Monteverdi

Monteverdi
Yrityksen perustusmaa ja paikka	Sveitsi, {{{perustuspaikka}}}
Tuotannon aloitus	1967
Autokonserni	Automobiles Monteverdi Ltd
Vuotuinen valmistusmäärä
Sijainti Suomen rekisteröintitilastossa
Suomen maahantuoja
Suosituin malli	?

Historia

Monteverdi oli vuosina 1967-1982 vaikuttanut sveitsiläinen luxus- ja urheiluautomerkki, joka osallistui 90-luvun alussa myös F1:iin. Yhtiön kotipaikka oli Binningen Baselin etelälaidalla Sveitsissä. Monteverdin autotehtaassa oli 25 työntekijää vuonna 1970.

Merkin perusti vuonna 1967 automekaanikon koulutuksen saanut, itseoppinut autosuunnittelija ja muotoilija Peter Monteverdi (7.6.1934 - 4.7.1998). Hän oli Italiasta muuttaneiden siirtolaisten jälkeläinen ja sukua myös säveltäjä Claudio Monteverdi’lle. Peter Monteverdi suunnitteli ja rakensi ensimmäisen autonsa, Monteverdi Special’iksi nimetyn jo 16-vuotiaana käyttämällä kolaroidun vm 1938 Fiat Tipo 508C Balilla’n osia. Monteverdi Special valmistui vuonna 1952.

Vuonna 1956 Peter Monteverdin isän Rosolino Monteverdi kuoli. Peter peri isänsä vuonna 1932 perustaman autokorjaamon ja huoltoaseman. 22-vuotias Peter päätti laajentaa toimintaa luksusautojen myyntiin sekä itse suunnittelemiensa kilpa-autojen rakentamiseen ja myyntiin. Vapaa-ajallaan hän ajoi kilpaa eurooppalaisilla katuradoilla muun muassa Ferrarilla, kiinnitti Enzo Ferrarin huomion, ja sai tämän autojen Sveitsin edustuksen vuonna 1957. Vuosien myötä edustuksia kertyi lisää: Lancia, Rolls-Royce, Bentley, Jensen, MG, Mini ja BMW, viimemainittu vuodesta 1956 vuoteen 1975 saakka.

1950- ja 60-luvun taitteessa Peter Monteverdi kilpaili rakentamillaan MBM-merkkisillä (Monteverdi Binningen Motors) kilpa-autoilla myös Formula 1:ssä. Kilpaura päättyi onnettomuuteen Saksan Hockenheimissa vuonna 1961. Tämän jälkeen Monteverdi keskittyi kilpa-autojen rakentamiseen luksusautojen edustuksen ohella.

Vuonna 1963 Peter Monteverdi riitaantui Enzo Ferrarin kanssa. Ferrari halusi 100 autosta ja niiden varaosista etumaksun, josta Peter Monteverdi kieltäytyi, minkä seurauksena hän menetti Ferrarin edustuksen. Vastavetona Monteverdi päätti ryhtyä valmistamaan kalleimman luokan autoja itse.

“Enzo halusi, että ostan 100 autoa kerralla ja maksan ne etukäteen. En halunnut tehdä sitä joten hän sanoi että hän hankkisi toisen maahantuojan. En pitänyt sitä reiluna mutta hän teki niin joka tapauksessa, joten päätin rakentaa autoni itse.” (Lähde: anon; “Swiss motoring’s big cheese” - Peter Monteverdi, Classic & Sports Car -lehti, July 1995, s. 94)

Ensimmäinen malli, Frua'n muotoilema 2-paikkainen Monteverdi High Speed 375S -coupé julkaistiin Frankfurtin autonäyttelyssä syksyllä 1967. Se oli perinteinen Gran Turismo eli kallis, näyttävä ja nopea auto, ja se sai positiiviset arvostelut. Kuuden vuoden ajan Monteverdi esitteli Geneven autonäyttelyssä aina uuden luksus-urheilumallin. Vuoden 1974 energiakriisin ja sen seurauksena tulleiden yleisten nopeusrajoitusten myötä kalliiden luksusautojen kysyntä tyrehtyi kaikkialla. Sen vuoden Geneven näyttelyssä ei ollut esillä uutta Monteverdiä. Vuoden 1975 Geneven näyttelyssä esitelty 2-paikkainen avomalli Palm Beach jäi viimeiseksi. Loistoluokan urheiluautojen valmistus Monteverdilla päättyi vuonna 1975 energiakriisin jälkitunnelmissa.

