Maserati Biturbo -sarja

Kohteesta AutoWiki
Versio hetkellä 10. lokakuuta 2020 kello 12.47 – tehnyt Fuller (keskustelu | muokkaukset)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maserati Biturbo
Valmistaja ja valmistusmaa Maserati S.p.A.,
(De Tomaso Group)
Flag of Italy.svg.png Italia, Lambrate (Milano) [1]
Spyder:
Moncalieri / Modena [2]
Valmistusaika 19811994
Luokka Kompaktiluokka
Keskiluokka
Kori 2-ovinen coupé
4-ovinen berlina
2-ovinen spyder
Moottori V6
Iskutilavuus 2000 – 2800 cm3
Teho 132 – 210 kW
Voimanvälitys Takaveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Hintaluokka
Edeltäjä
Seuraaja Coupé: Ghibli
Berlina: Quattroporte IV
Saman luokan autoja

Biturbo on italialaisen Maseratin vuosina 1981–1994 valmistama business-luokan grand tourer. Alkuperäinen Biturbo oli 2-ovinen ja nelipaikkainen porrasperä-coupé, joka oli mitoiltaan pienempi kuin esim. BMW E21. Mallin sisustus oli hyvin korkealuokkainen ja nimensä mukaisesti sen V6-moottori oli varustettu kahdella turboahtimella.

Yleistä

Auton muodoista vastasi Pierangelo Andreani, joka oli Centro Stile Maserati -osaaston johtaja vuoteen 1981 asti.[3] Biturbon ulkonäössä on nähtävissä samoja piirteitä kuin merkin suuressa Quattroporte III -mallissa, joka oli lähtöisin Italdesign Giugiaro -studion pöydältä.

Biturbo oli pienelle valmistajalleen tärkeä malli, jota myytiin valmistushistoriansa aikana eri versioina yhteensä n. 37 000 kappaletta.[4] Mallisarjan perimä siirtyi edelleen eteenpäin, vuoteen 1998 asti valmistetun Ghibli II:n ja vuoteen 2001 asti valmistetun Quattroporte IV:n mukana, koska nämä olivat suoraan Biturbon pohjalle kehitettyjä malleja. Myös V8-moottorisen Shamalin kori on Biturbo-sarjan suora jatke.

Biturbo-sarja sai kaksi Marcello Gandinin suunnittelemaa kasvojenkohotusta, joista ensimmäisen vuosien 1987–89 välisenä aikana ja toisen vuonna 1991.

Moottorit

Biturbo oli ensimmäinen sarjatuotantomoottori kahdella turboahtimella, samoin se oli ensimmäinen moottori kuluttajamarkkinoilla, jossa oli kolme venttiiliä sylinteriä kohden. Moottorissa on alumiiniset märät sylinteriputket, joiden seinämissä on Nikasil-pinnoite.

Turboahtimet olivat japanilaisen IHI:n valmistamia. Alkuun malleissa ei ollut välijäähdytintä. Kesällä 1983 esitelty S-versio oli ensimmäinen, joka oli varustettu ilma-ilma-jäähdyttimellä. Myöhäisemmissä Biturboissa on neste-ilma-välijäähdytin.

2.0

Maseratin 18-venttiilinen V6 biturbo
2,5 18v (AM 453)
2,8i 18v (AM 473)
  • Alkuperäinen Tipo AM 452 90° V6-moottori oli iskutilavuudeltaan 1996 cm3, jolloin se italialaisessa ajoneuvojen verotusjärjestelmässä sijoittui edulliseen luokkaan. Moottorin poraus on 82 mm ja iskunpituus 63 mm. Molemmilla sylinteriryhmillä on yksi kannen yläpuolinen nokka-akseli, joita käytetään yhdellä yhteisellä hammashinalla. Jokaisella sylinterillä on yksi pako- ja kaksi imuventtiiliä, imuventtiileistä toinen on suurempi toista.[5]

