Mercedes-Benz SL (W198)

Kohteesta AutoWiki
Versio hetkellä 2. tammikuuta 2021 kello 22.09 – tehnyt Vaux (keskustelu | muokkaukset) (Tuotantomalli W198)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mercedes-Benz 300 SL
(W198 / W198 II)
Mercedes-Benz 300 SL (W198).jpg
Valmistaja ja valmistusmaa Daimler-Benz AG,
Flag of Germany.svg.png Länsi-Saksa, Sindelfingen [1]
Valmistusaika 19541963
Luokka Urheiluauto
Kori Coupé
Roadster
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori R6
Iskutilavuus 3000 cm3
Teho 215 – 240 hv
Voimanvälitys Takaveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Kulutus
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä Mercedes-Benz 300 SL (W194)
Seuraaja
Saman luokan autoja Jaguar XK140 ja XK150
BMW 507

Pääartikkeli: Mercedes-Benz SL-sarja

Mercedes-Benz 300 SL (W198) on Mercedes-Benzin valmistama urheiluauto, jonka mieleenpainuvin piirre monelle on coupé-korin lokinsiipiovet. Coupéa valmistettiin vuosina 1954–57, 1400 kappaletta ja roadsteria (W198 II), vuosina 1957–63, 1858 kappaletta.[1]

Mercedes-Benz esitteli 300 SL:n helmikuussa 1954 New Yorkissa pidetyssä International Motor Sports Showssa. 300 SL oli oman aikansa nopein sarjavalmisteinen urheiluauto.[2] Malli loi myös pohjan Mercedes-Benzin myöhempien suorituskykyisten mallien designille, johon kuuluu erottamattomasti keskellä maskia oleva suurikokoinen "Mersu-tähti" ja sen molemmin puolin olevat yhdet siivet. Myös jäähdyttimen ukon muotoilu on pysynyt vuosikymmenestä toiseen juuriltaan tunnistettavana.

Mallitunnuksen numero "300" tulee moottorin iskutilavuudesta senttilitroina ja tasalukuun pyöristettynä. Kirjaimet "SL" tulevat sanoista super-leicht.[3]

Yleistä

Edeltäjät, W194, W194/11

W198:n juuret juontavat vuoden 1952 Mercedes-Benz W194 -kilpa-autoon, joka oli ensimmäinen "300 SL"-tunnusta kantanut malli. Daimler-Benzillä oli vuotta aiemmin tehty päätös palata auttourheilun kilpakentille tehdastallina vuonna 1952. Tätä tarkoitusta varten yhtiö valmisti kilpa-auton, joka oli ensimmäinen sitten vuoden 1939 Mercedes-Benz W154:n. Auton voimanlähteen perustaksi valittiin yhtiön tehokkain moottori, joka löytyi 300 S (W188):n keulalta. Alkujaan 150-hevosvoimaisen M188-moottorin teho nostettiin kilpa-autossa 175:een hevosvoimaan.[4]

Vuonna 1952 mallilla osallistuttiin kauden tärkeimpiin kilpailuihin. Vastakilpailijoiden autoissa oli usein suurempitehoiset moottorit, mutta W194:n etuna oli sen keveys. Mallin debyyttikisa oli toukokuussa ajettu Mille Miglia, jossa uusi auto todisti nopeutensa ja kestäyytensä, sijoittumalla toiseksi. Samoin toukokuussa, Circuit Bremgarten -radalla ajetussa "Preiz von Bern" -kilpailussa, W194 ajoi kolmoisvoittoon.[5] Vuoden 1952 Le Mansin 24 tunnin ajossa parit Hermann Lang - Fritz Riess sekä Theo Helfrich - Helmut Niedermayr ottivat W194:lle kaksosivoiton. Menestys jatkui "Großer Jubiläumspreis vom Nürburgring für Sportwagen" -kilpailun neloisvoitolla sekä Carrera Panamericana -kilpailun kaksoisvoitolla.[6]