Tämän jälkeen Monteverdi muutti taktiikkaa. Alusta loppuun käsin tehtyjen urheiluautojen sijasta tehdas keskittyi valmistamaan arabimaiden asiakkaille luksusluokan henkilö- ja maastoautoja amerikkalaisista Plymouth Volare’sta sekä International Harvester Scout II -maastoautosta tuunaamalla. Näidenkin valmistus loppui vuonna 1981 kun autojen pohjana olleiden vakiomallien tuotanto lakkasi Yhdysvalloissa. Peter Monteverdi esitteli Geneven autonäyttelyssä vuonna 1982 vielä S-luokan Mercedeksestä tuunattua mallia, mutta sen valmistus ei edennyt näyttelyssä esillä olleita kolmea prototyyppiä pidemmälle. Monteverdi jatkoi muiden merkkien edustusta ja automyyntiä Oberwilerstrasse 14-20:n katutasossa vuoden 1981 loppuun asti. Tämän jälkeen Peter Monteverdi keskittyi perustamansa Monteverdi Design muotoiluyrityksen pyörittämiseen.

Keväällä 1992 Peter Monteverdi esitteli Geneven näyttelyssä keskimoottorista, kaksipaikkaista Hai 650 F1 -mallia, mutta se ei edennyt prototyyppivaiheesta.

Monteverdin tehtaalla Baselissa oli tehtaan entisen myyntijohtajan ja Peter Monteverdin elämänkumppanin Paul Bergerin hoitama Monteverdi-museo vuodesta 1985 vuoden 2016 loppuun. Museossa olivat esillä kaikki Monteverdin valmistamat mallit, joistakin malleista kolmekin yksilöä. Lakkautetun museon autoista 22 siirrettiin Swiss Museum of Transport'iin (Verkehrshaus der Schweiz) Luzerniin.

Mallit

• Monteverdi High Speed 375 S, 1967, 10 kpl (Frua-kori)
• Monteverdi High Speed 375 L, 1968, 1 prototyyppi (Frua-kori)
• Monteverdi 2000 GTI, 1968, 1 kpl, 2+2 paikkainen prototyyppi (Frua-kori)
• Monteverdi High Speed 400 S, 1967 (ei koskaan valmistettu)
• Monteverdi High Speed 375 S, 1969-1971 (Fissore-kori), 6 kpl
• Monteverdi High Speed 375 C, 1971, (Fissore-kori), avomalli, valmistettu 2 kpl joista toinen säilynyt
• Monteverdi High Speed 375 L 2+2, 1971-1976 (Fissore-kori), n. 100 kpl
• Monteverdi High Speed 375/4, 1971-1976, ylellinen limousine, n. 28 kpl
• Monteverdi Berlinetta, 1972-1973, 3 kpl (Fissore-kori)
• Monteverdi Palm Beach, 1975, Berlinettan avomalli, tehty yksi ainoa, muutettu 375 C:stä
• Monteverdi Hai 450SS ja Monteverdi Hai 450 GTS, 1970-1973, 2kpl (1970, 426 Hemi) ja 1973 (450 GTS, 440 Magnum) + 1 kpl lisää tehtaalla olleista osista 1990 (GTS kopio)
• Monteverdi Safari, 1976-1982, ylellinen maastoauto (perustui International Harvester Scout'iin)
• Monteverdi Sahara, 1978-1980, ylellinen maastoauto (perustui International Harvester Scout'iin)
• Monteverdi Sierra, 1977-1980, 41 kpl, ylellinen henkilöauto (perustui Plymouth Volare:en)
• Monteverdi Tiara, 1982-1983, 3 kpl (perustui Mercedes-Benz W126:een)
• Monteverdi Hai 650 F1, 1992 ja 1995, 2 prototyyppiä (Fordin DFR V8-moottori)

