Louis Renault

Kohteesta AutoWiki
Versio hetkellä 1. helmikuuta 2014 kello 13.31 – tehnyt Fuller (keskustelu | muokkaukset)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Louis Renault vuonna 1907.
Renault'n kolme veljestä: Marcel, Louis ja Fernand.
Louis Renault ja hänen ensimmäinen autonsa vuonna 1903.

Louis Renault (12. helmikuuta 1877, Pariisi – 24. lokakuuta 1944, Pariisi) oli ranskalainen keksijä, kilpa-autoilija ja teollisuusmies.

Yleistä

Louis Renault syntyi pariisilaiseen porvarisperheeseen sen neljäntenä lapsena. Perheessä oli kaikkiaan viisi lasta, Louis´n lisäksi kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Hänen isänsä Alfred Renault on luonut suuren omaisuuden kangas- ja nappikaupalla, myös hänen äitinsä oli varakkaan kauppiasperheen tytär.

Vuonna 1891, Louis´n ollessa 14-vuotias, hän oli kiinnostunut mekaniikasta ja sähköstä, mutta hän oli yksinäisyyteen vetäytyvä, vähäpuheinen ja vetäytyi mielellään perheen Boulogne-Billancourt'ssa, lähellä Pariisia, sijainneen loma-asunnon puutarhan perälle. Siellä hän uudisti vanhaa Panhardin moottoria, teki uusia keksintöjä, piirsi loputtomasti erilaisia suunnitelmia, jätti ensimmäiset patenttihakemuksensa sekä vetäytyi luovaan yksinäisyyteensä. Tämä intohimo johti opintojen hylkäämiseen. Suurimman osan ajastaan Louis Renault vietti työhuoneella, jossa Léon Serpollet rakenteli autojen höyrymoottoreita.

Louis suoritti ylioppilastutkinnon Lycée Condorcet’ssa; tähän hän lopettikin opiskelunsa ja keskittyi kehittämään pragmaattista elämänasennettaan, vaistoaan ja hedelmällistä mielikuvitustaan.

Ensimmäinen automobiili

Vuonna 1898, Louis Renault'n ollessa 21-vuotias, hän rakensi ensimmäisen automobiilinsa muokkaamalla kolmipyöräistä De Dion-Bouton -automobiilia, lisäämällä siihen neljännen pyörän, kardaaniakselilla toteutetun voimansiirron ja kolmivaihteisen vaihdelaatikon, jossa oli Louisin itsensä kehittämä suora kolmas vaihde sekä peruutusvaihde. Automobiili saavutti 50 kilometrin tuntinopeuden.

Louis Renault juhli jouluaattona vuonna 1898 yhdessä veljiensä ja ystäviensä kanssa, sillä hänellä oli taskussaan kahdentoista ensimmäisen automobiilin varmat tilaukset ja hintakin oli kohtuullisen hyvä. Hän päätti ryhtyä automobiilien rakentajaksi. Muutaman kuukauden kuluttua hän jätti patenttianomuksen suoravaihteisesta vaihdelaatikosta, joka tuli olemaan hänen vaurautensa perusta, sillä vaihteiston käyttö omaksuttiin nopeasti kaikissa aikakauden – ja myöhempienkin aikojen – ajoneuvoissa käytettäväksi.

Renault Frères

Renault Frères -tehtaat 1900-luvun alussa
"Renault Frères" -automobiilien mainosjuliste.

Vuonna 1899 kaksi Louis Renault'n veljeä, Marcel ja Fernand, jotka johtivat perheen tekstiiliyritystä Renault Fils, tissus en gros (Kangastukku Renault'n pojat), perustivat Renault Frères –yrityksen osoitteeseen 10. avenue du Cours Boulogne-Billancourt, ja kumpikin veljeksistä toi mukanaan puolet tarvittavasta, 60 000 senaikaisen frangin pääomasta. Kuitenkaan veljet eivät uskoneet kovin vahvasti automobiilien tulevaisuuteen eivätkä myöskään veljensä kykyihin.

Louis Renault ei ollut yhtiössä osakkaana, vaan hän jäi palkolliseksi ja patenttitulojensa varaan. Veljeksistä Marcel otti hoitaakseen yrityksen hallinnon ja Louis omistautui täydellisesti ajoneuvojen suunnitteluun ja valmistukseen. Ensimmäisen tuotantovuoden aikana tehtaalta valmistui kaikkiaan 76 automobiilia, jotka kaikki myytiin.

Kilpa-autoilija

Marcel Renault'n kilpa-auto Pariisi-Madrid -autokilpailun aikana, vuonna 1903.

