Muokataan sivua Rover V8 -moottori

{|align=left border=1 cellpadding=4 cellspacing=0 style="float:right; margin-left: 0.5em; margin-bottom: 0.5em; background: #ffffff; border: 1px #aaaaaa solid; border-collapse: collapse; text-align: left; font-size: 90%; width: 260px; clear: both;"
|-
!style="background: #dcdcdc; font-size: larger; text-align: center;" colspan=2|Rover V8
|- class="hiddenStructure{{{kuva}}}"
!style="text-align: center;" colspan=2|[[Tiedosto:Rover V8-moottori.jpg|250px]]
|- bgcolor=#f9f9f9
|'''Valmistajat, jotka käyttäneet'''||[[General Motors]]<br>[[Rover]]<br>[[Land Rover]] <BR> [[MG]] <br> [[TVR]]
|-
|width="40%"|'''Käyttöaika'''||1960 &ndash; 2006
|- bgcolor=#f9f9f9
|'''Toiselta nimeltään'''|| Buick 215 V8
|}
'''Rover V8''' -moottori on kompakti, alumiinisella [[Sylinterilohko|sylinterilohkolla]] ja [[Sylinterikansi|-kansilla]] valmistettu [[V8]]-moottori. Moottorin alkuperäinen suunnittelu on lähtöisin [[General Motors]] Corporationiin kuuluvan [[Buick]]-divisioonan moottoriosaston suunnittelupöydältä, myöhemmästä Britanniassa tapahtuneesta jatkosuunnittelusta ja moottorin tuotannosta vastasi ajoneuvovalmistaja [[Rover]]. Vuonna 1967 tapahtuneen Britannian debyyttinsä jälkeen, alkuperäistä 3,5-litraista V8:aa ja sen johdannaisia on Roverin lisäksi käyttänyt lukuisa joukko ajoneuvovalmistajia.

==Historiaa==
Rover V8 aloitti taipaleensa vuonna 1960 nimellä [[Buick V8 -moottorit#215|Buick 215]], mallivuodelle 1961 tarkoitettuna täysalumiinisena konstruktiona. Kompaktin kokoinen moottori oli paitsi kevyt, massaltaan noin 144 kg, myös tehokas: Buickin tämän moottorin voimakkaimmat versiot antoivat tehoa 200 hv (SAE brutto) ja samankaltainen [[Oldsmobile]]n [[Turboahdin|turboahdettu]] "[[Oldsmobile F-85 Jetfire|Jetfire]]"-moottori 215 hv (SAE brutto). Vaikka moottori oli amerikkalaisen mittapuun mukaan pieni, se oli silti myynnillisesti melkoinen menestys. Buick valmisti kolmen vuoden aikana 376 799 kappaletta alumiinisella V8-moottorilla varustettua autoa ja Oldsmobilen lukemat olivat samaa luokkaa. Näiden lisäksi joitain [[Pontiac]]-malleja varustettiin Buick 215 -moottorilla, lempinimenä tällä oli "BOP 215", akronyyminä sanoista Buick-Oldsmobile-Pontiac. Alumiininen moottori oli kuitenkin kallis valmistaa ja se kärsi öljyn ja jäähdytinnesteen tiiviysongelmista sekä [[Jäähdytin|jäähdyttimen]] tukkeutumisesta, joka johtui alumiinille sopimattoman [[Jäähdytinneste|jäähdytinnesteen]] käytöstä. Lopputulemana näistä, GM päätti lopettaa kaikkien alumiinimoottoreidensa valmistuksen vuoden 1963 jälkeen. Moottorin design jäi kuitenkin elämään, sillä Buick valmisti vastaavanlaista valurauta-V8 -moottoria vuosina 1964 &ndash; 1980, sekä sen [[GM 3800 -moottorit|V6-johdannaista]] vuosina 1962 &ndash; 2008. Nämä osoittautuivat käytössä luotettaviksi ja pitkäikäisiksi moottoreiksi.

Tammikuussa 1964 Roverin toimitusjohtaja William Martin-Hurst näki Buickin alumiini-V8:n ensi kertaa Mercury Marinen tehtailla, jossa hän oli neuvottelemassa Roverin kaasuturbiini- ja dieselmoottoreiden kaupoista. Bill Martin-Hurst oivalsi että Buickin kevyt V8 olisi ihanteellinen moottori, amerikkalaisia pienempikokoisten brittiautojen keulalla. Alumiini V8 painoi itse asiassa vähemmän kuin [[Rivi-6|kuusisylinteriset rivimoottorit]], jotka se tulisi korvaamaan. Amerikan toimintojensa johtajalle, J. Bruce McWilliamsille, yhtiö antoi tehtäväksi taivutella GM myymään moottorin valmistusoikeudet sekä tarvittavat työstökoneet. Kaupat näistä lyötiin lukkoon tammikuussa 1965. Rover palkkasi Buickilta piakkoin eläköityvän, moottoriosaston pääinsinööri Joe Turlayn, avustamaan moottorin tuotannon aloittamisessa Britanniassa.

