki. Autotehdas oli nimetty perustajiensa Richard Henry Lean ja Graham Inglesby Francisin mukaan, jotka perustivat yrityksensä Coventryssa vuonna 1895.

Historia

Lea Francis logo.gif
Lea-Francis L-type vm. 1926
Lea-Francis vm. 1928
Lea-Francis 14 Sports 1949
1950-luvun Lea-Francis Estate

Richard Henry Lea ja Graham Inglesby Francis aloittivat polkupyörien valmistuksen Coventryssa vuonna 1895. Yhtiö laajensi tuotantoaan henkilöautojen valmistukseen vuonna 1903 ja moottoripyörien valmistukseen vuonna 1911. Aluksi Lea-Francis rakensi autoja Singer Motors Ltd:n lisenssillä. Vuonna 1919 tehdas alkoi rakentaa omia autoja, ulkopuolisten toimittajien komponenteista.

Vuodesta 1922 lähtien Lea-Francis -yhtiöllä oli tiivis suhde southportilaisen Vulcan Motor Engineering -yhtiön kanssa. Yhtiöt jakoivat toistensa kanssa autojen valmistukseen liittyviä komponentteja ja ne käyttivät yhteistä myyntiverkostoa. Lea-Francis toimitti Vulcan Motorsille vaihdelaatikoita ja ohjausvaihteita ja sai vastineeksi Vulcanin valmistamia koreja. Vulcan Motorsin suunnittelemia ja valmistamia kuusisylinterisiä malleja myytiin myös Lea-Francis 14/40 ja 16/60 -malleina. Yhteistyö loppui vuonna 1928, jolloin Vulcan lopetti henkilöautojen valmistuksen.

Yhtiön autojen urheilullinen imago alkoi nousta vuodesta 1925 lähtien, Lea-Francis L-type -urheiluauton sekä Hyper- ja Ace of Spades -mallien myötä. Hyper, joka tunnetaan myös nimellä S-type, oli ensimmäinen brittiläinen, mekaanisella ahtimella varustettu sarjatuotantomalli, voimanlähteenä autossa oli 1,5-litrainen Meadows-moottori. Vuonna 1928 Kaye Don otti Lea-Francis Hyperilla voiton Pohjois-Irlannin Ards Circuit -maantieradalla ajetussa autokilpailussa. Kilpailua oli seuraamassa 250 000 katsojaa ja sen voiton myötä Lea-Francisin nimi nousi pysyvästi kartalle.

Lea-Francis sai vuonna 1937 uuden johdon, joka koostui pitkälti entisistä Riley-yhtiön avainhenkilöistä. Aiemmin Rileylla toiminut insinööri R.H. Rose suunnitteli Lea-Francis -yhtiölle uuden moottorin, jonka rakenne oli samantapainen kuin Riley 12/4-autossa. Lea-Francis esitteli vuonna 1937 12 hp ja 14 hp -mallit - näiden nimi perustui verohevosvoimiin, oikea teho oli isompi. Mallit pysyivät tuotannossa Britannian vuonna 1939 aloittamiin sotatoimiin saakka. Tuolloin henkilöautojen valmistus lopetettiin ja yhtiö keskittyi sotatarvikkeiden tuotantoon.

Henkilöautojen tuotanto alkoi uudelleen vuonna 1946, kevyesti ehostetuilla, sotaa edeltäneillä malleilla. Vuosimallin 1946 Lea-Francis-autoja tehtiin vain 6 yksilöä. Mallit 14hp Saloon ja Sports olivat urheilullisia ja suosittuja, vaikkakin kalliita. Seuranneina vuosina yhtiö kehitti alustaansa ja esitteli etupyörien erillistuennan ja hydrauliset jarrut kaikissa malleissaan. Vuonna 1950 markkinoille tuotiin 18 h.p. saloon- ja 2½ litre Sports -mallit, molempien voimanlähteenä oli voimakas, 2,5-litrainen moottori. Yhtiön toiminta lopetettiin vuonna 1954, tätä ennakoi se, että yhtiö ei ollut ollut esillä Earl's Courtissa sitten vuoden 1952.

Surreylainen, kilpa- ja urheiluautojen rakentamiseen erikoistunut Connaught Cars Ltd. valmisti vuosina 1948 - 1953 pienen määrän Lea-Francis 14hp Sports -alustaan perustuvia, roadster-korisia Connaught L2- ja L3 -kilpa- / urheiluautoja. Vuonna 1950 Connaught valmisti ensimmäiset yksipaikkaiset, Formula 2 -luokan "A-type" kilpa-autonsa, joiden moottori oli jatkokehitetty Lea-Francisin "L-type" -urheiluauton perusmoottorista.

Yhtiöllä oli värikäs menneisyys ja muutama merkittävämpi auto- ja moottoripyörämalli, mutta usein myös taloudellisia ongelmia. Yhtiö joutui taloustilanteensa takia jo vuonna 1937 hylkäämään alkuperäiset tuotantolaitoksensa, muuttamaan nimeään hieman ja siirtymään toisiin tiloihin. Näissä se toimi vuoteen 1962 saakka, jolloin yhtiön toiminta lopullisesti lakkasi.

Kaikkiaan lähes 10.000 Lea-Francis autoa valmistui, kunnes vuoden 1960 Lea-Francis Lynx-mallin epäonnistuminen vei yhtiön lopulliseen alamäkeen. Lynxeja valmistettiin ainoastaan kolme kappaletta. Malli oli Ford Zephyrin 2,6-litraisella, kuusisylinterisellä rivimoottorilla varustettu 2+2-paikkainen, putkirunkoinen roadster.

Vuoden 1962 konkurssin yhteydessä yhtiön moottoreiden valmistukseen liittyvät toiminnot siirtyivät päävelkojille, mutta Lea-Francis sai jatkaa suunnittelutoimintaansa. Yhtiön kiinteä omaisuus siirtyi komponenttivalmistaja Quinton Hazell Ltd:n haltuun, kun taas oikeudet Lea-Francis -nimeen siirtyivät liikemies Barrie Pricen omistukseen. Price on jatkanut merkin huoltotoimintaa ja varaosien toimituksia Lea-Francis Cars Ltd -yhtiönsä kautta. Lisäksi hän valmisti vuosina 1980 - 1990 kuusi kappaletta Jaguar-moottorilla varustetttua "Ace of Spades" -retromallia.

Vuonna 1998 näytti hetken siltä, että Lea-Francis -merkki saattaisi jälleen palata maantielle. Tuolloin esiteltiin Jaguar XJ220:n suunnittelijana tunnetun James Randlen käsialaa ollut Lea-Francis 30/230. Malli jäi kuitenkin yhden valmistuneen auton konseptiasteelle, ennenkuin projekti hyllytettiin.

Merkkiä on tuotu Suomeenkin, ainakin yksi vuosimallin 1949 Lea-Francis. Lisäksi myöhemmin on tuotu harvinainen vuosimallin 1946 Lea-Francis.

Aiheesta muualla

Lea-Francis -kuvia
Lea-Francis -videoita
Lea-Francis -mainoksia ym.
Lea-Francis Wikipediassa (englanniksi)
kuva vuoden 1996 Limousine-prototyypistä

Lähteet

http://www.gracesguide.co.uk/Lea-Francis:_Cars
http://www.lfoc.org/spares-and-repairs/
http://www.lfoc.co.uk/vehicle/lea-francis-30-230-sports-car/