Pääntuki

Kohteesta AutoWiki
Versio hetkellä 15. tammikuuta 2020 kello 20.04 – tehnyt Vaux (keskustelu | muokkaukset) (Lähteet)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pääntuki eli niskatuki on auton istuimen selkänojan jatke, jonka tarkoitus on tukea päätä. Pääntuki on turvallisuusvaruste.

Historia

Pääntukia käytettiin ensimmäisenä Buickissa 1939, mutta ne olivat hyvin harvinaisia ennen 1960-luvun loppua. Etuistuinten pääntuet tulivat ensimmäisinä pakollisiksi Yhdysvalloissa vuonna 1969 uusissa henkilöautoissa (1.1 alkaen). Myös Japanissa uusien autojen pääntuet tulivat pakollisiksi (etuistuimille) samana vuonna 1969 [1].

Pääntuki

Euroopassa pääntuet tulivat käyttöön 1970-luvulla. Ylellisen Citroën SM:n etuistuimissa oli pääntuet jo vuodesta 1970 lähtien, saman vuoden Mercedes-Benz 350 SL:ssä ei ole pääntukia. Ford Cortina 2000:ssa oli pääntuet jo vuonna 1971, mutta halvemmista malleista (esim. 1600) ne puuttuivat. Myös Simca 1100:n tehokkaammissa malleissa pääntuet olivat jo 1971.

1972 esitellyssä BMW 520:ssa ovat pääntuet edessä vakiovarusteena. BMW 520, Chrysler 180, Audi 100, Opel Commodore ja Porsche 911 2.4 olivat ensimmäisiä eurooppalaisia autoja (1972), joissa oli pääntuet. Näiden merkkien halvemmista malleista pääntuet saattoivat puuttua v. 1972, esimerkiksi BMW 1600 Touring ja Opel Rekord olivat ilman pääntukia.

Vuonna 1972 Mercedes-Benz 220:ssä (W114) ja Datsun 240 C:ssä oli pääntuet edessä, mutta vastaavista dieselmalleista (220D ja 220C) ne puuttuivat. Peugeot 504:ssä on selkänojaan upotetut pääntuet, jotka ylösnostettuina selkänoja tuntuu turhan matalalta. Saabin malleihin etuistuinten pääntuet tulivat vakiovarusteeksi vuoden 1974 malleihin (v. 1973 jälkipuoliskolla), ainakin Suomessa valmistetuissa autoissa. 99-mallissa ne olivat pehmustetut, Saab 96:ssa puolestaan kovat ja muoviset tangot.

Vasta 1970-luvun loppupuolella pääntuet yleistyvät Euroopassa valmistetuissa autoissa.

Joissain japanilaisissa autoissa pääntuet olivat jo 1970-luvun alussa, esimerkiksi 1971 Datsun Cherry E10:ssä. Honda Civic 1:n 1973 mallissa ei ole pääntukia, 1976 mallissa ne jo olivat. Toisaalta pääntuki saattoi olla kiinteä ja istuinten verhoilumateriaali hiostavaa muovia. Kaikissa japanilaisautoissa ei ollut pääntukia 1972, esim. Mazda 616 Capellasta ne puuttuivat.

Tekniikan Maailman 11/1974 kuuden keskikokoisen auton vertailussa pääntuet oli 2:ssa (Datsun 160J ja Toyota Carina 1600), mutta kaikista neljästä eurooppalaisautosta ne puuttuivat (Ford Taunus 1600, Opel Ascona 1,6, 4. Morris Marina 1,8 ja Sunbeam Hunter DL 1725).

Halvoissa autoissa ei ollut pääntukia vielä 1970-luvun lopulla, esimerkiksi Škoda 105-mallissa, Minissä, Rätti-Sitikassa ja Renault 4:ssä ei ole pääntukia vuonna 1978. TM 16/1977 pikkuautovertailun kahdessa autossa kuudesta (2/6) ei ollut pääntukia (Fiat 127, Renault 5), mutta lopuissa 4 autossa oli pääntuet edessä (VW Polo, Ford Fiesta, Mazda 323, Peugeot 104).

Suomessa etuistuinten pääntuet ovat olleet pakollisiia uusissa autoissa vuodesta 1980 lähtien. Etuistuinten pääntuet ovat olleet Yhdysvalloissa pakollisia henkilöautoissa 1969 alkaen, mutta eivät maastoautoissa, joten pääntuet saattoivat puuttua niistä. Poikkeuksena käyttöpakosta maastoautoissa pääntuet eivät olleet pakollisia Yhdysvalloissa, esimerkiksi vielä vuonna 1984 Jeep Wagoneeria myytiin ilman pääntukia [2].

Takaistuinten pääntuet yleistyivät 1980- ja 1990-luvuilla. Ensimmäisiä takapääntuellisia automalleja oli vuoden 1978 Audi 100 GL 5E, jonka takaistuimella oli 2 pääntukea. Vuoden 1980 Toyota Crownissa (Super Saloon) oli 2 pääntukea takana. Myöhemmin BMW 735/745 Highlinessa oli pääntuet vakiona myös takana.

Lisävarusteena

Suomessa oli 1974 yrityksiä, jotka valmistivat autojen pääntukia lisävarusteena. Kokeiltu niskatuki kiinnittyy etuistuimeen omalla puristuksellaan ilman ruuveja tai muuta kiinnitystä. Kahdessa autossa pääntuki pysyi hyvin paikallaan. Tarvikepääntuen sisällä on peltilevy ja sen päällä vaahtomuovinen tyyny. Korkeutta ei voi säätää. Tarvikepääntuki maksoi 1974 velourkankaalla päällystettynä 54 markkaa ja plyyshikankaalla 56 markkaa. [3]

Lähteet

  • Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Head_restraint-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
  1. Tekniikan Maailma 20/1969 s. 69
  2. Tekniikan Maailma 4/1984, s. 64
  3. Tekniikan Maailma 11/1974, s. 119