Muokataan sivua Presto-Matic

{{malli|
nimi = Presto-Matic<br>Tip-Toe Shift<br>Gyro-Matic<br>Fluid-Matic<br>Fluidtorque<br>Gyrotorque|
kuva = |
valmistaja = Chrysler Corporation|
valmistusmaa = |
valmistusaika = [[1946]] - [[1953]]|
luokka = |
kori = |
moottori = |
huippunopeus = |
kiihtyvyys = |
iskutilavuus = |
teho = |
päästöt = |
kulutus = |
voimanvälitys = 2-portainen [[Käsivalintainen vaihteisto|manuaalivaihteisto]] [[Ylivaihde|ylivaihdeyksiköllä]]|
hintaluokka = |
edeltäjä = [[Vacamatic|M4 Vacamatic]]|
seuraaja = [[PowerFlite]]|
samaaluokkaa = |
}}
'''M6 Presto-Matic''' oli [[Chrysler|Chrysler Corporation]]in vuosina 1946 – 1953 valmistama puoliautomaattinen vaihteisto. Rakenteellisesti kyseessä on moottoriin joko [[Fluid Drive|nestekytkimellä]] tai [[Momentinmuunnin|momentinmuuntimella]] kytketty, [[Ylivaihde|ylivaihteella]] varustettu [[Käsivalintainen vaihteisto|manuaalivaihteisto]]. Vaikka itse vaihteistossa ei ollut kuin kaksi vaihdetta eteenpäin, ylivaihdeyksikkö tuplasi ajovaihteiden määrän neljään.

Kuljettajan oli käytettävä kytkinpoljinta aina kun vaihteenvalitsinta siirrettiin asennosta (Low-High-Reverse) toiseen. Kun auto oli liikkeessä eteenpäin, saatiin sähkö-hydraulisesti ohjattu ylivaihde kytketymään päälle kaasupoljinta keventämällä. [[Fluid Drive]]-nestekytkimen ansiosta auto voitiin pysäyttää ja pitää paikallaan jarrun avulla, ilman kytkinpolkimen painamista.

Valinnaisena varusteena toimitettua vaihteistoa myytiin monilla eri kauppanimillä: [[Chrysler]] käytti autoissaan varusteesta nimeä "Presto-Matic", [[DeSoto]] "Tip-Toe Shift" ja [[Dodge]] "Gyro-Matic", "Fluid-Matic", "Fluidtorque" tai "Gyro-Torque". Chrysleriin ja DeSotoon vaihteisto oli saatavilla vuosina 1946 – 1953, Dodge otti sen käyttöön vasta vuonna 1948. [[Plymouth]] esitteli oman puoliautomaattisen [[Hy-Drive]]-vaihteistonsa vuonna 1953, mutta täysautomaattinen [[PowerFlite]] korvasi nämä kaikki vuonna 1954.

==Vaihteiston käyttö==
Presto-Maticin vaihdekaavio oli sama kuin manuaalivaihteiston, lukuunottamatta puuttuvaa 1-vaihteen lovea.
Lähtiessään liikkeelle kuljettaja painoi kytkinpolkimen pohjaan ja valitsi joko peruutusvaihteen tai jommankumman eteenpäinajoalueista (Low tai High). Tämän jälkeen kytkinpoljin voitiin vapauttaa ja auto joko lähti liikkeelle tai se oli pidettävissä paikallaan jarrun avulla. Eteenpäin ajettaessa ylivaihde saatiin kytketymään kun riittävä ajonopeus oli saavuettu ja kuljettaja kevensi kaasupoljinta. Tällöin sähköhydraulisesti ohjatty yksikkö kytki ylivaihteen päälle. Ajovaihteita eteenpäin oli tarvittaessa neljä: Low - Low OD -  High - High OD.

Nestekytkimen tai momentinmuuntimen ansiosta liikkeellelähtö voitiin suorittaa "High"-alueella, tosin kiihtyvyys oli tällöin jopa oman aikansa mittreiden mukaan melko verkkaista. Kun auto oli saavuttanut nopeuden 15 - 20 mailia tunnissa (25-30 km/h), kuljettaja nosti jalkansa hetkeksi kaasupolkimelta, jolloin ylivaihdeyksikkö kytki "matkavaihteen" päälle. Ylivaihdeyksikkö kytkeytyi automaattisesti päältä pois aina kun auton nopeus laski alle 11 mailia tunnissa (17 km/h) tai se pysäytettiin. Parempi kiihtyvyys saatiin aikaan, jos liikkeelle lähtö tapahtui pikkualueella. Pikkualueen ylivaihde saatiin kytketymään 8:n mailin tuntinopeudessa (13 km/h) ja tällä vaihteella kiihdytettiin 25:n mailin tuntinopeuteen, jolloin valitsin siirrettiin isolle alueelle.

Rakenne oli melkoisen tilaavievä ja raskas, koska nestekytkimen lisäksi järjestelmä vaati toimiakseen myös mekaanisen kytkimen. Tämän johdosta tällä vaihteistolla varustettujen autojen rinta- ja lattiapellitys ja kytkinpolkimen vivusto poikkeaa manuaalivaihteistolla varustettujen autojen rakenteista.
 
==Aiheesta muualla==
https://www.youtube.com/watch?v=gv_bHI07NDg How to drive a Gyro-Matic Transmission.<br>

==Lähteet==
http://www.allpar.com/mopar/m6.html The M6 "four-speed electro-hydraulic semi-automatic" transmission

[[Luokka:Chrysler-vaihteistot]]