Ero sivun ”Officine Meccaniche” versioiden välillä

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rivi 92: Rivi 92:
 
====Sotilasajoneuvot====
 
====Sotilasajoneuvot====
 
[[Tiedosto:OM Officine Meccaniche, polizia.JPG|right|thumb|250 px|Poliisikäyttöön sovellettu kevyt kuorma-auto CL52]]
 
[[Tiedosto:OM Officine Meccaniche, polizia.JPG|right|thumb|250 px|Poliisikäyttöön sovellettu kevyt kuorma-auto CL52]]
[[Tiedosto:OM traktoreita.JPG|right|thumb|250px|OM-traktorit 512R ja 45R]]
 
 
Toisen maailmansodan jälkeisenä aikana OM valmisti myös sotilas- ja viranomaiskäyttöön kuorma-autoja, jotka olivat hyvin samankaltaisia amerikkalaisten joukkojen käyttämän kaluston kanssa.
 
Toisen maailmansodan jälkeisenä aikana OM valmisti myös sotilas- ja viranomaiskäyttöön kuorma-autoja, jotka olivat hyvin samankaltaisia amerikkalaisten joukkojen käyttämän kaluston kanssa.
  
Rivi 104: Rivi 103:
  
 
===Maatalouskoneet===
 
===Maatalouskoneet===
 +
[[Tiedosto:OM traktoreita.JPG|right|thumb|250px|OM-traktorit 512R ja 45R]]
 
Ennen vuonna 1933 tapahtunutta Fiat-konserniin liittämistä, OM oli valmistanut teollisuus- ja maataloustraktoreita amerikkalaisen [[Case]]-yhtiön lisensseillä. Koska OM toimi itsenäisenä yhtiönä, myöskään sen traktorien valmistuksen toimintoja ei liitetty osaksi Fiatin vastaavia toimintoja, vaan yhtiö esitteli vielä vuonna 1942 oman uuden mallin OM 2TM.
 
Ennen vuonna 1933 tapahtunutta Fiat-konserniin liittämistä, OM oli valmistanut teollisuus- ja maataloustraktoreita amerikkalaisen [[Case]]-yhtiön lisensseillä. Koska OM toimi itsenäisenä yhtiönä, myöskään sen traktorien valmistuksen toimintoja ei liitetty osaksi Fiatin vastaavia toimintoja, vaan yhtiö esitteli vielä vuonna 1942 oman uuden mallin OM 2TM.
  

Versio 11. maaliskuuta 2014 kello 15.24

Società Anonima Officine Meccaniche
Logo om.svg..png
Yrityksen perustusmaa Italia
Milano (pääkonttori, rautatiekalusto)
Brescia (maantieajoneuvot)
Tuotannon aloitus 1899
Nykytila Vuonna 1975 sulautunut emoyhtiöönsä (Fiat Group). Merkki edelleen hengissä.
Konserni Aiemmin osa Fiat Groupia,
nykyisin osa Kion Group AG:ta

Officine Meccaniche (lyhenne OM, virallinen muoto Società Anonima Officine Meccaniche) oli pohjois-Italian Milanossa ja Bresciassa toiminut konepajayhtiö. Alunperin rautatiekaluston valmistukseen keskittynyt yhtiö laajensi vuosien myötä toimintaansa myös henkilö- ja hyötyajoneuvojen sekä materiaalinkäsittelylaitteiden valmistukseen. Nykyään, entinen trukkeja ja kuormankasittelylaitteita valmistanut, Fiat Groupiin kuulunut Fiat OM Carrelli Elevatori, on saksalaisen pääomasijoitusyhtiö Kion Group AG:n omistuksessa ja se valmistaa materiaalinkäsittelylaitteita nimellä OM. Yhtiön hyötyajoneuvoja valmistanut osa liitettiin osaksi vuonna 1975 muodostettua Industrial Vehicles Corporation -yhtiötä (Iveco).

Historia

Yhtiö saa alkunsa vuonna 1899, kun rautatiekaluston valmistukseen keskittynyt, vuonna 1847 perustettu milanolainen konepajayhtiö A. Grondona Comi & C. yhdistyy vuonna 1890 perustetun, samalla alalla toimineen Miani Silvestri & C. -yhtiön kanssa ja ne muodostavat Milanoon yhtiön nimeltä Società Anonima Officine Meccaniche (già Miani Silvestri & C. – A. Grondona, Comi & C.).

