Nissan Violet

Kohteesta AutoWiki
Versio hetkellä 23. maaliskuuta 2021 kello 19.43 – tehnyt Fuller (keskustelu | muokkaukset) (3. sukupolvi, T11 (1981 – 1982))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nissan Violet
Valmistaja ja valmistusmaa Nissan Motor Co., Ltd.,
Flag of Japan.svg.png Japani
Flag of Mexico.svg.png Meksiko
Flag of the Republic of China.svg.png Taiwan
Flag of Australia.svg.png Australia
Flag of South Africa 1928-1994.svg.png Etelä-Afrikka
Valmistusaika 19731984
Luokka Keskiluokka
Kori 2-/4-ov. fastback sedan
2/4-ov. porrasperä sedan
2-ovinen coupé
2-ovinen hardtop coupé
3- ja 5-ovinen liftback
5-ovinen farmari
5-ovinen pakettiauto
Moottori R4
Iskutilavuus 1400 – 2000 cm3
Teho 85 – 134 hv
Voimanvälitys Takaveto, etuveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Hintaluokka
Edeltäjä Datsun Bluebird (510)
Seuraaja Nissan Liberta Villa (N12) (Japani)
Nissan AD Van (VB11) (Japani)
Nissan Bluebird (T12) (Eurooppa)
Saman luokan autoja

Nissan Violet on Japanin kotimarkkinoilla vuosina 1973–1982 myynnissä ollut keskikokoisten henkilöautojen mallisarja. Samoja autoja myytiin maailmanlaajuisesti eri nimillä ja myös aikajana saattaa vaihdella markkina-alueittain.

Yleistä

Tammikuussa 1973 myyntiin tullut Violet 710 esiteltiin uutena keskiluokan mallina, joka sijoittui pienemmän ja edullisemman Sunny-sarjan ja hieman suuremman ja kalliimman Bluebird-sarjan väliin. Tosiasiassa malli oli osa Bluebird-sarjaa ja Bluebird 510:n seuraaja, joka syntyi Nissanin hienosäätäessä tuotevalikoimaansa ja myyntipolitiikkaansa.

Elokuussa 1971 markkinoille tullut Bluebird U (610) oli edeltäjäänsä suurempi, korkeatasoisempi ja hintavampi. Mallinimen "U"-kirjaimella ("User Oriented") yhtiö halusi viestiä ostajille mallin aiempaa korkeammasta tasosta. Vuonna 1968 Toyota oli tuonut markkinoille Corona Mark II:n, joka oli Coronaa hieman suurempi ja korkeatasoisempi malli. Bluebird U 610:llä Nissanin oli tarkoitus ottaa osa tämän koko- ja hintaluokan autojen markkinoista, jotka olivat Japanin talouskasvun myötä kovassa nosteessa. Jotta Nissan saisi pidettyä asiakkaansa myös alemmassa hintaluokassa, Bluebird 510:n valmistusta jatkettiin uudemman Bluebird U:n rinnalla joulukuuhun 1972 saakka. Tämän jälkeen Violet 710 otti sen paikan.

Koska Violet-sarjalle annettiin koodi "710", varsinaisen Bluebird-sarjan numerointi hyppää sen vuoksi 610:sta 810:aan.

1. sukupolvi, 710 (1973 – 1977)

Datsun Violet 140J 1974.jpg

Pääartikkeli: Datsun Violet 710

Ensimmäisen sukupolven Violet esiteltiin tammikuussa 1973, samassa kokoluokassa olleen, hieman suuremman Datsun Bluebird 610:n rinnalle. Useimmilla vientimarkkinoilla mallin nimenä oli, moottorista riippuen Datsun 140J/160J. Yhdysvalloissa mallinimenä oli Datsun 710.

2. sukupolvi, A10 (1977 – 1984)

Datsun Violet A10 sedan.jpg

Pääartikkeli: Datsun Violet A10

Toisen sukupolven Violet tuli markkinoille toukokuussa 1977. Korin lasipinta-ala oli kasvanut aiemmasta, samoin korin mitat. Muotoilu oli nyt huomattavan paljon suoralinjaisempaa kuin aiemman sukupolven malleissa. Japanin kotimarkkinoilla Violet sai kaksi sisarmallia: Nissan Auster, jota myytiin nuorekkammalle ostajakunnalle trimmattuna ja Nissan Stanza, joka oli korkeasoinen ja hyvin varusteltu versio. Joillain markkina-alueilla mallinimenä oli 140J/160J ja joillain Stanza, joka ei siis ollut sama versio kuin Japanissa myynnissä ollut. Pohjois-Amerikassa malli oli Datsun 510, joka nimi oli ollut käytössä jo vuosien 1967–72 Bluebirdin yhteydessä.

3. sukupolvi, T11 (1981 – 1982)

Nissan Violet Liberta.jpg

Pääartikkeli: Nissan Stanza (T11)

Kolmatta sukupolvea edustanut Violet Liberta jäi kotimarkkinoillaan lyhytikäiseksi malliksi, sitä valmistettiin kesäkuusta 1981 kesäkuuhun 1982. Korimalleina olivat 4-ovinen sedan ja 5-ovinen hatchback. Sedan-korilla oli varustetasoja jopa seitsemän: 1800ZX-E, 1800SX, 1800GL, 1600GF, 1600GL, 1600DX ja 1600T-DX. Hatchbackin tasoista puuttuivat kaksi viimeistä. Kotimarkkinoillaan Violet Libertan tärkeimmät kilpailijat olivat Toyota Camry, Honda Accord, Mazda Capella ja Mitsubishi Galant.

Lähteet