Mercedes 35 PS

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mercedes 35 PS
Mercedes 12/16 PS
Mercedes 8/11 PS
Mercedes 35 PS 1901-1902.jpeg
Valmistaja ja valmistusmaa Daimler-Motoren-Gesellschaft,
Saksan keisarikunnan lippu.png Saksan keisarikunta, Cannstatt
Valmistusaika 19001902
Luokka Keskiluokka
Alempi keskiluokka
Kori Phaeton
Urheiluauto
Suunnittelija Wilhelm Maybach
Pohjalevy
Moottori R4
Iskutilavuus 1800 – 6000 cm3
Teho 8 – 35 hv (PS)
Voimanvälitys Takaveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Kulutus
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä
Seuraaja Mercedes-Simplex
Saman luokan autoja

Mercedes 35 PS on vuosina 1900–1902 valmistettu auto, jonka Daimler-Motoren-Gesellschaft (DMG) kehitti Emil Jellinekin ideoimana. Malli oli arkkitehtuuriltaan ja ominaisuuksiltaan käänteentekevä, ja sitä pidetään ensimmäisenä modernina autona.

Huhtikuussa 1900 Jellinek ehdotti DMG:lle sopimusta, jonka perusteella hän maksaisi yhtiölle huomattavan rahasumman, jos Wilhelm Maybach suunnittelisi hänelle kumouksentekevän kilpavaunun. Sopimusehdotuksen mukaan auton nimeksi tulisi antaa Mercedes ja niitä tulisi olla valmistetteuina 36 kappaletta ennen lokakuun 15. päivää. Sopimus sisälsi myös tilauksen 36:sta vakiomallisesta, 8 hevosvoiman DMG:n autosta. Jellinekistä tuli myös DMG:n hallituksen jäsen ja hän sai uuden Mercedes-merkin edustuksen yksinoikeudet Ranskassa, Itävalta-Unkarissa, Belgiassa ja Yhdysvalloissa.

Ensimmäinen Mercedes-sarja syntyi, kun 35 PS sai rinnalleen kaksi pienempää sisarmallia: Mercedes 12/16 PS:n ja Mercedes 8/11 PS:n.[1]

Moottori[muokkaa]

Wilhelm Maybachin suunnittelema uusi Mercedes-moottori oli käänteentekevä ja sen rakenne antoi suuntaviivat moottoriarkkitehtuurille, joka on monilta osin käytössä tänäkin päivänä. Nelisylinterisen rivimoottorin vaakasuoraan jaettu kampikammio valmistettiin alumiinista, ensimmäisenä maailmassa. Kampiakselin päälaakerien liuskat olivat magnaliumia, alumiiniseosta, jonka magnesiumpitoisuus on viisi prosenttia. Moottorin yläkerta rakentui kahdesta valurautaisesta sylinteriparista joilla ei ollut irroitettavia kansia. Lohkon ja kannen välinen tiiviys muodosti tuohon aikaan ongelman, joka pystyttiin tällä rakenteella ohittamaan. 116 mm:n porauksella ja 140 mm:n iskulla moottorin iskutilavuudeksi tuli 5913 cm3, mikä oli noin 400 cm3 enemmän kuin edeltäneellä "Phönix"-moottorilla.

Moottorin kaasujenvaihto tapahtui sylinterilohkojen ulkopuolelle sijoitettujen sivuventtiileiden toimesta. Aikaisemmin imutahdin aikaansaaman alipaineen voimalla avatuneet imuventtiilit olivat nyt akselikäyttöiset, aivan kuten pakoventtiilit. Venttiilien käyttöakselille otettiin voima kampiakselilta avoimilla hammaspyörillä.

Moottori oli varustettu matalajännitemagneetolla, jolla päästiin aiempaa tarkempaan sytytyshetken ajoitukseen. Toinen moottorin ominaisuuksia huomattavasti parantanut tekijä oli sen kehittynyt lämmönhallinta. Moottori oli varustettu vesipumpulla, joka sai voimansa venttiilien käyttöakselilta, samoin kuin magneetto. Lisäksi moottorin etuosassa oli jäähdyttimen tuuletin jolle käyttövoima otettiin kampiakselin etupään hammaspyöräsarjalla. Kummallekin sylinteriparille oli oma kaasutimensa. Moottorin käyntinopeus oli 300–1000 kierrosta minuutissa ja sen säätö toimi ohjauspyörän vivun kautta.

Auton keulalla oli Maybachin suunnittelema hunajakennojäähdytin, joka oli huomattavasti tehokkaampi kuin hänen aiempi putkijäähdyttimensä. Lämmönvaihtimen toiminnan tehostumisen myötä moottorin vesitilavuutta voitiin pienentää huomattavassa määrin, aiemmasta 18:sta litrasta 9:ään litraan.

Kaikki parannukset johtivat aiempaa sujuvampaan ajoon, vakaampaan käyntiin ja parempaan kiihtyvyyteen. Lisäksi moottorin paino väheni aiemmasta 90 kilogrammasta, noin 230 kiloon.

Voimansiirto[muokkaa]

Pieni ja automaattisesti uudelleen säätyvä jousikytkin uudistettiin kokonaan. Kytkimenä toimi jousiteräksestä kierretty kelajousi, joka kiinnitettiin voimansiirtoakseliin pienen rummun avulla ja kiinnitettiin vauhtipyörän sisään.

Vaihteistossa oli neljä vaihdetta eteenpäin ja peruutusvaihde. Vaihteet kytkettiin yhdellä vivulla, jota ohjattiin siirtoportissa (nk. kulissivaihteisto). Vaihteiston jatkeena oli tasauspyörästö, josta voimasiirrettiin takapyörille vetoakseleiden ja avoketjujen kautta.

Alusta[muokkaa]

Maybach ei enää asentanut moottoria alustaan ​​apurungolla, kuten siihen asti oli tapana, vaan kavensi rungon etuosan polkimien jälkeen siten, että moottori voitiin kiinnittää suoraan runkoaisoihin. Auton runko oli puun sijasta teräspalkkia, ensimmäisenä maailmassa. Molemmilla toimenpiteillä säästettiin painoa, lisättiin ajoneuvon jäykkyyttä ja tuotiin painopistettä alemmas.

Ohjausgeometriaan oli tehty parannuksia jotka vakauttivat auton ajokäytöstä. Ergonomiaan tehtiin huomattava parannus tuomalla ohjauspyörä ja -akseli aiempaa taemmas ja asentamalla ne suhteellisen jyrkkään kulmaan.

Lähteet[muokkaa]

  1. First Mercedes model series, 1900/1901 – Mercedes-Benz, Viitattu: 9. toukokuu 2021.
Daimler- ja Mercedes-nimillä valmistettujen ajoneuvojen aikajana 1885–1915
Luokka 1880 1890 1900 1910
5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5
Ensimmäiset Reitwagen Motorkutsche "Stahlradwagen" "Schroedter-Wagen" "Riemenwagen"
Alempi keskiluokka 8/18 PS, 8/20 PS, 8/22 PS
8/11 PS 15/20 PS, 10/20 PS, 10/25 PS 12/32 PS
12/16 PS 10/30 PS
Keskiluokka Phönix 20 PS 18/22 PS 18/28 PS 14/30 PS, 14/35 PS
35 PS 16/40 PS, 16/45 PS, 16/50 PS
28 PS, 28/32 PS, 35 PS 35 PS, 22/35 PS 22/40 PS, 22/50 PS
Ylempi keskiluokka 40 PS, 40/45 PS, 45 PS, 26/45 PS 28/50 PS, 28/60 PS
Suuri auto 55 PS, 31/55 PS 25/65 PS
65 PS, 36/65 PS 38/70 PS, 38/80 PS
65 PS, 37/70 PS 37/90 PS, 37/95 PS, 38/100 PS
75 PS, 39/80 PS 28/95 PS
Urheiluauto Phönix
Mercedes
35 PS 60 PS,90 PS 120 PS