Süddeutsche Automobil-Fabrik Gaggenau
Süddeutsche Automobil-Fabrik Gaggenau GmbH | |
---|---|
Yrityksen perustuspaikka | Saksan keisarikunta, Badenin suurherttuakunta, Gaggenau |
Toiminnassa | 1905 – 1910 |
Yhtiön kohtalo | Fuusioitu Benz & Cie. AG:hen vuonna 1910 |
Kokonais valmistusmäärä | |
Suosituin malli | |
Seuraaja |
Süddeutsche Automobil-Fabrik Gaggenau (SAG) on vuonna 1905 Badenin Gaggenauhun perustettu moottoriajoneuvoja valmistanut yhtiö.
Yrityshistoria
Teollisuusmies ja keksijä Theodor Bergmann oli perustanut vuonna 1883 badenilaiseen Gaggenaun kaupunkiin Bergmann-Industriewerke -nimisen yhtiön, joka valmisti metallisia taloustavaroita, liesiä sekä myyntiautomaatteja. Vuonna 1894 Bergmannin palvelukseen astui nuori insinööri Joseph Vollmer, joka suunnitteli yhtiön ensimmäisen, Orient Express -merkillä valmistetun auton.[1] Yhdessä insinöörit Joseph Vollmer ja Willy Seck loivat Bergmannin autotehtaalle paletin johon kuului henkilö-, paketti- ja linja-autoja.
Vuonna 1904 Bergmann toi markkinoille insinööri Willy Seckin suunnitteleman pienen auton nimeltä "Liliput", jonka oli tarkoitus olla hinnaltaan edullinen kansanauto.[2]
Vuonna 1905 mannheimilainen liikemies Georg Wiss osti Bergmannin ajoneuvotuotannon ja muodosti siitä yhtiön nimeltä Süddeutsche Automobil-Fabrik Gaggenau GmbH (SAG). Pieni "Liliput" ei osoittautunut menestyksekkääksi hankkeeksi, sillä sen myyntihinta jäi liian korkeaksi. Wiss päätti, että yhtiö keskittyy kalliimpien henkilöautojen sekä hyötyajoneuvojen ja linja-autojen valmistamiseen. SAG:n valmistamat omnibussit nousivat nopeasti suosioon Baden-Badenin alueella. Vuonna 1905 SAG valmisti ensimmäisen suurikapasiteettisen, 52 hengen linja-auton, joka toimitettiin Berliinin kaupungin liikennelaitokselle. SAG valmisti myös maailman ensimmäisen bensiinimoottorin voimin liikkuneen paloruiskun.[3]
Vuonna 1906 Gaggenaussa valmistettiin auto, jolla suoritettiin ensimmäinen Afrikan poikkiajo. Vuodesta 1907 vuotenn 1909 kestäneellä retkellään saksalainen upseeri Paul Graetz ajoi Saksan Itä-Afrikan Dar es Salaamista Saksan Lounais-Afrikan Swakopmundiin. Ajokkinaan hänellä oli berliiniläisen Neußin vaunutehtaan erikoiskorittama SAG:n bussialusta.[4]
Vuonna 1907 SAG aloitti 5 tonnin kantavuuden omaavien kuorma-autojen valmistamisen Saksan keisarillisen armeijan tarpeisiin, lisäksi yhtiö suunnitteli ja valmisti kuorma-autoja monlaisiin erityistarpeisiin kuten esim. pitkien ratakiskojen ja puhelinpylväiden kuljettamiseen. Tuotemerkkeinä yhtiön valmistamilla ajoneuvoilla oli "Gaggenau", "SAF" ja "SAG".[3]
Laaja tuotepaletti ja kalliit innovaatiot verottivat kuitenkin yhtiön kassaa niin, että vaikka myynti veti hyvin, se ei tuonut taloon riittävästi rahaa. Tässä vaiheessa SAG lähestyi mannheimilaista Benz & Cie. AG:tä, joka oli pitkällä tähtäimellä laajentamassa kuorma-autotuotantoaan. Rheinischen Kreditbankin myötävaikutuksella Benz & Cie. AG ja SAG tekivät vuonna 1907 sopimuksen, jonka turvin Gaggenaun tehdas pystyi jatkamaan eteenpäin. Sopimuksen mukaan Benzistä tuli SAG:n suurin osakas ja yhtiö sijoittaisi kuorma- ja linja-autojensa valmistuksen Gaggenauhun, jossa SAG puolestaan lopettaisi henkilöautotuotannon.[3]
Kehitys johti kuitenkin siihen, että vuodenvaihteessa 1910 – 11 SAG:sta tuli tuli "Benz-Werke Gaggenau GmbH" eli Benz-konsernin tytäryhtiö, ja SAG:n perustaja Georg Wiss sai lähteä uuden johdon tieltä. Kaksi vuotta myöhemmin entinen SAG oli sulautettu osaksi Benziä. Hyötyajoneuvojen markkinanimenä oli "Benz-Gaggenau". Vuonna 1926 tapahtuneessa Benzin ja DMG:n fuusiossa tehtaasta tuli Daimler-Benz AG:n, ja siitä edelleen Daimler AG:n hyötyajoneuvotehdas. Gaggenaun tehdas on maailman vanhin yhtäjaksoisesti toiminnassa ollut ajoneuvotehdas.[3]
Lähteet
- ↑ Joseph Vollmer - die Biographie eines Pionieres
- ↑ LILIPUT HISTORIA - autopasion18
- ↑ 3,0 3,1 3,2 3,3 Vor 100 Jahren: Georg Wiß gründet die Süddeutsche Automobilfabrik (SAG)
- ↑ Paul Graetz: Mit dem Automobil quer durch Afrika, Deutsche Nationalbibliothek [1]