• 

  Monteverdi 375/4 Limousine

• 

  Monteverdi Safari

Monteverdi tehdas

Monteverdin tehdas sijaitsi osoitteessa Oberwilerstrasse 14-20, CH-4102 Binningen-Basel. Samoissa muutaman sadan neliömetrin tiloissa, joissa aiemmin oli toiminut Monteverdin edustamien automerkkien huolto. Autojen valmistus oli aina käsityötä. Urheiluautojen rungot ja akselistot suunnitteli Peter Monteverdi.

Varsinainen autonvalmistus oli ulkoistettu: teräsputkirungot valmisti Stahlbau Muttenz Gmbh Baselin kaakkoispuolella 70x70x3mm teräsputkesta Peter Monteverdin suunnitelmien mukaan. Etuakseliston valmisti englantilainen Alford & Adler niin’ikään Peter Monteverdin suunnitelmien mukaan. Myös taka-akseliston de Dion ripustus oli Monteverdin suunnittelema. Tasauspyörästöt tulivat englantilaiselta Salisburylta, jarrut olivat Girlingin valmistetta, vaihteistot toimitti saksalainen ZF ja korin kaikkine kromiosineen italialainen koripaja, ensin Frua ja sitten Fissore. Takavalot ja vilkut olivat ajan vakioautoista lainattuja osia. Moottori oli aina amerikkalaisen Chryslerin valmistetta ja lähes vakio. Ainoat muutokset jotka Monteverdi moottoreihin teki oli 7 litran “Hemi” -öljypohjan asentaminen vakiomallisen 4,5 litran sijaan, sekä öljynlauhduttimen asennus. Ohjaussimpukka oli saksalaisen ZF:n valmistama hammastanko, tosin joissakin malleissa oli myös ZF:n kiertokuulasimpukka.

Aluksi tuotantotapa oli seuraava: Valmiit teräsputkirungot tuotiin Muttenzista kuorma-auton lavalla Monteverdin pajalle, jossa niihin asennettiin moottori, vaihdelaatikko, akselistot, pyörät, ohjauspylväs ja ratti niin, että alusta oli ajokelpoinen. Valmiiksi koottu alusta-moottori ajettiin sitten Baselista kuorma-auton lavalle ja kuljetettiin Italiaan Fruan pajalle Torinoon, jossa siihen asennettiin kori ja ylellinen sisusta. Valmis auto kuljetettiin kuorma-autolla takaisin Baseliin, jossa auto viimeisteltiin luovutuskuntoon.

Fruan tuotantokapasiteetin osoittauduttua rajalliseksi - 2 autoa viikossa - Peter Monteverdi kääntyi Fissoren puoleen jo keväällä 1968. Tuotanto siirrettiin Fissoren koritehtaalle (Carrozzeria Fissore) Saviglianoon, joka on Milanon lähellä Italiassa. Tällöin myös tuotantotapa muuttui: Fissorelle toimitettiin vain putkirunko, johon he rakensivat korin. Maalaamaton kori alustoineen kuljetettiin takaisin Monteverdille Baseliin, jossa auto maalattiin ja siihen asennettiin moottori, akselistot, sähköt, äänenvaimennus, lasit ja sisustus.

Koska Frua piti kiinni tekijänoikeuksistaan ja halusi korvauksen jokaisesta valmistuneesta autosta, piti myös auton muotoilua muuttaa koripajan vaihtuessa. Fissoren valmistamien korien muotoilu oli Peter Monteverdin ja Fissoren muotoiloijiiden yhteystyötä mutta tekijänoikeudet olivat Peter Monteverdilla.

