Muokataan sivua Dual-Ghia

{{malli|
nimi = Dual-Ghia|
kuva = [[Kuva:Dual-Ghia-D-500-vm-1957.jpg|250px|Dual-Ghia]]|
valmistaja = Dual Motors|
valmistusmaa = <br>{{Lippu|Yhdysvallat}} Yhdysvallat|
valmistusaika = [[1956]]&ndash;[[1963]]|
luokka = [[E-segmentti]]|
kori = 2-ovinen [[avoauto]]<br>2-ovinen [[coupe]]|
suunnittelija = Virgil Exner|
pohjalevy = |
moottori = [[V8]]|
huippunopeus = 199 km/t|
kiihtyvyys = 8,2 s (0&ndash;96 km/h)|
iskutilavuus = 5160 cm³|
teho = 171,5&ndash;212,5 kW [[Hv#SAE_.28American_Society_of_Automotive_Engineers.29|SAE brutto]]|
päästöt = |
kulutus = ? l/100 km|
voimanvälitys = [[Takaveto]]|
hintaluokka = |
edeltäjä = |
seuraaja = |
samaaluokkaa = [[BMW 503]]}}
'''Dual-Ghia''' oli vuosina [[1956]]–[[1958]] valmistettu harvinainen ja ylellinen loistoauto. Sen valmistaja oli Dual Motors Detroitissa. 

== Avainhenkilöt ==
Dual-Ghia oli autojen kuljetusalalla vaurastuneen [[Eugene Casaroll]] -nimisen yrittäjän hanke. Dual-Ghian korin muodot perustuivat Chryslerin vuoden 1954 [[Dodge]] Firebomb -prototyyppiin. Chrysler harkitsi vakavasti sen tuotantoon ottamista, mutta kustannuslaskenta osoitti hankeen kannattamattomaksi. Eugene Casaroll ihastui autoon ja osti sen oikeudet. Dodge lupasi myydä autoon tarvittavan tekniikan. Casaroll palkkasi Chryslerin ja Ghian yhdyshenkilönä jo aiemmin toimineen amerikanitalialaisen insinöörin, [[Paul Farago]]n, joka toimi valvojana ja tuotantoinsinöörinä Italian Torinossa Ghian koripajalla, muokaten Firebomb -prototyypistä tuotantovalmiin. Sittemmin Paul Farago toimi myös Dual-Ghian toimitusjohtajana ja Ghian edustajana New Yorkissa, ennen siirtymistään takaisin Chryslerille tuotantoinsinööriksi 1960-luvun alkupuolella.

== Nimen tausta ==
Dual-Ghian nimen ensimmäinen osa tulee Eugene Casarollin toisen maailmansodan aikana perustaman yrityksen nimestä. Casaroll vaurastui ennen sotaa kuljettamalla autoja Chryslerin tehtaalta dealereiden pihaan. Silloin yrityksen nimi oli [[Auto Shippers Inc.]] Sodan aikana amerikkalaiset autotehtaat muutettiin valmistamaan lentokoneita ja panssarivaunuja. Nekin piti kuljettaa määränpäähän, mutta Casaroll oli huomannut, että kuljetusautojen teho ei riittänyt panssarivaunuja kuljettamiseen, joten hän asennutti kuljetuslavettiin toisenkin moottorin. Dual-Motors oli syntynyt. Kun sitten tuli aikaa alkaa valmistaa Casarollin unelma-autoa, nimen ensimmäinen osa oli valmis. Nimen toinen osa saatiin yhteistyökumppanilta, joka oli maineikas italialainen koritehdas [[Ghia]].

== Kori ==
Dodge D-500 -mallin lyhennetyt alustat vietiin Torinoon Italiaan, jossa Ghia valmisti autoon korit ja sisustuksen. Kori tehtiin käsityönä, puista muottia vasten naputtelemalla, noin 25x25cm kokoisista pellin paloista hitsaamalla ja lyijytäytettä käyttäen. Auton kojelauta on käytännössä vakio 1956 vuoden Dodge D-500 -mallin kojetaulu, johon Ghia on valmistanut nopeusmittarin pariksi saman kokoisen kierroslukumittarin, ja lisännyt taustaksi koneistetun RST-levyn. Ohjauspylväs ja ratti ovat Dodgen vakiomallia, Ghian valmistamalla keskiöllä. Auton etu- ja takapuskuri ovat niin'ikään Dodgen vakiomallia. 