Elokuussa vuonna 1899 Louis asettui veljensä Marcelin kanssa Pariisi-Trouville -autokilpailun lähtöviivalle ja sai tästä kilpailuista ensimmäisen palkinnon. Kyseessä oli ensimmäinen voitto pitkässä kilpailusarjassa, jotka tuolla aikakaudella ajettiin kaupungista toiseen. Omassa sarjassaan Renault'n automobiileilla ei ollut muista kilpailijoista vastusta. Renault voitti lähes kaikki kilpailut: Pariisista Ostendeen, Pariisista Rambouilet'een sekä Toulousesta Pariisiin.

Vielä samana vuonna Louis sai valmiiksi ensimmäisen sisältä ohjattavan automobiilinsa, jonka muodot suunnitteli Louisin sisaren mies Jacques Bouillaire. Nämä lukuisat menestykset ja voitot kilpailuissa tekivät Louis Renault'sta kuuluisan ja hänen autojensa myynti saavutti suuren menestyksen.

Louis Renault osallistui veljensä Marcelin kanssa vuoden 1900 Pariisin kesäolympialaisiin.

Vuonna 1902 Renault'n tehtaat olivat kasvaneet Boulogne Billancourtissa jo 7 500 m2:n laajuisiksi ja automobiilien mallien luettelossa oli useita erimallisia autoja. Samana vuonna Louis Renault esitteli ensimmäisen oman moottorinsa, joka oli nelisylinterinen ja teholtaan 24 hevosvoimaa. Hän myös kehitteli ja patentoi samana vuonna myös mekaanisen ahtimen.

Marcel Renault'n kuolema

Louis Renault menetti dramaattisesti 31-vuotiaan veljensä Marcelin, vuonna 1903 autokilpailussa sattuneessa onnettomuudessa. Onnettomuus tapahtui Cauhén ja Véracin kaupunkien välillä, hänen osallistuessaan Pariisin ja Madridin välillä ajattuun kilpailuun. Tämä aiheutti Louis´lle voimakkaita traumoja ja hän luopui lopullisesti autokilpailuista, palkaten vastedes kokeneita kilpa-ajajia osallistumaan Renault'n autoilla kilpailuihin. Louis osti kuolleen veljensä osuuden osakeyhtiöstä, ja Fernand-veli keskittyi kehittämään Renault Frères -yhtiön kaupallista verkostoa Ranskassa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Kasvava yritys

Vuonna 1905 yritys sai ensimmäisen suuren tilauksensa, joka käsitti 250 taksia. Louis Renault muutti nyt käsityöverstaansa todelliseksi sarjatuotannon teolliseksi yritykseksi, ja näin yhtiöstä muodostui suurin ranskalainen autonvalmistaja. Kaksi vuotta myöhemmin joka toinen taksi Ranskassa ja Englannissa oli Renault'n valmistama ja autoja vietiin myös menestyksekkäästi niin New York Cityyn kuin Buenos Airesiinkin.

Louis Renault antautui täysin rinnoin myös toiselle mielenkiintonsa ja intohimonsa kohteelle: tehokkaiden ja suorituskykyisten lentokonemoottoreiden valmistukseen. Nämä rikkoivat ilmassa ennätyksen toisensa jälkeen.

Fernand Renault myi vuonna 1908 osuutensa yhtiöstä Louis´lle ja hän kuoli seuraavana vuonna vaikean sairauden murtamana. Näin Louis Renault'sta tuli 32-vuotiaana koko perheomaisuuden perijä ja ainoa johtaja yrityksessä, ja hän muutti yhtiön nimeksi Société des Automobiles Louis Renault. Hän oli edelleenkin hyvin monipuolinen kehittelijä, ja hänen ajoneuvonsa tulivat aina vain entistä tehokkaammiksi.

Vuonna 1910 Louis Renault matkusti Yhdysvaltoihin, tutustuakseen autojen sarjatuotantoteollisuuteen, joka oli kehitetty huippuunsa Henry Fordin omistaman yhtiön valmistamien, edullisten Ford T -automallien valmistuksessa. Louis´n tavoitteena oli kehittää sarjatuotantoa ja siten nostaa tuottavuutta Ranskan teollisuudessa, mutta tämä aikaansai vakavia sosiaalisia ja yhteiskunnallisia ongelmia. Louis kokikin vuonna 1913 tehtaassaan, jonka pinta-ala oli jo kasvanut 136 000 neliömetriin, ensimmäisen lakon.

Ensimmäinen maailmansota

Renault FT-17 -panssarivaunu.

Ennen ensimmäistä maailmansotaa, vuonna 1914, Renault'n tehtaissa työskenteli yli 5 000 työntekijää ja he valmistivat yli 4 200 ajoneuvoa vuodessa. Suurin osa henkilökunnasta kuitenkin mobilisoitiin sotaan ja korvattiin naisilla, jotka näin osallistuivat sotatoimiin valmistamalla kuorma-autoja, ambulansseja, kantopaareja sekä yli 8 miljoonaa ammusta Ranskan armeijalle. Tehtaassa valmistettiin myös 14 500 lentokonemoottoria ympärysvaltojen käyttöön. Tehtaan valmistamat taksit tulivat tunnetuiksi, koska ne kuljettivat sodan aikana Pariisista yli 4 000 miestä Marnen rintamalle.