Fissore valmisti vuodesta 1969 kaikkien Monteverdien korit, myös Safari -nimellä tunnetut luksusmaastoautot, sekä Sahara -nimisen, amerikkalaisesta International Scout II:sta modifioidun edullisemman hintaluokan maastoauton korimuutostyöt. Ainoastaan Plymouth Volaresta muunnetun Sierra -mallin korimuutokset tehtiin kokonaan Sveitsissä. Sierran valmistus oli ulkoistettu baselilaiselle Rudi Wenger Carosserie/Fahrzeugbau’lle, joka teki myös ensimmäisen ja kolmannen Berlinettan muutostyöt. Fissore teki lisäksi muutaman Sierra -avomallin ja yhden Sierra -farmariauton.

Tuotantoluvut

Tuotantolukuja ei koskaan julkaistu. Erityisesti myöhempinä vuosina Peter Monteverdilla oli tapana liioitella tuotantolukuja toimittajille niitä kysyttäessä. Esimerkiksi 1970 ja 1973 valmistetun hai-mallin tuotantomääräksi hän ilmoitti 11 vaikka kaikkien saatavissa olevien tietojen mukaan niitä tehtiin aluksi vain kaksi. Peter Monteverdi esitteli hai 450SS -prototyyppiä eri tilaisuuksissa eri värisävyyn maalattuna antaen mielikuvan, että oli kyse kahdesta eri autosta. Sama temppu toistettiin neliovista High Speed 375/4 -mallia esiteltäessä. Alussa olevat tuotantoluvut ovat vuonna 2016 julkaistusta kirjasta "Monteverdi - A Swiss Automotive Adventure". Urheiluautojen vuosittaiset tuotantoluvut olivat joka tapauksessa vain kaksinumeroinen luku.

Sveitsiläinen Automobile Revue tapasi julkaista vuosikirjansa yhteydessä eri merkkien tuotantolukuja. Monteverdin luvuiksi ilmoitettiin vuonna 1971 58 kpl, vuonna 1971 62 kpl, 1973 40 kpl ja vuosina 1974 ja 1975 noin 10-15 kpl kumpanakin vuonna, esimerkiksi. Maastoautoja valmistettiin enemmän. Vuonna 1979 valmistui 350 autoa. Kaikkiaan tehtaan tuotantomääräksi on arvioitu noin 2950 autoa, joista luksusluokan urheiluautoja oli siis vain noin 200 kappaletta. Pääosa tuotannosta oli amerikkalaisten maastoautojen osista rakennettuja, tai niistä suoraan muunnettuja luksusluokan maastoautoja.

Monteverdi High Speed 375S ja 400S

Monteverdin ensimmäinen Gran Turismo esiteltiin Frankfurtin autonäyttelyssä lokakuussa 1967. Autossa oli Stahlbau Muttenz AG'n valmistama tukeva teräsputkirunko sekä italialaisen Pietro Frua’n muotoilema ja Fruan valmistama kevyt alumiinikori. Moottori oli Chryslerin uusi 440-kuutiotuumainen V8, joka tuotti HP-asussa 4-kurkkuisen Holley-kaasuttimen ruokkimana 375 (SAE) hevosvoimaa @ 4600 rpm. Vaihteisto oli valinnaisesti joko Chryslerin 3-portainen 727 Torqueflite automaatti tai ZF: n valmistama 4-portainen mekaaninen. 456 cm pitkän ja 123 cm korkean auton akseliväli oli 251 cm ja paino 1550 kg.

Huippunopeudeksi luvattiin 250 km/h ja kiihtyvyydeksi 0-100km/h 6 sekuntia.

Auton sisustus oli tehty tyydyttämään kaikkein vaativintakin makua. Ilmastointilaite, lämmitetty takalasi, levyjarrut, radio ja nahkaverhoilu olivat vakiovarusteita.

Tätä mallia valmistettiin kaikkiaan 10 kpl. Yksittäisten autojen vaiheet on dokumentoitu sivulla pietro.frua@de, jossa on kuvia myös ensimmäisen auton valmistusvaiheista Fruan koripajalla Italiassa.