Kaksikurkkuinen Weber 42 DCNVH -rekisterikaasutin on ahtojärjestelmän painepuolella. Alkuun ahtojärjestelmässä ei ollut lainkaan ahtopaineen rajoitinta, jolloin moottori saattoi karata yliahdon puolelle ja vaurioitua. Ongelma oli valmistajan tiedossa ja siksi järjestelmään kuului "musta laatikko", joka tallensi mahdolliset yliahtamiset. Moottorivaurion kohdatessa tällaiset tapaukset putosivat valmistajan takuun ulkopuolelle. Maserati kyllä kehitti melko pian sähkömekaanisen Maserati Automatic Boost Control (MABC) -järjestelmän, jolla tämä ongelma poistui. Kaasutinversion teho oli alkuun 132 kW (180 hv) / 6000 r/min. Vuonna 1983 Italian kotimarkkinoille tuotiin Biturbo S, jossa oli kaksi ilma-ilma-välijäähdytintä, nestejäähdytteiset ahtimet ja uusi MABC-järjestelmä. Näiden muutosten myötä moottorin tehoksi tuli 151 kW (205 hv).[6][7]

  • Vuonna 1986 moottoriversioksi vaihtui AM 470, kun kaasuttimen tilalle tuli sähköisesti ohjattu Weber-Marelli-monipistesuihkutus. Perusversion teho oli 138 kW (188 hv) ja tehokkaamman "S"-version (AM 471) 162 kW (220 hv).
  • Kesällä 1988 2-litraisesta moottorista esiteltiin neliventtiilikansilla ja kaksilla kannen yläpuolisilla nokka-akseleilla toteutettu versio AM 475. Tässä versiossa nokka-akseleiden käyttö tapahtuu ketjun välityksellä. Version teho on 180 kW (245 hv).

2.5

Vuonna 1983 Biturbon moottoritarjontaan lisättiin vientimarkkinoille suunnattu, 2,5-litrainen (2490,9 cm3) AM 453. Suurempi iskutilavuus oli saatu aikaan kasvattamalla sylinterin poraus 91,6 millimetriin. Kaasutinversiona moottorin teho on 136 kW (185 hv). Vuonna 1987 2,5-litrainen moottori sai polttoaineensuihkutusjärjestelmän, jolloin moottoriversioksi vaihtui AM 472.

2.8

Vuonna 1988 esiteltiin 2,8-litrainen (2789 cm3) AM 473, josta asteitain tuli kaikkien vientiversioiden vakiomoottori. Tämän moottoriversion poraus on 94 mm ja iskunpituus 67 mm. Sylinterilohkojen vesikanavia suurennettiin aiemmasta, jolloin jäähdytys tehostui. Kaikki kolme venttiiliä ovat saman kokoiset ja kokonaisuuteen kuului kaksi välijäähdytintä.

Moottorin teho on 184 kW (250 hv), katalysaattorin kanssa 165 kW (224 hv). Vuonna 1991 moottorista tehtiin versio AM 477, jossa on neliventtiilikannet kahdella nokka-akselilla. Tämän version teho on 205 kW (279 hv).

Lähteet

  1. Paul Clément-Collin: The Maserati Biturbo: all of Italy in one car – CarJager, 12. huhtikuu 2019. Viitattu: 6. lokakuu 2020.
  2. Biturbo Spyder – Maserati, Viitattu: 6. lokakuu 2020.
  3. James Mackintosh: Retrospective: Maserati Biturbo – CarThrottle, Viitattu: 6. lokakuu 2020.
  4. Maserati Company History and Founders – myAutoWorld.com, Viitattu: 6. lokakuu 2020.
  5. Maserati Biturbo Dossier – Enrico's Maserati Page, Viitattu: 8. lokakuu 2020.
  6. 18-valve Biturbo engine – Enrico's Maserati Page, Viitattu: 8. lokakuu 2020.
  7. Maserati Biturbo – Maserati, Viitattu: 8. lokakuu 2020.