Vuonna 1917 yhtiö hankki omistukseensa Brescian kaupungissa, entisissä Brixia-Züst -yhtiön tiloissa toimineen, maantieajoneuvoja valmistaneen Züst-yhtiön. Ensimmäinen OM-merkillä varustettu automalli, Tipo S305, joka on periaatteessa entinen Züst-tehtaan 4712 cm3:n nelisylinterisellä sivuventtiili-rivimoottorilla varustettu malli, tulee markkinoille vuonna 1918.

OM Officine Meccaniche-Milano-Brescia già Miani e Silvestri&C. - A.Grondona Comi&C. -yhtiön tunnus
OM 665 "Superba" 1929

Maailmansotien välisenä aikana OM tulee tunnetuksi voimakkaiden, luotettavien ja vankkarakenteisten autojen valmistajana ja OM:n autolla otetaan voitto mm. ensimmäisessä, vuonna 1927 ajetussa Mille Miglia -maantiekilpailussa.

Vuonna 1925 OM aloittaa kuorma- ja linja-autojen valmistuksen. Hyötyajoneuvojen valmistuksessa yhtiö tukeutui sveitsiläisen Saurer-yhtiön lisenssillä valmistettuihin moottoreihin ja muihin mekaanisiin komponentteihin. Siteet Saureriin pysyivät vahvoina koko OM:n elinajan.

Vuonna 1927 yhtiö hankkii omistukseensa vuonna 1878 perustetun, pohjois-Italian Lombardiassa, Mantovan maakunnan Suzzarassa sijainneen, maatalouskoneita valmistaneen O.M. Carrozzeria -yhtiön.

Vuonna 1933 OM liittyy osaksi Fiat-konsernia.

Vuonna 1934 emoyhtiö Fiat tekee päätöksen OM:n henkilöautotuotannon lakkauttamisesta ja yhtiön jatkamisesta hyötyajoneuvojen valmistajana.

Vuonna 1937 yhtiön tuotanto keskitetään Bresciaan ja Milanoon ja jaetaan kolmeen eri osa-alueeseen:

  • kuorma- ja linja-autot
  • rautatiekalusto, maataloustraktorit, materiaalinkäsittely (trukit) ja merimoottorit
  • pumput ja jäähdytysjärjestelmät

Toisen maailmansodan jälkeen yhtiö toi markkinoille uusia kuorma-automalleja, joista ensimmäisenä vuonna 1950 esitelty Leoncino. Tämä kantavuudeltaan 2 - 2,5 -tonnin luokkaan sijoittunut malli oli välitön menestys ja sitä seurasivat vuosien 1957 ja 1964 välisenä aikana raskaammat mallit Tigrotto, Tigre, Lupetto, Cerbiatto ja Daino. Useimmista malleista valmistettiin myös linja-auton alustaksi soveltuvia versioita.

1960- ja -70 -luvuilla OM:n valmistamia kevyitä ja keskiraskaita kuorma-autoja valmistettiin lisensseillä, Sveitsissä nimillä Saurer-OM ja Berna-OM, Itävallassa nimellä Steyr-OM, Ranskassa Unic-OM, ja Saksassa Büssing-OM.

OM Tigrotto 1958

Vuonna 1951 OM tuo markkinoille ensimmäisen polttomoottorilla varustetun pienen trukkinsa. Samana vuonna perustetaan pohjois-Italialaiseen Luzzaran kaupunkiin pienten varastotrukkien valmistukseen erikoistunut PIMESPO (Piccola Industria MEccanica Sul PO) -yhtiö.

Vuonna 1967 OM lakkasi olemasta Fiatin tytäryhtiö ja se liitettiin divisioonana osaksi Fiat Veicoli Industriali (Fiat Industrial Vehicles) -yhtiötä. Samaan aikaan aloitettiin Titano-mallia seuranneen OM 170:n valmistus. Kyseessä oli OM:n ensimmäinen ns. X-sarjan (tunnetaan myös nimellä "numero-sarja") malli, jossa auton malli ilmoitettiin kokonaispainoon perustuvana lukuna.

