Rover V8 -moottori

Kohteesta AutoWiki
Versio hetkellä 3. joulukuuta 2018 kello 18.19 – tehnyt Vaux (keskustelu | muokkaukset) (3.9 / 4.0)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rover V8
Rover V8-moottori.jpg
Valmistajat, jotka käyttäneet General Motors
Rover
Land Rover
MG
TVR
Käyttöaika 1960 – 2006
Toiselta nimeltään Buick 215 V8

Rover V8 -moottori on kompakti, alumiinisella sylinterilohkolla ja -kansilla valmistettu V8-moottori. Moottorin alkuperäinen suunnittelu on lähtöisin General Motors Corporationiin kuuluvan Buick-divisioonan moottoriosaston suunnittelupöydältä, myöhemmästä Britanniassa tapahtuneesta jatkosuunnittelusta ja moottorin tuotannosta vastasi ajoneuvovalmistaja Rover. Vuonna 1967 tapahtuneen Britannian debyyttinsä jälkeen, alkuperäistä 3,5-litraista V8:aa ja sen johdannaisia on Roverin lisäksi käyttänyt lukuisa joukko ajoneuvovalmistajia.

Historiaa

Rover V8 aloitti taipaleensa vuonna 1960 nimellä Buick 215, mallivuodelle 1961 tarkoitettuna täysalumiinisena konstruktiona. Kompaktin kokoinen moottori oli paitsi kevyt, massaltaan noin 144 kg, myös tehokas: Buickin tämän moottorin voimakkaimmat versiot antoivat tehoa 200 hv (SAE brutto) ja samankaltainen Oldsmobilen turboahdettu "Jetfire"-moottori 215 hv (SAE brutto). Vaikka moottori oli amerikkalaisen mittapuun mukaan pieni, se oli silti myynnillisesti melkoinen menestys. Buick valmisti kolmen vuoden aikana 376 799 kappaletta alumiinisella V8-moottorilla varustettua autoa ja Oldsmobilen lukemat olivat samaa luokkaa. Näiden lisäksi joitain Pontiac-malleja varustettiin Buick 215 -moottorilla, lempinimenä tällä oli "BOP 215", akronyyminä sanoista Buick-Oldsmobile-Pontiac. Alumiininen moottori oli kuitenkin kallis valmistaa ja se kärsi öljyn ja jäähdytinnesteen tiiviysongelmista sekä jäähdyttimen tukkeutumisesta, joka johtui alumiinille sopimattoman jäähdytinnesteen käytöstä. Lopputulemana näistä, GM päätti lopettaa kaikkien alumiinimoottoreidensa valmistuksen vuoden 1963 jälkeen. Moottorin design jäi kuitenkin elämään, sillä Buick valmisti vastaavanlaista valurauta-V8 -moottoria vuosina 1964 – 1980, sekä sen V6-johdannaista vuosina 1962 – 2008. Nämä osoittautuivat käytössä luotettaviksi ja pitkäikäisiksi moottoreiksi.

Tammikuussa 1964 Roverin toimitusjohtaja William Martin-Hurst näki Buickin alumiini-V8:n ensi kertaa Mercury Marinen tehtailla, jossa hän oli neuvottelemassa Roverin kaasuturbiini- ja dieselmoottoreiden kaupoista. Bill Martin-Hurst oivalsi että Buickin kevyt V8 olisi ihanteellinen moottori, amerikkalaisia pienempikokoisten brittiautojen keulalla. Alumiini V8 painoi itse asiassa vähemmän kuin kuusisylinteriset rivimoottorit, jotka se tulisi korvaamaan. Amerikan toimintojensa johtajalle, J. Bruce McWilliamsille, yhtiö antoi tehtäväksi taivutella GM myymään moottorin valmistusoikeudet sekä tarvittavat työstökoneet. Kaupat näistä lyötiin lukkoon tammikuussa 1965. Rover palkkasi Buickilta piakkoin eläköityvän, moottoriosaston pääinsinööri Joe Turlayn, avustamaan moottorin tuotannon aloittamisessa Britanniassa.

Rover V8:ssa on valmistushistoriansa aikana käytetty lukuisia erilaisia polttoainejärjestelmiä: Kaksi SU-kaasutinta, kaksi Zenith-Stromberg -kaasutinta, Bosch L-Jetronic eli Lucas 4CU Flapper, Hitachi Hotwire eli Lucas 14CUX, Rover GEMS ja Bosch Motronic.