Rover V8:ssa on valmistushistoriansa aikana käytetty lukuisia erilaisia polttoainejärjestelmiä: Kaksi SU-kaasutinta, kaksi Zenith-Stromberg -kaasutinta, Bosch L-Jetronic eli Lucas 4CU Flapper, Hitachi Hotwire eli [[Lucas 14CUX]], Rover GEMS ja Bosch Motronic.

Roverin omien mallien lisäksi Rover V8 -moottoria on käyttänyt lukuisa joukko suurempia ja pienempiä ajoneuvojen valmistajia kuten mm. [[Morgan]], [[TVR]], [[Triumph]], [[Land Rover]] ja [[MG]]. 

[[MG Rover Group]]in konkurssi vuonna 2005 johti myös perinteikkään "Rover V8" -moottorin valmistuksen lopettamiseen, 40 vuoden jälkeen. Viimeinen Rover-merkkinen henkilöauto, jossa käytettiin aitoa Rover V8 -moottoria, oli [[Rover SD1]] Vitesse. Tämän jälkeen Rover V8 löytyi [[Land Rover Discovery]] ja [[Range Rover]] -mallien konehuoneesta. Roverin V8-moottorin valmistuksen päätyttyä sen paikan otti [[Jaguar AJ-V8 -moottori]].

==3.5==
[[Tiedosto:Rover 3500 V8 moottori.jpg|right|thumb|250px|Rover 3500 V8 -moottori]]
Alkuperäisen Rover V8:n iskutilavuus oli 3528 cm<sup>3</sup>, porauksen ollessa 88,9 mm ja iskunpituuden 71 mm. Sylinterilohko oli valmistettu hiekkavaluna ja varustettu valurautaisilla [[Sylinteri|sylinteriputkilla]]. Imusarja oli alkuperäisestä Buickin versiosta poikkeava, sillä Roverin versiossa käytettiin kahta [[SU-kaasutin|SU-kaasutinta]]. Roverin moottori oli alkuperäistä painavampi, mutta samalla rakenteellisesti vahvempi, moottorin kuivapaino oli noin 170 kg. Rover V8 esiteltiin ostavalle yleisölle ensimmäiseksi vuoden 1967 [[Rover P5#P5B|Rover P5B]] "3.5-Litre" saloon -mallissa, jossa se 10,5:1 puristussuhteella antoi tehoa 160 hv (bhp) @ 5200 r/min  ja vääntöä 280 Nm @ 2600 r/min. 

Sovellukset:
* 1967 &ndash; 1973 [[Rover P5|Rover P5B]]
* 1968 &ndash; 1976 [[Rover 3500 (P6)‎]]
* 1968 &ndash; 1990 [[Morgan Plus 8]]
* 1970 &ndash; 1989 [[Range Rover Classic]]
* 1973 &ndash; 1976 [[MG MGB|MGB GT V8]]
* 1972 &ndash; 1978 [[Land Rover 101 Forward Control]] -sotilasajoneuvo
* 1979 &ndash; 1981 [[Triumph TR8]]
* 1978 &ndash; 1985 [[Land Rover Series III|Land Rover Series III "Stage One"]]
* 1976 &ndash; 1987 [[Rover SD1]],  [[Rover 3500]]
* 1976 &ndash; 1990 [[Argyll]]
* 1980 &ndash; 1990 [[TVR 350i]]
* 1989 &ndash; 2004 [[Land Rover Discovery]]
* 1983 &ndash; 1990 [[Land Rover Defender|Land Rover 90 / 110 / 127]]
* 1990 &ndash; 1997 [[Land Rover Defender]]
* 1986 &ndash; 1991 [[Sisu Nasu|Sisu NA-140 BT]] maastoajoneuvo