Vuonna 1972 OM sulautetaan täysin Fiat Veicoli Industriali -yhtiöön.

Vuonna 1975 perustetaan uusi holding-yhtiö Iveco, hallinnoimaan kaikkia Fiat-konsernin hyötyajoneuvojen valmistukseen liittyviä toimintoja, näiden joukossa myös OM. OM:n mukana uuden yhtiön ajoneuvojen mallimerkinnöissä siirrytään OM numero-sarjan mukaiseen merkintätapaan. Holding-yhtiön alaisuutenn kerätyt ajoneuvot valmistetaan vielä omilla nimillään. Trukkien valmistukseen keskittynyt yhtiö Fiat Carrelli Elevatori liitetään myös Ivecon alle.

Vuonna 1978 markkinoille tuodaan tavara-autosarja Iveco Daily, joka perustuu OM:n "Grinta"-malliin. Samalla hyötyajoneuvomerkki OM häviää markkinoilta, koska kaikkien Iveco SpA:n valmistamien ajoneuvojen nimeksi tulee Iveco.

Vuonna 1992 saksalainen Linde-ryhmä hankkii omistukseensa Fiatin materiaalinkäsittelyyn erikoistuneet toiminnot. Vuonna 2002 kyseisen yhtiön nimeksi muutetaan OM Carrelli Elevatori SpA. Fiat-nimi poistetaan käytöstä, koska Iveco S.p.A. ei ole enää omistajana tai osakkaana yhtiössä.

Vuonna 2006 OM -merkki ja sen teolliset toiminnot siirtyvät saksalaisen pääomasijoitusyhtiö Kion Group AG:n omistukseen.

Tuotanto

Henkilöautot

OM 469 N, 1922

Vanhaan Züst-malliin perustunutta 305 S:ää seurasivat nelisylinterisillä rivimoottoreilla varustetut Tipo 465 (1327 cm3) vuonna 1919 ja Tipo 467 (1410 cm3) sekä Tipo 469 (1496 cm3) vuonna 1921. Vuonna 1923 esiteltiin täysin uusi malli, 2-litraisella, kuusisylinterisellä rivimoottorilla varustettu Tipo 665 'Superba'. Tämä malli osoittautui autokilpailuissa erityisen menestyksekkääksi. Vuosina 1925 ja 1926 mallilla otettiin viisi kärkisijaa Le Mansin 24 tunnin ajon 2-litraisten autojen luokassa mutta kenties kaikkein merkittävin saavutus oli kaikkien aikojen ensimmäisen Mille Miglia-kilpailun voitto vuonna 1927. Ferdinando Minoia ja Giuseppe Morandi ajoivat OM 665 -autollaan maaliin ajalla 21 h 4 min 48 s, keskinopeudella 77,7 km/h. Myös toinen ja kolmas sija menivät OM 665:lle.

Superba oli varustettu sivuventtiilisellä, 6-sylinterisellä, yksiosaisella valurautamoottorilla, jonka teho oli 45 hevosvoimaa @ 3500 r/min. Mille Migliaa varten moottorin viritysastetta nostettiin mm. kolmella kaasuttimella, jolloin siitä saatiin tehoa 65 hv @ 4000 r/min.

Tämä moottori on varustettu Ricardo-tyyppisellä palotilalla ja siitä rakennettiin useita versioita, tehokkaimmillaan 85 hv. Vuodesta 1929 alkaen sama 6-sylinterinen moottori voitiin varustaa myös Roots -tyyppisellä kompressorilla. Näillä 2000- ja 2200 cm3 moottoreilla varustetuilla urheiluautoilla oli erinomainen suorituskyky, myös niiden alhaisen painon, 818 kg, ansiosta.

Vuonna 1932 OM suunnitteli ja valmisti malli 32:n : kevyen nelivetoisen ajoneuvon, joka oli varustettu ilmajäähdytteisellä dieselmoottorilla ja jonka rinteiden nousukyky oli jopa 45 °. Vuonna 1933 OM:stä tuli osa Fiat-konsernia, mutta se pysyi itsenäisenä yhtiönä, joka esittelee seuraavalle vuodelle viimeisen konseptiautonsa: 6-sylinterisen, 2130 cm3:n OM Tipo V Alcyonen, joka ei kuitenkaan enää päässyt tuotantoon, emoyhtiön lopettaessa OM:n henkilöautotuotannon.