Roverin omien mallien lisäksi Rover V8 -moottoria on käyttänyt lukuisa joukko suurempia ja pienempiä ajoneuvojen valmistajia kuten mm. Morgan, TVR, Triumph, Land Rover ja MG.

MG Rover Groupin konkurssi vuonna 2005 johti myös perinteikkään "Rover V8" -moottorin valmistuksen lopettamiseen, 40 vuoden jälkeen. Viimeinen Rover-merkkinen henkilöauto, jossa käytettiin aitoa Rover V8 -moottoria, oli Rover SD1 Vitesse. Tämän jälkeen Rover V8 löytyi Land Rover Discovery ja Range Rover -mallien konehuoneesta. Roverin V8-moottorin valmistuksen päätyttyä sen paikan otti Jaguar AJ-V8 -moottori.

3.5

Rover 3500 V8 -moottori

Alkuperäisen Rover V8:n iskutilavuus oli 3528 cm3, porauksen ollessa 88,9 mm ja iskunpituuden 71 mm. Sylinterilohko oli valmistettu hiekkavaluna ja varustettu valurautaisilla sylinteriputkilla. Imusarja oli alkuperäisestä Buickin versiosta poikkeava, sillä Roverin versiossa käytettiin kahta SU-kaasutinta. Roverin moottori oli alkuperäistä painavampi, mutta samalla rakenteellisesti vahvempi, moottorin kuivapaino oli noin 170 kg. Rover V8 esiteltiin ostavalle yleisölle ensimmäiseksi vuoden 1967 Rover P5B "3.5-Litre" saloon -mallissa, jossa se 10,5:1 puristussuhteella antoi tehoa 160 hv (bhp) @ 5200 r/min ja vääntöä 280 Nm @ 2600 r/min.

Sovellukset:

Iceberg-projekti

Vuoden 1979 energiakriisin jälkeen British Leylandilla havahduttiin huomaamaan ajoneuvomarkkinoilla dieselmoottoreiden kasvanut kysyntä. Yhtiössä tehtiin päätös uuden, aiempaa hienostuneemman dieselmoottorin kehittämisestä BL:n henkilöautoja varten. Koska suunnitteluosaston määrärahat olivat tiukalla, uuden dieselmoottorin tulisi perustua mahdollisimman pitkälle jonkin jo olemassaolevan bensiinimoottorin pohjalle. Tämän pohjalta lähdettiin projektinimellä Iceberg kehittämään 3,5-litraisesta bensiini V8 -moottorista dieselversiota. BL aloitti Cambridgeshiren Peterboroughissa sijainneen Perkins Engines Company Ltd:n kanssa yhteistyön moottorin kehityksen tiimoilta. Kehitystyön tuloksena valmistui sekä vapaastihengittävä että turboahdettu versio, molemmissa käytettiin Stanadynen polttoaineensyöttöjärjestelmää. Vapaastihengittävän version teho oli 100 hevosvoimaa ja ahdetun 150 hevosvoimaa.

Prototyyppien testausvaiheessa projekti törmäsi riittämättömän jäähdytysnestekierron aiheuttamiin ongelmiin. Bensiinimoottorin vesikanavat sylinterilohkossa ja -kannessa eivät olleet riittävän kokoiset dieselmoottorin lämmönsiirtoa ajatellen. Yhtiön johto taas edellytti kustannussyistä saman sylinterilohkon käyttöä. Näistä ongelmista olisi varmasti selvitty, mutta seuraavaksi projekti törmäsi taloudellisiin ja logistisiin ongelmiin. British Leylandin uudelleenjärjestelyjen myötä Land Rover ja Roverin henkilöautot oli jaettu kahden eri divisioonan alaisuuteen.

Land Rover otti vuonna 1982 vastuulleen V8-moottorin tuotannon, siirtäen sen Birminghamin Acock's Greenin tehtailta Solihullin tehtaille, missä sitä valmistettiin rinnan muiden Land Rover -moottorien kanssa. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että tehtaalla ei ollut kapasiteettia diesel-V8:n valmistamiseen. Toisaalta yhtiölle tärkeällä Pohjois-Amerikan markkina-alueella eivät dieselmoottorit olleet saaneet jalansijaa odotetulla tavalla. Lopulta BL vetäytyi tästä hankkeesta. Perkins päätti jatkaa projektin eteenpäinviemistä yksin, ja painatti valmiiksi jopa moottorin teollisuusversion esitteitä, mutta BL:n lopetetettua kaiken teknisen tuen, Iceberg-projekti haudattiin loppuvuodesta 1983.