Eräs huomionarvoinen auto SL:ien historiassa on kilpakaudelle 1953 kehitetty 300 SL, alustanumeroltaan 0011/52. Malia ei koskaan otettu käyttöön, koska Mercedes-Benzillä oli tehty päätös palata takaisin Formula 1 -sarjaan kaudella 1954. Ainokaiseksi jääneen auton jäähdyttimen ilmanottoaukko oli leveämpi kuin edeltäjällään ja sen keskellä oli "Mersu-tähti", jonka molemmin puolin yhdet siivekkeet. Keulan muotoilun perusteella auto sai suunnittelutiimissä lisänimen "Hobel" eli höylä. W194/11 oli tärkeä evoluutioversio matkalla kohti W198:aa. Sen kyljistä löytyvät tunnuksenomaiset jäähdytysaukot ja mikä tärkeintä, moottorin polttoaineensyötöstä vastasi ensimmäistä kertaa mekaaninen suihkutus. Järjestelmän imuputkea varten konepeitteen oikeaan sivuun oli tehty kohouma ja tasapainoisen ilmeen takia se lisättiin myös vasemmalle puolelle.[7]

Tuotantomalli W198

300 SL:ää ei ollut ajateltu sarjatuotantomalliksi edes pienessä mittakaavassa. Tähän tuli kuitenkin muutos, kun amerikanitävaltalainen Max Hoffman, joka toimi eurooppalaisten autojen maahantuonnin parissa, järjesti itselleen neuvottelut Daimler-Benzin johtokunnan kanssa. Näinä aikoina eurooppalaisilla urheluautoilla oli USA:ssa hyvä kysyntä, koska maan oma autoteollisuus ei tällaisia tarjonnut. Hoffmanin mielestä Mercedes-Benzillä oli nyt otollinen tilaisuus, koska merkki oli saanut Carrera Panamericana -voittonsa myötä nimeä myös urheiluautovalmistajana. Hänen ajatuksenaan oli tuoda markkinoille huomionkerääjäksi voimakas malli ja sen rinnalle edullisempi volyymimalli. Neuvotteluja vauhdittaakseen Hoffman sitoutui tekemään 1000 auton ennakkotilaukset molemmista malleista. Tältä pohjalta Mercedes-Benz suunnitteli 300 SL W198:n, joka oli katulaillinen kilpa-auto, sekä sille edukkaamman kumppanin, roadster-korisen Mercedes-Benz 190 SL (W121 B II):n.

Mercedes-Benz esitteli uudet urheiluautonsa helmikuun 6.–14. päivinä vuonna 1954 pidetyssä New Yorkin International Motor Sports Showssa, vain puoli vuotta sen jälkeen, kun päätös mallien valmistuksesta oli tehty. Mercedes-Benz saama kävijäpalaute 300 SL- ja 190 SL -malleista oli voittopuolisesti positiivista ja autojen sarjatuotanto Sindelfingen tehtaalla alkoi elokuussa 1954. 300 SL:n tuotantoversio poikkesi joiltain osin alkuvuoden näyttelyversiosta: oviin oli lisätty tuuletusruudut, ovenkahvat olivat erilaiset, kolmella teräslankapuolalla toteutettu ohjauspyörä vaihtui kaksipuolaiseen ja ajanottokello sekä muutama katkaisija sijoitettiin uusille paikoille. Kojelaudasta löytyi säätimet lämmitykselle ja tuuletukselle, joita ei näyttelymallissa ollut. 300 SL kehittyi ja koki muutoksia koko valmistuksensa ajan, mm. pitkä, suoraan vaihteistoon vaikuutanut vaihdekeppi muutettiin lyhyemmäksi ja välitangon avulla toimivaksi.[1] Ensimmäiset W198:t myytiin Euroopassa, kunnes vienti USA:han käynnistyi maaliskuussa 1955. Coupé-korisia 300 SL:iä valmistettiin vuosina 1954–57 1400 kappaletta, joista 1100 vietiin Yhdysvaltoihin. Vuonna 1957 Coupén tilalle tuli käyttäjäystävällisempi 300 SL Roadster (W198 II), joita valmistettiin 1858 kappaletta.

W198 autourheilussa

Vuonna 1955 amerikkalainen John Fitch, kartturinaan saksalainen Kurt Gesell, ajoi W198:lla Mille Miglian yleiskilpailun viidennelle sijalle ja vakiourheiluautojen luokkavoittoon.[8] Kausina 1955–57 Mercedes-Benz 300 SL W198 dominoi eurooppalaisia maantiekilpailuja, mutta oli voimatekijä myös moottoriradoilla. Atlantin länsipuolella W198:n menestys SCCA:n (Sports Car Club of America) Luokka D:n mestaruussarjassa oli yhtä musertavaa.[9]

Runko ja alusta

300 SL coupén putkikehikkorunko

W198:ssa on insinööri Rudolf Uhlenhautin suunnittelema putkikehikkorunko. Kehikon paino ilman apurunkoja oli ainoastaan 82 kiloa ja sen kiertojäykkyys oli todella hyvä. Ajovalmis auto vararenkaineen, työkaluineen ja polttoaineineen, 100 litran säiliöllä, painoi 1295 kg, painopisteen sijaitessa keskellä ja hyvin matalalla.