Mallin myyntiesitteessä vuodelta 1967 oli tekniset tiedot -osiossa mukana myös malli High Speed 400S, jossa piti edellisestä poiketen olla kaksi nelikurkkuista kaasutinta sekä tehoa 400 hv (SAE) @ 5000 rpm, ja jolle luvattiin 270 km/h huippunopeus. Tämä malli jäi kuitenkin vain paperille.

Monteverdi F1:ssä

Pääartikkeli: Onyx Grand Prix

Kaudella 1990 Peter Monteverdi hankki 50% englantilaisesta Formula 1-talli Onyxista. Ford DFR V8-moottorinen Onyx ORE-1 / 1B kilpaili kuljettajinaan kahdessa ensimmäisessä kilpailussa ruotsalainen Stefan Johansson ja Jyrki Järvilehto. Kummankin auton karsiuduttua USA:n (Phoenixin katurata, Arizonassa) ja Brasilian kilpailusta, vaihtui Johansson sveitsiläiseen Gregor Foitekiin. Italian Imolassa ajetussa San Marinon GP:ssä Foitek ajoi tallin kauden parhaan sijoituksen ollen kisassa 7., JJ Lehdon keskeyttäessä. Heinäkuussa Monteverdi toteutti intohimonsa tallin siirtämisestä Sveitsiin. 29. heinäkuuta ajettuun Saksan osakilpailuun, joka ajettiin Hockenheimringillä, talli osallistui nimellä Monteverdi Onyx Formula One. Foitek keskeytti ja JJ Lehto ajoi maaliin kuusi kierrosta jääneenä. Tämän jälkeen talli osallistui vielä Unkarin osakilpailuun, molempien kuskien kuitenkin karsiuduttua itse kilpailusta. Itsensä juri sveitsiläiseksi muuttaneen F1-tiimin tarina päättyi siihen kesken kauden lopullisesti. Tallin pääsponsorina toimi belgialaisen osakekauppaguru Jean-Pierre Van Rossemin sijoitusfirma Moneytron.

• - Onyx F1-autot

Projekti uudeksi urheiluautoksi F1-tekniikalla

Pääartikkeli: Monteverdi Hai 650 F1

1992 Peter Monteverdi päätti palata autojen valmistukseen. Onnistuakseen siinä hän tarvitsi jotain huumaavaa ja vangitsevaa aiheuttaakseen kohua kuten 450 SS 1970. Tavoitteena oli luoda äärimmäinen superauto ja todellinen F1-katuauto kuten McLaren F1. Saavuttaakseen sen, yhtiö käytti Formula 1 -runkoa pari vuotta aikaisemmin lopettaneesta Monteverdo Onyx-tallista mukaanlukien sen Ford DFR V8 -moottori jokseenkin alavireisempänä. Auto nimettiin Hai 650 F1:ksi osoittaen kunniaa mallisarjalleen, joka alkoi 1970 Hai 450 SS:stä ilmaisten auton tehon (650 hv) ja F1-taustan.

Monteverdi Superace

Monteverdi valmisti Toyota Hiacesta omaa versiotaan Super-Ace.

Lähteet

• Artikkelin lähteenä on käytetty englanninkielisen wikipedia artikkelia [[1]]
• Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Onyx_Grand_Prix-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
• Artikkeli käyttää sisältöä englanninkielisen Wikipedian Carrozzeria_Fissore-artikkelista. Wikipediasta voi ottaa tekstiä tietyin ehdoin, koska Wikipedia on GFDL-lisenssillä.
• Tekniikan Maailma 12/1973

Linkkejä

• [2]
• Monteverdi-automuseon sivut (saksaksi & englanniksi)
• Peter Monteverdi Wikipediassa
• Moneytron Onyx - Monteverdi F1-tallin esittely F1technical-sivustolla (englanniksi)
• https://www.youtube.com/watch?v=aQRGESSSFz0
• kuva Monteverdi Super-Acesta