Luistiventtiili

Kohteesta AutoWiki
Versio hetkellä 24. maaliskuuta 2017 kello 19.16 – tehnyt Fuller (keskustelu | muokkaukset) (Ak: Uusi sivu: right|thumb|250px|Knight-luistiventtiilikoneiston kuvaus (Autocar Handbook 1935) '''Luistiventtiili'''...)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Knight-luistiventtiilikoneiston kuvaus (Autocar Handbook 1935)

Luistiventtiili on eräs mäntämoottorien kaasunvaihdossa käytössä ollut rakenne. Luistiventtiili oli käytössä maa-, vesi- ja ilmakulkuneuvojen polttomoottoreissa 1900-luvun alusta aina 40-luvun lopulle.

Suomen kielen tekniikan sanaston "luistimoottori" tulee saksan kielen sanasta "Schiebermotor" (der Schieber = luisti), englannissa terminä on "sleeve valve" (sleeve = holkki)

Kuvaus

Luistiventtiilin muodostaa yksi tai kaksi lieriötä. Se on sovitettu polttomoottorin palotilassa männän ja sylinteriseinämän väliin, jossa se liikkuu liukumalla ja / tai kiertymällä. Luistiventtiilin seinämän aukot kohdistuvat sylinterilohkon imu- ja pakokanavien kanssa moottorin kiertovaiheen mukaisesti.

Tyypit

Knight

Pääartikkeli: Knight-moottori

Ensimmäisen menestyksekkään luistiventtiilin patentoi amerikkalainen Charles Yale Knight, joka käytti rakenteessaan kahta sisäkkäin liukuvaa holkkia. Sitä käyttivät monet 1900-luvun alun korkeatasoiset automerkit kuten Willys-Overland, Daimler, Mercedes, Minerva, Panhard, Peugeot ja Voisin. Jotkin ajoneuvovalmistajat saattoivat käyttää autoissaan edellä mainittujen valmistajien moottoreita. Moottorin runsas öljynkulutus painoi vaakakupissa vähemmän kuin luistiventtiilisen moottorin tarjoama hiljainen käynti ja vähäinen huollon tarve. 1900-luvun alun lautasventtiilit vaativat karstan poiston kohtalaisen pienten käyttötuntimäärien jälkeen.[1]

Burt-McCollum

Yksiholkkinen Argyll-luistiventtiili. Kuvasta selviää hyvin kanavien muoto ja luistiholkkia liikuttava mekaniikka.

Burt-McCollum-luistiventtiili on nimetty kahden suunnittelijansa nimien mukaan. Skottilaisen ajoneuvovalmistaja Argyll Ltd:n insinööreinä työskennelleet miehet patentoivat luistiventtiilikoneistonsa vain viikkojen sisällä toisistaan. Burtin järjestelmä oli tyypiltään avoin holkki, jonka käyttömekaniikka oli kampiakselin puolella moottoria. McCollumin suunnitelmassa holkki sijaitsi sylinterin yläosassa sekä kannessa. Tuotantomallissa yhdistyivät Burtin käyttömekaniikka ja McCollumin järjestelmän imu- ja pakoaukkojen muoto, jolla vaikutettiin moottorin hengityksen ominaisuuksiin. Burt-McCollum-järjestelmässä holkkia kierretään sylinteriputken sisällä, jolloin imu- ja pakoaukot avautuvat ja sulkeutuvat oika-aikaisesti. Burt-McCollum-järjestelmää käytti mm. lentokoneiden moottoreita valmistanut Bristol Engine Company. Sen etuina Knightiin verrattuna on sen yksinkertaisempi ja varmatoimisempi rakenne sekä pienempi öljyn kulutus.[2]

Lähteet