3.9 / 4.0

Rover 3,9 V8

Land Rover valmisti vuosina 1989 – 2003 3946 cm3:n versiota Rover V8 -moottorista. Iskutilavuuden nosto oli saatu aikaan kasvattamalla 3,5-litran moottorin poraus 94,0 mm:iin, iskunpituuden pysyessä entisellään, 71 mm:ssä. Vuonna 1995 moottori sai uudistetun imu- ja pakojärjestelmän, lohkon valua vahvistettiin lisärivoituksella, männät uudistettiin ja kampiakselin laakeripukkeihin tuli ristiinpulttaus. Erotuksena vanhemmasta moottorista, joka oli nimeltään 3.9-moottori, uutta moottoria kutsuttiin 4.0-moottoriksi, vaikka iskutilavuus pysyikin muuttumattomana. Vuoden 1995 viritysasteella 4.0 V8 tuotti tehoa 190 hevosvoimaa ja vääntöä 320 Nm.

4.0 V8:n valmistus päättyi vuonna 2003. Moottorin viimeinen versio, joka oli käytössä vuosimallin 2003 Land Rover Discoveryn voimanlähteenä, tuotti tehoa 188 hv @ 4750 r/min ja vääntöä 340 Nm @ 2600 r/min.

Sovellukset:

1980-luvun alussa TVR lähestyi brittiläistä kilpa-ajaja Andy Rousea, ajatuksena että TVR voisi käyttää Rousen kehittämää 3,9-litraista Rover V8 -kisamoottoria omassa 350i-mallissaan. Rouse oli kilpaillut modifioidulla Rover SD1 V8:lla Britannian rataluokissa menestyksekkäästi. Rousen valmistama versio osoittautui liian hintavaksi ja TVR etsi moottoripajan joka kykeni valmistamaan kyseisenlaisella konseptilla suunnitellun moottorin hieman edullisemmin. Moottorin porauksena oli 93,5 mm eli hieman vähemmän kuin Roverin muutaman vuoden päästä sarjana valmistaman 3,9-litraisen version. Pienemmästä porauksesta johtuen moottorin iskutilavuus oli 3905 cm3. Tasakantisilla männillä ja korkeanostoisella nokka-akselilla varustettuna moottorin puristussuhde oli 10,5:1. TVR kertoi moottorin tuottavan 275 hv tehoa, mutta tämä lukema on ilmeisesti hieman optimistinen. Terve 3905 cm3;n moottori tuottaa kuitenkin yli 240 hevosvoimaa. Kun moottori oli saatu suunniteltua tuotantovalmiiksi, suurin osa niistä valmistettiin North Coventry Kawasakin (NCK) toimesta. TVR osti NCK:n ja teki siitä yhtiölle in-house moottoridivisioonan nimeltä TVR Power. 3905 cm3 -moottorilla valmistettiin noin 100 autoa; TVR:n myöhemmät '400'-versiot käyttivät Roverin 3946 cm3:n moottoria

Sovellukset:

4.2

Moottorikoodi 40D

Land Rover teki 4.0 (3946 cm3)-moottorista, Range Rover Classicin LSE-varustetasoa varten, suuremmalla iskutilavuudella olleen version. Tämän 4,2-litraisen moottorin iskutilavuus oli 4275 cm3. Iskutilavuuden nosto oli saavutettu kasvattamalla iskunpituutta 71 mm:stä 77 mm:iin, porauksen pysyessä 94 mm:ssä. Iskunpituuden kasvu saatiin aikaan käyttämällä hyllytetyn "Iceberg"-dieselmoottoriprojektin kampiakselia.

