Volkswagen LT

Kohteesta AutoWiki
Versio hetkellä 23. elokuuta 2017 kello 20.47 – tehnyt Christian Valley (keskustelu | muokkaukset) (LT Mk. I (1975–1996))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Volkswagen LT
Valmistaja ja valmistusmaa Volkswagen,
Saksa
Valmistusaika 19752006
Luokka Kuorma-auto
Pakettiauto
Kori Pakettiauto
Avolava
Minibussi
Moottori R5
Iskutilavuus
Teho
Voimanvälitys Takaveto, Neliveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Hintaluokka
Edeltäjä
Seuraaja Volkswagen Crafter
Saman luokan autoja

Volkswagen LT on Volkswagenin valmistama kookas pakettiauto. Sitä alettiin valmistaa vuonna 1975 ja sitä myytiin Euroopan, Etelä-Afrikan, Australian ja Uuden-Seelannin markkinoille. LT:stä oli tarjolla viittä versiota; lava-, ikkuna- ja umpipakettiauto, tuplahytti ja kombi. Akselivälejä oli tarjolla kolmea eripituista ja kaksi eri korkuista mallia.

1990-luvun lopulla Volkswagen ja Daimler-Chryslerin Mercedes-Benz hyötyajoneuvoryhmä sopivat toisen sukupolven LT:n kehittämisestä. Mercedes-Benzin malli tunnetaan nimellä Sprinter. Sen moottorit ja voimansiirron toimitti Volkswagen. Yhteistyö on jatkunut myös LT:n kolmannessa sukupolvessa. Kolmannen sukupolven LT on saanut nimen Volkswagen Crafter, Mercedes-Benzin malli on edelleen Sprinter.

LT Mk. I (19751996)

Pääartikkeli: Volkswagen LT mk1

Tavoitteena LT:n suunnittelussa oli mahdollisimman suuri tavaratila puristettuna mahdollisimman pieniin ulkomittoihin. Korin alle sijoitettu moottori oli yksi näistä keinoista ja peräisin yhtiön toisesta pakettiautosta Transporterista. LT:ssä moottori sijaitsi edessä etuistuinten välissä. Uusi malli esiteltiin vuonna 1975 Berliinissä. Nimeksi annettiin yksinkertaisesti LT, joka tulee saksan kielen sanoista lasten-transporter (kuorma-transporter). Nimellä haluttiin kuvata auton kokoluokkaa ja sen suuntaamista ammattikäyttöön. Mallia sai kolmessa painoluokassa, alkaen 2,8 tonnista 3,5 tonniin (LT 28, LT 31, LT 35). Tarjolla oli kahta akseliväliä ja kahta kattokorkeutta. Tavaratila oli lähes ennennäkemättömän suuri auton kokoon nähden, pienimmässäkin yli 3 metriä pitkä ja pinta-alaltaan 5,5 m2.

Ongelmia aiheutti sopivan moottorin saaminen malliin, yhtiön omat moottorit olivat ilmajäähdytteisiä peräänsijoitettavia boksereita. Samoihin aikoihin esitellyn Golfin uudemmat moottorit olisivat olleet tarkoitukseen aivan liian pieniä. VAG-yhtymään kuuluvalla sisarmerkki Audilla oli tarjota Audi 100:n 2,0 litran nelisylinterinen bensiinimoottori, joka sovitettiin raskaaseen pakettiautoon leikkaamalla tehoa 55 kilowattiin (75 hv), näin saatiin kohtuullinen vääntö alakierroksille.

Dieselmoottori saatiin brittiläiseltä Perkinsiltä. Tämä nelisylinterinen 2,7 litran kone tuotti 48 kW (65 hv). Moottorin käynti ei ollut tasaista ja käyntiääni oli epämiellyttävä. Volkswagen toimi nopeasti ja vuonna 1979 insinöörit kehittivät Golfissa käytetystä 1,6 litran dieselistä kaksi sylinteriä lisäämällä uuden 2,4 litran kuusisylinterisen joka tuotti 55 kW (75 hv). Tämän koneen käynti oli tasaista ja käyntiääni siedettävä. Moottori oli niin onnistunut, että Volvo otti sen käyttöönsä ensimmäisessä dieselkäyttöisessä henkilöautossaan (240 Diesel).

