Muokataan sivua Willys MB

Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Varoitus: Et ole kirjautunut sisään. IP-osoitteesi näkyy julkisesti kaikille, jos muokkaat. Jos kirjaudut sisään tai luot tunnuksen, muokkauksesi kirjataan käyttäjätunnuksesi tekemiksi ja samalla saat käyttöösi hyödyllisiä välineitä.

Kumoaminen voidaan suorittaa. Varmista alla olevasta vertailusta, että haluat saada aikaan tämän lopputuloksen, ja sen jälkeen tallenna alla näkyvät muutokset.
Nykyinen versio Oma tekstisi
Rivi 34: Rivi 34:
 
Vain kaksi valmistajaa selvisi loppusuoralle: [[American Austin Car Company|American Bantam Car Company]] ja [[Willys|Willys-Overland Motors]]. Vaikka Willys-Overlandin tarjous oli hinnaltaan edullisempi, Bantam voitti tarjouskilpailun, koska se pystyisi toimittamaan prototyypin vaaditussa 49 päivässsä sekä esisarjan autot 75 päivässä. Pääsuunnittelija Karl Probstin johdolla Bantam teki ensimmäisen prototyyppinsä valmiiksi, ja toimitti tämän "Blitz Buggy" -lempinimen saaneen autonsa armeijan ajoneuvojen koekeskukseen syyskuun 23. päivänä vuonna 1940.
 
Vain kaksi valmistajaa selvisi loppusuoralle: [[American Austin Car Company|American Bantam Car Company]] ja [[Willys|Willys-Overland Motors]]. Vaikka Willys-Overlandin tarjous oli hinnaltaan edullisempi, Bantam voitti tarjouskilpailun, koska se pystyisi toimittamaan prototyypin vaaditussa 49 päivässsä sekä esisarjan autot 75 päivässä. Pääsuunnittelija Karl Probstin johdolla Bantam teki ensimmäisen prototyyppinsä valmiiksi, ja toimitti tämän "Blitz Buggy" -lempinimen saaneen autonsa armeijan ajoneuvojen koekeskukseen syyskuun 23. päivänä vuonna 1940.
 
[[Tiedosto:Bantam-no1-19400923.jpg|right|thumb|Bantam nro 1, 'Blitz Buggy']]
 
[[Tiedosto:Bantam-no1-19400923.jpg|right|thumb|Bantam nro 1, 'Blitz Buggy']]
Koska Bantamilla ei ollut sen paremmin tuotannollisia kuin taloudellisiakaan mahdollisuuksia valmistaa autoja siinä mittakaavassa, jota sotaministeriö edellytti, kehoitettiin Willystä ja nyt kuvioihin mukaan ilmestynyttä Fordia, jatkamaan prototyyppiensä valmiiksisaattamista. Uuden ajoneuvon lopullinen hankintasopimus allekirjoitettaisiin vasta testien jälkeen. Bantamin prototyypin testiohjelman ollessa käynnissä, syyskuun 27. - lokakuun 16. päivien välisenä aikana, paikalla oli auton ominaisuuksiin tutustumassa myös Willysin ja Fordin teknistä henkilöstöä. Lisäksi sotaministeriö luovutti sekä Fordille että Willysille Bantamin auton piirrustukset, väittäen liittovaltion omistavan oikeudet niihin. Bantam ei pienenä toimijana ja lisäksi taloudellisesti heikossa tilanteessaan tehnyt asiasta sen isompaa numeroa. Marraskuussa 1940 Ford ja Willys toimittivat kumpainenkin oman prototyyppinsä armeijan koeajokeskukseen, kilpailemaan Bantamin autoa vastaan. Prototyypit Willys ''Quad'' ja Ford ''Pygmy'' olivat keskenään hyvin samanlaisia ja niiden sallittiin osallistua testiajoihin Bantamin toimittamaa uutta mkII BRC-60(General Purpose Vehicle)-mallia vastaan. Tässä vaiheessa armeija alkoi saada tarpeekseen poliittisesta ja taloudellisesta pelaamisesta ja ilmoitti että kaikki kolme ajoneuvoa olivat läpäisseet testit hyväksytysti. Armeija teki alkuun tilauksen 1500 kappaleesta per valmistaja, jotta autot saataisiin koekäyttöön todellisiin kenttäolosuhteisiin. Vaikka Bantam oli kyennyt alittamaan alkuperäisissä vaatimuksissa ollen tyhjäpainon, väitettiin nyt että vaadittu tyhjäpaino on epärealistinen. Tässä vaiheessa auton tyhjäpainon vaatimustasoa nostettiin 2160 paunaan (980 kg).  
+
Koska Bantamilla ei ollut sen paremmin tuotannollisia kuin taloudellisiakaan mahdollisuuksia valmistaa autoja siinä mittakaavassa, jota sotaministeriö edellytti, kehoitettiin Willystä ja nyt kuvioihin mukaan ilmestynyttä Fordia, jatkamaan prototyyppiensä valmiiksisaattamista. Uuden ajoneuvon lopullinen hankintasopimus allekirjoitettaisiin vasta testien jälkeen. Bantamin prototyypin testiohjelman ollessa käynnissä, syyskuun 27. - lokakuun 16. päivien välisenä aikana, paikalla oli auton ominaisuuksiin tutustumassa myös Willysin ja Fordin teknistä henkilöstöä. Lisäksi sotaministeriö luovutti sekä Fordille että Willysille Bantamin auton piirrustukset, väittäen liittovaltion omistavan oikeudet niihin. Bantam ei pienenä toimijana ja lisäksi taloudellisesti heikossa tilanteessaan tehnyt asiasta sen isompaa numeroa. Marraskuussa 1940 Ford ja Willys toimittivat kumpainenkin oman prototyyppinsä armeijan koeajokeskukseen, kilpailemaan Bantamin autoa vastaan. Prototyypit Willys ''Quad'' ja Ford ''Pygmy'' olivat keskenään hyvin samanlaisia ja niiden sallittiin osallistua testiajoihin Bantamin toimittamaa uutta mkII BRC-60(General Purpose Vehicle)-mallia vastaan. Tässä vaiheessa armeija alkoi saada tarpeekseen poliittisesta ja taloudellisesta pelaamisesta ja ilmoitti että kaikki kolme ajoneuvoa olivat läpäisseet testit hyväksytysti Armeija teki alkuun tilauksen 1500 kappaleesta per valmistaja, jotta autot saataisiin koekäyttöön todellisiin kenttäolosuhteisiin. Vaikka Bantam oli kyennyt alittamaan alkuperäisissä vaatimuksissa ollen tyhjäpainon, väitettiin nyt että vaadittu tyhjäpaino on epärealistinen. Tässä vaiheessa auton tyhjäpainon vaatimustasoa nostettiin 2160 paunaan (980 kg).  
  