Malli jakoi osan alustan komponenteistaan osan 300 W186:n kanssa. Edessä on pyörien erillistuenta päällekkäisin kolmiotukivarsin, kierrejousilla, hydraulisilla teleskooppivaimentajilla sekä kallistuksenvakaajatangolla. Takana pyörien erillistuenta, yksiniveliset heiluriakselit, kierrejouset ja hydrauliset teleskooppivaimentimet. Vannekokona 5 × 15 tuumaa, vaihtoehtona 5,5-tuumaiset vanteet. Rengaskokona 6.50-15 Supersport, jota vyörenkaana vastaa koko 185 VR15.

300 SL Coupén jarruina on neljän pyörän rumpujarrut, 260 mm:n jäähdytysrivoitetuilla rummuilla ja alipainetehostimella. Edessä duplex-jarrut 100 mm leveillä hihnoilla. Käsijarru vaikuttaa mekaanisesti takapyöriin. Simpukkaohjaus.

Kori

300 SL 1956, kaikki luukut avoinna.JPG

300 SL:n kori on teräspeltiä, lukuunottamatta konepeittoa, tavaratilan kantta, etulokasuojia sekä ovia, jotka olivat alumiinia. Tilauksesta kori oli mahdollista saada täysalumiinisena, jolloin syntyi painonsäästöä 80 kg. Tällaisia autoja valmistettiin 29 kappaletta. Vakiovärinä hopeanharmaa, tilauksesta auton sai myös muun värisenä.

300 SL Coupén lokinsiipiovet periytyivät W194-mallista ja niiden olemassololle oli käytännnön tarkoitus, eli ne eivät olleet erikoisuutta tavoitteleva design-kikka. Putkirunkokehikon sivurakenteet nousevat niin korkealle, että normaalisti saranoitu ovi ei olisi ollut mahdollinen sisään- ja uloskulkua ajatellen edes kilpa-autossa. Niinpä suunnittelijat päätyivät nerokaan yksinkertaiseen ratkaisuun, yläreunoistaan saranoituihin oviin.

Moottori ja voimansiirto

Ajovalmis alusta

Auton voimanlähteenä on kuusisylinterinen M198-rivimoottori, iskutilavuudeltaan 2996 cm3. Se perustui M186-moottoriin, tärkeimpänä muutoksena kaasuttimien tilalle vaihdettu polttoaineensuihkutusjärjestelmä. Voitelujärjestelmä oli kilpa-autoille tyypillinen kuivasumppu, joka mahdollistaa suuret kaarrenopeudet voitelun vaarantumatta. Tehdasviritteisen moottorin tehoksi ilmoitettiin 215 hv (158 kW). Jotta moottori saatiin mahtumaan matalan auton konehuoneeseen, sitä oli kallistettu vasemmalle 50 astetta. Maaliskuussa 1962 moottorista tuli tarjolle jatkojalostettu versio M198 III, jonka sylinterilohko oli kevytmetallia. Tällä moottorilla valmistettiin 209 autoa.

Moottorin jatkeena on kuiva yksilevykytkin ja neliportainen manuaalivaihteisto. Perävälityksiä oli tarjolla viisi erilaista.

Sisätilat

300 SL W198:n mittaristo on hyvin kattava. Siihen kuuluu suurikokoisten nopeus- ja kierroslukumittareiden lisäksi polttoaine-, öljynpaine- sekä jäähdytysnesteen ja moottoriöljyn lämpötilan mittarit. Kojetaulun katkaisijoiden ja mittariston järjestely vaihtui mallin valmistushistorian aikana. Sisään- ja uloskäyntiä helpotettiin alas taittuvalla ohjauspyörällä.

Koska Coupén juuret olivat syvällä kilpa-autoilun maailmassa, autossa ei juurikaan ollut tilaa matkatavaroille. Tavaratilan täyttivät vararengas ja polttoainesäiliö ja ainoa paikka matkatavaroille oli istuimien takana oleva kapea tila.

