Muokataan sivua Ford Falcon

[[Kuva: Falcon.jpg|thumb|250px|'60 Ford Falcon 4D Sedan]]
Ford Falcon oli [[Ford Motor Company]]n Yhdysvalloissa vuosina 1960-1970 valmistama  [[henkilöauto]]. Se oli Pohjois-Amerikassa todella suosittu perheauto, osittain hinnasta johtuen. 
Muihin saman ikäluokan amerikkalaisiin [[Ford]]eihin verrattuna Falcon oli todella pienikokoinen henkilöauto.

Ford Falconeita valmistettiin Yhdysvaltojen lisäksi Argentiinassa, Australiassa, Kanadassa, Chilessä ja Meksikossa.  
Australiassa Ford Falconia valmistetaan vieläkin ja sitä voi helposti luonnehtia yhdeksi Australian suosituimmaksi automalliksi. 
Kanadassa Ford Falconia myytiin nimellä Ford-Meteor Frontenac. 


== Historia ==
Kolme "isointa" Yhdysvaltalaista autovalmistajaa ([[General Motors]], [[Ford]], ja [[Chrysler]]), keskittyivät isokokoisten autojen valmistamiseen. 1950-luvun lopulla kuitenkin huomattiin, että kyseinen taktiikka ei enää toimi. 
Kun isot autot alkoivat olemaan harvinaisempia ja näin ollen kalliimpia, pienet eurooppalaiset autot alkoivat kerätä suosiota. [[Ford]] päätti kokeilla samaa, joten he suunnittelivat Falconin. Samaan aikaan MoPar esitteli [[Plymouth Valiant]]in ja [[Chevrolet]] esitteli takamoottorisen [[Chevrolet Corvair]]in. 

Falcon-projektin aloitti ja sitä sponsoroi Fordin pääjohtaja, Robert S. McNamara, jonka ideana oli lanseerata henkilöauto joka oli siihen aikaan muihin Amerikkalaisiin autoihin verrattuna pieni, mutta Euroopan mittakaavalla keskikokoinen henkilöauto. Siitä haluttiin tehdä taloudellinen ajettava ja mahdollisimman kevyt. Osia hyödynnettiin Fordin aikaisemmista malleista, näin pitäen hinnan pienenä. Tavoitteena oli myös mahdollistaa mukavat oltavat jopa kuudelle matkustajalle.

= Ensimmäinen sukupolvi (1960-1963)=
[[Kuva:62falc.jpg|thumb|250px|'62 Ford Falcon Futura "Viking Blue"]]

Aivan ensimmäiset, vuoden 1960 Falconit, kulkivat pienen [[Rivi-6|rivikutosen]] voimin (144cid, 2.4L), joka tuotti vain 90 hevosvoimaa. Se oli varustettu yhdellä yksikurkkuisella [[kaasutin|kaasuttimella]]. Auton [[kori]] oli itsekantava ja jousitus yksinkertainen, edessä kierrejouset ja takana lehtijouset. Jarruina toimivat [[rumpujarrut]].
Kolmivaihteinen manuaali rattivalinnalla oli vakiovaihteisto, ja sen lisäksi saatavilla oli kaksivaihteinen Ford-O-Matic -automaatti. Yksinkertaisessa sisustassa oli tilaa kuudelle matkustajalle.

Vuonna 1961 esiteltiin isompi [[Rivi-6|suora kutonen]], 170 kuutiotuumainen (2.8L) ja 101 hevosvoimaa tuottava moottori, ja kaksi uutta mallia tuli tuotantoon: kuppipenkeillä ja keskikonsolilla varustettu Futura, ja Sedan Delivery -'pakettiauto'.

Ford kerskaili Falconin suoran kutosen kulutuksella mainoksissaan. Kulutus oli vain 8 litraa/100km, joka oli mainio luku, sillä välin kun muiden amerikkalaisten henkilöautojen polttoainetaloudellisuuteen ei ollut juurikaan keskitytty.