 
Näiden tuotantoa edeltävien testien seurauksena jokainen kolmesta valmistajasta teki ajoneuvoonsa viimeiset parannukset ja samalla ne saivat uudet mallinimet. Bantamin malli nimettiin BRC 40:ksi; viimeinen yksilö valmistui joulukuussa 1941, jonka jälkeen yhtiö luopui moottoriajoneuvojen valmistuksesta. Willys onnistui keventämään autonsa painoa 240 paunaa (n. 109 kg); mallin nimeksi tuli '''"MA"''' joka kuvasi termejä "Military", malli "A". Fordin mallin nimeksi tuli '''"GP"'''; "G" tuli sanasta "Government" ja kuvasi siten ajoneuvon toimituskohdetta, "P" oli Fordin yleinen mallitermi kuvaamaan 80 tuuman [[Akseliväli|akselivälillä]] olevaa henkilöautoa. Fordin käyttämä mallinimi GP ei siis tullut sanoista "general purpose" (yleiskäyttötarkoitus), tämä termi oli liittovaltion organisaatioiden antama, kuvaamaan jonkin ajoneuvon toiminnallisuutta.
 
Näiden tuotantoa edeltävien testien seurauksena jokainen kolmesta valmistajasta teki ajoneuvoonsa viimeiset parannukset ja samalla ne saivat uudet mallinimet. Bantamin malli nimettiin BRC 40:ksi; viimeinen yksilö valmistui joulukuussa 1941, jonka jälkeen yhtiö luopui moottoriajoneuvojen valmistuksesta. Willys onnistui keventämään autonsa painoa 240 paunaa (n. 109 kg); mallin nimeksi tuli '''"MA"''' joka kuvasi termejä "Military", malli "A". Fordin mallin nimeksi tuli '''"GP"'''; "G" tuli sanasta "Government" ja kuvasi siten ajoneuvon toimituskohdetta, "P" oli Fordin yleinen mallitermi kuvaamaan 80 tuuman [[Akseliväli|akselivälillä]] olevaa henkilöautoa. Fordin käyttämä mallinimi GP ei siis tullut sanoista "general purpose" (yleiskäyttötarkoitus), tämä termi oli liittovaltion organisaatioiden antama, kuvaamaan jonkin ajoneuvon toiminnallisuutta.

Muutoksesi astuvat voimaan välittömästi. Kaikki AutoWikiin tehtävät tuotokset katsotaan julkaistuksi GNU Free Documentation License 1.2 -lisenssin mukaisesti (AutoWiki:Tekijänoikeudet). Jos et halua, että kirjoitustasi muokataan armottomasti ja uudelleenkäytetään vapaasti, älä tallenna kirjoitustasi. Tallentamalla muutoksesi lupaat, että kirjoitit tekstisi itse, tai kopioit sen jostain vapaasta lähteestä. ÄLÄ KÄYTÄ TEKIJÄNOIKEUDEN ALAISTA MATERIAALIA ILMAN LUPAA!

To protect the wiki against automated edit spam, we kindly ask you to solve the following CAPTCHA:

Peruuta Muokkausohjeet (avautuu uuteen ikkunaan)

Tällä sivulla käytetyt mallineet: