Nash Metropolitan
Nash Metropolitan Hudson Metropolitan Metropolitan | |
---|---|
Valmistaja ja valmistusmaa | Austin, Iso-Britannia |
Valmistusaika | 1953–1962 |
Luokka | C-segmentti |
Kori | 2-ovinen sedan 2-ovinen avoauto |
Suunnittelija | |
Pohjalevy | |
Moottori | R4 |
Iskutilavuus | 1200-1489 cm³ |
Teho | 42–52 hv DIN (31-38 kW) |
Voimanvälitys | etuveto |
Kiihtyvyys | |
Huippunopeus | |
Kulutus | |
CO2-päästöt | g/km |
Hintaluokka | |
Edeltäjä | |
Seuraaja | AMC Gremlin |
Saman luokan autoja | Kuplavolkkari |
Nash Metropolitan on pieni automalli, jota myytiin vuosina 1954-1962, mallia myytiin myös Hudson Metropolitan -nimellä Nashin ja Hudsonin yhdistyttyä vuonna 1954. Nashin mallistossa Metropolitan sijoittui Nash Ramblerin alapuolelle. Myöhemmin autosta käytettiin pelkkää nimeä Metropolitan. Auto on Austinin valmistama ja se on ensimmäinen Yhdysvalloissa suunniteltu automalli, joka valmistettiin vain Euroopassa ja tuotiin Amerikkaan. Autoa myytiin ainoastaan Yhdysvalloissa ja Isossa Britanniassa. Yhdysvalloissa Metropolitan oli Kuplavolkkarin jälkeen toiseksi suosituin tuontiauto.
Metropolitan syntyi kun muut autovalmistajat valmistivat autojaan isompi on parempi periaatteella ja Nash päätti ruveta tarjoamaa kuluttajille halvempia kulkuvälinevaihtoehtoja. Nashin johtaja George Mason suunnitteli pientä autoa 1940-luvulla, josta tuli Metropolitan. Pienestä koostaan huolimatta Metropolitan on muotoiltu isojen amerikanrautojen tyyliin.
William J Flajole suunnitteli konseptiauton NXI, jota hyödynnettiin Metropolitanin suunnittelussa. Nash siirsi tuotannon Eurooppaan, jotta ei olisi pitänyt luoda uutta tuotantolinjaa. Nash julkisti 5.10.1952 sopimuksen, jossa Fisher & Ludlow valmisti korinosat ja Austin vastasi tekniikasta ja kokoonpanosta. Tuotanto alkoi lokakuussa 1953 ja ensimmäinen erä saapui Yhdysvaltoihin joulukuussa 1953. Aluksi auton nimi oli NKI Custom, 22.1.1954 nimeksi vaihdettiin Metropolitan. [1]
Sisällysluettelo
Varustelu[muokkaa]
Lisävarusteena autoon on saatavissa kartanlukuvalo, sähkökäyttöiset tuulilasinpyyhkijät ja vararengas.
Kehitys[muokkaa]
10 000 ensimmäisen auton valmistuksen jälkeen A-sarjan moottorista siirryttiin samankokoiseen B-sarjan moottoriin. Korit valmisti Austinin alihankkija Fisher & Ludlow. Korimalleja oli kaksi, kaksiovinen sedan ja avoauto. Vaihteita oli kolme, vaihteisto synkronoitu.
Vuonna 1956 moottorin tilavuutta kasvatettiin 1.5 litraan, sivuissa olevat kromilistat mahdollistivat kaksivärimaalauksen, maski uusittiin ja konepellillä ollut turha vale-ilmanottoaukko poistettiin.
Vuonna 1959 autoon tuli takakontin luukku (ensimmäisissä malleissa konttiin päästiin käsiksi ainoastaan takapenkin kautta) ja tuuletusikkunat, moottoria paranneltiin samalla jolloin tehot nousivat 52 hevosvoimaan (DIN, 38 kW). Kiihtyvyys tehtaan mukaan 0-96 km/t 22 sekuntia. Huippunopeus 125 km/t. Vuosimallia 1959 valmistettiin 21040 kappaletta, joista valtaosa kovakattoisia.
Moottorit[muokkaa]
Vaihteistona on kolmivaihteinen manuaalivaihteisto.
- 1.2 (Austin A-series)
- 1.2 (BMC B-sarja) 1954 – 1955
- 1.5 (BMC B-sarja) 1956 – 1962 (38 kW /4500, 115 Nm/ 2500 DIN, 1489 cm³)
Lähteet[muokkaa]
- Mobilisti 3/2005
- ↑ V8-Magazine 10/2012