===Iceberg-projekti===

Vuoden 1979 energiakriisin jälkeen British Leylandilla havahduttiin huomaamaan ajoneuvomarkkinoilla [[Diesel|dieselmoottoreiden]] kasvanut kysyntä. Yhtiössä tehtiin päätös uuden, aiempaa hienostuneemman dieselmoottorin kehittämisestä BL:n henkilöautoja varten. Koska suunnitteluosaston määrärahat olivat tiukalla, uuden dieselmoottorin tulisi perustua mahdollisimman pitkälle jonkin jo olemassaolevan bensiinimoottorin pohjalle. Tämän pohjalta lähdettiin projektinimellä ''Iceberg'' kehittämään 3,5-litraisesta bensiini V8 -moottorista dieselversiota. BL aloitti Cambridgeshiren Peterboroughissa sijainneen [[Perkins|Perkins Engines Company Ltd:n]] kanssa yhteistyön moottorin kehityksen tiimoilta. Kehitystyön tuloksena valmistui sekä vapaastihengittävä että [[Turboahdin|turboahdettu]] versio, molemmissa käytettiin [[Stanadyne]]n polttoaineensyöttöjärjestelmää. Vapaastihengittävän version teho oli 100 hevosvoimaa ja ahdetun 150 [[Hevosvoima|hevosvoimaa]]. 

Prototyyppien testausvaiheessa projekti törmäsi riittämättömän jäähdytysnestekierron aiheuttamiin ongelmiin. Bensiinimoottorin vesikanavat sylinterilohkossa ja -kannessa eivät olleet riittävän kokoiset dieselmoottorin lämmönsiirtoa ajatellen. Yhtiön johto taas edellytti kustannussyistä saman sylinterilohkon käyttöä. Näistä ongelmista olisi varmasti selvitty, mutta seuraavaksi projekti törmäsi taloudellisiin ja logistisiin ongelmiin. British Leylandin uudelleenjärjestelyjen myötä [[Land Rover]] ja [[Rover|Rover]]in henkilöautot oli jaettu kahden eri divisioonan alaisuuteen. 

Land Rover otti vuonna 1982 vastuulleen V8-moottorin tuotannon, siirtäen sen Birminghamin Acock's Greenin tehtailta Solihullin tehtaille, missä sitä valmistettiin rinnan muiden [[Land Rover -moottorit|Land Rover -moottorien]] kanssa. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että tehtaalla ei ollut kapasiteettia diesel-V8:n valmistamiseen. Toisaalta yhtiölle tärkeällä Pohjois-Amerikan markkina-alueella eivät dieselmoottorit olleet saaneet jalansijaa odotetulla tavalla. Lopulta BL vetäytyi tästä hankkeesta. Perkins päätti jatkaa projektin eteenpäinviemistä yksin, ja painatti valmiiksi jopa moottorin teollisuusversion esitteitä, mutta BL:n lopetetettua kaiken teknisen tuen, Iceberg-projekti haudattiin loppuvuodesta 1983.

==3.9 / 4.0==
[[Tiedosto:Range Rover 3.9 V8-moottori.jpg|right|thumb|250px|Rover 3,9 V8]] 
Land Rover valmisti vuosina 1989 &ndash; 2003 3946 cm<sup>3</sup>:n versiota Rover V8 -moottorista. Iskutilavuuden nosto oli saatu aikaan kasvattamalla 3,5-litran moottorin poraus 94,0 mm:iin, iskunpituuden pysyessä entisellään, 71 mm:ssä. Vuonna 1995 moottori sai uudistetun imu- ja pakojärjestelmän, lohkon valua vahvistettiin lisärivoituksella, männät uudistettiin ja kampiakselin laakeripukkeihin tuli ristiinpulttaus. Erotuksena vanhemmasta moottorista, joka oli nimeltään 3.9-moottori, uutta moottoria kutsuttiin 4.0-moottoriksi, vaikka iskutilavuus pysyikin muuttumattomana. Vuoden 1995 viritysasteella 4.0 V8 tuotti tehoa 190 hevosvoimaa ja vääntöä 320 Nm.

4.0 V8:n valmistus päättyi vuonna 2003. Moottorin viimeinen versio, joka oli käytössä vuosimallin 2003 [[Land Rover Discovery]]n voimanlähteenä, tuotti tehoa 188 hv @ 4750 r/min ja vääntöä 340 Nm @ 2600 r/min.