Vuonna 1962 esiteltiin Squire -farmarimalli, jonka erikoisuus oli ns. puukylkikoristeet. Futura -erikoismallia päivitettiin hieman hienommalla sisustalla, tehdasasenteisilla turvavöillä, erilaisilla koristelistoilla ja uusilla koristemerkeillä. Vuoden puolivälissä Ford päätti muuttaa katon takaosan suunnittelun hieman erilaiseksi, muistuttaen sen ajan [[Ford Thunderbird|Thunderbirdejä]]. Optiolistaan lisättiin ensimmäistä kertaa myös 4-portainen manuaalivaihteisto.
Samana vuonna tuotiin markkinoille Ford Falcon Club Wagon ja Deluxe Club Wagon, Falconiin perustuvat "lyhytkeulaiset" 8-paikkaiset pakettiautot. 

Lisää Falconeita esiteltiin taas vuonna 1963, 4-ovinen Futura ja Deluxe wagon. Hieman myöhemmin tarjolle tuli avomalli ja hardtop, sekä uusi erikoismalli, nimeltään Sprint. Tämän mallivuoden puolessavälissä Falconin pystyi tilata nyt ensimmäistä kertaa V8:lla, kun käyttöön otettiin [[Ford Fairlane|Fairlanen]] 164 hevosvoimaa tuottava, 260-kuutiotuumainen (4.3L)  "Challenger" -moottori. Falcon ei enää ollutkaan niin vaatimaton perusauto kuin millaiseksi se oli alunperin lanseerattu vuonna 1960.

= Toinen sukupolvi (1964-1965) =
[[Kuva: 64falc.jpeg|thumb|250px|'64 Ford Falcon 2D HT]]
Falconien suunnittelu uudistui vuonna 1964. Siitä tuli kulmikkaampi, modernimpi, kun Ford tavoitteli nuoria asiakkaita. Falconista ei kuitenkaan ollut nuorisoautoksi, kun Ford toi markkinoille ensimmäisen [[Ford Mustang|Mustangin]], jonka runko kuitenkin perustui Falconin runkoon. Falconiin sai myös valittua Sprint Package -varustetason, johon kuului 260 V8, jäykempi alusta ja erilainen pakoputkisto, mahdollistaen tottakai tyylikkäämmät äänet. Asiakkaat kuitenkin kallistuivat mieluummin [[Ford Mustang|Mustangin]] puoleen, koska siihen sai samat vaihtoehdot vain vähän Falconia kalliimmalla. Vaikka 289-kuutiotuumainen [[V8]] lisättiin optiolistaan, Falcon Sprint jäi silti Mustangin varjoon. Siitä syystä malli lakkautettiin heti vuoden 1965 jälkeen. Mustangien suosio vähensi Falconien myyntiä selvästi. 

Muutokset vuonna 1965 olivat hyvin pieniä, maskia pelkistettiin hieman ja Deluxe-mallien kylkilistat suunniteltiin uudelleen. Kesäkuun lopussa vuonna 1965, avomallisten Falconeiden valmistus lopetettiin. 
Optiolistalle lisättiin vielä pehmustettu kojelauta, [[ohjaustehostin]], turvavyöt, tehostetut jarrut, radio, kaukosäätimellä avattava takaluukku ja käsijarrun varoitusvalo. 

Vuodesta 1965 eteenpäin Cruise-O-Matic -automaatti oli saatavilla ja turvavyöt olivat jo vakiovaruste.