Keväällä 1983 Volkswagen korvasi moottorin voimakkaammalla turbodieselillä mallin, teholtaan 75 kW (102 hv). Tämä teki LT:stä tehokkaimman pakettiauton Euroopassa, myös vääntö oli ylivoimainen muihin nähden, 195 Nm. LT oli saatavilla myös kuusisylinterisellä 66 kilowatin (90 hv) bensiinimoottorilla. Moottorit, jotka olivat nyt entistä matalampia, sallivat kolmannen istuimen sijoittamisen ohjaamoon. Uusien koneiden myötä auto sai uuden kojelaudan, sekä kolme erilaista akseliväliä.

Kaksi vuotta myöhemmin mallistoon lisättiin entistä raskaampi versio, 5,6 tonnin LT 55. Käyttäjät olivat erityisesti tyytyväsiä LT 35 versioon jota oli tarjolla ilman paripyöriä, tämä mahdollisti leveämmän tavaratilan pyöräholvien kohdalla jotka olivat aikaisempaa kapeammat. Vaativampaan käyttöön oli lisävarusteena tarjolla kytkettävä neliveto. LT ei kokenut ensimmäisen vuosikymmenensä aikana sanottavia muutoksia ulkonäössään. Vuonna 1986 tehtiin hienoisia muutoksia muuten ajattomaan muotoiluun, jonka yhteydessä pyöreät ajovaloumpiot korvattiin suorakaiteen muotoisilla. Syksyllä 1993 muotoiltiin jälleen ulkonäköä hillitysti, nyt kohteena oli jäähdyttimen säleikkö ja muoviosat ajovalojen ympärillä. Moottoriksi tuli tarjolle 70 kW (95 hv) välijäähdytetty turbodiesel.

Yhdysvalloissa on yhä nähtävissä liikenteessä lukuisia LT-alustaisia matkailuajoneuvoja, malli sopi tarkoitukseen tilojensa ja mutonsa puolesta erityisen hyvin. LT:n onnistunut rakenne innoitti suunnittelemaan yhä suurempia malleja. Volkswagen kehitti yhteistyössä MAN-yhtiön kanssa G-sarjan kuorma-auton painoluokkiin kuudesta kymmeneen tonniin. Näitä valmistettiin vuosien 1979–1993 välisenä aikana.

Autoa valmistettiin myös Espanjassa nimellä Pegaso Ekus ja MAN-kevytkuorma-autona mallitunnuksella G.

LT Mk. II (19962006)

Pääartikkeli: Volkswagen LT mk2

Kun toinen sukupolvi esiteltiin oli sen edeltäjää valmistettu 21 vuoden aikana vajaa puoli miljoonaa kappaletta. Vuonna 1995 Volkswageniin kuuluneesta hyötyajoneuvo-osastosta Volkswagen Nutzfahrzeugesta tehtiin oma merkkinsä. Vuonna 1996 Volkswagen Nutzfahrzeuge ja Mercedes-Benz allekirjoittivat sopimuksen yhteisen pakettiautomallin valmistamisesta. Kyseessä oli Mercedes-Benz Sprinteriin pohjautuva toisen sukupolven LT.

Toisen sukupolven LT:ssä Volkswagen luopui rakenteesta jossa ohjaamo oli moottorin päällä. Volkswagen oli luopunut tästä merkille vuosikymmeniä tunnusomaisesta tavasta aiemmin jo Transporterin neljännessä sukupolvessa. Mallisto ulottui 2,6 tonnista 4,6 tonniin.

Lähde

  • Artikkeli käyttää sisältöä Wikipedian Volkswagen_LT-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
Nahtavyys.gif Tätä artikkelia on pyydetty kuvitettavaksi.
Syy: {{{1}}}. Tarkempia tietoja saattaa olla sivulla AutoWiki:Artikkelitoiveet.