Kuorma-autot

Hyötyajoneuvot tulivat OM:n tuotevalikoimaan vuonna 1925 ja niiden valmistuksessa tukeuduttiin sveitsiläisen Saurer-merkin lisenssillä valmistettuihn malleihin. Yhtiön tunnetuimpia, 1930-luvulta 50-luvulle eläneitä malleja ovat:

Toisen maailmansodan päätyttyä ja maan päästyä taloudellisesti jaloilleen, myös OM uudisti kuorma-automallistoaan ja markkinoille tuotiin raskas Orione-sarja.

Vuonna 1950 Loc-mallin seuraajaksi esiteltiin Leoncino, josta tuli yhtiölle kaupallinen menestys. Sen rinnalle tuotiin muita keskiraskaita malleja jotka yhtiö nimesi eläinkunnan mukaan

Taurus 340 lanseerattiin vuotta myöhemmin ja vuonna 1953 Super Taurus. Vuosikymmenen lopussa ne korvattiin kahdella uudella mallilla: Tigrotto (1957) ja Tigre (1958).

Vuonna 1955 Orionen tilalle tuli paremmilla ominaisuuksilla varustettu Super Orione.

Vuonna 1959 esiteltiin malli Lupetto.

Raskaiden mallien sarjassa Titano korvaa vuonna 1961 sekä Orionen että Super Orionen.

Keskiraskaaseen sarjaan esitellään mallit Cerbiatto vuonna 1963, Orsetto vuonna 1966 ja Daino vuonna 1967.

Kuusikymmentäluvun lopussa Om ei enää ole mallistonsa kehittelyssä riippumaton yhtiö, vaan se on liitetty osaksi Fiat Veicoli Industriali (Fiat Industrial Vehicles) -yhtiötä. Kaikki mallit korvattiin uudella, ns. OM-numerosarjalla, jonka tuotemerkkinä on 1970-luvun alussa OM, mutta vuonna 1975 se korvataan merkillä Iveco.

Sotilasajoneuvot

Poliisikäyttöön sovellettu kevyt kuorma-auto CL52

Toisen maailmansodan jälkeisenä aikana OM valmisti myös sotilas- ja viranomaiskäyttöön kuorma-autoja, jotka olivat hyvin samankaltaisia amerikkalaisten joukkojen käyttämän kaluston kanssa.

Italian armeijalle, sekä OM:n että Lancian toimesta, valmistettu malli CL51 perustui kevyeeseen Leoncino-kuorma-autoon.

Vuosina 1952 – 1970 valmistettu CL52 on suunniteltu toisen maailmansodan aikaisen, monikäyttöisen Dodge WC -sarjan innoittamana. Se oli laajasti mm. armeijan viestiyksikköjen sekä poliisin maastovalvontaa harjoittavien yksikköjen käytössä.

Italian armeijalle valmistettu raskas sotilaskuorma-auto OM 6600 oli lisenssivalmiste ja perustui Yhdysvaltain sotavoimien M-39 -sarjaan.

Poliisivoimien mellakantorjuntaosastojen käyttöön valmistettiin Tigrotto-kuorma-autoon perustuvaa, integroidulla kuormatilalla varustettua OM RM 61 -mallia. 1970-luvun mallimuutosten myötä nämä ajoneuvot korvattiin integroidulla umpikorilla valmistetuilla OM numerosarjan malleilla, kunnes ne korvautuivat Iveco-malleilla.

Maatalouskoneet

OM-traktorit 512R ja 45R

Ennen vuonna 1933 tapahtunutta Fiat-konserniin liittämistä, OM oli valmistanut teollisuus- ja maataloustraktoreita amerikkalaisen Case-yhtiön lisensseillä. Koska OM toimi itsenäisenä yhtiönä, myöskään sen traktorien valmistuksen toimintoja ei liitetty osaksi Fiatin vastaavia toimintoja, vaan yhtiö esitteli vielä vuonna 1942 oman uuden mallin OM 2TM.