= Kolmas sukupolvi (1966-1970) =
[[Kuva: 68falc.jpg|thumb|250px|'68 Ford Falcon 4D Sedan]]
Falconin ulkoasu uudistui taas vuonna 1966, konepelti oli pitkä ja takapää lyhyt - Mustangien tyyliin. Auto perustui hyvin pitkälti lyhennettyyn [[Ford Fairlane|Fairlanen]] pohjalevyyn. 
Lämmitys-ilmastointijärjestelmästä tuli vakiovaruste. Kuusisylinterisen mallin jarrut olivat 9-tuumaiset ja V8-mallin jarrut puolestaan 10-tuumaiset. 
Kaksiovinen hardtop ja avomalli lopetettiin, ja Station Wagon (3D) sekä [[Ford Ranchero|Ranchero]] siirrettiin suuremmalle [[Ford Fairlane|Fairlanen]] pohjalevylle. '67-vuosimallin Falconia käytettiin Trans-Am -kilpailuluokassa. 
Vuonna 1967 turvavöiden muistutusvalo lisättiin. Seuraavana vuonna Falcon sai suorakaiteen muotoiset takavalot.
Falconin viimeinen vuosi Pohjois-Amerikan markkinoilla oli 1970, kun niiden myynti päätettiin lakkauttaa. Falcon ei myöskään täyttänyt sen ajan henkilöauton turvallisuusvaatimuksia: Falconeissa ei ollut lukkiutuvaa rattiputkia, mikä oli muissa vuoden 1970 Ford-tuotteissa vakiovaruste. 
= 1970½ Fairlane Falcon =
[[Kuva:705-falcon.jpg|thumb|250px|'70 Ford Falcon ½ - Fordin mainos]]
Vuoden 1970 alussa [[Ford Fairlane|Fairlanen]] halvin varustetaso nimettiin Falconiksi. Sitä myytiin nimellä Falcon ½, ja korimalleja oli kolmea erilaista, neliovinen [[sedan]], kaksiovinen [[sedan]] ja neliovinen farmari. Vaikka Falconin varsinainen seuraaja, 2-ovinen sedan nimeltään Ford Maverick  tuotiin markkinoille jo varhain vuonna 1969, Fordilla tuli ongelmia Falcon½:n koneistamisen kanssa, kun kyseessä oli vain vähän aikaa valmistettava yksilöllinen 2-ovinen sedan. Kun luksusvarusteiden saatavuus malliin oli rajoitettua, Falconin puolikkaan sai tilattua kaikilla Fairlanen/Torinon moottorivaihtoehdoilla. Niitä oli 250-kuutiotuumaisesta "isolohko"-[[Rivi-6|suorasta kuusisylinterisestä]] ja 302 [[V8|V8:sta]] aina tehokkaaseen 429 Cobra Jet -isolohko-V8:iin (370 hevosvoimaa).

= Moottoriurheilu =
[[Kuva: Fal4.jpg|thumb|250px|Bo Ljungfeldtin Monte Carlo -ralliauto]]
[[Kuva: transam65.jpg|thumb|250px|Trans-Am -luokassa 60-luvulla kilpaillut '65 Ford Falcon]]
Amerikkalaiset Ford Falconit eivät ole olleet koskaan moottoriurheilun historiassa suuria tekijöitä. Falconin "ensinäyttäytyminen" moottoriurheilussa tuli vuonna 1964, kun kahdeksan '64 Falcon Sprintiä valmisteltiin Euroopan erästä tunnetuimpaa rallirataa, Monte Carloa varten. Autot olivat varustettu levyjarruilla, 289-kuutiotuumaisilla [[V8|V8:lla]], joissa oli kaksi nelikurkkuista kaasutinta, ja osa korien pelleistä oli korvattu lasikuidulla. Falconit pärjäsivät Monte Carlossa todella hyvin - ruotsalainen Bo Ljungfeldt voitti yli 2.5-litraisten Touring-luokan, ja brittiläiset Anne Hall ja Denise McCluggage sijoittuivat myöskin ensimmäisiksi yli 2.5-litraisten GT-luokassa. Bo Ljungfeldtin voittoautoa ajelutettiin vuonna 2004 La Carrera Panamericanassa.

Myöhemmin Falconeita on käytetty muun muuassa kiihdytysautoina.

{{enWikipedia|Ford_Falcon_(North_America)}}
= Linkkejä =
* [http://www.mustangandfords.com/featuredvehicles/falcon/mdmp_1009_ford_falcon_legendary_history_and_performance/ Mustangs & Fords]
* [http://en.wikipedia.org/wiki/Ford_Falcon_(Australia) Ford Falcon (Australia) - Wikipedia]
* [http://www.falconclub.com/ Falcon Club of America]