Sovellukset:
* 1990 &ndash; 2004 [[Morgan Plus 8]]
* 1991 &ndash; 1995 [[Ginetta]] G33
* 1992 &ndash; 1996 [[MG_MGB#RV8|MG RV8]]
* 1986 &ndash; 1993 [[TVR S Series]]
* 1989 &ndash;1995 Land Rover [[Range Rover Classic|Range Rover]] 3.9
* 1991 &ndash; 2000 [[TVR Griffith]]
* 1992 &ndash; 2001 [[TVR Chimaera]]
* 1995 &ndash; 2003 Range Rover SE 
* 1994 &ndash; 1998 [[Land Rover Defender]] 
* 1986 &ndash; 1991 [[Sisu Nasu|Sisu NA-140 BT]] maastoajoneuvo
* 1991 &ndash; 2009 [[Westfield SEight]]
* 1998 Land Rover Defender 50th Anniversary Limited Edition
* 1996 &ndash; 2004 [[Land Rover Discovery I]], [[Land Rover Discovery II|Discovery II]]

1980-luvun alussa TVR lähestyi brittiläistä kilpa-ajaja [[Andy Rouse]]a, ajatuksena että TVR voisi käyttää Rousen kehittämää 3,9-litraista Rover V8 -kisamoottoria omassa 350i-mallissaan. Rouse oli kilpaillut modifioidulla Rover SD1 V8:lla Britannian rataluokissa menestyksekkäästi. Rousen valmistama versio osoittautui liian hintavaksi ja TVR etsi moottoripajan joka kykeni valmistamaan kyseisenlaisella konseptilla suunnitellun moottorin hieman edullisemmin. Moottorin porauksena oli 93,5 mm eli hieman vähemmän kuin Roverin muutaman vuoden päästä sarjana valmistaman 3,9-litraisen version. Pienemmästä porauksesta johtuen moottorin iskutilavuus oli 3905 cm<sup>3</sup>. Tasakantisilla männillä ja korkeanostoisella nokka-akselilla varustettuna moottorin puristussuhde oli 10,5:1. TVR kertoi moottorin tuottavan  275 hv tehoa, mutta tämä lukema on ilmeisesti hieman optimistinen. Terve 3905 cm<sup>3</sup>;n moottori tuottaa kuitenkin yli 240 hevosvoimaa. Kun moottori oli saatu suunniteltua tuotantovalmiiksi, suurin osa niistä valmistettiin North Coventry Kawasakin (NCK) toimesta. TVR osti NCK:n ja teki siitä yhtiölle ''in-house'' moottoridivisioonan nimeltä TVR Power.
3905 cm<sup>3</sup> -moottorilla valmistettiin noin 100 autoa; TVR:n myöhemmät '400'-versiot käyttivät Roverin 3946 cm<sup>3</sup>:n moottoria

Sovellukset:
* 1986 &ndash; 1989 [[TVR 390SE]]

==4.2==
''Moottorikoodi 40D''

Land Rover teki 4.0 (3946 cm<sup>3</sup>)-moottorista, [[Range Rover Classic|Range Rover Classicin]] LSE-varustetasoa varten, suuremmalla iskutilavuudella olleen version. Tämän 4,2-litraisen moottorin iskutilavuus oli 4275 cm<sup>3</sup>. Iskutilavuuden nosto oli saavutettu kasvattamalla iskunpituutta 71 mm:stä 77 mm:iin, porauksen pysyessä 94 mm:ssä. Iskunpituuden kasvu saatiin aikaan käyttämällä hyllytetyn "Iceberg"-dieselmoottoriprojektin kampiakselia.

Sovellukset:
* 1993 &ndash; 1995 [[Range Rover Classic]]

==4.3==

Urheiluautoja valmistavan TVR:n Coventryssa sijainnut tytäryhtiö [[TVR Power]] valmisti Griffith- ja Chimaera-malleja varten Roverin V8 -moottorista 4280 cm<sup>3</sup>:n iskutilavuudella ollutta versiota. Moottori oli poraukseltaan ja iskunpituudeltaan 4.2-moottoria vastaava, joten hivenen suurempi iskutilavuus selittyy erimallisten mäntien käytöllä. TVR Griffithin ns. ''pre-cat'' -versiot käyttivät pääsääntöisesti tätä moottoria, vaikka myös 4.0-litrainen versio oli tarjolla. Chimaera oli valittavissa joko 4.0- tai 4.3-litraisella moottorilla. Joidenkin Griffith- ja Chimaera-mallien 4.3-moottori on varustettu ''Big Valve'' -sylinterikansilla, joissa imuventtiilin lautanen on halkaisijaltaan 43 mm ja pakoventtiilin 37 mm ja nokka-akselin profiili on hyvin radikaali.

Vuosina 1993 &ndash; 2009 coventrylainen moottoripaja JE Engineering Ltd varusti Westfield SEight -malleja virittämällään 4.3-litraisella moottorilla.