Roadster, W198 II

Roadsterin takajousitus

Roadsterin paino on 1420 kg, eli 125 kg coupéa enemmän. Roadsterin putkikehikkorunkoa modoifioitiin siten että oviksi saatiin konventionaalset, etureunasta saranoidut, ja taakse saatiin hieman matkatavaratilaa. Jälkimmäinen muutos oli tarpeellinen, koska alastaitettuna pehmeä katto vei istuiimien takana olevan tilan. Takajousitusta muutettiin alkuperäisestä, lisäämällä siihen poikittainen tasapainojousi. Tällä keinolla pääjousista voitiin tehdä pehmeämmät ja autosta miellyttävämpi ajettava. Syksyllä 1958 tarjolle tuli irrotettava kovakatto. Maaliskuussa 1961 Roadster sai neljän pyörän Dunlop-levyjarrut.[10]

Tekniset tiedot

W198 (Coupé) W198 II (Roadster)
Vuosimalli 1954–1957 1957–1963
Moottori R6, SOHC 12v, mekaaninen Bosch-suorasuihkutus
Moottorin tunnus Mercedes-Benz M198
Iskutilavuus 2996 cm3
Suurin teho 215 hv (158 hv) / 5500 r/min (DIN)
Suurin vääntö 28 kpm (275 Nm) / 4600 r/min (DIN)
Vetotapa Takaveto
Vaihteisto 4-portainen manuaali
Huippunopeus 208–260 km/h 220–260 km/h
Kiihtyvyys 0–100 km/h Tiheimmällä perävälityksellä 9,3 s
Polttoaineenkulutus Noin 11 l/100 km

Mitat

Malli W198 (Coupé) W198 II (Roadster)
Pituus 4520 mm 4570 mm
Leveys 1790 mm
Korkeus 1300 mm
Akseliväli 2400 mm

Lähteet

  • Premium Klassikot Nro 1 01/2012
  1. 1,0 1,1 1,2 Production Summary – Gull Wing Group, Viitattu: 5. elokuu 2020.
  2. Gipfeltreffen von drei Generationen – auto motor und sport, 12. helmikuu 2011. Viitattu: 5. elokuu 2020.
  3. Mercedes-Konzernarchiv - 15 Regalkilometer Autogeschichte – Die Zeit, 14. huhtikuu 2017. Viitattu: 5. elokuu 2020.
  4. A legend is born - Mercedes-Benz 300 SL racing sports car (W 194) – Mercedes-Benz Classic, Viitattu: 7. elokuu 2020.
  5. Mercedes-Benz 300 SL: A three-fold victory at the “Grand Prix of Bern” 60 years ago – Daimler Global Media Site, 18. huhtikuu 2012. Viitattu: 7. elokuu 2020.
  6. Mercedes-Benz 300 SL: 60 years ago, a double victory at the “24 Hours of Le Mans – Daimler Global Media Site, 5. kesäkuu 2012. Viitattu: 7. elokuu 2020.
  7. Der Mercedes-Benz 300 SL (W 194) mit der Chassisnummer 11 – Daimler Global Media Site, 26. maaliskuu 2012. Viitattu: 7. elokuu 2020.
  8. Mercedes-Benz 300 SL Fitch Mille Miglia '417' – Conceptcarz, Viitattu: 9. elokuu 2020.
  9. The sporting successes of the production sports car Mercedes-Benz 300 SL (W 198) – Daimler Media Global Site, 2. huhtikuu 2012. Viitattu: 9. elokuu 2020.
  10. A new openness: Mercedes-Benz 300 SL Roadster, W 198 II series (1957-1963) – Daimler Global Media Site, Viitattu: 15. elokuu 2020.
Mercedes-Benz-logo 1926.png Daimler-Benz AG:n valmistamat henkilö- ja pakettiautot 1950–1980
Luokka Kori 1950-luku 1960-luku 1970-luku
0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9
Ylempi keskiluokka Sedan /
Farmari
W136 W120 / W121 W110 W 114 / W115 123-sarja
W136 / W191 W105
Coupé / Avoauto W136 W114 C123
Suuri auto Sedan W187 W180 W111
W128 W112
W108 W116
W109 V116
W186 W189 W100
Coupé /
Avoauto
W187 W 180 W111
W188 W128 W112
Urheiluauto Coupé / Roadster W121 B II W113 R107
300 SL (W198) C107
Kevyt
hyötyajoneuvo
Minibussi / Pakettiauto N1000 / N1300
L-sarja (pakettiauto) T 1
L319 T 2