Vuonna 1952 OM:n traktorituotanto liitetään osaksi Fiat Trattori SpA:ta. Itseasiassa Fiat oli jo jonkin aikaa huolehtinut OM:n 25 – 55 hevosvoimaisten traktorien valmistuksesta. OM:n tämän aikakauden myydyin traktorimalli on käsikäyttöisellä kytkimellä ja 3770 cm3:n dieselmoottorilla varustettu malli 35-40, joka myös sai päällensä Fiatin traktoreiden tunnusomaisen oranssin värin.

Suosittua 35-mallia jatkokehitettiin mm. jalkakäyttöiseksi muutetulla kytkinpolkimella ja sitä seurasivat mallit 45R ja 45C. Vuonna 1958 oli vuorossa 50R (jota valmistettiin vain muutamia yksilöitä), tätä seurasivat mallit 512, 513, serie 15 ja serie 50. Viimeiseksi jäänyt, OM-logoa kantanut traktorimalli oli OM 850. 1970-luvulla traktorien myynti OM:n tunnuksilla, Fiatin traktorien rinnalla, lopetetaan.

Lähteet

[1] Le prime case italiane specializzate in costruzioni ferroviarie.
[2] Historia de la marca OM

Italian kuningaskunnan lippu.png Italialaiset automerkit vuoteen 1918

Adami | Adem | A.L.F.A. | Aquila Italiana | Ardita | Aster | Ausonia | Beccaria | Bender & Martiny | Bernardi | Bianchi | Bonacini | Brevetti Fiat | Brixia-Züst | Bugatti & Gulinelli | Caesar | Cantono | CAR | Carcano | Ceirano (1901–1904) | Ceirano (1903–1904) | Ceirano (1904–1905) | Ceirano (1905–1905) | Chiribiri | Darracq Italiana | De Luca | De Vecchi | Diatto | Dual-Turconi | Elka | Emanuel | Eridano | Esperia | Faccioli | FAS | Feroldi | Fert | FIAL | Fiat | Fiat-Ansaldi | Fides | Figini | FLAG | Flirt | Florentia | Florio | Folgore | FRAM | Franco | Frejus | Frera | Frigerio | FTA | Galileo | Gallia | Guaraldi | Hermes Italiana | Invicta | Isotta Fraschini | Itala | Junior | Lancia | Lanza | Lombarda | Lux | Macagno | Maggiora | Majocchi | Marca-Tre-Spade | Marchand | Marengo | Marocchi | Menon | Miari & Giusti | Milano | Millo | Minutoli-Millo | Mirabilis | Nazzaro | NB | Newton | Newton & Bennett | OM | OMS | OMT | OTAV | Ottolini | Padus | Perfecta | Peugeot-Croizat | Prinetti & Stucchi | Quagliotti | Rapid | Rebus | Ricordi | Ricordi e Molinari | Rosselli | SAL | Salva | San Giorgio | Scacchi | SCAT | Scirea | Serpollet Italiana | SIMS | SIVE | SMB | SPA | STAE | Standard | STAR | Storero | Taurinia | Temperino | Turinelli & Pezza | Turkheimer | VALT | Vespa | Vittoria | Welleyes | Wolsit | Z | Zambon | Zena | Zeta | Züst

Flag of Italy.svg.png Italialaiset automerkit vuosina 1918 – 1945

A.L.F.A. | Alfa Romeo | Alfieri | Amilcar Italiana | Ansaldo | Anzani | Aurea | Auto Avio Costruzioni | Auto Lux | Barison | Barosso | Bianchi | Blanc & Trezza | BN | CAR | Ceirano (1919–1925) | Chiribiri | CIP | CMN | Colombo | Daino | Dainotti | Della Ferrera | Diatto | Fadin | FAST | FIAM | Fiat | Figini | FOD | Fongri | GAR | Garanzini | Giannini | GL | IENA | Isotta Fraschini | Itala | Lancia | Marino | Maserati | Meldi | Moretti | Motocor | Nazzaro | Odetti | Ollearo | OM | Perfetti | Prince | Rapid | Restelli | Rubino | SABA | SAM | San Giusto | SCAT | Scirea | SIAM | SIC | Silvani & Botta | SPA | Stanguellini | STAR | Stigler | Storero | TAU | Temperino | Tonello | Vaghi | Veltro