Tekniikkaa vaille valmiit autot laivattiin takaisin Dual-Motorsille Yhdysvaltoihin Detroitiin, jossa niihin asennettiin moottori ja muu tekniikka.

Lähes kaikki 1956-58 valmistetut Dual-Ghia:t ovat avoautoja. Niitä valmistettiin kaikkiaan 102 kappaletta. Coupe -mallia valmistettiin vain 2 yksilöä. Lisäksi tehtiin 13 kappaletta esisarjan autoja tuotannon harjoittelemiseksi. 

Useimmissa autoissa on korin takaosassa pienet siivet, jotka lisättiin autoon tuotantovaiheen alussa, kun amerikasta oli tullut Italiaan tieto, että sellaiset piti uusissa autoissa olla jos ne halusi saada kaupaksi. Paul Farago ei ollut siipiin erityisen mieltynyt.

== Tuotannon loppu ==
Dual-Ghian tuotanto päättyi vuonna 1958, kun Dodgen vuosimallin 1956 alustat ja muut tarvittavat komponentit loppuivat Chrysler-yhtymän varastosta. Vuosimallin 1957 Dodgessa oli uusi ja erilainen, vääntösauvajousitettu alusta, joka oli liian erilainen soveltuakseen mallin alustaksi ilman suuria muutoksia.

Farago ja Casaroll kyllä suunnittelivat Dual-Ghialle seuraajaa. Ghia teki oman ehdotuksensa, vuoden 1957 [[Chrysler 375]] -avomallin, mutta se hylättiin liian konservatiivisena. Tämä auto on säilynyt ja entisöity näyttelykuntoon. Sitten Casaroll osti Ghian ja Chryslerin yhteistyönä valmistaman prototyypin, joka oli kiertänyt amerikan autonäyttelyissä nimellä [[Chrysler 400]]. Se oli matala ja futuristinen auto, jonka korimuoto oli hiottu tuulitunnelissa, mutta sekin hylättiin, ehkä liiankin futuristisena. Auto oli esillä vuoden 1958 keväällä New Yorkin kansainvälisessä autonäyttelyssä Dual Ghian logoilla varustettuna. Tämäkin auto on säilynyt.

Lopulta Casaroll päätti erota projektista terveydellisiin syihin vedoten. Tuotanto oli kannattamatonta. Kerrottiin, että Casaroll hävisi noin 2000 dollaria jokaista valmistettua autoakohti. Asiaa ei helpottanut Amerikan vuoden 1958 lama, jonka vuoksi autotehtaiden kuljetustarpeet vähenivät dramaattisesti, jolloin myös Casarollin autonvalmistusharrastusta rahoittanut ulkopuolinen rahoituskanava kuihtui. Paul Farago ja Ghia jatkoivat seuraajan kehittelyä omin päin. Casaroll möi oikeudet Ghialle ja hoitaisi auton myynnin USA:ssa Dual-Ghian myyntiverkoston kautta.

Uusi malli esiteltiin Pariisin autonäyttelyssä lokakuussa 1960. Ghia L6.4 valmistettiin kokonaan Italiassa, Torinossa Ghian pajalla. 

== Ajo-ominaisuudet ==
Pitkä akseliväli, matala painopiste ja tasainen painonjakauma tekevät ajamisesta vakaata. Lisävarusteena oli saatavana ohjaustehostin, ilman sitä ohjaus on hidas vaikkakin kevyt. Jousitus ja iskunvaimennus toimivat tanakasti ja alusta on eurooppalaisesti viritetty.

Jarrut ovat 12" rumpujarrut edessä ja takana.