Sovellukset:
* 1992 &ndash; 1993 [[TVR Griffith]]
* 1993 &ndash; 1994 [[TVR Chimaera]]
* 1993 &ndash; 2009 [[Westfield SEight]]

==4.4==
[[Tiedosto:Rover 4.4 V8-moottori.JPG|right|250px]]
[[British Leyland|Leyland Australia]] valmisti Roverin alumiini V8:sta omaa 4416 cm<sup>3</sup>:n versiota, Australian kotimarkkinoille tarkoitetun [[Leyland P76]] -mallin voimanlähteeksi. Moottorin poraus oli 88,9 mm ja iskunpituus samaten 88,9 mm. Moottoria jonka isku-poraussuhde on 1, kutsutaan englanninkielessä termillä ''square''. Sylinterilohkon korkeutta, (deck height) eli mittaa sylinterikannen kiinnitystasosta kampiakselin keskilinjaan, kasvatettiin ja moottorissa käytettiin pidempiä, 158,75 mm:n mittaisia kiertokankia. Tämä muualla harvoin nähty moottori tuotti tehoa 200 hevosvoimaa ja vääntöä 380 Nm. 4.4 V8:n tuontia Britannian markkinoille suunniteltiin, mutta Leyland Australian toimintojen loppuminen vuonna 1975 laittoi pisteen näille suunnitelmille.

Sovellukset:
* 1973–1975 [[Leyland P76]]

==4.5==

Tätä versioita ei tule sekoittaa myöhemmin esiteltyyn 4,6-litraiseen moottoriin, jolle TVR antoi  Chimaera-mallin yhteydessä nimen '4.5'. Tässä versiossa iskunpituus on 80 mm ja poraus 94 mm, näin iskutilavuudeksi muodostuu 4444 cm<sup>3</sup>. 4,4-litraista Rover V8 -moottoria käytettiin pienenä sarjan valmistetun [[TVR 450 SEAC]] urheiluauton voimanlähteenä sekä [[TVR Tuscan Challenge]] -sarjan kilpa-autoissa. Kourallinen Griffith- ja Chimaera-malleja valmistettiin tällä moottorilla, mallitunnuksena niillä on '450 BV' (Big Valve).

==4.6==
Vuonna 1996 Land Rover nosti Rover V8:n iskutilavuuden 4553 cm<sup>3</sup>:iin. Lohkon poraus pysyi aiemman 4.0-moottorin mitassa (94 mm) mutta iskunpituutta kasvatettiin 10,9 mm:llä, jolloin mitaksi muodostui 82 mm. Ensimmäisen versio antoi tehoa 166 kW (225 hv) ja vääntöä 380 Nm.

4.6 V8:n valmistus Solihullin tehtailla päättyi vuonna 2002. Moottorin viimeinen [[Range Rover|Range Roverissa]] käytetty versio antoi tehoa 160 kw (218 hv) @ 4750 r/min ja vääntöä 407 Nm @ 2600 r/min.

Rover V8-moottorin viimeinen massavalmistettu ajoneuvosovellus oli vuosimallien 2003 &ndash; 2004 Land Rover Discovery. Jotkin pienet auto- ja moottoripajat käyttävät edelleen tätä moottoria.

Sovellukset:
* 1995 &ndash; 2002 Range Rover HSE 
* 2003 &ndash; 2004 [[Land Rover Discovery]]
* 1996 &ndash; 2002 [[TVR Chimaera]]

==5.0==
Brittiläinen urheiluautovalmistaja [[TVR]] käytti 5-litraista (4997 cm<sup>3</sup>) Rover V8 -versiota kahdessa mallissaan sekä valmisti erän Range Rovereita ja Land Rover Discoveryita tällä moottorilla varustettuna. Moottorin poraus oli 94 mm ja iskunpituus 90 mm. Viisilitrainen moottori oli [[TVR Griffith]]- ja [[TVR Chimaera|Chimaera]]-mallien huippuversioiden voimanlähde. Moottorin tehoksi ilmoitettiin 254 kw (340 hv (bhp)) ja vääntömomentiksi 470 Nm.

Sovellukset:
* 1990-1995 Lichfield (TVR) Land Rover
* 1992–2001 [[TVR Chimaera]]
* 1992–2000 [[TVR Griffith]]
* 2002–2006 [[Bowler Wildcat]]

==Lähteet==
http://www.hemmings.com/hsx/stories/2007/04/01/hmn_feature13.html "Passing of a Pioneer" Artikkeli J. Bruce McWilliamsin muistolle<br>
http://www.britishv8.org/articles/rover-autocar-article.htm History of the Aluminium Alloy V8

[[Luokka:Rover-moottorit|V]]