Sovellukset:

4.3

Urheiluautoja valmistavan TVR:n Coventryssa sijainnut tytäryhtiö TVR Power valmisti Griffith- ja Chimaera-malleja varten Roverin V8 -moottorista 4280 cm3:n iskutilavuudella ollutta versiota. Moottori oli poraukseltaan ja iskunpituudeltaan 4.2-moottoria vastaava, joten hivenen suurempi iskutilavuus selittyy erimallisten mäntien käytöllä. TVR Griffithin ns. pre-cat -versiot käyttivät pääsääntöisesti tätä moottoria, vaikka myös 4.0-litrainen versio oli tarjolla. Chimaera oli valittavissa joko 4.0- tai 4.3-litraisella moottorilla. Joidenkin Griffith- ja Chimaera-mallien 4.3-moottori on varustettu Big Valve -sylinterikansilla, joissa imuventtiilin lautanen on halkaisijaltaan 43 mm ja pakoventtiilin 37 mm ja nokka-akselin profiili on hyvin radikaali.

Vuosina 1993 – 2009 coventrylainen moottoripaja JE Engineering Ltd varusti Westfield SEight -malleja virittämällään 4.3-litraisella moottorilla.

Sovellukset:

4.4

Rover 4.4 V8-moottori.JPG

Leyland Australia valmisti Roverin alumiini V8:sta omaa 4416 cm3:n versiota, Australian kotimarkkinoille tarkoitetun Leyland P76 -mallin voimanlähteeksi. Moottorin poraus oli 88,9 mm ja iskunpituus samaten 88,9 mm. Moottoria jonka isku-poraussuhde on 1, kutsutaan englanninkielessä termillä square. Sylinterilohkon korkeutta, (deck height) eli mittaa sylinterikannen kiinnitystasosta kampiakselin keskilinjaan, kasvatettiin ja moottorissa käytettiin pidempiä, 158,75 mm:n mittaisia kiertokankia. Tämä muualla harvoin nähty moottori tuotti tehoa 200 hevosvoimaa ja vääntöä 380 Nm. 4.4 V8:n tuontia Britannian markkinoille suunniteltiin, mutta Leyland Australian toimintojen loppuminen vuonna 1975 laittoi pisteen näille suunnitelmille.

Sovellukset:

4.5

Tätä versioita ei tule sekoittaa myöhemmin esiteltyyn 4,6-litraiseen moottoriin, jolle TVR antoi Chimaera-mallin yhteydessä nimen '4.5'. Tässä versiossa iskunpituus on 80 mm ja poraus 94 mm, näin iskutilavuudeksi muodostuu 4444 cm3. 4,4-litraista Rover V8 -moottoria käytettiin pienenä sarjan valmistetun TVR 450 SEAC urheiluauton voimanlähteenä sekä TVR Tuscan Challenge -sarjan kilpa-autoissa. Kourallinen Griffith- ja Chimaera-malleja valmistettiin tällä moottorilla, mallitunnuksena niillä on '450 BV' (Big Valve).

4.6

Vuonna 1996 Land Rover nosti Rover V8:n iskutilavuuden 4553 cm3:iin. Lohkon poraus pysyi aiemman 4.0-moottorin mitassa (94 mm) mutta iskunpituutta kasvatettiin 10,9 mm:llä, jolloin mitaksi muodostui 82 mm. Ensimmäisen versio antoi tehoa 166 kW (225 hv) ja vääntöä 380 Nm.

4.6 V8:n valmistus Solihullin tehtailla päättyi vuonna 2002. Moottorin viimeinen Range Roverissa käytetty versio antoi tehoa 160 kw (218 hv) @ 4750 r/min ja vääntöä 407 Nm @ 2600 r/min.

Rover V8-moottorin viimeinen massavalmistettu ajoneuvosovellus oli vuosimallien 2003 – 2004 Land Rover Discovery. Jotkin pienet auto- ja moottoripajat käyttävät edelleen tätä moottoria.

Sovellukset:

5.0

Brittiläinen urheiluautovalmistaja TVR käytti 5-litraista (4997 cm3) Rover V8 -versiota kahdessa mallissaan sekä valmisti erän Range Rovereita ja Land Rover Discoveryita tällä moottorilla varustettuna. Moottorin poraus oli 94 mm ja iskunpituus 90 mm. Viisilitrainen moottori oli TVR Griffith- ja Chimaera-mallien huippuversioiden voimanlähde. Moottorin tehoksi ilmoitettiin 254 kw (340 hv (bhp)) ja vääntömomentiksi 470 Nm.

Sovellukset:

Lähteet

http://www.hemmings.com/hsx/stories/2007/04/01/hmn_feature13.html "Passing of a Pioneer" Artikkeli J. Bruce McWilliamsin muistolle
http://www.britishv8.org/articles/rover-autocar-article.htm History of the Aluminium Alloy V8