== Tekniikka ==
Autoon oli saatavissa kaksi moottoria. Vakiomoottori oli Dodgen 315 -kuutiotuumainen [[V8]]-moottori. Sen iskutilavuus on 5160 cm³. Sylinterin mitat olivat 92 mm × 96,5 mm eli moottori on pitkäiskuinen. Lisähintaan autoon sai Dodgen 315 -kuutiotuumaisen Red Ram -Hemi [[V8]]-moottorin.  Moottorista on kolme tehoversiota, 171,5 kW (230 hp), 194 kW (260 hp) ja 212,5 kW (285 hp). Tehonormi on [[Hv#SAE_.28American_Society_of_Automotive_Engineers.29|SAE brutto]].

Vaihteisto on kaksivaihteinen [[PowerFlite]]-automaattivaihteisto.

== Hinta ==
Dual-Ghia oli uutena kallis auto. Sen perushinta Yhdysvalloissa vuonna 1956 oli $7.750 dollaria. Se teki Dual-Ghiasta kalliimman kuin Cadillac Eldorado Biarritz Convertible, joka maksoi $7.400 dollaria vuonna 1957. Mutta se ei ollut kallein Yhdysvalloissa valmistettu auto: vuosina 1956-57 valmistettu Continental Mark II maksoi vuonna 1956 $10.400 dollaria, ja vuonna 1957 markkinoille tullut Cadillac Eldorado Biarritz $13.074 dollaria. Kerrotaan, että Eugene Casaroll hävisi 2000 dollaria jokaista valmistettua autoa kohti.

== Mitat ==

{|border=1 cellpadding=2 cellspacing=0 width=40% style="border: 1px #aaaaaa solid; border-collapse: collapse; font-size: 90%; text-align:center; background: #f9f9f9"
|- bgcolor=#ffffff
|'''Pituus'''||5169 mm
|- bgcolor=#ffffff
|'''Leveys'''||1875 mm
|- bgcolor=#ffffff
|'''Korkeus'''||1321 mm
|- bgcolor=#ffffff
|'''[[Akseliväli]]'''||2921 mm
|- bgcolor=#ffffff
|'''[[Raideleveys]]''' (edessä / takana)||? mm / ? mm
|- bgcolor=#ffffff
|'''Omapaino'''||1650 kg
|}

== Kuuluisia omistajia ==
Dual-Ghia oli erityisesti Hollywoodin tähtinäyttelijöiden suosikkiauto. Mutta Eugene Casaroll oli valikoiva myyjä. Autoa ei voinut ostaa kuka tahansa. [[Frank Sinatra]] osti yhden, kuten myös hänen muusikkotoverinsa Peter Lawford ja Eddie Fischer. Komedienne Lucille Ballin tuottaja-aviomies Gary Morton omisti yhden, samoin Glenn Ford. Sammy Davis Junior ja Dean Martin yrittivät ostaa Dual-Ghiaa, mutta Eugene Casaroll ei heille myynyt. [[Time]] -aikakauslehti raportoi aikoinaan, että eräs Brooklynistä ollut ostajakandidaatti torjuttiin, koska Dual Motors oli jo toimittanut kaksi autoa Brooklyniin, eikä Connecticutiin muuttaminenkaan olisi auttanut asiaa, sillä myös siellä oli jo yksi Dual-Ghia. Kolumnisti [[Dorothy Kilgallen]] lohkoi, että "...Rolls-Royce on Hollywoodin statussymboli heille, jotka eivät pysty ostamaan Dual-Ghiaa".



== Lähteet ==
* Amerikan autovaliot 60s, James R. Flammang, Richard M. Langworth, Chris Poole, suomenkielinen teksti Esko Mauno. Kustantaja Teekkarien autopalvelu, 1994.

Lehtiartikkelit
* Matras, John and Paul Sable: "Eugene Casaroll and the Dual-Ghia", Automobile Quarterly Vol. 35, No. 3 (July 1996), ss. 82-97
* Toivonen, Arttu: "Minä ja Dean Martin", Premium-klassikot -lehti, 01/2013, ss. 18-26 
* Wennerstom, Bruce: "The Dual Ghia - Grandest of the Grand Turismos", Road & Track -lehti, July 1963, ss. 23-28
* Anon: nn, Mobilisti -lehti 4/2003, ss. 4-11
{{EngWikipedia|Dual-Ghia}}
<references/>

[[Luokka: Yhdysvallat]]