Vuonna 1918 Louis Renault suunnitteli ja rakensi ensimmäisen, kevyellä konekiväärillä aseistetun panssarivaununsa Renault FT 1:n. Sodan jälkeen hänelle luovutettiin, ansioistaan Ranskan sotatoimien tukemisessa, Ranskan kunnialegioonan suurristi.

Sotien välinen aika

Renault-yhtiön tehdas Seguin-saarella, Pariisin Boulogne-Billancourt´ssa.

Louis Renault avasi ensimmäisen nykyaikaisen teollistuotantoliukuhihnansa vuonna 1922 ja vuonna 1929 hän avasi historiallisen suuren ja modernin tehdasrakennuksensa Seguin-saarella, Pariisin Boulogne-Billancourtissa. Tästä tehtaasta muodostui tunnus teollisen tuotannon kehitykselle. Louis osallistui tiukkaan kilpailuun kaikilla teollisuuden ja tekniikan rintamilla pahimman ranskalaisen kilpailijansa André Citroënin kanssa. Tämän kilpailun todellisia maksumiehiä olivat kuitenkin pienet autonvalmistajat.

Vuonna 1928 ranskalainen Jean Mermos ylitti Andit Renault'n Latécoère 25 -lentokoneella.

Vuoteen 1929 mennessä Renault'n merkki oli edustettuna kaikkiaan 49 maassa eri puolilla maailmaa, mutta silti yhdysvaltalaiset valmistajat hallitsivat 85 % maailman automarkkinoista. Louis Renault osti lentokoneita valmistaneen Chaudronin tehtaan, osallistui Air Francen perustamiseen sekä perusti postia ja rahtia kuljettaneen Air Bleu -yhtiön.

Vuonna 1934 tehtaiden tuotanto ylitti jo 61 000 ajoneuvoa.

Toinen maailmansota

Renault'n tehtaat olivat vuonna 1939 Ranskan armeijan suurin aseiden ja sotamateriaalin toimittaja. Toukokuussa 1940 Louis Renault lensi Yhdysvaltoihin, nopeuttaakseen siellä tapahtunutta panssarivaunujen tuotantoa. Hänen poissaolonsa aikana Saksan Wehrmacht takavarikoi tehtaat, ja kun hän oli palaamassa Pariisiin, kaksi tehdasta oli jo määrätty korjaamaan panssarivaunuja. Näin Renault'n tehtaat olivat siirtyneet saksalaisten hallintaan ja Daimler-Benzin alaisuuteen. Tehtaat kuitenkin toimivat hidastuneella teholla. Tehtaiden tuotanto oli saksalaisten hallinnon aikana vain puolet siitä, mitä tehdas tuotti yksinään Ranskan armeijalle vuoden 1939 aikana.

Maaliskuussa 1942 Renault'n tehtaat Boulogne-Billancourtíssa olivat ensimmäiset ja keskeiset kohteet brittien Royal Air Forcen massapommituksissa. Nämä pommitukset saivat tehtaat, Louis Renault’n elämäntyön, lähes toimimattomaan tilaan. Louis itse koki vakavia terveydellisiä ongelmia ja hänestä tuli lähes puhekyvytön eikä hän pystynyt enää ylläpitämään keskustelua eikä kirjoittamaan.

Jälkiselvittely

Amerikkalaisten ja brittien Pariisin valloittamisen jälkeen Louis Renault'ta syytettiin yhteistyöstä saksalaisten kanssa. Eritoten vasemmistolainen lehdistö hyökkäsi yhtenä rintamana häntä vastaan. Lopulta hän meni 23. syyskuuta 1944 vapaaehtoisesti, vaikean sairauden murtamana, tuomarin luo, joka vangitutti hänet ja passitti Fresnesin vankilaan, syytettynä kaupankäynnistä vihollisten kanssa.

Louisin terveys heikkeni nopeasti vankeuden aikana, hän ei saanut hoitoa ja häntä väitetään jopa pahoinpidellyn öisin. Lopulta hänet siirrettiin mielisairaalaan ja myöhemmin, 9. lokakuuta 1944, Pariisin Saint-Jean-de-Dieu-klinikalle, jossa hän toipui hetkeksi koomasta ja mutisi vaimolleen sanat "ja tehdas?". Hän kuoli 67-vuotiaana, 24. lokakuuta 1944.

Kenraali Charles de Gaullen johdolla väliaikainen hallitus teki asetuksen, jonka perusteella Renault'n tehtaat kansallistettiin 1. tammikuuta 1945, neljä kuukautta Louis Renault’n kuoleman jälkeen.

Lähteet

http://www.louisrenault.com/index.php/presentation/biographie-de-louis-renault-1929-1944
http://www.estrepublicain.fr/actualite/2011/12/14/renault-a-t-il-ete-un-collabo